Lue keskustelun säännöt.
Vaikea avioliitto ja mies painostaa vastaamaan rakastanko häntä?
09.03.2022 |
Meillä on ollut todella vaikea avioliitto viimeisten vuosien ajan. Ei pettämistä, eikä mitään luottamukseen liittyvää ongelmaa, mutta riitoja ja pahaa mieltä senkin edestä. Mies on ollut todella lyhytpinnainen, raivoava ja väsynyt. Purkanut pahaa oloaan minuun ja lapsiin, ollut kohtuuttoman ilkeä ja saanut minutkin muuttumaan herkästi suuttuvaksi, kun joudun olemaan kokoajan puolustuskannalla enkä pysty kunnolla rentoutumaan.
Arkea kuitenkin yhdessä pyöritämme, lasten harrastuksia, kauppakäyntejä, normaalia elämää kaiken tämän keskellä. Nyt mieheni on alkanut tiukkaamaan rakastanko häntä. En kuulemma tarjoa tarpeeksi läheisyyttä ja hellyyttä, on kuulemma mennyt viikko etten ole häntä halannut. Itse en ole edes tällaista huomannut. Olen ilmeisesti niin keskittynyt olemaan varuillani ja olen vain onnellinen jos saamme päivän läpi ilman pahempia raivokohtauksia, etten osaa enää kiinnittää huomiota tällaiseen hellyysasiaan.
Seksiä ei ole tehnyt mieli, siten miten itse halukkuuden koen, aikoihin. En vain yksinkertaisesti pysty rentoutumaan tämän raivokkaan miehen seurassa. En osaa sanoa mitä tunnen, enkä sitä onko rakkautta.
Nyt kysynkin, mistä tiedän että rakkaus on kuollut? Osaako kukaan vastata tähän siten että sen voisi ymmärtää? Mistä tietää, ettei enää rakasta toista? En uskalla tätä edes ääneen sanoa, ennenkuin olen todella varma. Nyt en ole. Olen vain jotenkin selviytymistilassa, toivoen että elämästä tulisi helpompaa. Väsyn tähän kuitenkin koko ajan enemmän.
Kommentit (78)
Ja sille yhdelle raivoajalle, joka raivostui toisen ihmisen sovittelevasta ja riitaa välttelevästä käytöksestä: tuo on jo henkistä väkivaltaa.
Siinä tilanteessa jos näkee toisen ihmisen olevan jo valmiiksi varuillaan on se tuhannen taalan paikka olla hyvä tyyppi ja näyttää, että pystyt ratkaisemaan tilanteen lämmöllä. Ehkä noin 150 erilaista tapaa ratkoa tuossa kohtaa asiaa, kuin alkaa raivoamaan.
Aivan kamala kierre, tosiaan. Voin vaan kuvitella millaiset traumat vastapuolelle jäi sinun kanssa olosta. Ja valitettavasti olipa sinun seuraava kumppanisi millainen tahansa, tulet takuulla raivoamaan ennemmin tai myöhemmin myös hänelle.
Myös minun mieheni on ”yrittänyt muuttua”. Kaiken hänen näennäisen rauhallisen olemuksen läpi on tuolloinkin paistanut se tärinä, miten hän oikeasti haluaisi vaan antaa palaa ja huutaa ja riehua. Ja ennen pitkää se onkin palannut, eikä hän liiemmin ole enää edes viimeaikoina puhunut halustaan olla parempi mies tai rauhoittua, koska lähinnä tietää ettei pysty.
Mitenköhän hiton kauan tätä vain itse enää jaksaa katsoa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyi miten kamalalta ap:n avioliitto kuulostaa? Olette siis köyhiä ja veloissanne vai mistä oikein stressaatte riitelette? Ainakaan aloituksessa ei tullut esiin alkoholinkäyttöä tai sairauksia. Joka tapauksessa toinen ette vaikuta olevan toistenne tukena puolisoina. Toinen ei enää kestä tuota teidän etäistä väkinäistä liittoanne, jossa läheisyys on loppunut. Jos teillä ei ole selvästi näköpiirissä uusia olosuhteita kun rahatilanne paranee (tms) ja rakkaus voisi palata liittoonne, erotkaa. Tuosta kärsii teistä jokainen. Ette te ainakaan tarpeeksi toisianne rakasta ettekä puhalla yhteen hiileen. Kuulostaa kamalalta. Eikä mitään hiton pariterapiaa, maksaisitte vain jollakin sormien pyörittelijälle joka viikkoisista istunnoista, joissa kyseltäisiin typeriä ja hämmentäviä hutikysymyksiä ja kaiveltaisiin lisää riidanaiheita. Mä eroaisin, kyllähän tuo seksin vaihtuminen loputtomaksi riitelyksi kertoo, että parivalinta on mennyt pieleen. Varmasti lapsetkin katselisi teitä mieluummin vuorotellen kuin aina riitelemässä. Aloituksessa oikein mies on muuttanut ap:n riitelijäksi... siis et tykkää miehestäsi ja olet riitaisa. Olet ihan oma itsesi kyllä, yhtä syyllinen teidän tilaanne. Eroamalla helpottaisi, molemmat teistä ja lapset myös, ansaitsevat oikean mahdollisuuden hyvään elämään ja rakastavaan kotiin!
T. Sopuisan ja läheisen ydinperheen äiti
Kyllähän tuo on käännettava miehen viaksi ettei sinun tarvi vahignossakaan vastata kysymykseen ja ettei sinua voi syyttää mistään
Ap on ilmeisesti kuitenkin saamapuolella kun ei ole vielä pakanmut tavaroitaan ja lähtenyt. Olisiko sinulla varaa autoon ilman miestä? Varaa asua nykyisellä asuinalueella? Miksikäs sinä yhä pidät kiinni tuosta kovin sanoin ja myrkyllisesti parjaamastasi kultakimpaleestasi? Koska et tiedä rakastatko kuitenkin....? XD Et edes halaa miestäsi viikkoihin eikä asiasta sovi edes puhua. Vaikenet kun mies kysyy rakastatko häntä enää vai oletko suhteessa muusta syystä. "Täytyy miettiä." Sitten av:lle avautumaan kuinka on miehen syy, että hyödyt hänestä etkä enää rakasta jos koskaan rakastitkaan. Aikamoisen liemen olette kehittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa kysymyksellä: oletko rakkauden arvoinen?
Kylläpä on vaikea tilanne kun vaaditaan rehellisyyttä mutta nainen ei kehtaa sanoo että miehellä itsellään ei ole arvoa, ainoastaan rahalla mitä mies tuo perheeseen.
Sitten vielä naiset ihmettelee minkä takia miehet ei sitoudu ja halua parisuhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sille yhdelle raivoajalle, joka raivostui toisen ihmisen sovittelevasta ja riitaa välttelevästä käytöksestä: tuo on jo henkistä väkivaltaa.
Siinä tilanteessa jos näkee toisen ihmisen olevan jo valmiiksi varuillaan on se tuhannen taalan paikka olla hyvä tyyppi ja näyttää, että pystyt ratkaisemaan tilanteen lämmöllä. Ehkä noin 150 erilaista tapaa ratkoa tuossa kohtaa asiaa, kuin alkaa raivoamaan.
Aivan kamala kierre, tosiaan. Voin vaan kuvitella millaiset traumat vastapuolelle jäi sinun kanssa olosta. Ja valitettavasti olipa sinun seuraava kumppanisi millainen tahansa, tulet takuulla raivoamaan ennemmin tai myöhemmin myös hänelle.
Myös minun mieheni on ”yrittänyt muuttua”. Kaiken hänen näennäisen rauhallisen olemuksen läpi on tuolloinkin paistanut se tärinä, miten hän oikeasti haluaisi vaan antaa palaa ja huutaa ja riehua. Ja ennen pitkää se onkin palannut, eikä hän liiemmin ole enää edes viimeaikoina puhunut halustaan olla parempi mies tai rauhoittua, koska lähinnä tietää ettei pysty.
Mitenköhän hiton kauan tätä vain itse enää jaksaa katsoa?
Ap
Ei se toisen ihmisen välttely ja vetäytyminen ole sen vähemmän hajottavaa kuin raivoaminen. Molemmissa käytöksissä mitätöidään toisen tarpeet ja laitetaan omat edelle. Tuhannen taalan paikkoja on molemmilla toimia toisin.
Kannattaa pitää mielessä tuo henkilökemia-asia. Miehesi ei välttämättä voi muuttua sinun kanssasi. Olen ollut neljässä parisuhteessa, joista yhdessä olen saanut raivareita. Asiaan ei ollut muuta selitystä kuin se, että siinä suhteessa nousi pintaan molempien huonoimmat puolet ja ne korostuivat, kun suhdetta yritettiin jatkaa. Ihan turhaan tuomitset toisia siitä, että takuulla joku raivoaa kaikille. Selvästi oma kokemuksesi tuntuu nyt faktalta, vaikka se ei sitä ole.
ET Rakasta häntä, kerta se on painostamista sinun mielestä , silloin on Paras erota et rakasta miestäsi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva naisen rakastaa miestä ihmisenä, rakastavat ainoastaan miehestä saatavia hyötyjä
Taisit sekoittaa nyt naiset miehiin. Miehet rakastavat ainoastaan nuoresta ja kauniista naisesta saamaansa statusta.
En itseasiassa mies jos rakastuu hän rakastaa naista myös ongelma tilanteessa kun taas naisen rakkaus loppuu ja nainen vaihtaa parempaan. Naisten rakkaus riippuu täysin miehen varallisuudesta. Jos mieheltä loppuu rahat niin samaan aikaan loppuu naiselta rakkaus
Ei se noin mene.
Nainen lakkaa ainoastaan näyttämästä rakkauttaan, hän rakastaa mutta platonisesti ja siihen pitää vaan tyytyä.
Minä olen sitä mieltä että r a k k a u s on niin suhteellinen, henkilökohtainen ja absurdi käsite, että on mahdotonta kertoa kenellekään muulle milloin se alkaa ja loppuu.
Se mitä minä nimitän ja koen ihastukseksi voi jollekin muulle olla jo rakkautta, tai vaikkapa pitämistä ja kun minä rakastun niin joku toinen samanlaisten tunteiden vallassa vasta ihastuu jne.
Kai meistä jokainen rakastumisen lakastumisen omalla tavallaan huomaa ja se mitä siitä seuraa ja mihin se johtaa sen kukin itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on vaikea tilanne kun vaaditaan rehellisyyttä mutta nainen ei kehtaa sanoo että miehellä itsellään ei ole arvoa, ainoastaan rahalla mitä mies tuo perheeseen.
Sitten vielä naiset ihmettelee minkä takia miehet ei sitoudu ja halua parisuhteeseen
Sinä et taida osata lukea? Ja äitisi taitaa olla joku thai-nainen (puolisoa sinulla ei ole), koska suomalaista todellisuutta tuo kertomasi ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heittäisin miehelle vastakysymyksen, että rakastaako hän edelleen sinua - koska käytös ei siltä vaikuta. Mahdollisesti hän tunnustelee, saisiko eroaikeet vieritettyä sinun kontollesi.
Paras ja osuvin vastaus näistä!
Paras vastaus se että välttelee suoraan vastaamista? Minusta olisi nyt syytä molempien selvittää asia itselleen ja toisilleen.
Sinä kuulostat lapselliselta jos eron "syyllisellä" on jotain väliä mielestäsi.
Eihän tässä kukaan syyllisiä kaivannut. Apn tekstin perusteella on vain syytä epäillä, ettei miehensä enää rakasta häntä, mutta tuosta "tiukkaamisesta" johtuen asiaa mietitään vain toiselta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on muka epäselvää? Ap ei rakasta miestä, mutta hänellä ei ole voimia ja/tai pokkaa erota. Mitä se mieskään sitä ihmettelee? Selvä kuin pläkki.
Miksi haluat vielä jatkaa tuossa liitossa? Etkö uskalla tai saa aikaiseksi erota?
Kuulostaa aika selvältä ettet rakasta miestä, ei sitä tarvitse miettiä jos rakastaa. Ja miksi rakastaisit, ei tuo mies ole millään tavalla rakkauden arvoinen, päinvastoin on pilannut ja pilaa jatkossakin ap:n elämän.
Mitä jos sanoisit suoraan, ettet rakasta, ja kerrot syyksi sen miten mies kohtelee sinua?
Vierailija kirjoitti:
Ja sille yhdelle raivoajalle, joka raivostui toisen ihmisen sovittelevasta ja riitaa välttelevästä käytöksestä: tuo on jo henkistä väkivaltaa.
Siinä tilanteessa jos näkee toisen ihmisen olevan jo valmiiksi varuillaan on se tuhannen taalan paikka olla hyvä tyyppi ja näyttää, että pystyt ratkaisemaan tilanteen lämmöllä. Ehkä noin 150 erilaista tapaa ratkoa tuossa kohtaa asiaa, kuin alkaa raivoamaan.
Aivan kamala kierre, tosiaan. Voin vaan kuvitella millaiset traumat vastapuolelle jäi sinun kanssa olosta. Ja valitettavasti olipa sinun seuraava kumppanisi millainen tahansa, tulet takuulla raivoamaan ennemmin tai myöhemmin myös hänelle.
Myös minun mieheni on ”yrittänyt muuttua”. Kaiken hänen näennäisen rauhallisen olemuksen läpi on tuolloinkin paistanut se tärinä, miten hän oikeasti haluaisi vaan antaa palaa ja huutaa ja riehua. Ja ennen pitkää se onkin palannut, eikä hän liiemmin ole enää edes viimeaikoina puhunut halustaan olla parempi mies tai rauhoittua, koska lähinnä tietää ettei pysty.
Mitenköhän hiton kauan tätä vain itse enää jaksaa katsoa?
Ap
Aattelin vielä avata omaa näkemystä asiasta, jos sattuiskin että siittä olis jotain hyötyä. Se jonkun tasoinen pelon tunne, josta välttely ja sovittelu yleensä johtuu, on toiselle ihmiselle aistittavissa oleva asia, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Se miten siihen vastaa, on jokaisen oma asia. Eli se, että tunnistin oman suuttumuksen tulevan jollain tasolla siittä toisen reaktiosta, ei vielä todellakaan oikeuta sitä miten ite vastasin niissä tilanteissa. Mulla se vain meni raivoamiseks, koska en ollut vielä sillon oppinu toimimaan tarpeeks hyvin. Ja se vei aikaa, tarvi olla riitoja, että pystyin seuraamaan itseä ja omaa käytöstä niissä. Mulla siinä avainasemassa oli just se, että seurasin sitä miten toimin niissä tilanteissa. Niissä toimi käytännössä jotenkin automaatilla, mutta sitä oli mahdollista seurata sisältäpäin ja katsoa kun vaan tekee sen. Kerroit miten miehes on yrittäny muuttua, niin tuon perusteella niellyt kiukkunsa ja kieltänyt tunteensa, ei (kuten huomasit) oo toimiva tapa. Tunteita ei pitäis kieltää, vaan antaa niiden toteutua vapaasti. Toimivampaa vois olla, jos lähtee pois tilanteesta, eri huoneeseen tai jonnekin purkamaan raivon harmittomalla tavalla. Tyynyn hakkaaminen sänkyyn tai nyrkkeilysäkki on ainakin sellaisia parempia vihanpurkamisvaihtoehtoja. Mutta silloin tarvis huomata tarpeeks ajoissa se oma tunne ja tunnistaa se, jonka jälkeen pystyy vasta toimimaan niin mikä olis hyvä. Siihen auttaa juurikin tuo itsensä seuraaminen mistä vähän aiemmin kerroin. Mutta tosiaan, en voi tietää, oliko mulla noista toimenpiteistä alkuperäisen ongelman kanssa hyötyä, koska suhde loppui. Mutta sen tiedän, että niistä on ollut mun elämässä ratkaisevasti hyötyä, koska koen että mun koko toimintamekanismi on muuttunut.
Taas näitä miehet-naiset-jankkauksia.
Oikeasti suurin osa miehistä ja naisista on ihan fiksuja ja kivoja ihmisiä. Jos juuri sinun elämääsi on sattunut yksi tai muutama hankala yksilö, niin ei se tietenkään ole kenenkään muun miehen tai naisen vika. En ymmärrä, mitä kuvittelette saavuttavanne tuolla yleistävällä jankkauksella.
Voi minä niin ymmärrän. Ihan hirveää, että tämä samanlainen käytösmalli on myös sinun miehelläsi. Olen oikeasti tosi pahoillani. Juuri niin tuttua on tuo ovesta sisään tuleminen ja välitön ”virheistä” paasaaminen, asunnon siisteyden kommentointi, juuri sen nurkan jossa on muutama hiekanmuru eteisen nurkassa. Raha on myös aivan raivostuttava aihe, hän kiihtyy ihan kohtuuttomasti kaikesta, jos se hänen mielestään on liian kallista. Kyse voi olla parin euron erosta jostakin ihan pienessä ostossa, mutta kunhan saa vain puuttua asiaan.
Joku täällä epäili, että rahan takia olisin miehen kanssa, en todellakaan. Kumpikin meistä käy töissä ja tienaa elantonsa. Meillä on erilliset omat käyttötilit, joista ostamme omamme. Lasten jutut siirrämme yhteiselle tilille ja maksamme sieltä tasapuolisesti. Kumpikin siis vastaa omista menoistaan. Tämä siksi, koska olen yrittäjä ja haluan pitää oman talouteni erillään perheen menoista. Koen siis olevani taloudellisesti itsenäinen, eli syy ei ole siinä ainakaan.
Kaikki mitä hän ei itse tee, on hänen mielestään ”helppoa”, eli suurin osa lasten asioista ja esim. harrastustavarat tulisi kaikki hankkia kirpputorilta hyväkuntoisena ja käytettynä - jokainen äiti tietää ettei muuten välttämättä onnistu. Kun ehdotan että hoida sinä sitten ne, jos kerran niin helposti onnistuu, alkaakin minun syyttely jostakin muusta asiasta.
Juuri tämä, että minullekin on suurinpiirtein sama kuka täällä asuu, kunhan osaisi käyttäytyä ja olla ihmisiksi. Ihan turha painostaa millään rakkaudella raivoamisen päälle. Ne vaan ei toimi yhdessä.
Ap