Suurimmalla osaa ihmisistä ei ole mitään "uraa", vaan sama tylsä työ, huono palkka ja työnantajan minuuttiaikataulu.

...ja monelle työpaikka on perhettä tärkeämpi, vaikka ei ole ura.

Ja se työkin on vain niillä, jotka sukulainen on palkannut. Muilla ei ole sitäkään vähää uraa, jos ei ole sukulaista palkkaamassa. Ei auta vaikka olisi kaikki koulut käynyt moneenkin kertaan ja vaikka päällään seisoisi.

Jotku on 20 v kaupan kassalla

Olisinpa Iteki 

Jotkut eivät halua elää työkeskeistä elämää vaan jaksaa myös tehdä töiden ulkopuolella asioita. On se kaupan kassakin ura, vaikka urakehitystä ei olisi.

Siksi se ei ole mikään onni ja autuus lastenhoidon sijaan naiselle päästä lukuhihnan varteen "tekemään uraa." It never was.

No jos on ollut vaikka samalla alalla monissa eri tehtävissä ja työURA on kestänyt yli 10 vuotta niin kyllä se on ura. vaikka olisi ihan toimihenkilö/asiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät halua elää työkeskeistä elämää vaan jaksaa myös tehdä töiden ulkopuolella asioita. On se kaupan kassakin ura, vaikka urakehitystä ei olisi.

Juuri näin aloituksessa sanottiin, että kutsuvat näitä tavallisia työpaikkoja uraksi.

Vierailija kirjoitti:

No jos on ollut vaikka samalla alalla monissa eri tehtävissä ja työURA on kestänyt yli 10 vuotta niin kyllä se on ura. vaikka olisi ihan toimihenkilö/asiantuntija

Ura on kun etenet työpaikallasi ja sinulla on selvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne ja yletä organisaatiossa tai vaihtaa toiseen organisaatioon tehtävien ja vastuun sekä palkan samalla noustessa.

-Monet saa osuuden ostaa yhtiöstä jossa tekevät uraa ja tällöin voidaan puhua urasta.

Se on totta. Minulla on monta 20-35v alaista, joilla ei ole upeat uranäkymät, oikeastaan ei juuri millaisiakaan, perus duunia kyllä riittää ja palkka juoksee, ei sekään häikäisevä, vuodesta toiseen. Silti perheen perustamista lykätään, reilusti yli 30v ja sittenkin epäröidään. Tekis mieli mutku mutku. No mihin se siitä muuttuu? Tehkää ne ipanat niin tulee elämään ainakin sisältöä ja vaihtelua. Ei nyt ainakaan duunarin kannata työn tekia mutkutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on ollut vaikka samalla alalla monissa eri tehtävissä ja työURA on kestänyt yli 10 vuotta niin kyllä se on ura. vaikka olisi ihan toimihenkilö/asiantuntija

Ura on kun etenet työpaikallasi ja sinulla on selvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne ja yletä organisaatiossa tai vaihtaa toiseen organisaatioon tehtävien ja vastuun sekä palkan samalla noustessa.

-Monet saa osuuden ostaa yhtiöstä jossa tekevät uraa ja tällöin voidaan puhua urasta.

Juurihan tuossa sanottiin: "monissa eri tehtävissä". Eikö se ole etenemistä, että on ollut monissa eri tehtävissä samalla alalla? Organisaatiossa voi edetä myös horisontaalisesti, eli päästä erilaisiin tehtäviin ja oppia uusia asioita (tehtävänvaihdossa saa mahdollisesti pienen palkanlisän, mutta olennaisinta on se työnkuvan muutos). Palkkako sen määrittää mielestäsi, että onko kyse urasta? Aika kapeakatseista.

Työn raskaan raataja on urallaan silmittömässä painetilassa mikä on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Työn tuoksinnassa pumpataan kaikki mehut yrityksen voittojen kattamiseksi. Isot kihot käärivät hillot ja suorittava osapuoli jää puille paljaille. Tulonlähteet nykyisellään jakaantuvat useisiin pikku puroihin josta virtaa hienoisia summia pitkäjänteiselle säästösijoittajalle elantoa. Uranuurtajat ovat historiaa, nykyisellään friikut taiteilevat monien eri keikkojen välillä.

Se on kato se kun pitää itseään parempana. Eikä ole ymmärrystä erilaisista aloista.

Ennen vanhaa työpaikan sisällä pystyi ylenemään, usein ne vanhimmat/kokeneimmat siirtyi esimiehiksi,insinööreiksi,asiantuntijoiksi yms "toimistohommiin". Nykyään näin ei ole vaan koulutus määrittää sen eikä työkokemuksesta ole mitään hyötyä työuran kannalta. Uraa voi luoda opiskelemalla ja sitä kautta hakemalla parempiin hommiin tai sitten perustaa oman yrityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi se ei ole mikään onni ja autuus lastenhoidon sijaan naiselle päästä lukuhihnan varteen "tekemään uraa." It never was.

Onni ja autuus on se, että voi valita. Se kotiin miehen tulojen varaan jääminen ei ole ollut mikään onni ja autuus monellekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät halua elää työkeskeistä elämää vaan jaksaa myös tehdä töiden ulkopuolella asioita. On se kaupan kassakin ura, vaikka urakehitystä ei olisi.

Useinhan kovapalkkaiset työt ovat lisäksi helppoja ja mukavia. Ei sulje omaa elämää ulos vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaa työpaikan sisällä pystyi ylenemään, usein ne vanhimmat/kokeneimmat siirtyi esimiehiksi,insinööreiksi,asiantuntijoiksi yms "toimistohommiin". Nykyään näin ei ole vaan koulutus määrittää sen eikä työkokemuksesta ole mitään hyötyä työuran kannalta. Uraa voi luoda opiskelemalla ja sitä kautta hakemalla parempiin hommiin tai sitten perustaa oman yrityksen. 

Tämä päti yksityisellä puolella mutta julkisella puolella tämä oli harvinaisempaa myös ennen vanhaa. Itse kun siirryin työelämään niin esimiehinä ja suunnittelijoina oli paljon ihmisiä jotka ei ollu korkeakoulutettuja vaan he olivat juurikin ylentyneet niihin hommiin mutta nykyisin ei taida päästä kyseisiin hommiin ilman korkeakoulutusta.

No täällähän yleisin ammatti 99%   on vaativan alan asiantuntija, sillä alalla jokainen on uraohjus.

Jokainen on oman työnsä asiantuntija. Jokaiselle pitäisi antaa asiantuntijan titteli. 

Entäs se, kun jotkut puhuvat "elämäntyöstään". Ikäänkuin työ olisi elämän sisältö 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman työnsä asiantuntija. Jokaiselle pitäisi antaa asiantuntijan titteli. 

Ainakin "kokemusasiantuntijan"...