onko normaalia, mies ei halua ostaa mitään kotiin..

mä olen elämäni parhaan työpöydän ostanut entiseltä työpaikaltani varastosta kymmenellä markalla.



Mutta asiaan: munkin mies suhtautuu kodin hankintoihin tosi nuivasti. Meillä hommaa menee niin, että minä hommaan tavaran, josta olen jo etukäteen puhunut, ja mies että ei tartteta, sitten tuon sen kotiin, mies huutaa ja syyttää tuhlariksi ja sulattelee asiaa yön yli, sitten aamulla maksaa...tällä tyylillä meille on hommattu mm. digikamera, tallentava digiboksi, eteisen kaapisto ja uusi matto, joka kerta...ja aina on mies lopulta ollut tyytyväinen hankintaan, mutta kun itse ei vaan saa ostetuksi. Seuraava koitos on ostaa kuivausrumpu (ja uudet korvatulpat). Nyt pyykit kuivaa makuuhuoneessa..



Mutta ymmärrän että jos teidän tulot on kotihoidontuki ja miehesi netto n. 2000?, ja lainasta maksetaan pelkkää korkoa, niin rahasta lienee hiukan tiukkaa? Olisiko syy siinä?

Meilläkään mies ei haluaisi hankkia mitään kotiin ellei ole ihan pakko. Huonekalut ja kodinkoneet käytetään ihan loppuun; korjautetaankin jos se vaan on mahdollista. Mies kun ajattelee myös ekologisuutta; tämän vuoksi valmis satsaamaan esim pesukoneen korjaukseen isonkin summan.



Minä tykkäisin sisustaa ja vaihtaa huonekaluja, mutta riita asiasta aina kehkeytyy ... jos jotain haluan uusia, täytyy kauan etukäteen alkaa asiassa pehmitellä ja löytää joku todella hyvä tarjous tai hyväkuntoinen käytetty tuote, minkä oston mieheni hyväksyy.



Rahasta ei ole puutetta, joten aika tavalla minua ärsyttää, että joka hankinnasta tätyy niin hemmetinmoinen vääntö käydä. Kun en itsekään todellakaan ole mikään tuhlari, mutta koska täällä kotona enemmän olen ja kodinhoidosta vastaan, niin tykkäisin että koti näyttää kivalta ja kodinkoneet toimii hyvin.



Niin, ja seuraavaksi aletaan "vääntää" joustinpatjojen vaihdosta. Olleet jo 10 vuotta käytössä, mutta mies sitä mieltä, että kyllähänä noilla vielä seuraavat 10 vuotta menee ... argh!

kerran ikeassa säälitti yksi nuori tyttö, kun olisi halunnut ostaa kangasta tyynynpäällisiin, leikkasi ja punnitsi kankaan ja sitten poikakaveri alkoi meuhkaamaan että noin paljoa ei kyllä makseta, se jää tänne. Siihen se kangas jäi, hintaa olisi ollut n. 5 e. Tyttö lähti aika surkean näköisenä miehensä perään. Säälitti.

kaupassa käyntikin on niin laimeaa ostosten suhteen, kaikki on perkele mun ostettava. no, onneksi sentään viesti meni perille, että muuta omaan asuntoon. ja sinne se saa painuakin :D

Minusta tuollainen käytös on todella epäreilua. Itse asuisin mielummin sinkkuna ja valitsisin itse juuri sellaiset kalusteet/ tavarat/ vaatteet kuin haluan - minulla on kallis maku, mutta sijoitan sitten laatuun enemmän kuin määrään. Jos mies ei olisi valmis sijoittamaan yhteiseen kotiin, mutta nauttisi kuitenkin minun hankkimastani ympäristöstä, olisi itselläni hyväksikäytetty olo. Raha voi olla vallankäytön väline. Jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsia, on hänen asemansa todella huono, jos mies pitää kiinni kukkaron nyöreistä.

kun ei halua rakentaa yhteistä (siis myös omaa) kotia. Meillä on setvitty ja yhdessä maksettu kaikki isommat kalusteet, koneet yms. Varmaan mä olen käyttänyt sitten enemmän rahaa kodin kaunistamiseen, tekstiileihin ja sen sellaiseen. Hyvä työpöytä kuuluu mun mielestä ihmisoikeuksiin.

Pidä puolesi ap, sekin tuntuu oudolta että talonne on vain miehen nimissä.

Omani samanlainen, itsekin olen säästäväinen, mutta mies on pihi, mitä kodin hankintoihin ja sisustukseen tulee.

Ei sinänsä huono ominaisuus.

Pärjäät vanhalla kirjoituspöydällä toistaiseksi, ostat sit uuden, kun olet töissä.

Tai pyydät synttäri- tai joululahjaksi!

Hyviä voi löytyä kirppikseltä, tai tutuilta.

Itselläni tietokonepöytänä anopin vanha pöytä, korkeus on sopiva, koko riittävän suuri - täydellinen siis, eikä maksanut mitään.



Ei pienistä kannata hermostua.

Onnea uuteen kotiin!

Ehkä pitää kodin sisustamista turhana rahanmenona. Meilläkin minä pääasiassa maksan kaikki sisustustavarat, koska pidän itsekin niitä ekstrana, jota ei olisi pakko hankkia (mukaanlukien uudet kodinkoneet jos vanhat toimii). Meissä on tosin se ero, että mieheni varmasti maksaisi jos pyytäisin, mutta en halua pyytää rahaa omiin puuhasteluihini. Miehet ei kuitenkaan kovin paljon välitä miltä siellä talossa näyttää.

Kaikki mikä liittyy sisustukseen koetaan ihan turhaksi miehen puolelta.

Niinpä meillä ei ole verhotankoja eikä verhoja, sohvat ovat ikivanhat (mun vanhat), keittiön kalusteet ovat vanhat. Kaikki on vanhaa ja melkein hajoavaa.



Lapsen synnyttyä ostin itse kaikki siihen liittyvät tarvikkeet. Yhdessä on ostettu pyykkikone. Kuivausrummun jouduin ostamaan itse, kun ei anopillakaan ole sellaista --> ilman sitä siis pärjää.

Teillä varmaan karmea koti, jos kalusteet sinkku asunnosta.

Kaikki huonekalut olemme yhdessä hankkineet. Mies on ollut mukana kaupassa ja sanonut mielipiteensä asiaan.



Jos hän näkee jossain jotain kivaa ja meille sopivaa, saan tuotteesta kuvan kännykkääni ja hetken kuluttua hän soittaa ja kysyy ostaako.



Muutimme pari vuotta siten ja uusimme kaikki huonekalut vain meidän sänky jäi uusimatta, koska se oli alle vuoden vanha.

Kyllähän tuollaisesta alistettu olo varmasti tulee.

Toisaalta ehkä miehesi oikeasti kokee uuden pöydän hankinnan turhaksi, ja pitää sitä tuhlauksena. Ja koska olet pienillä tuloilla, voivat pöydänhankintatoiveet tuntua hyväksikäyttämiseltä.



Olisiko mahdollista keskustella asiasta uudelleen ilman riitaa, mahdollisimman objektiivisesti. Pystytkö yhtään säästämään kotihoidontuesta (jos mies suostuisi puolet maksamaan)? Löytyisikö hyvää pöytää käytettynä halvalla? Miksi oikeasti tarvitset uuden pöydän (sisustukselliset syyt/ergonomia/kirjoitatko koneella paljon jotain järkevää vai pelkästään av-palstalle tms)

Meillä minä maksan suurimman osan kodin hankinnoista, koska ne ovat mulle tärkeitä juttuja. Vastaavasti mies maksaa esim auton ja autoiluun liittyvät kulut. Eli molemmat maksaa suurin piirtein yhtä paljon, mutta rahanmeno kohdistuu siihen, mikä on itselle tärkeää. Meillä on kyllä suurinpiirtein samanlaiset tulot. Hankintoja suunnitellaan yhdessä ja ostetaan sellaista mikä molempia miellyttää. Muutenkin meillä toimitaan tällä periaatteella eli ei lasketa meneekö kaikki eurolleen puoliks, mutta ollaan jaettu laskut ja menot niin, että molemmat maksaa suurinpiirtein saman verran. Silloin kun tienasin vähemmän kun mieheni, maksoin myös yhteisistä menoista vähän vähemmän. Meillä tää toimii.

Eli yhteinen perhe on, liitossa asutaan ja jos vaimo ehdottaa, että ostetaan uusi kirjoituspöytä, niin mies voi kokea sen hyväksikäyttönä? Mitä?



Jos on perhe niin puhalletaan yhteiseen hiileen. Ei ole enää sun ja mun rahoja ja juttuja vaan meidän yhteisiä. Hankitut tavarat ja huonekalut tulee yhteiseen käyttöön. Mitä hyväksikäyttämistä siinä on?



Ei ihme, että on niin paljon eroja, kun suhteeseen ei sitouduta. Jos on noin tarkkaa, että on tiukasti vaan sun ja mun rahat, niin ei ne tunteetkaan ihan täysillä mukana taida olla.



Mulla hälytyskellot kyllä soisi, jos koti olisi vain miehen nimissä. Mikset vaatinut papereihin myös omaa nimeäsi? Oma isäni osti juuri sijoitusasunnon ja piti tarkkaan ihan itse huolta siitä, että sopimuspapereihin tuli myös äitini nimi ja allekirjoitus vaikka pääsääntöisesti isän tienaamalla rahalla asunto maksetaankin. Äiti sitten tehnyt vastaavasti kotona töitä, kun hoiti meitä lapsia.



Oletko yhtään miettinyt seurauksia, että mitä, jos miehesi vaikka kuolee ja kodin papereissa on vain hänen nimensä? Tai erotilanteessa: sinä olet jäänyt kotiin lapsen kanssa ja menettänyt siten tuloja, mies tehnyt sen ajan töitä. en voi ymmärtää. En olisi tuollaisen miehen kanssa edes tehnyt lapsia - tai sitten lapsen hoito olisi järjestetty tasan puoliksi, voi se isäkin jäädä kotiin vauvaa hoitamaan.



Eli jos kaiken pitää niin tarkkaan mennä puoliksi, niin miksei sitten pistetä vauvalomaakin tasan puoliksi?

Meillä ei osta mitään, eikä ole kiinnostunut mistään matoista tai mistään mikä liittyy kodin laittamiseen. Toki kehuu sitten kavereidensa kalliita "mattoja" ja hienoja koteja ja halveksuu minun vaatimatonta sisustamista. Meillä on kuitenkin ihan viihtyisää.  Mutta tikkua ei laita ristiin minkään ostamiseksi mutta oikeus on halveksia kaikkea mitä itse ostan tai laitan. Mies on kodista jossa ei ole sisustettu pätkääkään ja koti on ollut kaaos. Itselleen ostaa viimeisen päälle pelilaitteet ja telkkarit jne mutta yhteiseen "hyvään" ei ole mitään kiinnostusta mutta arvostella aina voi. Meillä mies parempituloisempi kuin itse olen.

Oon jo ostanut kaiken. Seuraavaksi ostan fleshliten. Ei se kuivausrumpu tuonut lisää seksiä. Mies 36v

Ei halua mitään turhaa mille itselle ei ole käyttöä. Minä olen samanlainen. Asuisin erittäin tytyväisenä lähes tyhjässä asunnossa missä on vain pakolliset. 3000 palkka ei ole mitenkään runsas jos elätettävänä on vielä toinen aikuinen ja lapsi. Kotihoidontuella ei ole pakko olla joten mene töihin jos haluat sisustaa. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään elatusta.

Minä ostan kaikki sisustusjutut. Mies ei kyllä valita, koska tykkää asua siistiksi laitetussa kodissa ja pitää myös minun maustani. Joskus mies on maksanut, kun hinta on ollut hänen mielestään ok ja tuote on ollut aitoon tarpeeseen. Esim vauvan pinnasängyn mies maksoi ja haki kaupasta ilman mutinoita.

Ei ole kyllä ikinä saatu riitaa aikaiseksi. Joskus mies kyselee mihin tarvitaan esim uusia tyynynpäällisiä, muttei puutu asiaan sen enempää. Koneita mies tykkää ostella jos tarvetta on. Jossain vaiheessa pitää esim uusia meidän pyykinpesukone ja sen mies varmaankin käy taas hakemassa ilman mutinoita.

11 vuotta vanha aloitus

Ap lienee jo eronnut miehestään, mutta kerron silti vastauksen kysymykseen: On aika normaalia.