Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Työttömyydestä. Huvittaa. En tiedä, ovatko kadehtijat koittaneet koskaan pärjätä työmarkkinatuella, mutta itse puolestani kadehdin ihmisiä, jotka saavat työstä palkkaa.

Kyllä minä myönnän kadehtivani työttömiä. Olen ollut useammankin kerran pitkäaikaistyöttömänä, ja silloin olen aina voinut huomattavasti paremmin kuin nyt työssäkäyvänä. Parempi rahatilanne on hyvä asia, mutta se ei kokonaisarviotani muuta.

Sauna illoissa lauteilla kun nahkapamppu  lepää jalkaterälläni allauteilla. 

Lapsena ja teininä kateuden aiheita oli monia, ja sen ikäisethän eivät tunnetusti osaa peitellä näitä tunteita kovinkaan hyvin. Muun muassa hiukseni (minulla oli pitkä, vaalea tukka), leluni, vaatteeni ja uusi polkupyöräni. Pyörästä eräs vanhempi "kaveri" jopa houkutteli, että antaisin sen hänelle, koska olin hänestä liian pieni ajamaan sellaisella :D Monesti myös ystävyys yhteisen kaverin kanssa oli kolmannelle osapuolelle kateuden aihe, tosin tämä on tytöillä melko yleistä.

Lukiossa kateutta herätti vanhempieni auto, jolla silloin tällöin ajoin kouluun. Ihan tavallinen auto se kuitenkin minusta oli, en tiedä miksi se oli joillekin niin punainen vaate.

Aikuisena vartaloani on kadehdittu, tosin tämä on ääneen myönnetty ja kyse on ollut enemmänkin positiivisesta kateudesta. 

Eteenpäin pyrkimiseni ja taitoni ovat herättäneet kateutta kaikenikäisenä. Minulle on ollut aina selvää, mihin paikkoihin olen halunnut opiskelemaan ja missä asioissa olen hyvä. Muutin yliopiston perässä pikkukaupungista Helsinkiin, ja tämä oli eräälle kaverilleni niin kova paikka, että ensin ilkeili asiasta ja lopulta katkaisi minuun välit. Asioita, joista olen ollut innostunut ja joissa olen hyvä (mm. piirtäminen, kielitaito) olivat kateuden ja pilkan aihe etenkin teiniaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ja teininä kateuden aiheita oli monia, ja sen ikäisethän eivät tunnetusti osaa peitellä näitä tunteita kovinkaan hyvin. Muun muassa hiukseni (minulla oli pitkä, vaalea tukka), leluni, vaatteeni ja uusi polkupyöräni. Pyörästä eräs vanhempi "kaveri" jopa houkutteli, että antaisin sen hänelle, koska olin hänestä liian pieni ajamaan sellaisella :D Monesti myös ystävyys yhteisen kaverin kanssa oli kolmannelle osapuolelle kateuden aihe, tosin tämä on tytöillä melko yleistä.

Lukiossa kateutta herätti vanhempieni auto, jolla silloin tällöin ajoin kouluun. Ihan tavallinen auto se kuitenkin minusta oli, en tiedä miksi se oli joillekin niin punainen vaate.

Aikuisena vartaloani on kadehdittu, tosin tämä on ääneen myönnetty ja kyse on ollut enemmänkin positiivisesta kateudesta. 

Eteenpäin pyrkimiseni ja taitoni ovat herättäneet kateutta kaikenikäisenä. Minulle on ollut aina selvää, mihin paikkoihin olen halunnut opiskelemaan ja missä asioissa olen hyvä. Muutin yliopiston perässä pikkukaupungista Helsinkiin, ja tämä oli eräälle kaverilleni niin kova paikka, että ensin ilkeili asiasta ja lopulta katkaisi minuun välit. Asioita, joista olen ollut innostunut ja joissa olen hyvä (mm. piirtäminen, kielitaito) olivat kateuden ja pilkan aihe etenkin teiniaikoina.

Lisään vielä, että minua on oikein ihmetyttänyt, kuinka moneen pahansuopaan ihmiseen olen törmännyt elämäni aikana. Kyllä minäkin olen kadehtinut toisia ihmisiä monista asioista, mutta olen joko pitänyt asian omana tietonani tai myöntänyt sen positiiviseen sävyyn ääneen. Itselleni ei ole ikinä tullut mieleenkään ilkeillä toiselle ihmiselle tai kiusata häntä kateuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä ja kropasta. Jos oon esim. juoksemas tai pyöräilemässä ja moikkaan jotain seurakaveria (yleensä miehiä) niin usein vaimot katsoo musta jäätävästi ohi ja ei puhu yhtään mitään vaikka hakisin kontaktia heihinkin.

Työkaverinaiset jättäny mut tiimin ainoana henkilönä ja naisena ulos illanistujaisista. Myöhemmin kuulin yhdeltä mieheltä, että veisin kuulemma liikaa huomiota ja siksi jäin ulkopuolelle.

En oo mikään erityisen nätti edes omasta mielestäni ja siksi tuo vähän kiukuttaakin. Toki jos vertailupohjana muut 30-40 vuotiaat ruuhkavuosia elävät äidit niin lapseton urheileva nainen voi toki erottua.

No tässä onkin esimerkki kuvitellusta kateudesta. Ne työpaikan naiset, joilla on ruuhkavuodet, haluavat naureskella lasten tempauksille ja muille ruuhkavuosijutuille rauhassa. He tietävät että sinä urheileva sinkku haluat keskustella vain proteiinipitoisesta ruokavaliosta niin eivät tietenkään halua sinua tunnelmaa pilaamaan. Nuo miesten arvailut voit jättää omaan arvoonsa. Ja miltähän tuo oma asenteesi mahtaa muista vaikuttaa?

Sille on oltu kateellisia että en kadehdi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä ja kropasta. Jos oon esim. juoksemas tai pyöräilemässä ja moikkaan jotain seurakaveria (yleensä miehiä) niin usein vaimot katsoo musta jäätävästi ohi ja ei puhu yhtään mitään vaikka hakisin kontaktia heihinkin.

Työkaverinaiset jättäny mut tiimin ainoana henkilönä ja naisena ulos illanistujaisista. Myöhemmin kuulin yhdeltä mieheltä, että veisin kuulemma liikaa huomiota ja siksi jäin ulkopuolelle.

En oo mikään erityisen nätti edes omasta mielestäni ja siksi tuo vähän kiukuttaakin. Toki jos vertailupohjana muut 30-40 vuotiaat ruuhkavuosia elävät äidit niin lapseton urheileva nainen voi toki erottua.

No tässä onkin esimerkki kuvitellusta kateudesta. Ne työpaikan naiset, joilla on ruuhkavuodet, haluavat naureskella lasten tempauksille ja muille ruuhkavuosijutuille rauhassa. He tietävät että sinä urheileva sinkku haluat keskustella vain proteiinipitoisesta ruokavaliosta niin eivät tietenkään halua sinua tunnelmaa pilaamaan. Nuo miesten arvailut voit jättää omaan arvoonsa. Ja miltähän tuo oma asenteesi mahtaa muista vaikuttaa?

Tämä. Itse vielä tunnustaa, että on tuskin nättikään. Miksi naiset olisivat hänen ulkonäöstään ja kropastaan kateellisia. Mulla on "ruuhkavuosia" elävänä mammana varmasti parempi kroppa ja kauniimmat kasvot ja lisäksi tekemällä tehdyt lapset, jotka on siis haluttu ja halusi lapsia mieskin. Ei tultu vanhemmiksi vahingossa. On meillä lapsettomiakin ystäviä. Ei silti kiinnostaisi tutustua kehenkään lapsettomaan urheilevaan naiseen joka lenkillä vilkuilee haluaako mieheni häntä ja otanko minä epävarman ärtsyilmeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä hyvä liitto. Lasten käytöstavat. Ystävät. Hoikkuus/hyvä kunto. Hiukset.

Miten lasten käytöstavoista voi olla kateellinen?

Lasten hyvä käytös ja taidot on yks yleisimpiä kateuden aiheita äitien (ja vähän isienkin) keskuudessa. Jopa todella myrkyllisen kateuden aihe, joka voi johtaa siihe, että kateellinen osapuoli alkaa tehtailla perättömiä pahoja juoruja kohteesta. Kuvitellaan usein, että se hyvä käytös on tipahtanut taivaan lahjana ja vanhemmat pääsevät oikeudetta helpommalla kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein nämä kenelle ollaan "kateellisia", ovat aika leuhkoja ihmisiä. Se on varmaan pään sisällä se kateus.

Ei vaan päästä sekaisin. Kun aloitin psykoterapian niin luulin ihan vilpittömästi että ihmiset ovat kateellisia, mutta kyse olikin grandiositeettiharhasta. Luulin itsestäni liikoja. Oli vähällä ettei tullut psykoosi päälle. Terapian jälkeen en ole enää kuullut kenenkään olevan minulle kateellinen mistään. Helpotti kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein nämä kenelle ollaan "kateellisia", ovat aika leuhkoja ihmisiä. Se on varmaan pään sisällä se kateus.

Juu tietty. Otetaanpa tällainen pinnallinen esimerkki. Mulla on sellaiset "mainoshiukset", eli lainehtivat paksut mutta kevyet ja eloisat luonnonkiharat, joita on tosi helppo hoitaa, laittaa ja käsitellä. Lisäksi ne kestävät melkein mitä vaan, eivätkä kuivu korpuiksi ihan sama mitä niille tekee.

Mulla on ystävä, jolla on niin ohuet hiukset, että päänahka kuultaa läpi, hiukset ovat hauraat ja suorat.

Hän on vilpittömän kateellinen mun hiuksistani ja tämä satuttaa meitä molempia. Mielelläni antaisin hänelle vaikka puolet omistani, jos voisin.

Hän ei ole ainoa, joka hiuksiani on kadehtinut elämäni varrella, jopa kampaajat ovat yrittäneet ostaa niitä minulta.

Olenko nyt tosi leuhka, jollen esitä tyhmää ja vähättele ja hauku hiuksiani, vaan sanon että niitä on kadehdittu ja kadehditaan? Toiset meistä kuitenkin tajuavat olla olematta leuhkoja asioista, joiden eteen ei ole itse tarvinnut tehdä mitään.

Terveen itsetunnon omaavan ja leuhkan ihmisen välinen raja on hiuksenhieno ja aika vaikea määritellä ainakin täällä Suomessa. Jos hiuksiasi kehutaan ja sanot vaikka vain kiitos ja hymyilet, niin se on tervettä itsetuntoa. Jos taas korostat sanojalle, että kaikki kadehtii niitä nyt ja iänkaikkisesti, niin se kuulostaa kyllä leuhkalta. Omahyväisyys vie kauneudelta kaiken terän pois.

Varakkuus, etenkin ottaen huomioon oman ikäluokan. Ylipäätään se, että olen nuori ja nuorena saavuttanut jo niin paljon. Kun vastaan tulee vanhempi vähemmän meritoitunut ihminen omalta alalta niin osan suhtautuminen on todella jäistä.

Ulkonäkö, lähinnä varmaan kauniit kasvot ja naisellisuus. Kroppa ei mulla ole mikään ihmeellinen, olen kyllä hoikka, kapeavyötäröinen ja leveälanteinen mutta rinnat on pienet. Itse myönnän olevani kateellinen niille, joilla on tässä tai laihemmassa kropassa vielä isot luomurinnat.

Tyyneydestä. Siis siitä, että en osaa stressata oikein mistään ja suhtaudun kaikkeen vähän silleen heh heh. Kaverit ihan suoraan sanoneet, että kadehtivat sitä. Mutta samalla myös arvostavat sillä olen vähän se eka ihminen jolle sitten tullaan avautumaan kaikista elämän kommervenkeista. 

Omakotitalosta on olut kateellisia ja yksikin perhe yritti "väkisin" ostaa sen.  Sellaista vainoamista, että huh huh. 

Toinen kova kateuden aihe on ilmeisesti koulutus.   

Ihme juttu kyllä. 

Btw, saman talonkadehtijaperheen nainen rääkyi, että haluaa mun elämän.   

Hölmö. Itsellänsä on ollut ja on paremmat lähtökohdat, ei sen tarvitse yrittää mitään muilta viedä.   

byytton kirjoitti:

Sauna illoissa lauteilla kun nahkapamppu  lepää jalkaterälläni allauteilla. 

Oot sie polliisi ja käyt pampun kanssa saunassa?  Pervoa. 

Tämä oli silloin kun nuorempana olin huonossa kaveriporukassa...

Siitä että kun kerran käyn töissä niin minullahan automaattisesti on hirveästi rahaa.

Edelleen samalla p*skalla palkalla elelen, mutta ilman noita pummijoita. Kummasti häipyivät maisemista kun viimein totesin että en voi antaa teille enää raha-avustuksia, hyvä kun itsekään pärjään.

Ei juuri minulle mistään.

Ellei sitten tällä palstalla siitä, että olen työtön ja saan tukia.

Mä tosin olen itse kateellinen niille, jotka on töitä saaneet.

Täällä on kirjoittanut muutamakin nainen, joka uskoo olevansa sellainen jumalanlahja mieskunnalle, että aviopuolisot ja kumppanit suurinpiirtein kiinnittävät miehensä telaketjulla itseensä jos vastaan tulevat. Yksi vielä jopa sanoi, että muut kokevat olevansa riittämättömiä, kun hän on kauniimpi kuin muut.

Jos joku toinen nainen reagoi näin omistavasti oman miehensä suhteen, se ei johdu kenenkään toisen naisen 'upeudesta', vaan siitä, että se kyseinen mies on jo valmiiksi osoittautunut epäluotettavaksi. Monikin nainen mieluummin vahtii naisten perässä juoksevaa miestään, kuin ottaisi paremman miehen tilalle. Joskus niitä sitten vapautuu markkinoille, jolloin ne siirtyvät lirkuttelemaan näille upeuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut kateutta, vaikka olen elämässäni ihan hyvin menestynyt monella eri osa-alueella.

Monesti tuntuu siltä, että nämä kateuden merkkejä joka puolella näkevät ihmiset vain toivovat/haluavat muiden olevan kateellisia itselleen, joten sen vuoksi he tulkitsevat muiden ihmisten käytöksen aina kateellisuutena, vaikka todellisuudessa tästä ei olisikaan kyse.

Ihan varmasti minä olisin esimerkiksi koulussa halunnut olla ennemmin porukassa mukana kuin kiusattu. Kun haukuttiin, naurettiin ja imitoitiin tapaani viitata tunneilla, niin ei siitä oikein muita johtopäätöksiä voinut tehdä kuin että ovat kateellisia. Ihan samanlaista toimintaa on aikuisillakin, vaikka eivät ehkä yhtä suoraan uskalla haukkua kuin lapset. Aikuisilla se on sitten enemmän sitä vähättelyä ja porukasta jättämistä.

Ap

ei se, että susta ei pidetä, ole välttämättä kateutta.

ei mustakaan moni pidä, mutta en pidä heitä sen takia kateellisina.

ehkä sussa onkin jotain vikaa?

En ole usein ollut kateuden kohteena, mutta nuorena minua kiusattiin koulumenestyksen takia. Arvelisin, että perimmäinen syy kiusaamiseen oli kateus ja opettajilta saamani positiivinen huomio.

Aikuisena olen huomannut, että jotkut ovat saattaneet olla kateellisia tiedoistani ja taidoistani. Kateus on ilmennyt piikittelynä ja ivaamisena, ja tätä olen kokenut myös muutamassa parisuhteessa. Jotkut miehet eivät tunnu sietävän sitä, että nainen on jossain asiassa heitä taitavampi. Heillä tuntui olevan kummallinen tarve "haastaa" minut, tai he halusivat väitellä kanssani.

Mulla ole ennen naapuri joka kadehti mua kaikesta mahdollisesta ja matki mua monessa asiassa. Puutarha, sisustus, lasten harrastukset, hiustyyli, ym ym. Tämä ei ollut siksi että olisin jotenkin niin erinomainen ihminen vaan siksi että hänellä oli joku oma ongelma. Hän myös kokeili buddhalaisuutta, joogaa, kukkaterapiaa, väriterapiaa ja vaikka mitä. Tuli tunne että hän etsii elämäänsä jotain mutta ei itsekään tiedä mitä. Kerran hän sanoi haikeasti mulle että näytän niin onnelliselta lasteni kanssa. Ajattelin että niin, sinä etsit onnea monesta paikasta etkä löydä.

Kaikkea outoa siltä kateuden takaa voikin löytyä.