Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Ulkonäöstä.

Sisko on mulle kade kun avioliittoni on kestänyt, hänellä hajosi omansa.

Sen huomaa kaikesta v*ttuilusta, Ikään kuin minä sille mitään voisin että hänen liittonsa hajosi.

Tietysti mun tulee häntä sääli koska on onneton mutta mitähän tuollekin sitten voisi tehdä, aika mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Uuvuin ja väsyin loppuun asti vaativassa työssä.Tykkäsin siitä ja onnistuin työssäni. Ponnistelin ja jatkoin siinä, mutta tuli päivä etttä en enää jaksanut,minun piti jättää työ ja lähteä lääkäriin.

Jouduin sairaslomalle ja pääsin myös pois työstä. Sisareni kunnioitti minua silloin yhteiskunnan elätin nimellä , raakasti päin silmiä vaan. Ei koskaan ole katunut ja pyytänyt anteeksi. Nyt menee tilaisuuksiin kyydissäni 38 km/ kerta kerran viikossa. On lipevänä ensimmäisenä kyytiin pyrkimässä.Ei koskaan maksa kyytiään edes. Suututtaa ...ei raha,vaan täysi itsekkyys,se että hänelle kuuluu kaikki edut,kun on tottunut esikoisena itselleen saamaan ja vetämään kaiken .

Hedelmöityshoitoihin omaisuuden käyttänyt kaverini oli kateellinen, kun tulin heti raskaaksi kun yritin. Ymmärrän tavallaan.

Työkaveri siitä, kun tulin pomon kanssa juttuun ja hän ei.

Siivoustyötä tekevänä sain asuntoni maksettua "etuajassa."

Tästä eräät näkevät vaivaa. 😃

En tiedä onko kukaan ollut oikeasti minulle mistään kateellinen, mutta aina hoikkuudestani/vartalostani on sivulauseessa mainittu. Olen mallia en liho.

Ja nyt parin viime vuoden aikana olen pannut merkille, että lähes kaikki naispuoliset ystävät on kadonneet eikä juuri kukaan naispuolinen tykkäile kuvistani somessa. Olen miettinyt ovatko kateellisia, kun ollaan keski-ikää lähestyviä ja monella alkanut jo paino nousta ym., mutta minä olen pysynyt samoissa mitoissa.

Ikinä ei tule tykkäyksiä naispuolisilta kavereiltani, kun laitan kuvan jossa olen vähänkin edustavana.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kukaan ollut oikeasti minulle mistään kateellinen, mutta aina hoikkuudestani/vartalostani on sivulauseessa mainittu. Olen mallia en liho.

Ja nyt parin viime vuoden aikana olen pannut merkille, että lähes kaikki naispuoliset ystävät on kadonneet eikä juuri kukaan naispuolinen tykkäile kuvistani somessa. Olen miettinyt ovatko kateellisia, kun ollaan keski-ikää lähestyviä ja monella alkanut jo paino nousta ym., mutta minä olen pysynyt samoissa mitoissa.

Ikinä ei tule tykkäyksiä naispuolisilta kavereiltani, kun laitan kuvan jossa olen vähänkin edustavana.

Ehkä ne on kasvanu ohi omien kuvien postaamisesta ja niistä tykkäilyistä?

Kropasta :D Mutta kyllähän se hihityttää, kun kommentoidaan, että oonpa onnekas kun oon moneta lapsesta huolimatta niin timmissä kunnossa. No sillä ei ole onnen kanssa mitään tekemistä, että urheilen hulluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kukaan ollut oikeasti minulle mistään kateellinen, mutta aina hoikkuudestani/vartalostani on sivulauseessa mainittu. Olen mallia en liho.

Ja nyt parin viime vuoden aikana olen pannut merkille, että lähes kaikki naispuoliset ystävät on kadonneet eikä juuri kukaan naispuolinen tykkäile kuvistani somessa. Olen miettinyt ovatko kateellisia, kun ollaan keski-ikää lähestyviä ja monella alkanut jo paino nousta ym., mutta minä olen pysynyt samoissa mitoissa.

Ikinä ei tule tykkäyksiä naispuolisilta kavereiltani, kun laitan kuvan jossa olen vähänkin edustavana.

Ehkä ne on kasvanu ohi omien kuvien postaamisesta ja niistä tykkäilyistä?

Kuitenkin itsekin niitä postaa. Eikä se aina tarkoita jotain peiliselfietä, kun puhutaan oman kuvan julkaisemisesta.

Ruoanlaittotaidostani

Luonteestani. Olen herkkä mutta sitkeä, kiltti mutta oman arvoni tunteva. Se tuntuu olevan muutenkin joillekin ihmisille liikaa.

Elämäntilanteesta. Selvisin läpi vaikeuksien, elän yksin. En ole vieläkään täysin omillani. Joidenkin mielestä silti kadehdittavassa asemassa. Onneksi työelämäni on syvältä.

Minulle on oltu kateellisia kun minulla oli kaksi kilpahevosta ja myös kun voitin kouluratsastuskilpailuissa niin seläntakana puhuttiin minusta pahaa. Myös tarkkailuluokan kaksi tyttöä hyökkäsi fyysisesti kimppuuni, syynä oli kateus omista hevosista.

Lisäksi minua on kadehdittu kun isäni osti minulle oman asunnon läheltä merta Helsingissä. Yksiö Jugend talossa jossa oli korkeat huoneet ja 11 ikkuna-erkkeriä, talolla oli laituri jossa pidin pientä venettä.

Myös työkaverit ovat olleet kateellisia kun sain töissä ison ylennyksen ja palkankorotuksen. Samoin on kadehdittu kun harrastan säännöllisesti urheilua. Työkaveri haukkui minut huonoksi äidiksi, kun käyn työpäivän jälkeen tunnin, pari urheilemassa työpaikan salilla ja jumpissa. Poikani olivat iältään 11 ja 17 vuotiaat. Sanoin työkaverille ettei vanhempi poika edes ole kotona kun käyn urheilemassa ja että poikien isä on kotona eikä pojat ole yksin.

Työkaveri sanoi, ettei isä ikinä korvaa äitiä ja olen huonoäiti koska olen poissa.

Myös kun tein elämäntapamuutoksen ja elän terveellistä elintapaa on kadehdittu. On läheinen jopa suoraan sanonut että kadehtii ulkonäköäni ja terveellisiä elämäntapoja.

Miesten flirttailua on myös kadehdittu. Työkaveri piikitteli siitä että hänen apuaan ei mies halunut vaan halusi minut asiakaspalvelu tilanteessa

Minulle ollaan kateellisia siitä, että tein muutamia projekteja, joita kukaan ei halunnut eikä osannut tehdä. Laitoin projekteihin vapaaehtoisesti omaa aikaa, koska korona-aika jylläsi. Mutta kas, nyt kun projektit ovat valmiit, kaikki yrittävät projekteista viedä kunnian. Jopa oma sukulainen, joka samalla työpaikalla. Jospa olisin tiennyt, en ikinä olisi noita töitä vapaaehtoisena tehnyt. Kateus on surullista ja ällistyttävää.

Opiskelusta yliopistoon asti, vaikka keskikoulusta lähtien olen opiskellut työn ohessa. Jopa kaksi arvostettua ammattia. 

Velattomasta omistusasunnosta, jonka olen hankkinut säästämällä ja välillä kahta työtä tehden. En voi tutuillekaan kertoa, että säästöjäkin on. 

"Täydellisestä elämästä". Joka on itsessään niin outo termi, eihän kenenkään elämä ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Kaikilla on omat isommat tai pienemmät vastoinkäymisensä ja haasteensa.

Olen ollut kylläkin hyvin onnekas tähän mennessä, sillä olen pysynyt terveenä, samoin läheiseni. Minulla on läheiset ja hyvät välit äitiin ja isään. Turvallinen ja tasapainoinen lapsuus, en ole esim. koskaan nähnyt vanhempani humalassa tai riitelevän. Varmaan pitkälti tästä lapsuudestani johtuen muodostunut positiivinen käsitys itsestäni ja muista ihmisistä. Luotan muihin ihmisiin ja elämään ylipäätään.

Olen pärjännyt opiskeluissa kohtalaisen hyvin ja päässyt unelma-ammattiini sote alalle. Keskipalkkaiseen työhön, mutta alalle, josta löytyy aina töitä. Työ on välillä henkisesti kuormittavaa, mutta niin vaan taitaa nykyään olla melkein joka alalla. Työssäni pääsen käyttämään omia vahvuuksiani, toteuttamaan itseäni ja työskentelemään lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Työni on merkityksellistä ja tiedostan sen, vaikka en saakaan siitä kovin usein muilta kiitosta.

Ihmissuhteissa olen ollut myös onnekas, sillä minulla on muutama läheinen ystävyyssuhde ja löysin itselleni sopivan puolison. Olen lapsesta asti halunnut olla äiti ja onneksi lapsen saimme, monen mutkan jälkeen.

Täytyypi olla hyvin kiitollinen ja muistaa etteivät asiat ole itsestäänselvyyksiä.

Paksuista, pitkistä hyvinvoivista hiuksista. Minkäs mä sille voin että ovat hyvännäköiset.

Kateus on katsojan silmässä. Pahassa silmässä. Kateelliset on kateellisia vaikka mille. Se ei useimmiten liity kohteeseen mitenkään.

Kropasta ainakin. Olen todella siro, mutta muodokas. 

Ihmiset tulevat välillä ilkeämielisesti kyselemään mitä kaikkea minun on pitänyt tehdä, että minulla on tällainen kroppa. Ilmeisesti ihminen ei voi olla hoikka ilman syömishäiriötä, eikä ainakaan mitään muotoja voi olla, ellei ole rampannut plastiikkakirurgilla. Se on ihan tosiasia että geenit vaikuttavat tosi paljon kehon malliin ja jotkut nyt vaan ovat tietyn mallisia ilman hirveää vaivannäköä. Minulla on suht tavis kasvot ja elämässä muutakin tekemistä kuin ulkonäkö. Oudoksuttaa, että joillekin se on niin suuri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

"Täydellisestä elämästä". Joka on itsessään niin outo termi, eihän kenenkään elämä ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Kaikilla on omat isommat tai pienemmät vastoinkäymisensä ja haasteensa.

Olen ollut kylläkin hyvin onnekas tähän mennessä, sillä olen pysynyt terveenä, samoin läheiseni. Minulla on läheiset ja hyvät välit äitiin ja isään. Turvallinen ja tasapainoinen lapsuus, en ole esim. koskaan nähnyt vanhempani humalassa tai riitelevän. Varmaan pitkälti tästä lapsuudestani johtuen muodostunut positiivinen käsitys itsestäni ja muista ihmisistä. Luotan muihin ihmisiin ja elämään ylipäätään.

Olen pärjännyt opiskeluissa kohtalaisen hyvin ja päässyt unelma-ammattiini sote alalle. Keskipalkkaiseen työhön, mutta alalle, josta löytyy aina töitä. Työ on välillä henkisesti kuormittavaa, mutta niin vaan taitaa nykyään olla melkein joka alalla. Työssäni pääsen käyttämään omia vahvuuksiani, toteuttamaan itseäni ja työskentelemään lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Työni on merkityksellistä ja tiedostan sen, vaikka en saakaan siitä kovin usein muilta kiitosta.

Ihmissuhteissa olen ollut myös onnekas, sillä minulla on muutama läheinen ystävyyssuhde ja löysin itselleni sopivan puolison. Olen lapsesta asti halunnut olla äiti ja onneksi lapsen saimme, monen mutkan jälkeen.

Täytyypi olla hyvin kiitollinen ja muistaa etteivät asiat ole itsestäänselvyyksiä.

Kuulostaa tosi tavalliselta, enkä nyt tarkoita millään pahalla tavalla, vaan nuo ovat tärkeitä asioita elämässä, mutta eivät mitään erityisen vaikeita saavuttaa. Ihme kyllä jos pitää kadehtia. 

Siitä kun on vaimo ja lapsia.