Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, mistä kaikesta minulle on oltu kateellisia, sillä ihmiset eivät yleensä kerro sitä.

Jos joku on ikävä, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän olisi kateellinen. Voi olla, ettei hän yksinkertaisesti pidä kyseisestä tyypistä.

Minulla on teoria, että ne ihmiset, jotka arvelevat jatkuvasti muiden olevan kateellisia, ovat itse hyvin kateellisia ihmisiä. Itselleni ei ole ikinä juolahtanut mieleen, että joku kohtelisi minua inhottavasti kateellisuuden vuoksi.

Kuka on sanonut että jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sellainen, joka ei ole erityisen hyvä missään, eikä myöskään erityisen kaunis (nainen). Lisäksi olen ollut vähän sellainen miellyttäjätyyppi. Siksipä harvemmin minua on varmaankaan kadehdittu.

Olen päätynyt pari kertaa kaveriksi henkilöille (naisille), joka etsivät läheisistään jatkuvasti itsetuntonsa pönkittäjää ja minä olen ollut parhaan kaverin rooliin hyvä, kun en ole mikään suuri uhka kenenkään itsetunnolle.

Huomasin tämän, kun minulla oli ystävä, jonka saavutuksista olin vuosikausia vilpittömän iloinen. Sitten minä aloin seurustella ensimmäistä kertaa lähes 30-vuotiaana mukavan ja hyvännäköisen miehen kanssa (on nykyisin eksä, mutta olemme edelleen ystäviä). Samantien tämä ystäväni ilmaisi suoraan kadehtivansa minua, koska hänellä ei juuri sillä hetkellä ollut ketään, vaikka oli seurustellut jo  useita kertoja. Lopulta tämä "ystävä" muuttui minua kohtaan aika vihamieliseksi ja ilmaisi, ettei halua olla enää kanssani tekemisissä.

Tämän seurustelusuhteen vuoksi lensi pari muutakin ystävyyttä/kaveruutta roskikseen, kun eivät osanneet hallita kateuden tunteitaan ja kohtelivat minua huonosti.

Nykyisin olen todella tarkka ystävistäni ja kadehtimiseen taipuvaisia ihmisiä en siedä lähipiiriini ollenkaan. En, vaikka se kadehtiminen kohdistuisi muihin kuin minuun, esim. somejulkkiksiin.

Mulla on vastaavanlaisia kokemuksia.

Olin pitkäänjatkuneen, rajun kiusaamisen jäljiltä arka, harmaa hiirulainen, mielllyttämisenhaluinen. Suosittu ystävä, kun en vienyt huomiota itseeni ja olin aina käytettävissä.

Terapiassa vahvistuin ja aloitin harrastuksia, uskalsin alkaa pukeutua kuten halusin, laitoin uuden kodin, kävin treffeillä, tuli seurustelu- ja tapailusuhteita.

Muutama ystävä muuttui kummalliseksi. Kerroin heidän käytöksestä (puheista) terapeutilleni, joka kertoi, että kateellisilta vaikuttavat. Mainitsen tämän siksi, kun täällä esitetään ajatusta, että jotkut vain kuvittelevat muiden kadehtivan heitä. Tuntui uskomattomalta, että joku minulle kateellinen. Mutta kyllä oikeasti kateellisen tunnistaa ja välttelen myös minä sellaisia.

Ei oiennut asiat puhumalla ja nämä ystävyyssuhteet saivat jäädä.

Ei aavistakaan eikä kiinnosta.

Oma isoäitini on ollut minulle kateellinen monista asioista. Lapsena siitä, että minulla oli niin hyvä suhde äitini kanssa (ilmeisesti hänen suhteensa omaansa oli aina todella huono). Teininä ja nyt parikymppisenä on kadehtinut nuoruuttani ja ulkonäköäni. Kun en vielä seurustellut, hän ilkeili minulle aina sanoen muun muassa, ettei tuollaista hissukkaa tule kukaan kotoa hakemaan. Vihjaili myös, että olen lesbo. Kun nyt sitten seurustelen, hän on aivan hullaantunut poikaystävääni ja lähettelee tälle tekstareita (minulle ei ikinä) sekä silittelee tai muuten koskee tähän jatkuvasti, kun olemme kylässä. Se on niin kiusallista, että kyläillään siellä enää harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On edelleen aikuisena yhtä oudon kateellisen katkera, jos tulee juttelemaan.

Seurusteli ainakin joskus exäni kanssa, se on varmasti ollut kova paikka, kun ex häipyi heti kaverilistoilta, vaikka oltiin tosi hyvissä väleissä :)

Mitä tämä tarkoittaa?

Tulkitsin, että tuo kirjoittajan kuvaama ihminen alkoi seurustella tämän exän kanssa ja alkoi vaatia, että tämä poistaisi kirjoittajan Facebook-kavereistaan. Mikä on aika todennäköistä, jos kerran kirjoittaja ja exä olivat ennen tätä hyvissä väleissä. Kateellisilta ja epävarmoilta ihmisiltä on ihan tyypillistä vaatia tuollaisia juttuja. Surullista on vain se, että kumppanit sitten kiltisti tottelevat heitä, vaikka heillä itsellään ei olisi mitään noita ihmisiä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On edelleen aikuisena yhtä oudon kateellisen katkera, jos tulee juttelemaan.

Seurusteli ainakin joskus exäni kanssa, se on varmasti ollut kova paikka, kun ex häipyi heti kaverilistoilta, vaikka oltiin tosi hyvissä väleissä :)

Mitä tämä tarkoittaa?

Tulkitsin, että tuo kirjoittajan kuvaama ihminen alkoi seurustella tämän exän kanssa ja alkoi vaatia, että tämä poistaisi kirjoittajan Facebook-kavereistaan. Mikä on aika todennäköistä, jos kerran kirjoittaja ja exä olivat ennen tätä hyvissä väleissä. Kateellisilta ja epävarmoilta ihmisiltä on ihan tyypillistä vaatia tuollaisia juttuja. Surullista on vain se, että kumppanit sitten kiltisti tottelevat heitä, vaikka heillä itsellään ei olisi mitään noita ihmisiä vastaan.

Kiitos, nyt tajusin! :D

Rahasta ja ropasta ovat olleet kateellisia. Kumpaakin, kun on ollut paljon.

Mulla on ystävä joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen ja kadehtii toisten menestystä. Hänen vain pitää saada kaikkea mitä toisellakin on. Ihan kaikkea. Otti jopa meidän yhteisen tutun lapsen nimen, mutta korotti sitä korvaamalla V:n tuplaW:llä. En tarkoita nyt mitään tavallista Venlaa vaan nimi oli harvinainen ja otti sekä etu- että toisennimen omalle lapselleen. 

-Tunnollisuudesta

-Kauneudesta

Siinäpä ne, yhen kerran ystävä oli kade kun kotini oli siisti.

Kauneudesta toinen ystävä kieltäytyi liikkumasta kanssani.

Aa.. sääristä myös, ystäväni kielsi näyttämästä niitä!

Mulla on ystävä joka otti lapsilleen mun lasten nimet siis etu ja tokanimen!

Kyllä se vaivaannuttaa.

Joillakin on myös erityisen paljon näyttämisen ja kilpailun halua, joilla on tarkoituskin herättää kateutta vaikka naapureissa. Tavoitteena olla aina parempi, oli sitten kysymys vaikka miten pienestä asiasta. Lieneekö pohjimmiltaan kyse vain alemmuuden tunteesta. Eräällä tuttavallani on naapuri, jonka elämäntehtävänä tuntuu olevan juuri tuo näyttämisen halu. Oli sitten kysymys tonttinsa täyttämisestä monenmoisilla patsailla ja erikoisilla rakennelmilla, joita palvelualtis kumppani sitten nöyrästi toteuttaa, tai muusta itsensä tehostamisesta kyseenalaisin keinoin häpeämättä mitään. Pääasia, että joku tämän huomaisi ja tulisi ehkä kateelliseksikin. 

Minä olen ollut tyytymätön työhöni pitkään. Siis vuosia. Nyt löysin uuden ja paremman paikan. Moni on sanonut olevansa kateellinen uudesta työstäni ja haluaisi itsekin vaihtaa.

Ehkä se on pelkkää puhetta mutta mielestäni silti kummallista. Rohkeasti vain vaihtamaan ja turha valitus pois!

Kateus on maailman turhin tunne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen ja kadehtii toisten menestystä. Hänen vain pitää saada kaikkea mitä toisellakin on. Ihan kaikkea. Otti jopa meidän yhteisen tutun lapsen nimen, mutta korotti sitä korvaamalla V:n tuplaW:llä. En tarkoita nyt mitään tavallista Venlaa vaan nimi oli harvinainen ja otti sekä etu- että toisennimen omalle lapselleen. 

Tuo on melkein jo narsismia. On ihmisiä, jotka onkivat toiselta kaikki suunnitelmat etukäteen ja yrittävät tehdä ne viimeistä piirtoa myöten ensin ja ehkä paremmin. Antavat silloin tavallaan muiden määrittää oman elämän isoimmat asiat, kun itseltään puuttuu identiteetti. Narsismi on identiteettihäiriö. Sellaiselta odottaisi sitä, että varastaa toisen lasten nimet. Sitten omat lapset on samanlaisessa kilpailussa niiden toisten lasten kanssa, jos tulevat narsisteiksi. Se jatkuu ja jatkuu.

Rakastelin lukiossa Vanhojentanssit- parini kanssa ja paljaalla!

Siitä, että mun vanhemmat ovat kuolleet jo kauan aikaa sitten.

Mun erivärisistä silmistä.

(Juoposta) miehestäni eronsa jälkeen. Meinasin sanoa, että saat sen.

Vanhemmat lapsilleen kun pärjäsivät omillaan. Järjestivät asiat niin ettei jäänyt mitään muuta kuin sille joka jatkoi heidän elämäntyötään.

Tyttökaveri harrasti puolen yön taksitolpalta ym suhteita. Itse olin

pitkässä suhteessa ja kyllä hän kadehti.

Olin narsistimiehen kynsissä, syvissä vesissä. Kaveri ei tiennyt miehen pimeästä puolesta enkä tajunnut minäkään. Olisinpa tajunnut ettei suhteissa tarvi olla hinnalla millä hyvänsä.

Keikkatöistä! Siis muutama eteen osunut vakkari ilmeisesti niin uupuneita työhönsä, että kadehtivat sijaista. Pieniä epävarmoja tuloja ja ravintoketjun pahnanpohjimmaisena pyörimistä, toki paljon vapautta, jota vakkareilla ei ole. Silti jotenkin outoa ja surullistakin. Itse aina yritän töissä olla pirteänä ja iloisena, ehkä siitä sitten vähän liian ruusuinen kuva välittyy.