Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?

Olen. Muutamankin eri miehen kanssa. Näistä kaksi ovat varattuja, joten no can do. En ole ollut suhteessa tällaisen ihmisen kanssa, mutta voisin kuvitella että nämä olisivat "niitä oikeita" jos olisi tavattu erilaisessa elämäntilanteessa ja kumpikin olisi sinkkuja...

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?
[/quote]

Oletko mies vai nainen?

No en oo.. Rakastan miestäni.. Kuten olen exiäkin rakastanut mutta ilman mitään maagista. En usko että irtoo multa. Tarviin luottoa toista kohtaan, kunnioitusta.. En osaa vaan hullaantua. N40

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:41"]

Olen. Olemme tunteneet lapsista saakka. Välillä yritimme seurustella. Elämät veivät kuitenkin eri suuntiin ja tavattiin pitkästä aikaa viisi vuotta sitten. Molemmilla jo omat elämät perheineen. Päädyimme kuitenkin seksisuhteeseen jota on jatkunut siitä asti. Olemme lopettaneet, aloittaneet, lopettaneet...Kymmeniä kertoja. Kaksi vuotta sitten päätimme lopettaa. Ne olivat elämäni pisimmät kolme viikkoa kun emme olleet yhteydessä. Päädyimme kuitenkin jälleen jatkamaan ja lopettamisesta emme sen jälkeen ole koskaan edes puhuneet...Se ei vain onnistu. Haluamme toisiamme liikaa. Olemme päivittäin yhteydessä (asumme 200km päässä toisistamme) ja näämme n. joka toinen viikko. Välillämme on uskomaton vetovoima. En tiedä mistä se johtuu enkä tiedä miten tämä päättyy..

[/quote]

Kummasti todella härski ja kylmä pettäminen saa täällä enemmän ylä- kuin alapeukkuja.

Olen. Järjetön yhteys henkisellä ja fyysisellä tasolla. Emme ole suhteessa, koska kumpikin varattuja. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut kokea sellaisen yhteyden toiseen, vaikka erossa olo raastaakin sydäntä.

Olen. Nuorena tuli käytyä paljonkin tanssimassa ja oli yksi nuori mies, johon aina välillä törmäsin. Kymmenen vuoden ajan. Mutta aina oli jommalla kummalla elämäntilanne sellainen, että yhteistä tulevaisuutta ei ollut. Mutta ne hetket tanssilattialla hänen kanssaan, öiset kävelyt käsi kädessä taksiasemalle, suudelmat.... juu, kaipaan. Kummankin kaverit sanoivat, että olimme kuin Romeo ja Julia :)

Mä olin ennen kyyninen järkityyppi. Kunnes tapasin nykyisen mieheni. <3

Olen. Emme onneksi ajautuneet suhteeseen - hän olisi halunnut mutta minä kieltäydyin - koska myöhemmin paljastui että hänellä on pahemman luokan persoonallisuushäiriö. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen että "kemia" johtui siitä että hän toi mieleeni alitajuisesti lapsuudenperheeni...

Tulee mieleen yläasteaikainen suurin ihastukseni. :) Kolme vuotta sitä huumaa <3

Olen. Tunne oli kuitenkin nimenomaan kemiaan eli fyysiseen puoleeni vetoavaa, ei siis niin kutsuttua sielunkumppanuutta vaikka pääkin sekosi ruumiin ohella tähän mieheen.
Tapailimme vuoden ajan illan viettojen merkeissä. Välittömästi päästyäni samaan tilaan miehen kanssa olin valmis puuhiin ja kroppani värisi odotuksesta. Jalat löivät loukkua monta tuntia vain istuessa ja kun päästiin itse asiaan olin valmis laukeamaan vain kroppani hivelystä.
Tiedostin kyllä että hänen halunsa vaikka vahva olikin, ei ollut minua kohtaan samaa luokkaa.
Hän oli yöi kymmenen vuotta vanhempi ja kyynistynyt rakkaudelle. Kiitän häntä nuoren naisen seksuaalisuuden herättämisestä ja opettamisesta. Muistan hänet ainiaan.
Nykyään olen suhteessa ensirakkauteni kanssa kenet tapasin vasta kolmenkympin kynnyksellä ja voin hyvin mielin kutsua häntä sielunkumppanikseni. Halu ja himo toimivat meilläkin, mutta samaan huumaan ja kiimaan en yllä kuin tämän toisen miehen kanssa.
Kuitenkin nyt elän oikeata ja täyttävää rakkautta, joka ei perustu vain seksiin. Vaan rakkauteen.

Olen. Emme ole parisuhteessa enää, mutta jonkinlaisessa suhteessa silti. Vaikea päästää irti kokonaan.

Työkaverin kanssa on joku selittämätön yhteys. Välillämme on käsinkosketeltavaa kipinää, eikä tällaista ole koskaan kenenkään muun kanssa ollut, en ennen edes uskonut että ihme höpinät kemioiden kohtaamisista voisivat olla totta. Olemme yhdessä ihmetelleet tilannetta ja puhuneet asioista, hän siis tuntee täysin saman kuin minäkin. En oikein osaa kuvailla tilannetta sen paremmin, mutta joku uskomaton vetovoima välissämme on. Olemme yrittäneet käyttäytyä normaalisti ja olen yrittänyt olla välinpitämätönkin häntä kohtaan, mutta ei siitä mitään tule. Usein olemme sopineet että nyt ollaan normaalisti, jätetään ylimääräiset höpinät pois ja ollaan vaan työkavereita, mutta eipä tuo ole onnistunut. Sattuneista syistä meidän välillämme ei tule koskaan olemaan mitään tämän enempää, mutta uskon syvästi että olemme kohdanneet edellisessä elämässä, tai sitten tämä on jotain esimakua seuraavasta elämästä. En ole tuollaisiinkaan asioihin uskonut aiemmin, mutta nyt olen todella alkanut kyseenalaistamaan kaiken.