Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:01"]

Nope. 

En usko, että tuollainen on miehillä kovin tavallista. Ilmeisesti ei minulla ainakaan. Kuulostaa vähän prinsessasatujen jatkeelta. 

[/quote]

miehet on tehneet aika monta rakkauslaulua tässä maailmassa tuosta tunteesta ja riutuneet varsinkin yksipuolisessa rakkaudessa kun eivät voi saada naista, jota kohtaan tuntevat vetovoimaa. Itse en tunne miestä, joka ei olisi koskaan ollut rakastunut. Se vetovoima, kemia, on intohimoa. Et joko ole koskaan rakastunut tai koskaan tuntenut aitoa intohimoa, ainakaan naista kohtaan.

M42

Aviomieheni kanssa oli alussa ainakin perhosia vatsassa, mikä oli mulle ennenkuulumatonta. Edelleen hymy leviää huulille kun mies soittaa töistä tms. Kemiana pidän lähinnä samantyyppistä huumorintajua ja mulle romantiikka on sitä, että mies tietää millainen on mun lempparikebab tai lämmittää saunan valmiiksi kun tulen salilta. Makuuhuoneessakin meno ajan myötä vaan parempaa. Täydellistä ei koskaan epätäydellisten ihmisten suhteesta saa, mutta hyvin sovitaan yhteen ja täydennetään toisiamme.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:25"]

Olen. Järjetön yhteys henkisellä ja fyysisellä tasolla. Emme ole suhteessa, koska kumpikin varattuja. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut kokea sellaisen yhteyden toiseen, vaikka erossa olo raastaakin sydäntä.

[/quote]

Näin juuri. Ihanaa että on saanut kokea tuollaisen kemian toisen ihmisen kanssa, vaikka erossaolo raastaakin vielä kuukausien/vuosien kuluttua... tietää että yhtään vähempään ei kannata tyytyä, kun tuollaisia miehiä on olemassa! T: 23.

Tottakai! Eroottista kemiaa nuoruuden poikaystäväni kanssa. Kauan se kesti, 19 vuotta. En ole ikinä häntä rakastanut ja tänä kesänä kun tavattiin, tajusin etten pysty enää mihinkään ilman rakkautta. Sen pituinen se. (seurustelimme kaksi kertaa vuosikausia sitten)

Kemiat kyllä natsasi vuosia.

Kyllä. Nykyisen mieheni. En usko että kukaan voisi häntä korvata koskaan.

Kyllä, olemme naimisissa <3

Suomessa.[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:38"]Olen. Kaukosuhteessa olen miehen kanssa jonka kanssa tunnen olevani täysin samalla aaltopituudella. Ikinä en oo kenenkään kanssa tuntenut olevani samasta maailmasta paitsi tämän kanssa.
[/quote]

Asuuko mies Suomessa vai ulkomailla?
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 12:22"]

En koskaan. Mistä sen edes huomaa itsestään, että nyt on " kolahtanut ". Muutenkin naiset näyttää kaikki aika samanlaisilta, joten mikä tekisi eron toiseen? m40+

[/quote]

Huomaat sen poikkeuksellisen vahvasta tunteesta, jos kohtaat ihmisen, kenen kanssa "kolahtaa".  Sitä on vaikea selittää, mutta se ei voi jäädä huomaamatta.

Kerran. Harmi ettei tullut mitään,mutta selvästi ollut kyse kohtalosta.

Se on jännä juttu, että näistä ei useinkaan silti synny sitä suhdetta johon jäädään lopuniäksi/ jos ylipäätään muodostuu suhteeksi. Olisko niin, että tunne laantuisi? Uskon silti kohtaloon, jostai syystä ne on kohdattu. Ja vahvasti ne jää mieleen. Tosin olisi erittäin jännä tietää onko tunne ollut molemminpuolinen, nyt se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Ja niin varmaan parempi

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 12:22"]

En koskaan. Mistä sen edes huomaa itsestään, että nyt on " kolahtanut ". Muutenkin naiset näyttää kaikki aika samanlaisilta, joten mikä tekisi eron toiseen? m40+

[/quote]

Huomaat sen poikkeuksellisen vahvasta tunteesta, jos kohtaat ihmisen, kenen kanssa "kolahtaa".  Sitä on vaikea selittää, mutta se ei voi jäädä huomaamatta.
[/quote]

Sellaisen ihmisen läheisyydessä oma keho käyttäytyy oudosti. Voi esim olla vaikea hengittää.

Olen.

Olen tuntenut. Ystäväni asui ulkomailla ja hänen luona vieraillessani näin myös tätä miestä. Seksiä harrastimme, mutta tiesin aina, ettei meistä koskaan tulisi paria. Nykyään meillä molemmilla on perheet. En tule ikinä unohtamaan sitä vetovoimaa, vaikka en ole miestä nähnyt kymmeneen vuoteen. Joskus katselen kuvaa hänestä ja vaivun hetkeksi muistoihin.

Kyllä ja siitä syystä varmaan elän elämäni loppuun asti yksin, koska en voi häntä saada. Enkä usko, että kiinnostuisin naisesta, jonka kanssa en koe samanlaista tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:41"]

Kyllä ja siitä syystä varmaan elän elämäni loppuun asti yksin, koska en voi häntä saada. Enkä usko, että kiinnostuisin naisesta, jonka kanssa en koe samanlaista tunnetta.

[/quote]

Sama, mutta vaan naisen tilalle eräs mies.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"]Et ehkä hakenut ihan tätä, mutta erään työkaverin kanssa vuosia sitten koin hyvin outoa kemiaa. Jos istuimme joskus vierekkäin, tuntui, kuin magneetti olisi vetänyt meitä toisiaan kohti, kuin olisimme olleet yhtä...vaikea selittää. Pidin myös hänestä paljon ja vaistosin, että hänkin piti minusta, olin kuitenkin naimisissa, emmekä tehneet läheistä tuttavuutta. Osittain kuitenkin hänen takiaan vaihdoin työpaikkaa, koska tilanne oli välillä sietämätön. Olemme sattumalta nähneet tämän jälkeen kerran, tunne oli jälleen sama, kun juttelimme muutaman sanan ja kun lähdimme kävelemään toisistamme poispäin, käännyimme samaan aikaan katsomaan taaksemme. Muistan hänen katseensa vieläkin, vaikka tästäkin on jo ainakin kahdeksan vuotta.
[/quote] Tämä tuntuu tutulta. Olen kokenut samanlaisen kemian, mutta kohde olisi voinut olla oma poikani. Se oli käsittämätöntä. Tiedän, että tunne oli molemminpuolista. Mitään ei tapahtunut koskaan. En tiedä miten tunne oli mahdollista ikäerosta huolimatta. Vetovoima on outo asia.

Olen. Siitä ei vaan tullut mitään, tavattiin 10kk ennen kuin hän muutti Helsinkiin ja minä Ouluun. Jos vaan oltais pysytty samassa kaupungissa niin hän olisi ollut se oikea. Ikinä ei ole ollut niin hyvä olla kenenkään kanssa. Nykyään seurustelen ja rakastan miestäni, mutta ei tää oo mitään siihen verrattuna mitä meillä oli, ei voida enää edes nähdä kun ne tunteet palaa kummallakin.

Valitettavasti olen ja koska tämä on yksipuolista, niin eipä elämällä ole oikein enää mitään merkitystä tai elämäniloa. Toivottavasti tämä tunne joskus laimenee.

Kyllä ja tunnen aina sellaista, kun näen tämän ihmisen. En ole hänen kanssaan suhteessa, koska seurustelen toisen kanssa. Tässä juuri mietin, että pitäisikö erota nykyisestä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]

Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?

[/quote] joo, intohimoa, aatosta jaloa ja tunteiden paloa