Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?

Joo, mutta mulla kemia ei ole ollut seksuaalista. Ja olen tuntenut kemiaa sekä miehiä että naisia kohtaan, vaikka olen hetero. Mikä oudointa nämä ihmiset eivät ole koskaan myöskään ulkonäöllisesti vastanneet ihanteitani, eli kemia on perustunut johonkin ihan muuhun kuin ulkonäköön. Sielunkumppanuudestakaan ei kaikkien kohdalla voi olla kyse. Ainoastaan yhden heistä olen tunnistanut "tutuksi" heti ensi näkemältä ja tiesin että me tullaan olemaan tekemisissä ja tullaan ymmärtämään toisiamme äärimmäisen hyvin. Mutta sitten on niitä joita on saanut nähdä ensin n. kuukauden ennen kuin kemia on alkanut jostain pikkuhiljaa heräämään ja on tuntunut että se on molemminpuoleista ja alkanut molemmilla suht samaan aikaan vaikka aluksi ei ole mitään.

Olen! Ja tunnen edelleen, 10v yhdessä. Tietenkin tunteet heittelee, mutta jokin eirtyinen yhteys meillä on. 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 12:00"]Kyllä, juuri tällä hetkellä työkaverin kanssa. Ihan ihmeellistähän tämä on, olemme tunteneet jo neljä vuotta ja silti se sähkö ja katseet ja kiusalliset tilanteet tapahtuvat joka kerta, kun näemme. Vaihdan onneksi ensi keväänä muualle nykyisestä työpaikastani (mies naimisissa). Seksuaalisesta kemiasta tässäkin tapauksessa on kyse, sillä en tunne "sielunkumppanuutta" hänen kanssaan ja joskus tuntuu, että hänen kanssaan on vaikea puhua ihan "helpoistakin" aiheista. En tiedä johtuuko se juuri siitä jännitteestä - samaan aikaan tekisi mieli hypätä hänen kaulaansa ja samaan aikaan juosta pois. Ainoa tapa miten osaan kuvailla tätä on se, että olemme kuin yö ja päivä. Jollain tavalla todella erilaisia, vaikka jaammekin monia yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Silti tämä himo ja halu on aivan mieletöntä! Toivon, että tuntisin näin tulevaisuudessa jotain ihanaa ja vapaata miestä kohtaan. 
[/quote]
Tämä voisi olla ihan minun kirjoittamani, paitsi että kumpikaan ei ole vaihtamassa työpaikasta minnekään. Mies on jopa aika ärsyttävä monessa suhteessa, mutta se kipinöinti.. on myös naimisissa, joten mihinkään en kanssaan rupea, vaikka kemia on molemminpuolista. Siitä on jopa pikkujoulujen jatkoilla joskus vähän puhuttu.

Olen tuntenut. Olemme suhteessa. Tuntuu jännältä kun häntä katsellessa tai hänen katsellessa minua, perhoset pörrää alavatsassa. Olen onnellinen.

Olen. Olisi mielenkiintoista tietää, tunteeko vastapuoli saman kemian. Ollaan molemmat naisia.

Olen tuntenut. Olemme naimisissa 11.vuotta. Edelleen toisinaan sukat pyörii jaloissa ja tuntuu, että pakahtuu. Ensimmäinen pari vuotta oli järisyttävää!

Olen, työkaverini kanssa. Ensimmäisen kerran, kun näin hänet töissä olin ihan myyty ja samoin sanoi hän, kun viestitteli minulle. Silloin vaan ei tullut mitään juttelua kummempaa, kun olin itse parisuhteessa. Erottuani (johtui ehkä osaksi myös tästä ihmisestä) tapailtiin jonku aikaa, mutta ei tullut parisuhdetta...seksiä harrastettiin sillon tällöin. Vaikea elämäntilanne kummallakin, niin kaikki oli hirveen hankalaa...mutta kipinät lenteli aina, kun nähtiin, sen huomasi myös muut. Illanistujaisissa avauduin kaverille, että oltiin tapailtu ja sekstailtu, niin tämä sano, että kyllä huomasin miten katoitte toisia ja juttelitte toisille ja sano, että oltais niin hyvä pari.
-
No, meistä ei tullut paria ja löysin nykyisen avomieheni, niin tämä tyyppi suuttu mulle ihan hirveesti...en tiiä miksi, kun sanoi mulle hyvin selvästi, ettei halua seurustella nyt. Meni pitkään, että unohdin tän tyypin ja nyt voin sanoa olevani "kuivilla". Välillä tulee nähtyä yhteisten tuttujen takia, mutta ainoastaan olen iloinen, kun löysi mukavan naisen itelleen ja on silmin nähden onnellinen :) me oltais oltu liian samanlaisia...ja tietty seki oli mulle stoppi, kun sanoi, ettei halua ikinä lapsia. Mutta kivat muistot jäi ja on myöntänyt itekkin, että oli kivaa sen aikaa ku oli :) Aikansa kutakin...se tunne oli kyllä jotenki niin mahtava, ku tuntu, että sukat pyörii jalassa :D

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:34"]

Se on jännä juttu, että näistä ei useinkaan silti synny sitä suhdetta johon jäädään lopuniäksi/ jos ylipäätään muodostuu suhteeksi. Olisko niin, että tunne laantuisi? Uskon silti kohtaloon, jostai syystä ne on kohdattu. Ja vahvasti ne jää mieleen. Tosin olisi erittäin jännä tietää onko tunne ollut molemminpuolinen, nyt se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Ja niin varmaan parempi

[/quote]

41 tietää, että tunne on molemminpuoleinen, aiheesta on ollut puhetta joskus 10v sitten. Ja me taatusti olemme ystäviä lopun elämää.

Alkuun ei kumpikaan halunnut mitään vakavaa suhdetta, sitten  "aikuiseksi" eri tahtiin. Ao. mies on jättänyt kuulemma kaikki ehdokkaat, koska ne ei ole vetänyt vertoja minulle?! En kyllä usko, luultavammin tuon läpällä, että mä en ala haastatella häntä aiheesta perusteellisemmin.

Itsekin kävin melkoista keskustelua itseni kanssa aikoinani... heittäytyäkö elämän vietäväksi uuden miehen kanssa vai odottaako josko frendi ikinä asettuu aloilleen.

Kyllä olen! Tutustuin häneen vuosi sitten erottuani poikaystävästäni. En ole aiemmin tavannut ketään, jonka kanssa fyysinen sekä henkinen vetovoima olisi niin voimakas. Uskon että myös hän sen saman vaistosi. Hänen lähellään mulla vain oli "kaikki hyvin". Olimme todellakin samalla aaltopituudella. Homma vain kaatui siihen, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa toisillemme ja monien sattuneiden asioiden saattelemana palasin entisen kanssa yhteen (kokeillaan vielä kerran) ja tämä toinen ei ole parisuhde-tyyppiä. Silti hän on mun mielessä päivin ja öin. Todella raastavaa - niin henkisesti kuin fyysisesti.

Olen joo. Kaveri väitti kerran että fullereenissa on 56 hiiliatomia. Hullua.

Yhden miehen kanssa olen tuntenut sellaista vetovoimaa. Hänen kanssaan olen nyt ollut kohta kuukauden naimisissa.

Kyllä, viikon ajan ennen ovulaatiota tunnen voimakasta vetoa yhteen jos toiseenkin. Ovulaation jälkeen taas oma mies on paras. Yksi tajunnanräjäyttävä mies on ollut elämässäni ennen nykyistäni, mutta oikeaa suhdetta siitä ei tullut. Vetovoima oli niin voimakasta, että käyttäydyin aivan kummallisesti hänen kanssaan ja seksi oli todella hurjaa. Olen nyt 41v enkä luultavasti koe enää mitään sellaista, mutta rakastan miestäni ja arvostan nykyistä suhdettani.

Olen tuntenut ihan järjetöntä kemiaa, kun kerran pidin lukioaikaan kaliumia kädessä ja menin upottamaan sen veteen. Se tunne oli suorastaan räjähtävä ja todella raju. Niin rankkaa kahdenvälistä kemiaa en ole tuntenut milloinkaan.

Olen. Nuoruuden ihastukseni kanssa. Seurusteltiin 2 kk kunnes hän jätti mut. Sen jälkeenkin vetovoima säilyi niin kauan kun samassa koulussa olimme. Emme ole nähneet 13 vuoteen. Olen nykyään naimissa ja äiti. Välillä oon miettinyt että jos törmäisin tuohon mieheen vielä olisiko se vetovoima edelleen tallella... En tietenkään tekisi asialle mitään vaikka olisi. Se oli niin voimakasta :) ihana muisto.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:43"]Olen. Nuoruuden ihastukseni kanssa. Seurusteltiin 2 kk kunnes hän jätti mut. Sen jälkeenkin vetovoima säilyi niin kauan kun samassa koulussa olimme. Emme ole nähneet 13 vuoteen. Olen nykyään naimissa ja äiti. Välillä oon miettinyt että jos törmäisin tuohon mieheen vielä olisiko se vetovoima edelleen tallella... En tietenkään tekisi asialle mitään vaikka olisi. Se oli niin voimakasta :) ihana muisto.
[/quote]

Ja olin tuolloin 18 v joten mistään yläasteajan höpinöistä ei ollut kyse ;)

Kyllä. Työkaverin kanssa meillä on kemia olemassa. Sen vaistoaa kaikki. Molemmat tunnetaan se ja molemmat tehneet typeriä siitä johtuen. Hänen hipaisu vastaa tulivuorta. Hänen katseensa maanjäristystä. Emme ole yhdessä mutta emme pääse Irtikään toisista.

Olen tuntenut. Hän seurusteli ja nyt naimisissa, joten ei ollut mahdollisuus oikeasti tutustua. Mutta sama tunne jatkui vuosia.

Olen kokenut. En ole suhteessa hänen kanssaan, tuskin edes kosketimme toisiamme.

Ajattelen häntä vieläkin jokaikinen kerta masturboidessani :-)

N

Olen tuntenut. Emme ole suhteessa.

Olen. Kaukosuhteessa olen miehen kanssa jonka kanssa tunnen olevani täysin samalla aaltopituudella. Ikinä en oo kenenkään kanssa tuntenut olevani samasta maailmasta paitsi tämän kanssa.