Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 10:55"]Mulla on mieheni kanssa sellainen yhteys, että haluan olla hänen lähellään ja siinä on jokin näkymätön lanka joka meidät yhdistää.

Valitettavasti olen tuntenut aivan järjettömän seksuaalisen/eläimellisen vetovoiman myös toiseen mieheen, ja hän minuun. Tiesin kuitenkin, ettei meistä tulisi ikinä mitään. Meidän välillä säkenöi siitä sekunnista lähtien kun nähtiin, ja mies myös sanoi sen ääneen myöhemmin. En oo koskaan kenenkään kanssa kokenut vastaavaa, eikä kukaan toinen ihminen oo saanu mun päätä kääntymään oman mieheni luota edes sekunniksi, mutta tässä oli kyllä lähellä etten seonnut ja jättänyt kaikkea muuta taakseni. Meillä oli pieni juttu (vain suutelua ja semmoista), mutta jo se oli mulle niin valtava morkkis, vaikka sillä hetkellä kaikki olikin sähköä. Tästä on yli 10 vuotta aikaa mutta mies on mun fantasioissa edelleen. Ollaan nähty välillä (meillä on yhteisiä tuttuja) ja edelleen kipinöi, mutta kumpikin vaan tyytyy tuijottamaan toista ja siinä se. Mies koitti lämmittää uudelleen mutta mä en vaan pysty, koska siinä menettäisin kaiken, ja suhde tän kanssa ei vaan toimis. Jos annan pikkusormen, menetän kaiken. Rakastan omaa miestäni yli kaiken, mutta tuolle kemialle ne voinut mitään.
[/quote] etpä taida rakastaa miestäsi, muuten et ajattelisi jotain muuta miestä.

Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti?
[/quote] on, se on henkistä pettämistä, jos ei oikeasti haluakaan olla oman vaimon/ miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti? [/quote] on, se on henkistä pettämistä, jos ei oikeasti haluakaan olla oman vaimon/ miehen kanssa.

[/quote]

Miksei haluaisi olla oikeasti oman puolison kanssa ja silti miettiä joskus muita? Itsehän sen puolison on valinnut... ja silti voi joskus mielikuvitus laukata ja pohti mitä jos -vaihtoehtoja.  Ajatukset on vapaita, teot on sitten eri juttu.

41

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti? [/quote] on, se on henkistä pettämistä, jos ei oikeasti haluakaan olla oman vaimon/ miehen kanssa.

[/quote]

Miksei haluaisi olla oikeasti oman puolison kanssa ja silti miettiä joskus muita? Itsehän sen puolison on valinnut... ja silti voi joskus mielikuvitus laukata ja pohti mitä jos -vaihtoehtoja.  Ajatukset on vapaita, teot on sitten eri juttu.

41
[/quote] yleensä ajatukset johtaa pettämiseen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti?
[/quote]

Näin.

Olen. Törmäsin puolisen vuotta sitten netissä kiehtovaan mieheen, ja kevät ja alkukesä kuluikin sitten Skypessä jutellen, hyvin platonisella tasolla tosin. Alkukesästä puolihuolimattomana vitsinä heitetystä ehdotuksesta tulikin yhtäkkiä täyttä totta; reilu viikko sitten tämä mies ajoi 2000 km tullakseen tapaamaan minua ja jatkaakseen sitten lomailuaan muualla samalla seudulla. Noh, tuo moikkaus on nyt kestänyt 10 päivää, enkä ymmärrä että miten pystyn ikinä päästämään tämän miehen jatkamaan reissuaan, saati sitten takaisin kotimaahansa.

Ensikohtaamisesta asti kaikki on tuntunut niin oikealta, miehen seurassa on lämmin ja levollinen olo ja pystymme puhumaan aivan mistä vaan, vaikka yhteinen kielemme ei edes ole kummankaan äidinkieli. Näihin 10 päivään on mahtunut ihan kaikkea itkusta nauruun, on juteltu hyvinkin vaikeista asioista ja toisaalta on naurettu hysteerisenä mitä typerimmille jutuille. On autoiltu yhdessä satoja kilometrejä ja koettu yhdessä vaikka mitä hienoja paikkoja, on vietetty laiskoja iltoja rantakalliolla viinipullon kanssa ja tuhlattu tuntikausia sängyssä. Toisaalta on myös pesty yhdessä pyykkiä, lämmitelty ruuaksi eilisiä jämiä ja maattu sohvalla tukka pystyssä, hikisinä, likaisina ja väsyneinä. Olemme molemmat hyvinkin rationaalisia, harkitsevaisia ja itsenäisiä tyyppejä, mutta nyt yhtäkkiä kaikki tuntuu jotenkin vaan niin helpolta, tuntuu kuin olisimme olleen yhdessä vuosikausia ja toisaalta välillämme kipiniöi kuin olisimme tavanneet vasta tunti sitten, pelkkä katse riittää saamaan perhoset lentelemään vatsassa. Minulle taisi vasta nyt, reilusti yli 30-vuotiaana, selvitä, että miltä sen kaiken ihan oikeasti kuuluu tuntua. En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ajatuskin siitä, että hän ei olisi osa elämääni jatkossakin kuristaa kurkkua.

Vastoinkäymisiä tulisi jossain vaiheessa varmasti, varsinkin kun yhdessä asumisen mahdollistamiseksi jompi kumpi joutuisi tekemään aika isoja uhrauksia, mutta tuntuu että olemme kevään keskustelujen ja tämä reilun viikoon intensiivisen yhdessäolon aikana onnistuneet luomaan pohjan, jonka päälle voisi olla mahdollista rakentaa jotain, josta en ennen oikein uskaltanut haaveillakaan. Juuri nyt tunnen olevani maailman onnellisin ja etuoikeutetuin nainen, ihmettelen vähän väliä, että mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken.

Seurustelen mieheni kanssa viidettä vuotta. Rakastan kovin, ja olen onnellinen. Henkisesti meillä menee jutut yks yhteen ja viihdytään toistemme kanssa mutta mies ei joko halua seksiä tai ei halua mua. Anyway, eräs keväällä ekaa kertaa tapaamani mieheni tuttava. Ei jeesus. Siis musta tuntuu että voisin langeta sen syliin välittämättä siitä että satutaankin olemaan lidlissä hyllyjen välissä. Mää niin jotenkin nään siitä että se vois naida multa aivot pellolle! :D Hänkin tahollaan seurustelee eikä tämä mies mua muutoin kiinnosta, en ole ihastunut tms mutta näen että meillä ois semmonen fyysinen kemia että oksat pois.

Kyllä.Heti ensikatseesta.Ei ole mitään mahdollisuutta olla tämän miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä liki kymmeneen vuoteen ja oman mielenrauhani vuoksi toivottavasti emme tapaa enää koskaan.

Tunsin aikoinaan kemianopettajaani kohtaan järjetöntä kemiaa. :D

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti? [/quote] on, se on henkistä pettämistä, jos ei oikeasti haluakaan olla oman vaimon/ miehen kanssa.

[/quote]

Miksei haluaisi olla oikeasti oman puolison kanssa ja silti miettiä joskus muita? Itsehän sen puolison on valinnut... ja silti voi joskus mielikuvitus laukata ja pohti mitä jos -vaihtoehtoja.  Ajatukset on vapaita, teot on sitten eri juttu.

41
[/quote] yleensä ajatukset johtaa pettämiseen.
[/quote] oletteko kertoneen puolisoillenne että kun sekstaatte te ajattelette siihen jonkun muun tai muuten ajattelette jotain muuta ihmistä? Mitä he ovat tästä sanoneet?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]

Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?

[/quote]

Tuskinpa olet ainoa nainen joka tuntee järjetöntä kemiaa miestä kohtaan. 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:41"]Moralisteille tiedoksi, että puolisoaan voi kyllä rakastaa, vaikka ajatteleekin joskus muita ihmisiä. Ajatteleminen tuskin on kenenkään mielestä pettämistä? Vai onko oikeasti? [/quote] on, se on henkistä pettämistä, jos ei oikeasti haluakaan olla oman vaimon/ miehen kanssa. [/quote] Miksei haluaisi olla oikeasti oman puolison kanssa ja silti miettiä joskus muita? Itsehän sen puolison on valinnut... ja silti voi joskus mielikuvitus laukata ja pohti mitä jos -vaihtoehtoja.  Ajatukset on vapaita, teot on sitten eri juttu. 41 [/quote] yleensä ajatukset johtaa pettämiseen. [/quote] oletteko kertoneen puolisoillenne että kun sekstaatte te ajattelette siihen jonkun muun tai muuten ajattelette jotain muuta ihmistä? Mitä he ovat tästä sanoneet?

[/quote]

No enpä ole tuntenut tarvetta avautua. Mun puolesta hän voi myös halutessaan ajatella muita, en ole mustasukkainen ajatuksista. Mulla ei ole aikomustakaan a) jättää puolisoani tai b) pettää häntä, sillä rakastan häntä tolkuttomasti, huolimatta siitä että joskus mietn minkälaista seksi olisi jonkun toisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:56"]Kyllä. Työkaverin kanssa meillä on kemia olemassa. Sen vaistoaa kaikki. Molemmat tunnetaan se ja molemmat tehneet typeriä siitä johtuen. Hänen hipaisu vastaa tulivuorta. Hänen katseensa maanjäristystä. Emme ole yhdessä mutta emme pääse Irtikään toisista.
[/quote]

Mitä typeriä olette tehneet? Vai ootteko varattuja?

lisää tarinoita?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:58"]

oletteko kertoneen puolisoillenne että kun sekstaatte te ajattelette siihen jonkun muun tai muuten ajattelette jotain muuta ihmistä? Mitä he ovat tästä sanoneet?

[/quote]

En mä kyllä ajattele muita silloin kun sekstaan puolison kanssa.... hän, tai siis me,  osaamme kyllä hoitaa seksihommat siten, että siinä on molemmat mukana ihan 100%.

Enempi näitä ajatuksia on sitten yön hiljaisina tunteina kun ei nukuta, tms päiväunina, eikä niistä ole tilivelvollinen.... ajattelen mä kaikenlaisia muitakin juttuja päivän mittaan.... en niistäkään kaikista avaudu, eivät ole sen arvoisia asioita. Katson kyllä joskus pornoakin, sen puoliso tietää, ei sitäkään lasketa meillä pettämiseksi.

Ja toisaan mä olen tän kemia-kaverin kanssa seksiäkin treenannut joskus viime vuosituhannella... puoliso tietää siitäkin, tietetysti tietää. Puolisoni tietää myös kenet minä lopulta kumppaniksi valitsin ja kenen luo minä kaverin tavattuani palaan, se riittää hänelle.

41

PS. tää on mielenkiintoinen keskustelu

Kyllä. ~J~ 

Pystyisin halutessani tuntemaan melkein kenen vaan kanssa.

Nope. 

En usko, että tuollainen on miehillä kovin tavallista. Ilmeisesti ei minulla ainakaan. Kuulostaa vähän prinsessasatujen jatkeelta. 

Kyllä, ylä-asteella. On nykyään kihloissa siskopuoleni kanssa ja kyllähän häntä jonkin verran tulee tavattua kun heillä käyn kyläilemässä.