Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?

Olen tuntenut, mutta hän on naimisissa ja olemme molemmat naisia.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:38"]Olen. Kaukosuhteessa olen miehen kanssa jonka kanssa tunnen olevani täysin samalla aaltopituudella. Ikinä en oo kenenkään kanssa tuntenut olevani samasta maailmasta paitsi tämän kanssa.
[/quote]

Asuuko mies Suomessa vai ulkomailla?

Kyllä. Se on samalla niin ihanaa, jännittävää ja inhottavaa.

Olen, nuoruuden kaukorakkauteen. Lasketaanks tää?

Olen. Olemme tunteneet lapsista saakka. Välillä yritimme seurustella. Elämät veivät kuitenkin eri suuntiin ja tavattiin pitkästä aikaa viisi vuotta sitten. Molemmilla jo omat elämät perheineen. Päädyimme kuitenkin seksisuhteeseen jota on jatkunut siitä asti. Olemme lopettaneet, aloittaneet, lopettaneet...Kymmeniä kertoja. Kaksi vuotta sitten päätimme lopettaa. Ne olivat elämäni pisimmät kolme viikkoa kun emme olleet yhteydessä. Päädyimme kuitenkin jälleen jatkamaan ja lopettamisesta emme sen jälkeen ole koskaan edes puhuneet...Se ei vain onnistu. Haluamme toisiamme liikaa. Olemme päivittäin yhteydessä (asumme 200km päässä toisistamme) ja näämme n. joka toinen viikko. Välillämme on uskomaton vetovoima. En tiedä mistä se johtuu enkä tiedä miten tämä päättyy..

Olen. Olisipa kiva tietää, tunsiko hänkin samoin, vai kuvittelinko kaiken. Se sähkö...

Hassua kyllä, minäkin olen kokenut tuota kemiaa vain naisten kanssa.

Kaipaan. Etäisyys kuitenkin helpottaa, emme ole nähneet kuukausiin. Tunnen jopa voitonriemua siitä, että nyt hänellä ei ole pääsyä ajatuksiini jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:37"]

Olen tuntenut. Emme ole suhteessa.

[/quote]

Ja siis lisään että tietenkin kaipaan sitä tunnetta, mutta luonto teki virheen kun millään tavoin yhdisti polkumme ensinkään.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:47"]Kaipaan. Etäisyys kuitenkin helpottaa, emme ole nähneet kuukausiin. Tunnen jopa voitonriemua siitä, että nyt hänellä ei ole pääsyä ajatuksiini jatkuvasti.
[/quote] Tulen unessa ajatuksiisi, kuten sinä minun...

Olen. Mies valitettavasti asui toisella paikkakunnalla ja useidenneri sattumien (esim. miehen eksä vielä kuvioissa) emme päätyneet yhteen. Ajattelen häntä edelleen viikoittain, vaikka olen onnellisesti avoliitossa. Se kemia vain oli ainutlaatuista!!

Et ehkä hakenut ihan tätä, mutta erään työkaverin kanssa vuosia sitten koin hyvin outoa kemiaa. Jos istuimme joskus vierekkäin, tuntui, kuin magneetti olisi vetänyt meitä toisiaan kohti, kuin olisimme olleet yhtä...vaikea selittää. Pidin myös hänestä paljon ja vaistosin, että hänkin piti minusta, olin kuitenkin naimisissa, emmekä tehneet läheistä tuttavuutta. Osittain kuitenkin hänen takiaan vaihdoin työpaikkaa, koska tilanne oli välillä sietämätön. Olemme sattumalta nähneet tämän jälkeen kerran, tunne oli jälleen sama, kun juttelimme muutaman sanan ja kun lähdimme kävelemään toisistamme poispäin, käännyimme samaan aikaan katsomaan taaksemme. Muistan hänen katseensa vieläkin, vaikka tästäkin on jo ainakin kahdeksan vuotta.

Olen, ja olemme olleet naimisissa jo kauan. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että se 'kemia' oli enimmäkseen omaa mielikuvitustani ja rakkauden kaipuutani. Toinen ei ollutkaan ollenkaan sellainen kuin luulin, mutta tämä peittyi hyvin miehen vähäpuheisuuden ja (alkuvuosina) miellyttämisen halun alle.

Olen naimisissa onnellisesti, mutta yksi mies, johon silloin tällöin törmään, sekoittaa pakan aina totaalisesti. MItään ei ole tapahatunut välillämme, tuskin koskaan tulee tapahtumaankaan johtuen elämäntilanteista, mutta kipinät TODELLA lentävät tavatessamme. 

Olemme ulkoisesti mahdollisimman epäsopivat toisillemme, hän pitkätukkainen "rokkari" ja minä jakkupukuinen virkanainen, mutta niin samalla aaltopituudella ollaan, että harvoin kenenkään kanssa olen tuntenut samoin.

Hän vihjailee, minä vihjailen, mutta mitään ei koskaan tapahdu.

Kyllä.. "Seurusteltiin" nuorempina, joskus 14vuotiaina hetki. Sanotaan vaikka tätä herra Xksi. Oltiin tosi läheisiä, vietettiin aikaa yhdessä ja hulluteltiin. Juttu kuitenkin kaatui ja ei oltu yhteyksissä moniin vuosiin, minä seurustelin ja en kuullut kyseisestä pojasta mitään... Sattumalta sitten tapasin hänet samassa baarissa kun olin 18v. Seurustelin silloin itse, mutta se sähkö ja fiilis, mikä tuli kun näin tän miehen... Perhosia vatsassa, posket kuumotti ja hikoilutti. Se näytti niin perhanan hyvälle, komeampaa miestä en ole tähän päiväänkään mennessä nähnyt. Juteltiin, vaihdettiin nroita mutta en vienyt asiaa pidemmälle koska seurustelin. No, jätin silloisen poikaystäväni muutaman vkon kuluttua siitä kun baarissa törmäsin tähän herraan. Enkä ole pätkääkään katunut. Vietin tämän herra Xn kanssa unohtumattomimman kesän ja syksyn. Olin hänen luonaan viikonloppuja, kokattiin ruokaa ja vietettiin aikaa yhessä... Ja se seksi. Huh... En vaan voi ikinä käsittää sitä vetovoiman tunnetta meijän kahden välillä, se oli jotain ihan käsittämätöntä. Pelkästään toisen katseesta huomasi sen kaiken.. Kaikki ne fiilikset jotka 14v koin palasi tuplana takaisin. No, vietettiin unohtumaton ja kiihkeä kesä yhdessä, jonka jälkeen mies muutti hetkeksi Australiaan... Ei olla nähty sen jälkeen, eikä puhuttu, mutta ikävä on kova. Tästäkin jo melkein 4v aikaa. Mietin häntä joka päivä, et viel kerran näkisin... Kokea ne kaikki fiilikset uudelleen. Nytkin kutittaa mahassa kun ajattelinkin koko tyyppiä.. Ikävä.

On hassua, miten sitä näin hetskuna voi tuntea "järjetöntä" kemiaa myös oman sukupuolensa edustajaa kohtaan. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan välittömästi kolahtaa, vaikkei kuviossa olisi mitään seksuaalista latinkia. Se on kai sitä kuuluisaa sielujen sympatiaa.

Olen. Siis sellaista, kun koskee, tuntuu kuin menisi joku sähkövirta. Hirveän voimakas just tässä mun kuulukin olla-fiilis.

Kohta meillä on viides hääpäivä ja kaksi lasta, eikä se tunne ole hävinnyt mihinkään.

juups, kun nuorena opiskelija kaadoin punnaamani NaOH-rakeet labrassa kämmenelleni, niin kemia oli äkkiä hyvin voimakkaasti läsnä.

Mulla on mieheni kanssa sellainen yhteys, että haluan olla hänen lähellään ja siinä on jokin näkymätön lanka joka meidät yhdistää.

Valitettavasti olen tuntenut aivan järjettömän seksuaalisen/eläimellisen vetovoiman myös toiseen mieheen, ja hän minuun. Tiesin kuitenkin, ettei meistä tulisi ikinä mitään. Meidän välillä säkenöi siitä sekunnista lähtien kun nähtiin, ja mies myös sanoi sen ääneen myöhemmin. En oo koskaan kenenkään kanssa kokenut vastaavaa, eikä kukaan toinen ihminen oo saanu mun päätä kääntymään oman mieheni luota edes sekunniksi, mutta tässä oli kyllä lähellä etten seonnut ja jättänyt kaikkea muuta taakseni. Meillä oli pieni juttu (vain suutelua ja semmoista), mutta jo se oli mulle niin valtava morkkis, vaikka sillä hetkellä kaikki olikin sähköä. Tästä on yli 10 vuotta aikaa mutta mies on mun fantasioissa edelleen. Ollaan nähty välillä (meillä on yhteisiä tuttuja) ja edelleen kipinöi, mutta kumpikin vaan tyytyy tuijottamaan toista ja siinä se. Mies koitti lämmittää uudelleen mutta mä en vaan pysty, koska siinä menettäisin kaiken, ja suhde tän kanssa ei vaan toimis. Jos annan pikkusormen, menetän kaiken. Rakastan omaa miestäni yli kaiken, mutta tuolle kemialle ne voinut mitään.

Mulla on kollega, jonka kanssa tultiin ihan ok juttuun ja välillä läpällä heitellään kaikenlaista... ei mitään vetoa tai kiinnostusta kuitenkaan, ihan päivänvalon kestävää tarinointia, kummatkin tahoillaan suhteessa ja lapsia.

Jossain firman saunaillassa sitten sopivissa promilleissa yksi toinen kollega ihan vilpittömästi ihmetteli että mitä ettekö te ole panneet!? No eipä oltu edes ajateltu...mentiin molemmat vähän hämilleen ennenkuin sain vastattua tälle kyselijälle.... Mutta ok, jos elämäntilanteet olisi toisenlaiset niin saattaisin kiinnostua. Eli kemiaa taisi olla, muttei itse sitä huomattu.