Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?

Oksettavaa touhua. Näköjään vanhemmistakin erottuvat vielä erityiset sekopäät.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua. Ap

[/quote]

Oikea suunta, ap! Kantsii kiittää sitä hyvää miestä ja isää, ja alkaa huomioida hänenkin tarpeitaan

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"] [quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap [/quote] Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta. [/quote] En väitä, että osaisin riidellä hyvin. Siksi kysyin, että mistä apua. Ruokien laittoon en nyt jaksa alkaa jankuttamaan. Jos et ole kokenut läheisyydentarpeista vauvaa ja "toiminut tuttiina" (ARGH että inhoan tuota sanontaa!) vauvalle kolmea kuukautta niin et ole. Ole tajuamatta sitten. Voin muuten vannoa, että laiskuudesta ei ole kyse kenenkään noin toimivan kohdalla. Ap

[/quote]

Kyllä mä täysimetin molemmat lapseni enkä antannut korviketta yhtään. Silti vauvat olivat myös sitterissä. Ymmärsin, että sinä et tee niin ja sitten jää kaikki ruuat tekemättä. Ja sanoin, että olen laiska (ja täysimetin minäkin, en sitä sanonut, okei) ja silti ehdin tehdä ruokaa. Miksi mä olisin pitänyt vauvaa sylissä kun mies tekee ruokaa, miksei sitten vauva voi olla miehen sylissä tai sitterissä aivan yhtä hyvin. Olet oudon mustasukkainen siitä miten hoidat vauvaa. Ei se mikään jumala ole, se on vain pieni ihminen. 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua. Ap

[/quote]

Oikea suunta, ap! Kantsii kiittää sitä hyvää miestä ja isää, ja alkaa huomioida hänenkin tarpeitaan

[/quote]

Olisipa virkistävää, jos välillä kiiteltäisiin hyvää naista ja äitiäkin. Mutta tässä ketjussa asenne on ollut että mene hoitoon. Minä ainakin totean, että ap kuulostaa hyvältä puolisolta ja äidiltä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"] [quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap [/quote] Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta. [/quote] En väitä, että osaisin riidellä hyvin. Siksi kysyin, että mistä apua. Ruokien laittoon en nyt jaksa alkaa jankuttamaan. Jos et ole kokenut läheisyydentarpeista vauvaa ja "toiminut tuttiina" (ARGH että inhoan tuota sanontaa!) vauvalle kolmea kuukautta niin et ole. Ole tajuamatta sitten. Voin muuten vannoa, että laiskuudesta ei ole kyse kenenkään noin toimivan kohdalla. Ap

[/quote]

Kyllä mä täysimetin molemmat lapseni enkä antannut korviketta yhtään. Silti vauvat olivat myös sitterissä. Ymmärsin, että sinä et tee niin ja sitten jää kaikki ruuat tekemättä. Ja sanoin, että olen laiska (ja täysimetin minäkin, en sitä sanonut, okei) ja silti ehdin tehdä ruokaa. Miksi mä olisin pitänyt vauvaa sylissä kun mies tekee ruokaa, miksei sitten vauva voi olla miehen sylissä tai sitterissä aivan yhtä hyvin. Olet oudon mustasukkainen siitä miten hoidat vauvaa. Ei se mikään jumala ole, se on vain pieni ihminen. 

[/quote]

Justhan ap kirjoitti, että iltaisin mies on vauvan kanssa ja hän tekee kotitöitä. Mun vauvat ei ainakaan ole sitterissä viihtyneet. Liinassa viihtyivät, jos tissi oli vieressä. Kai olin sitten mustasukkainen minäkin.

Ihmettelin vain sitä, että miehelle ollut varmaan aika rasittavaa kokata ap:lle 4 kk koska vauva syntyi. Ellei sitten mielellään tee ruokaa. Kun itse ehdin ihan hyvin, vaikka täysimetin ja nimenomaan esikoinen viihtyi pitkiäkin aikoja tissillä, niin miksi ap ei ole sitä voinut tehdä itse?? Onko koliikkivauva, joka itkee heti kun laittaa muualle kuin syliin? Omieni kanssa ei liinassa imetys tuntunut luontevalta, mutta ap ei ole sitten kokeillut sitäkään? 

No huh huh.Kyllä sen parisuhteen pitäis toi kestää jos vauva vasta 4kl.Ei todella tarvitse olla kiinnostunut juurikaan "sulojen tarjoamisesta" siinä kohtaa.Jos mies on niin lapsellinen ettei kestä se on hyvä kasvun paikka!

Sori aloittaja, mutta kuulostaa kamalalta. Onneksi en ole miehesi tai vanhempi kanssasi. Ja olen nainen ja äiti.

Sinulla on pyhimysäiti-kompleksi. Nostat itsesi jalustalle suorittamalla täydellisen äidin roolia. Siinä samalla tallot äitiyden alle naiseutesi, parisuhteesi ja miehesi rakkauden. Mies on todennäköisesti tyytyväinen jos annat hänelle viisi (5) minuuttia keskittynyttä aikaa päivästäsi. Se on hyvin vähän. Mutta varmasti enemmän kuin olet miehellesi antanut pitkään aikaan.

Herää. Lapsi ei ole jatkeesi.

Juuri näin. Isäkin käy omaa prosessia läpi. Kyllä te tämän kestätte. Hienoa tuo sinun paneutuminen. Minäkin 3 kiintymyslasta kasvattanut ja edelleen yhdessä. Olen sanoittanut miehellä läpi ja kertonut, ettei tämä ok lopullista. Lapset kasvaa, mutta vauva tarvitsee äitiä. Mies on jo nukkunut muualla kuin perhepedissä. Mutta miehelle on onni hyvinvoivat lapset. Tsemppiä!

No huh, minä kun luulin että meillä on hankalaa. Täysimetin 5 kk, nukutaan perhepedissä, vauvalla refluksi ja halusi olla pystyssä syntymästä asti. Olen hoitanut pääasiassa yöheräilyt jne. En halua seksiä jne. Kuitenkin meillä on ihan ok seksielämä, ruoka on yleensä valmis kun mies tulee töistä ja molemmat harrastetaan ja tavataan kavereita sekä ilman vauvaa että vauvan kanssa. En pysty tekemään kotitöitä paljoakaan kun olen yksin, mutta illalla jaetaan vastuut. Olen kokenut erittäin tärkeäksi että miehelle ja vauvalle syntyy kiintymys. Ehkä se helpottaa kun aloitatte kiinteät ja mies voi syöttää? Tulevien suositusten mukaan kannattaa aloittaa 4 kk. Kohta vauva alkaa myös liikkua öisin ja pakko laittaa pinnikseen. Muistathan että lapsen on tärkeää myös itse omin päin tutkia ja tutustua maailmaan. Tsemppiä sinulle ja koita alkaa elämään perheenä, ei ensisijaisesti vain vauvan hoitajana. Minusta tilanteesi kuulostaa jotenkin tarpeettoman hankalalta. Miehelläsi on varmaan aika raskasta työpäivän jälkeen hoitaa askareita. Ehkä hänkin voisi vain kölliä vauvan kanssa sohvalla navat vastakkain. Väsyneenä toisen hommat tuntuu aina kivemmilta kuin omat.

Lisäys...ja miehelle on raskasta kokata 4kk.
Kun suurin osa naisista tekee sitä vuosikymmeniä! Mitä ihmeen suojatteja haalitte.Onneksi mies jonka kanssa on aidosti voinut jakaa asioita.Ja 4kk vauvan ja äidin kuuluukin elää symbioosia!

Jännittävää keskustelua täällä. Mistäköhän sitä edes aloittaisi...

Joidenkin ihmisten viesteistä saa sellaisen kuvan, että aloittajan lapsi olisi joku kolmivuotias. Näin ei kuitenkaan ole, vaan puhutaan nelikuisesta _VAUVASTA_, ei edes taaperosta. Vauva voi sitä paremmin, mitä paremmin hän kokee tarpeisiinsa vastattavan. Vauvaa ei voi eikä pidä kouluttaa mihinkään vanhempien asettamaan muottiin, AP toimii ihan oikein ja lapsen edun mukaisesti esimerkiksi linjatessaan, ettei vauvaa huudattamalla totuteta sitteriin. 

Vauva-aika on lyhyt. Jos olette vaikka 25-vuotiaita, on se vauvavuosi 1/25 tähänastisesta elämästänne, jos elätte jotakuinkin siihen ikään mitä suomalaiset keskimäärin, puhutaan jostain 1/80. Vauvalle se vuosi on kuitenkin valtavan merkityksellinen, sillon luodaan pitkälti mahdollisuudet tuntea olonsa turvalliseksi, solmia toimivia ihmissuhteita, oppia, kasvaa ja kehittyä terveeksi ja onnelliseksi aikuiseksi. Vanhemmuuteen ikävä kyllä kuuluu omien tarpeiden laittaminen vauvan tarpeiden taakse. Äidiltä se tulee hormoneiden ja raskausajan kiintymisen myötä yleensä ihan luonnostaan, isiltä se voi joskus vaatia vähän enemmän kypsyttelyä. Hyvän kiintymyssuhteen kehittyminen myös isään on koko perheen etu. Vaikuttaa siltä, ettei aloittaja yritä tuota suhdetta mitenkään estellä, imettää nyt ei ikävä kyllä miehenä voi.

Ja siitä seksistä. Aloittaja sanoo revenneensä peräsuoleen asti. Minulla ei ole moisesta kokemusta eikä mitään tietoakaan, mutta mutuilemalla väittäisin, että paraneminen voi olla aikas pitkällinen koettelemus eikä seksi ole ensimmäisenä mielessä. Ihmiselo on sellaista, että välillä seksiä tekee mieli enemmän ja välillä vähemmän - nämä jaksot eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia eivätkä välttämättä tilannesidonnaisiakaan. Hyvässä parisuhteessa annetaan sen haluttomamman osapuolen edetä omilla ehdoillaan eikä painosteta, se saattaa rikkoa seksuaalisuutta syvemmältäkin ja pahentaa ongelmaa entisestään. Läheisyys, hellyys ja kosketus on hyvä alku, stressiä ei tarvitse ottaa. 

Facebookissa on ryhmä kiintymysvanhemmuus. Hae tukea sieltä tai muilta kaltaisilta. Valitettavasti täältä sitä ei saa.
T. 62 jatkaa

Puhukaa. Siihen ei tarvitse käsiä tai katsettakaan.

Miten ihmeessä sä aiot hoitaa toisen mahdollisen vauvan jos tämä yksi vaatii huomiosi 24/7? Laitat esikoisen kaappiin? Vai hoitaako sitten isä hänet JA kaikki kotityöt jotta Sinä saat istua sohvalla vauva sylissä (oma ilmaisusi, huom)? Ei näin...joko muuta tapojasi tai älä ainakaan haaveile jatkossa perheenlisäyksestä, ei kukaan mies tuollaista jaksa. Eikä pidäkään.
Terveisin kolmen äiti

En nyt tunne kiintymys vanhemmuuden kaikkia koukeroita mutta aika hullulta tuntuu jos isä ei voi osallistua lapsen hoitoon. Se ei tarkoita että tarvitsee huudattaa sitterissä tai pinniksessä, mutta miten vauva voi vaatia äidin 24/7 kun sillä on isäkin? Antakaa sille tutti jos haluaa imeä jatkuvasti? Isäkin voi kantaa liinassa, maitoa voi pumpata ja isä voi myös kylvettää, hieroa, vaihtaa vaippaa, helliä, hieroa jne. Mitä jos tekisitte vaikka jotain kivaa yhdessä kaikki kolmistaan?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:22"]Raskasta miehellesi koska tekee kaiken eikä saa mitään. Sinä saat mitä haluat joten jousta vähän.
[/quote]

Miehellä on kuitenkin 2-3h päivässä omaa aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa. Mies ei saa mitään? Ehkä hyvinvoivan vauvan? Yhdessä tämä lapsi on tehty ja päätetty hankkia.

Tämä varmaan kuulostaa uhrautumiselta, mutta minun vapaa-aikaani on suihkussa käyminen eikä sekään edes joka päivä. Mutta silti koen tämän sen arvoiseksi eli en valita ollenkaan.

Ap
[/quote]

Kyllähän sinä valitat. Tämä avauskin on sitä :/

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:46"]

Ensimmäiseksi pyydä puolisoltasi anteeksi ihan sydämestäsi, että olet ymmärtämättömyyttäsi laiminlyönyt häntä! Sitten alkakaa yhdessä miettiä, miten saatte yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Kun vauva nukkuu, silloin. Tai antamalla jonkun luotettavan läheisenne/ystävänne työntää vauvaa ulkona jonkun pienen kävelylenkin, että ehditte hoitaa parisuhdettanne. Vauva ei häiriinny siitäkään, jos hän valvoo ja touhuaa jossakin turvallisessa paikassa, esim häkkisängyssään, ja sillä välin nopeasti puolisot täyttävät toistensa seksuaalisia tarpeita.

Lapsen paras koti on vanhempiensa hyvä suhde toisiinsa!!!

Lapsi on onnellisin silloin, kun hänen vanhempansa ovat onnellisia keskenään!!!

Lapsen parasta ajattelee se äiti/isä, joka satsaa puolisonsa hyvinvointiin!

Ap, miehesi on kultakimpale, jos on jo puoli vuotta passannut sinua ja auttanut kaikessa!!! Nyt ala panostaa mieheesi, niin lapsennekin voi tulevaisuudessa hyvin!!!

Miesten ykköstarve parisuhteessa on seksi. He kokevat syvimmän yhteyden puolisoonsa seksin kautta. Naisen suurin tarve on hellä ja turvallinen läheisyys. Kuitenkin, jos naisena ymmärtää, mitä seksi miehelle parisuhteessa tarkoittaa, täyttää kyllä mielellään miehensä tarpeita, koska siinä samalla huomaa itsekin, miten seksi lähentää puolisoita. Se on siis perusedellytys syvimmälle läheisyydelle, ja sitä läheisyyttä mies kaipaa, kun haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Ellei tuo tarve ja läheisyys sitä kautta täyty, on vaarana lähteä täyttämään sitä läheisyyden tarvetta muualle. Siksi sanotaankin, että se puolisoiden välinen yhteys on se lapsen paras koti, koska jos se yhteys katoaa ja tilalle tulee ulkopuolisia yhteyksiä, niin kyllä siitä kärsii se lapsi ihan eniten, ja koko loppuikänsä se vaurio vaikuttaa hänen elämäänsä.

Ap, nyt miestäkin hellimään ja paapomaan! Hän ansaitsee sen kyllä!

[/quote]

Sä olet kyllä ihan sekaisin. T. Nainen, joka joutui elämään puutteessa 2 x 9 kk, kun miestä ei raskausaikoina kiinnostanut. Käytin omaa kättä, ja onneksi seksielämä normalisoitui pian synnytysten jälkeen. Elämä nyt vaan on sitä, että aina ei toista kiinnosta. Ketuttaahan se, mutta en minä ainakaan halua että kukaan minua vastentahtoisesti köyrii.

[/quote]

Voihan se olla toisinkin päin, kuten sinulla. Omasta kokemuksestani kerron tuon edellisen. Olin itse äiti, joka ei tajunnut, miten mies kärsi seksin ja läheisyyden puutteesta, vaikka mitään TODELLISTA syytä ei ollut enää pidättäytyä, kun paikat oli jo parantuneet synnytysten jälkeen. Hän siitä sanoikin, ihan nätisti, ja oli äreäkin, mutta en vaan ymmärtänyt tärkeäksi, kunnes sitten kerran tajusin, että minähän suorastaan laiminlyön oman avioliittolupaukseni, kun hyljeksin miestä milloin milläkin verukkeella. Ja hän oli siitä jo sanonutkin. Päätin alkaa suostua ehdotuksiin ja vaikka alkuun ei kyllä vähempää ois kiinnostanu ja ajatukset pyöri astiantiskauksessa, niin pian kuitenkin tuli tunteet mukaan ja aloin itsekin haluta ja nauttia. Voitte pitää hölmönä, mutta minä koin saavani apua rukouksesta, eli pyysin Jumalalta apua, että pystyn täyttämään mieheni tarpeet. Sitten mies jo kiittelikin huippuvaimoksi, mikä tuntui kyllä hyvältä, kun olin kokenut olevani tosi ymmärtämätön.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:23"]

Lisäys...ja miehelle on raskasta kokata 4kk. Kun suurin osa naisista tekee sitä vuosikymmeniä! Mitä ihmeen suojatteja haalitte.Onneksi mies jonka kanssa on aidosti voinut jakaa asioita.Ja 4kk vauvan ja äidin kuuluukin elää symbioosia!

[/quote]

No ehkei oo niin raskasta tietty, mutta ei luulis sen muuten nousseen esille niin, että se piti aloitukseen laittaa? Mun mies ei myöskään osaa kokata, laittaa esim. perunaa ja viiliä jos mä en tee ruokaa. Hyi helvetti. Ja sitä päivästä toiseen, mukaan vähän raakaa sipulia. Jos hyvin käy, niin tonnikalaa. Niin ehkä ap:n mies on samanlainen. Tai eineksiä 4kk.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:32"]En nyt tunne kiintymys vanhemmuuden kaikkia koukeroita mutta aika hullulta tuntuu jos isä ei voi osallistua lapsen hoitoon. Se ei tarkoita että tarvitsee huudattaa sitterissä tai pinniksessä, mutta miten vauva voi vaatia äidin 24/7 kun sillä on isäkin? Antakaa sille tutti jos haluaa imeä jatkuvasti? Isäkin voi kantaa liinassa, maitoa voi pumpata ja isä voi myös kylvettää, hieroa, vaihtaa vaippaa, helliä, hieroa jne. Mitä jos tekisitte vaikka jotain kivaa yhdessä kaikki kolmistaan?
[/quote]äiti haluaa olla lapselle tärkeämpi kuin isä. Oman itsetunnon ja tärkeyden tunteen pönkitystä.