Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
07.08.2015 |
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
Miten voi olla noin vaikeaa. Itselläni oli yhtäaikaa 2 pientä ja silti riitti aikaa miehelle ja parisuhteelle,yhteiselle ajalle jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen miehen on ymmärrettävä että vauva vaatii ja tarvitsee sinua enemmän kuin hän, vauva-aika on lyhyt aika teidän elämästä. Miehen tulisi olla onnellinen siitä, että lapsellaan on hyvä ja omistautuva äiti. Jos hän ei sitä ymmärrä, koita saada hänet ymmärtämään edes se kuinka tärkeää äitiys on sinulle.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7.
[/quote]
Eisitä lasta tarvitsekaan laittaa hoitoon,vaan huomio sitä puolisoa siellä arjen keskellä. Oikeastiko teillä on vain jotain parisuhdeaikoja ja arjessa ette kiinnitä puolisoonne huomiota tai jaa hänen kanssaan asioita.
En yhtään ihmettele pettämisiä,jos se arki pyörii vain lapsien kautta ja se puoliso kaivetaan naftaliinista kun huvittaa.
[/quote]
Kyllä minä huomioin miestäni arjessa. Mutta jos joku joskus jää (kuten tuollainen kahvikuppi tms) mies saa siitä syyn räjähtää. Pelkään näitä räjähdyksiä ja yritän miellyttää miestä, mutta aina jokin jää. Ja kun samalla mies kuitenkin tekee osansa kotona (tekee, mistä olen kiitollinen, mutta mielestäni hänen kuuluukin), niin hänhän on sitten "täydellinen" ja hänellä on "oikeus" räjähdellä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:35"]Aikuisen miehen on ymmärrettävä että vauva vaatii ja tarvitsee sinua enemmän kuin hän, vauva-aika on lyhyt aika teidän elämästä. Miehen tulisi olla onnellinen siitä, että lapsellaan on hyvä ja omistautuva äiti. Jos hän ei sitä ymmärrä, koita saada hänet ymmärtämään edes se kuinka tärkeää äitiys on sinulle.
[/quote]
Mutta kun se elämä ei voi pyöriä vain äitiyden ympärillä. Sen pitäisi pyöriä perheen ympärillä.
Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle. [/quote] Olen alkanut ajatella, että en voi hankkia toista lasta ikinä koska jompi kumpi ei saisi tarpeeksi huomiota. Rehellisesti. Ap
[/quote]
Ei o tervettä, en sano, ettetkö voi noinkin mennä, mutta herää nyt, tajuatko, ettei tuo ole ihan tervettä? Sinussa on vikaa, kun et sitten pysty antamaan huomiota rennommin tai jotain. Älä ainakaan tule selittämään, miten hyvä vanhempi sä olet. No, aloituksesi olikin avunhakua, mutta tarviit sitä tuohon sun vanhemmuuteen(kin).
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"]Myös se että vaikka vauva on sellainen omanlaisensa olento, niin ei sekään ihan keksittyä legendaa ole, että pienikin vauva tottuu monenlaiseen menoon sen mukaan mille altistuu. Uskon että se nukuttaminen voi olla haastavaa, mutta jos sinnikkäästi totutat itseäsi ja vauvaa vaikka siihen, että olet vieressä mutta tissi ei ole suussa tai tissi on suussa mutta irrotat sen ennen kuin vauva nukahtaa tai tissi on suussa ja saa olla mutta vauvan nukahdettua sinä et jää vauvan kanssa nukkumaan (vaan siirryt viettämään aikuisten aikaa miehen kanssa), niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa näkyä vauvan käytöksessä. Tai jos ehdottomasti koet että haluat illalla jäädä vauva kainalossa nukkumaan silloin kun vauva nukahtaa, niin sitten järjestelet päiväuniaikoja sillä tavalla, että ehdit tehdä aikuisten asioita päivemmällä.
Siitä perhepedistä, onko teillä normaali parivuode 160-180 cm leveä? Kyllähän siinä on aika ahdasta vauvan kanssa. Voisiko siihen järjestää sivuvaunun, vaikka kapeasta runkopatjasta jos ei pinnasängystä, johon saat vauvan nukutettua ja teillä olisi sitten se parivuode itsellänne?
Minusta mies ei ole mustasukkainen tuon perusteella mitä kerroit, mutta varmaan ärtynyt ja pelkää ehkä että tilanne vain pahenee. Miehellä ei ole niitä samoja hormoneita joita sulla on, ja ehkä jo ajattelee että ei se vauva ole enää niin pieni... Varmaan sitä seksielämän normalisoitumistakin kaipaa. Yrittäkää löytää toisianne kunnioittava keskusteluyhteys, niin ehkä se siitä. Älä linnoittaudu vauvan taakse, se on teidän yhteinen vauva ja se siitä koko ajan kasvaa, joten vauvan tarpeiden oman tulkinnan julistaminen varmana totuutena ei kauaa toimi. Se että itse on löytänyt yhden tavan toimia, ei tarkoita etteikö niitä muita tapoja ihan hyviä tapoja olisi olemassa, jos vain on motivaatiota niitä muita keinoja etsiä. Ja jos isä on osallistuva niin ehkä kaksi päätä ajattelee paremmin kuin yksi, eikö niin? Jos sinulla on traumaattinen synnytys, niin yritä puhua siitä miehen kanssa (ja jos tarvetta niin hae ulkopuolista apua), älä irrota seksuaalisuuttasi täysin omaksi yksityiseksi asiaksesi.
[/quote]
Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Eisitä lasta tarvitsekaan laittaa hoitoon,vaan huomio sitä puolisoa siellä arjen keskellä. Oikeastiko teillä on vain jotain parisuhdeaikoja ja arjessa ette kiinnitä puolisoonne huomiota tai jaa hänen kanssaan asioita. En yhtään ihmettele pettämisiä,jos se arki pyörii vain lapsien kautta ja se puoliso kaivetaan naftaliinista kun huvittaa. [/quote] Kyllä minä huomioin miestäni arjessa. Mutta jos joku joskus jää (kuten tuollainen kahvikuppi tms) mies saa siitä syyn räjähtää. Pelkään näitä räjähdyksiä ja yritän miellyttää miestä, mutta aina jokin jää. Ja kun samalla mies kuitenkin tekee osansa kotona (tekee, mistä olen kiitollinen, mutta mielestäni hänen kuuluukin), niin hänhän on sitten "täydellinen" ja hänellä on "oikeus" räjähdellä. Ap
[/quote]
Ai otat miehenkin antamisen, että niin hänen kuuluukin. No just. Kyllä mäkin räjähtäisin. Eli miehen kuuluu mahdollistaa tää sun hölmö vanhemmuuteesi, jossa toinenkin lapsi ois mahdottomuus, koska eihän nyt kukaan kunnon vanhempi voi antaa huomiota ikinä kuin ainoastaan yhdelle lapselle elämänsä aikana...tsiisus taas.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:35"]Aikuisen miehen on ymmärrettävä että vauva vaatii ja tarvitsee sinua enemmän kuin hän, vauva-aika on lyhyt aika teidän elämästä. Miehen tulisi olla onnellinen siitä, että lapsellaan on hyvä ja omistautuva äiti. Jos hän ei sitä ymmärrä, koita saada hänet ymmärtämään edes se kuinka tärkeää äitiys on sinulle. [/quote] Mutta kun se elämä ei voi pyöriä vain äitiyden ympärillä. Sen pitäisi pyöriä perheen ympärillä.
[/quote]
Ai miehen räjähtelyjen ympärillä?
Oikeasti pikkuvauva-aika on niin lyhyt, että soisi kummankin puolison pistävän sen pienen ihmisen hetkeksi etusijalle perheessä. Mutta totta kai me ollaan vaan ihmisiä, ja stressi voi tehdä kenestä tahansa itse pirun. Stressiä voi hallita monenlaisin keinoin, mutta ratkaisu ei ainakaan ole se, että syyllistetään vasta synnyttänyt äiti siitä että pistää vauvan tarpeet miehen passaamisen edelle. Miehen itsensä on se isän rooli löydettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi pyydä puolisoltasi anteeksi ihan sydämestäsi, että olet ymmärtämättömyyttäsi laiminlyönyt häntä! Sitten alkakaa yhdessä miettiä, miten saatte yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Kun vauva nukkuu, silloin. Tai antamalla jonkun luotettavan läheisenne/ystävänne työntää vauvaa ulkona jonkun pienen kävelylenkin, että ehditte hoitaa parisuhdettanne. Vauva ei häiriinny siitäkään, jos hän valvoo ja touhuaa jossakin turvallisessa paikassa, esim häkkisängyssään, ja sillä välin nopeasti puolisot täyttävät toistensa seksuaalisia tarpeita.
Lapsen paras koti on vanhempiensa hyvä suhde toisiinsa!!!
Lapsi on onnellisin silloin, kun hänen vanhempansa ovat onnellisia keskenään!!!
Lapsen parasta ajattelee se äiti/isä, joka satsaa puolisonsa hyvinvointiin!
Ap, miehesi on kultakimpale, jos on jo puoli vuotta passannut sinua ja auttanut kaikessa!!! Nyt ala panostaa mieheesi, niin lapsennekin voi tulevaisuudessa hyvin!!!
Miesten ykköstarve parisuhteessa on seksi. He kokevat syvimmän yhteyden puolisoonsa seksin kautta. Naisen suurin tarve on hellä ja turvallinen läheisyys. Kuitenkin, jos naisena ymmärtää, mitä seksi miehelle parisuhteessa tarkoittaa, täyttää kyllä mielellään miehensä tarpeita, koska siinä samalla huomaa itsekin, miten seksi lähentää puolisoita. Se on siis perusedellytys syvimmälle läheisyydelle, ja sitä läheisyyttä mies kaipaa, kun haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Ellei tuo tarve ja läheisyys sitä kautta täyty, on vaarana lähteä täyttämään sitä läheisyyden tarvetta muualle. Siksi sanotaankin, että se puolisoiden välinen yhteys on se lapsen paras koti, koska jos se yhteys katoaa ja tilalle tulee ulkopuolisia yhteyksiä, niin kyllä siitä kärsii se lapsi ihan eniten, ja koko loppuikänsä se vaurio vaikuttaa hänen elämäänsä.
Ap, nyt miestäkin hellimään ja paapomaan! Hän ansaitsee sen kyllä!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7. [/quote] Eisitä lasta tarvitsekaan laittaa hoitoon,vaan huomio sitä puolisoa siellä arjen keskellä. Oikeastiko teillä on vain jotain parisuhdeaikoja ja arjessa ette kiinnitä puolisoonne huomiota tai jaa hänen kanssaan asioita. En yhtään ihmettele pettämisiä,jos se arki pyörii vain lapsien kautta ja se puoliso kaivetaan naftaliinista kun huvittaa. [/quote] Kyllä minä huomioin miestäni arjessa. Mutta jos joku joskus jää (kuten tuollainen kahvikuppi tms) mies saa siitä syyn räjähtää. Pelkään näitä räjähdyksiä ja yritän miellyttää miestä, mutta aina jokin jää. Ja kun samalla mies kuitenkin tekee osansa kotona (tekee, mistä olen kiitollinen, mutta mielestäni hänen kuuluukin), niin hänhän on sitten "täydellinen" ja hänellä on "oikeus" räjähdellä. Ap
[/quote]
Ai otat miehenkin antamisen, että niin hänen kuuluukin. No just. Kyllä mäkin räjähtäisin. Eli miehen kuuluu mahdollistaa tää sun hölmö vanhemmuuteesi, jossa toinenkin lapsi ois mahdottomuus, koska eihän nyt kukaan kunnon vanhempi voi antaa huomiota ikinä kuin ainoastaan yhdelle lapselle elämänsä aikana...tsiisus taas.
[/quote]
En ole ap. Mutta mitä hittoa, kyllä nyt sekä miehen että naisen kuuluu tehdä parhaansa perheen eteen. Jos ei tuota ymmärrä, on parempi räjähdellä yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä?
[/quote]
Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä).
Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:46"]
Ensimmäiseksi pyydä puolisoltasi anteeksi ihan sydämestäsi, että olet ymmärtämättömyyttäsi laiminlyönyt häntä! Sitten alkakaa yhdessä miettiä, miten saatte yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Kun vauva nukkuu, silloin. Tai antamalla jonkun luotettavan läheisenne/ystävänne työntää vauvaa ulkona jonkun pienen kävelylenkin, että ehditte hoitaa parisuhdettanne. Vauva ei häiriinny siitäkään, jos hän valvoo ja touhuaa jossakin turvallisessa paikassa, esim häkkisängyssään, ja sillä välin nopeasti puolisot täyttävät toistensa seksuaalisia tarpeita.
Lapsen paras koti on vanhempiensa hyvä suhde toisiinsa!!!
Lapsi on onnellisin silloin, kun hänen vanhempansa ovat onnellisia keskenään!!!
Lapsen parasta ajattelee se äiti/isä, joka satsaa puolisonsa hyvinvointiin!
Ap, miehesi on kultakimpale, jos on jo puoli vuotta passannut sinua ja auttanut kaikessa!!! Nyt ala panostaa mieheesi, niin lapsennekin voi tulevaisuudessa hyvin!!!
Miesten ykköstarve parisuhteessa on seksi. He kokevat syvimmän yhteyden puolisoonsa seksin kautta. Naisen suurin tarve on hellä ja turvallinen läheisyys. Kuitenkin, jos naisena ymmärtää, mitä seksi miehelle parisuhteessa tarkoittaa, täyttää kyllä mielellään miehensä tarpeita, koska siinä samalla huomaa itsekin, miten seksi lähentää puolisoita. Se on siis perusedellytys syvimmälle läheisyydelle, ja sitä läheisyyttä mies kaipaa, kun haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Ellei tuo tarve ja läheisyys sitä kautta täyty, on vaarana lähteä täyttämään sitä läheisyyden tarvetta muualle. Siksi sanotaankin, että se puolisoiden välinen yhteys on se lapsen paras koti, koska jos se yhteys katoaa ja tilalle tulee ulkopuolisia yhteyksiä, niin kyllä siitä kärsii se lapsi ihan eniten, ja koko loppuikänsä se vaurio vaikuttaa hänen elämäänsä.
Ap, nyt miestäkin hellimään ja paapomaan! Hän ansaitsee sen kyllä!
[/quote]
Sä olet kyllä ihan sekaisin. T. Nainen, joka joutui elämään puutteessa 2 x 9 kk, kun miestä ei raskausaikoina kiinnostanut. Käytin omaa kättä, ja onneksi seksielämä normalisoitui pian synnytysten jälkeen. Elämä nyt vaan on sitä, että aina ei toista kiinnosta. Ketuttaahan se, mutta en minä ainakaan halua että kukaan minua vastentahtoisesti köyrii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:46"]Ensimmäiseksi pyydä puolisoltasi anteeksi ihan sydämestäsi, että olet ymmärtämättömyyttäsi laiminlyönyt häntä! Sitten alkakaa yhdessä miettiä, miten saatte yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Kun vauva nukkuu, silloin. Tai antamalla jonkun luotettavan läheisenne/ystävänne työntää vauvaa ulkona jonkun pienen kävelylenkin, että ehditte hoitaa parisuhdettanne. Vauva ei häiriinny siitäkään, jos hän valvoo ja touhuaa jossakin turvallisessa paikassa, esim häkkisängyssään, ja sillä välin nopeasti puolisot täyttävät toistensa seksuaalisia tarpeita.
Lapsen paras koti on vanhempiensa hyvä suhde toisiinsa!!!
Lapsi on onnellisin silloin, kun hänen vanhempansa ovat onnellisia keskenään!!!
Lapsen parasta ajattelee se äiti/isä, joka satsaa puolisonsa hyvinvointiin!
Ap, miehesi on kultakimpale, jos on jo puoli vuotta passannut sinua ja auttanut kaikessa!!! Nyt ala panostaa mieheesi, niin lapsennekin voi tulevaisuudessa hyvin!!!
Miesten ykköstarve parisuhteessa on seksi. He kokevat syvimmän yhteyden puolisoonsa seksin kautta. Naisen suurin tarve on hellä ja turvallinen läheisyys. Kuitenkin, jos naisena ymmärtää, mitä seksi miehelle parisuhteessa tarkoittaa, täyttää kyllä mielellään miehensä tarpeita, koska siinä samalla huomaa itsekin, miten seksi lähentää puolisoita. Se on siis perusedellytys syvimmälle läheisyydelle, ja sitä läheisyyttä mies kaipaa, kun haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Ellei tuo tarve ja läheisyys sitä kautta täyty, on vaarana lähteä täyttämään sitä läheisyyden tarvetta muualle. Siksi sanotaankin, että se puolisoiden välinen yhteys on se lapsen paras koti, koska jos se yhteys katoaa ja tilalle tulee ulkopuolisia yhteyksiä, niin kyllä siitä kärsii se lapsi ihan eniten, ja koko loppuikänsä se vaurio vaikuttaa hänen elämäänsä.
Ap, nyt miestäkin hellimään ja paapomaan! Hän ansaitsee sen kyllä!
[/quote]
Tiedän tämän.
Mutta kun sain repeämät peräsuoleen asti, olen ainakin henkisesti vielä romuna synnytyksestä (ja mahdollisesti fyysisestikin).
En pysty enempään tuolla saralla nyt.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap
[/quote]
Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap
[/quote]
Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta.
[/quote]
En väitä, että osaisin riidellä hyvin. Siksi kysyin, että mistä apua.
Ruokien laittoon en nyt jaksa alkaa jankuttamaan. Jos et ole kokenut läheisyydentarpeista vauvaa ja "toiminut tuttiina" (ARGH että inhoan tuota sanontaa!) vauvalle kolmea kuukautta niin et ole. Ole tajuamatta sitten. Voin muuten vannoa, että laiskuudesta ei ole kyse kenenkään noin toimivan kohdalla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:55"]Miten muuten miehen ja vauvan välit ovat? Sanoit aloitusviestissä, että heillä on omia juttujaan ja hyvä niin. Olisiko teidän kuitenkin mahdollista jakaa vastuuta vaikka sillä tavalla, että mies ihan ottaisi asiakseen olla lapsen kanssa tunnin tai pari ja sinä voisit sillä aikaa vaikka imuroida tai jotakin muuta vastaavaa? En siis tiedä onko teillä jo näin, kunhan tuli mieleen. Jos mies siinä(kin) sitten ymmärtäisi, miten haavoittuvainen ja ainutlaatuinen se pieni ihminen on, ja miten merkityksellisiä ekat kuukaudet ovat hänelle - ja miten merkityksettömiä teille noin niinkun pitkässä juoksussa, että oliko silloin seksiä tai kuka tiskasi enemmän.
[/quote]
Miehellä ja vauvalla on todella hyvät välit.
Olemme kymmenen kertaa sopineet (jo alussa) että mies käy vaunulenkillä töiden jälkeen ja minä teen kotitöitä tai sitten otan omaa aikaa sillä aikaa. Usein kuitenkin "sataa" tms ja miehellä jää menemättä. Vauva kyllä on miehellä kotona joka päivä ja silloin minä teen kotitöitä.
Ap
Jos ei sukupuoliyhdyntää ala pian herua, haen sen sitten muualta.
T. Ap:n mies
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:22"]Raskasta miehellesi koska tekee kaiken eikä saa mitään. Sinä saat mitä haluat joten jousta vähän. [/quote] Miehellä on kuitenkin 2-3h päivässä omaa aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa. Mies ei saa mitään? Ehkä hyvinvoivan vauvan? Yhdessä tämä lapsi on tehty ja päätetty hankkia. Tämä varmaan kuulostaa uhrautumiselta, mutta minun vapaa-aikaani on suihkussa käyminen eikä sekään edes joka päivä. Mutta silti koen tämän sen arvoiseksi eli en valita ollenkaan. Ap
[/quote]
Tuliko mieleen että iehellä on ikävä sinua naisena ja vaimona, eikä pelkästään äitinä? Ei se oma aika siihen paljoa auta.
Myös se että vaikka vauva on sellainen omanlaisensa olento, niin ei sekään ihan keksittyä legendaa ole, että pienikin vauva tottuu monenlaiseen menoon sen mukaan mille altistuu. Uskon että se nukuttaminen voi olla haastavaa, mutta jos sinnikkäästi totutat itseäsi ja vauvaa vaikka siihen, että olet vieressä mutta tissi ei ole suussa tai tissi on suussa mutta irrotat sen ennen kuin vauva nukahtaa tai tissi on suussa ja saa olla mutta vauvan nukahdettua sinä et jää vauvan kanssa nukkumaan (vaan siirryt viettämään aikuisten aikaa miehen kanssa), niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa näkyä vauvan käytöksessä. Tai jos ehdottomasti koet että haluat illalla jäädä vauva kainalossa nukkumaan silloin kun vauva nukahtaa, niin sitten järjestelet päiväuniaikoja sillä tavalla, että ehdit tehdä aikuisten asioita päivemmällä.
Siitä perhepedistä, onko teillä normaali parivuode 160-180 cm leveä? Kyllähän siinä on aika ahdasta vauvan kanssa. Voisiko siihen järjestää sivuvaunun, vaikka kapeasta runkopatjasta jos ei pinnasängystä, johon saat vauvan nukutettua ja teillä olisi sitten se parivuode itsellänne?
Minusta mies ei ole mustasukkainen tuon perusteella mitä kerroit, mutta varmaan ärtynyt ja pelkää ehkä että tilanne vain pahenee. Miehellä ei ole niitä samoja hormoneita joita sulla on, ja ehkä jo ajattelee että ei se vauva ole enää niin pieni... Varmaan sitä seksielämän normalisoitumistakin kaipaa. Yrittäkää löytää toisianne kunnioittava keskusteluyhteys, niin ehkä se siitä. Älä linnoittaudu vauvan taakse, se on teidän yhteinen vauva ja se siitä koko ajan kasvaa, joten vauvan tarpeiden oman tulkinnan julistaminen varmana totuutena ei kauaa toimi. Se että itse on löytänyt yhden tavan toimia, ei tarkoita etteikö niitä muita tapoja ihan hyviä tapoja olisi olemassa, jos vain on motivaatiota niitä muita keinoja etsiä. Ja jos isä on osallistuva niin ehkä kaksi päätä ajattelee paremmin kuin yksi, eikö niin? Jos sinulla on traumaattinen synnytys, niin yritä puhua siitä miehen kanssa (ja jos tarvetta niin hae ulkopuolista apua), älä irrota seksuaalisuuttasi täysin omaksi yksityiseksi asiaksesi.