Lue keskustelun säännöt.
Hirveä mies, mutta en uskalla erotakaan
07.08.2015 |
Mieheni on monella tavalla aivan kamala (päivittäistä nöyryyttämistä ja solvaamista, usein aamusta iltaan), mutta en uskalla erota lasten vuoksi, sillä mies ja hänen vanhempansa haluaisivat, että mieheni saisi lapset itselleen. Mieheni lisäksi väittää toisinaan, että 3-vuotias esikoinen ei edes olisi hänen lapsensa, sillä poika muistuttaa huomattavasti enemmän minua. Kuitenkin poika siis on mieheni lapsi. Ilmeisesti epäilystensä seurauksena mies on poikaa kohtaan huomattavasti tiukempi ja ankarampi kuin kuopusta kohtaan.
Itse joudun nukkumaan lattialla nurkassa yöni ja mies uhkaa häätää minut siitäkin pois; samoin en saisi pitää mitään omia tavaroita, joita mies mielivaltaisesti heittelee välillä roskiin. Miehen vanhemmat ovat visusti miehen puolella. Olimme kesällä kuukauden anoppilassa vastoin toiveitani ja mies mustamaalasi minua jatkuvasti vanhemmilleen ja sain siellä aina kaikki syyt niskoilleni. Mies kontrolloi työni tekoa ja estää opiskeluni (haluaisin opiskella lisää, jotta saisin parempipalkkaisen työn tulevaisuudessa, mutta mies ei kestä sitä, että toisin parin vuoden ajan vähemmän rahaa taloon).
Olen iältäni reilusti yli kolmekymppinen, joten tässä iässä ei enää välttämättä ainakaan Suomesta löydä miestä, sillä olen ns. yli-ikäinen parisuhdetta ajatellen ainakin nettikirjoitusten ja mieheni kommenttien
perusteella. Mies on murentanut itsetuntoni täysin, mikä entisestään tekee minut epävarmaksi. Jos nyt eroaisin, niin joutuisin olemaan lopun ikäni yksin, enkä enää saisi sellaista perhettä, josta olen unelmoinut (ydinperhe, yhteisiä harrastuksia ja lomia jne.).
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:51"]
Oih, miesasiamies saapui alapeukuttamaan kaikki kannustavat viestit. Oon sanonut tän aikaisemminkin, ja tuun sanomaan oletettavasti monta kertaa: oot niin suloisen sinnikäs tuossa raivossasi, että herätät mussa ihan hillittömän hoivausvietin. LUTUNENNN!!
[/quote]
Mitäs sinne naisasiaunionin toimistoon näin perjantaina kuuluu?
Montako työpäivää käytit provosi keksimiseen? Jäsenet rahoittaa elämisesi?
[/quote]
Oot höpö. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin muutaman vökivalta teon jälkeen vasta.. Mua mustamaalattiin, haukuttiin huonoksi äidiksi ja huonoksi kodinhoitajaksi. Rakastin silti tätä miestä. Varmaan joku läheisriippuvuus. Vieläkin reilun kahdenvuoden jälkeen mietin niitä hyviä hetkiä ja välillä haikailen takaisin, vaikka onneksi järki on siinä suhteen tullut päähän etten lähtisi siihen suhteeseen enää. Vieläkin on kiristystä ja uhkailua sun muuta. Ja silti mä vaan mietin, et olihan se ihana mies, kun se kymmen vuoden aikana mua hieroi pari kertaa ja ne muutamat kerrat sanoi kauniiksi. Kerran sanoi sen jälkeen kauniiksi, kun oli naama mustana, häkellyin ja sanoin vaan kiitos rakas. Hyi helvetti sitä elämää. Hyvin se sai iskostettua mulle päähän etten parempaa miestä voi ikinä saada. Niin että voihan tää olla tottakin ja sanoisin että turvakodin kautta pääsee hyvään ja turvalliseen elämään :)
Huono suhde ei muutu paremmaksi. Mieti vaikka sitä lastasi jos et itseäsi. Mutta ihan itsesi takia: lähde nyt kun vielä pystyt siihen.
Kannattaisi ehkä tosiaan vaihtaa paikkakuntaa kokonaan, ottaa talteen uhkailuviestit (miehesi vanhemmilta myös) tai jopa nauhottaa miehesi uhkailuja. Jos mies eron jälkeen uhkailee (mitä todennäköisesti tulee tekemään), voit syyttää häntä vainoamisesta: https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=254
Yrität pitää tiukasti kiinni unelmasta, ydinperheestä ja yhteisistä lomista. Mutta sellaista et tule tämän miehen kanssa saamaan. Tunnistan kyllä tunteet, olen itsekin "yli-ikäinen" eroaja. Jätin itsekin huonon miehen, enkä katunut päivääkään. Pelkäsin, menetänkö enemmän kuin saan, mutta kun sain itsetuntoni rippeitä hieman kasaan, tajusin että ansaitsen paljon enemmän. Nyt on hyvä suhde, jossa saan arvostusta ja rakkautta. Ydinperhe tai uusioperhe, mitä väliä jos homma toimii. Jälkeenpäin ihmettelee, mitä kaikkea sontaa sitä exältä suostui sietämäänkään.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:51"]
Oih, miesasiamies saapui alapeukuttamaan kaikki kannustavat viestit. Oon sanonut tän aikaisemminkin, ja tuun sanomaan oletettavasti monta kertaa: oot niin suloisen sinnikäs tuossa raivossasi, että herätät mussa ihan hillittömän hoivausvietin. LUTUNENNN!!
[/quote]
Mitäs sinne naisasiaunionin toimistoon näin perjantaina kuuluu?
Montako työpäivää käytit provosi keksimiseen? Jäsenet rahoittaa elämisesi?
[/quote]
Oot höpö. :)
[/quote]
Hankkikaa huone
aloita sinne neuvolaan menemällä! Jos olet sama kuin aiemmassa ketjussa, niin miehesihän teki 2-3 työtä. Pääset siis neuvolaan hänen tietämättään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota nyt en voi uskoa "nukun lattialla nurkassa". jotain rajaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:18"]
Tota nyt en voi uskoa "nukun lattialla nurkassa". jotain rajaa.
[/quote]
Mä uskon kyllä. Yksi ystävättäreni oikeasti joutui nukkumaan patjalla lattialla porrastasanteella, kun mies ei halunnut häntä samaan huoneeseenkaan. On juoppo, vaimo ei voi erota kun on pienet lapset ja pieni palkka. Kaikkea on, ette vaan tiedä.
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/
Hän on luultavimmin narsisti. Nimenomaan tuo jatkuva haukkuminen ja empatian puuttuminen, ovat parhaita tuntomerkkejä. Alkoiko suhteenne kuin satutarina? Sekin on yksi narsistin käyttäytymistavoista.