Kerro paras vinkkisi uudelle koiranomistajalle

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:03"]

Kyseessä pieni seurakoira, aikuisena 4 kg.

Juuri tullut perheeseen.

[/quote]

Sosiaalista pentu kunnolla! Tätä ei voi liikaa korostaa! Älä ainakaan nosta normaaleissa kohtaamistilanteissa syliisi turvaan, koira ei ikinä opi suhtautumaan tilanteisiin ns. oikein.

Tutustuta uusiin koiriin (erikokoisiin ja ikäisiin!), erilaisiin ihmisiin, tilanteisiin, ääniin, kulkuneuvoihin, vie rohkeasti koiraa jo nuorena eri paikkoihin! Itse arkailimme näissä asioissa toisen koiramme kanssa: lopputuloksena arka ja hysteerinen, pelokas pikkukoira, joka suhtautuu kaikkeen mahdolliseen aina epäillen ja peläten. Nyt aikuisena koirana asioita ei voi enää kokonaan korjata, erityisesti jos taipumusta kuvailtuun käytökseen on jo geneettisesti. Onneksi toinen koiramme on rohkea ja sosiaalinen, harmittaa vaan oma typeryytemme joka johtui ylisuojelevaisuudesta.

[/quote]

Minusta tuo sosiaalisitaminen on tervepäisten koirien kohdalla tarpeetonta. Itse en ole sitä ikinä tehnyt, ja koirani ovat aina sopeutuneet ihan mihin tahansa tuosta vaan. Mm. maalta Helsinkiin muuttoon. 

Tärkeämpää on, että se koira luottaa siihen omistajaan täysin. Eli se tietää, että omistaja puolustaa sitä jos vihainen irtokoira tulee vastaan. Että omistaja opastaa minne mennään paikassa jota se ei tunne. Että se kaikin puolin tuntee aina olevansa turvassa kunhan oma omistaja on lähellä. Silloin se uskaltaa vaikka vanhana maalaiskoirana mennä metroon tai kävellä ihmisiä vilisevän torin läpi epäröimättä, ilman mitään totuttamisia jo pentuna.

Ainoastaan todella heikkohermoiset ja sairaalloisen arat yksilöt voivat vaatia erityistä sosiaalistamista ja asioihin totuttamista, ja toisaalta sentyyppisillä koirilla usein senkään tulokset ei ole kummoiset. Esim. voi olla mahdotonta saada sellaista koiraa tottumaan liian virikkeisiin lapsiperheoloihin tai kaupungin keskustaelämään vaikka kuinka vaivaa näkisi. Lievemmät arkuuteen taipuvaiset tapaukset taas saa kyllä totutettua asioihin vielä aikuisenakin. Eihän kukaan voi pentuiässä tietää edes mitä kaikkea tulee muutoksia elämään, joten on hyvä että aikuisenakin voi tottua uuteen. 

[/quote]

Koirasi saattaa ulkoisesti mielestäsi vaikuttaa siltä, että heille on ok kaikki. Varmaankin rähjäät ja revit hihnaa, ehkä napauttelet kuonolla tms. idioottimaista toimintaa, kun koira on paniikissa ja koira sulkeutuu -> luulet, että kaikki on koiralle ok. Toiset antaa koirien riehua, haukkua, murista, sinkoilla hihnan päässä ja toistelevat itselleen "tää on tälläinen temperamentti/rotu".

Koira pärjää jotenkuten elämässä ilman sosiaalistamista, mutta onko se koiralle reilua?

Oisko susta kiva mennä joka päivä eri työpaikkaan, asua viikoittain eri asunnossa, aloittaa uusia harrastuksia joka viikko? Pärjäisit ehkä, mutta olisi varmaan turhan stressaavaa elämää.

Paras ja tärkein: Nauti koirasi seurasta. Välillä oikein pysähdy johonkin ihanaan yhteiseen hetkeenne. Talleta nuo ihanat hetket valokuviin, videoihin, päiväkirjaan, muistoihin, sydämeen.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:28"]Totuta koira kosketuksen lisäksi myös olemaan sylissä. Älä anna periksi söpöydelle, vaan aseta rajat: älä esimerkiksi anna herkkuja tai huomiota, jos olette perheen kanssa ruokapöydässä, koira ei saa määräillä. Hampaat suositellaan nykyään pesemään kai päivittäin.
[/quote]

Eipä oo koskaan tullut mieleen opettaa koiraa olemaan sylissä. Tulkoon jos tahtoo

Tulet saamaan muilta koiranomistajilta paljon (hyväntahtoisia) neuvoja siitä miten pentu kuuluu kasvattaa. Neuvot voivat poiketa toisistaan pajonkin. On tärkeää että pysyt itse johdonmukaisena ja kärsivällisenä.

Hyvä ja monipuolinen ruoka :)