Kerro paras vinkkisi uudelle koiranomistajalle

Anna koiran itse oivaltaa.

opeta se kulkemaan vierellä

Kun opit tuntemaan koiran, luota siihen! Muista kuitenkin, että se on eläin.

Tallenna oman alueesi (myös vaikka mökillä) päivystävän eläinlääkärin numero puhelimeesi.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:03"]

Kyseessä pieni seurakoira, aikuisena 4 kg.

Juuri tullut perheeseen.

[/quote]

Sosiaalista pentu kunnolla! Tätä ei voi liikaa korostaa! Älä ainakaan nosta normaaleissa kohtaamistilanteissa syliisi turvaan, koira ei ikinä opi suhtautumaan tilanteisiin ns. oikein.

Tutustuta uusiin koiriin (erikokoisiin ja ikäisiin!), erilaisiin ihmisiin, tilanteisiin, ääniin, kulkuneuvoihin, vie rohkeasti koiraa jo nuorena eri paikkoihin! Itse arkailimme näissä asioissa toisen koiramme kanssa: lopputuloksena arka ja hysteerinen, pelokas pikkukoira, joka suhtautuu kaikkeen mahdolliseen aina epäillen ja peläten. Nyt aikuisena koirana asioita ei voi enää kokonaan korjata, erityisesti jos taipumusta kuvailtuun käytökseen on jo geneettisesti. Onneksi toinen koiramme on rohkea ja sosiaalinen, harmittaa vaan oma typeryytemme joka johtui ylisuojelevaisuudesta.

Opeta koira pitämään itse mukanasi. Paikoissa joissa ei ole lähellä autoteitä tai muita vaaroja ja on turvallista pitää irti, pidä paljon irti. Välillä piiloudu pennulta sen vaikka nuuskiessa, ja anna sen vähän hätääntyäkin kun on omistaja kadonnut, ja etsiä itse. Näin pentu oppii olemaan tarkkaavainen sen suhteen missä emäntä tai isäntä kulkee ja huolehtimaan itse lauman mukana pysymisestä. 

Siihen ei pidä lähteä, että koko ajan kutsuu pentua nimeltä ja joutuu itse vastaamaan pennun mukana pysymisestä. Laumaeläimellä on kyllä vaistot pysyä lauman mukana, jos niitä ei tukahduteta liialla asiasta hössöttämisellä ja sillä ettei pennun anneta jäädä muutamaa metriä kauemmas välillä. 

Opetelkaa kommunikoimaan. Pyydä koiralta käytöksiä ja vie ne myös loppuun. Älä laita rimaa liian korkealle vaan edetkää onnistumisten kautta.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:03"]

Kyseessä pieni seurakoira, aikuisena 4 kg.

Juuri tullut perheeseen.

[/quote]

Sosiaalista pentu kunnolla! Tätä ei voi liikaa korostaa! Älä ainakaan nosta normaaleissa kohtaamistilanteissa syliisi turvaan, koira ei ikinä opi suhtautumaan tilanteisiin ns. oikein.

Tutustuta uusiin koiriin (erikokoisiin ja ikäisiin!), erilaisiin ihmisiin, tilanteisiin, ääniin, kulkuneuvoihin, vie rohkeasti koiraa jo nuorena eri paikkoihin! Itse arkailimme näissä asioissa toisen koiramme kanssa: lopputuloksena arka ja hysteerinen, pelokas pikkukoira, joka suhtautuu kaikkeen mahdolliseen aina epäillen ja peläten. Nyt aikuisena koirana asioita ei voi enää kokonaan korjata, erityisesti jos taipumusta kuvailtuun käytökseen on jo geneettisesti. Onneksi toinen koiramme on rohkea ja sosiaalinen, harmittaa vaan oma typeryytemme joka johtui ylisuojelevaisuudesta.

[/quote]

Minusta tuo sosiaalisitaminen on tervepäisten koirien kohdalla tarpeetonta. Itse en ole sitä ikinä tehnyt, ja koirani ovat aina sopeutuneet ihan mihin tahansa tuosta vaan. Mm. maalta Helsinkiin muuttoon. 

Tärkeämpää on, että se koira luottaa siihen omistajaan täysin. Eli se tietää, että omistaja puolustaa sitä jos vihainen irtokoira tulee vastaan. Että omistaja opastaa minne mennään paikassa jota se ei tunne. Että se kaikin puolin tuntee aina olevansa turvassa kunhan oma omistaja on lähellä. Silloin se uskaltaa vaikka vanhana maalaiskoirana mennä metroon tai kävellä ihmisiä vilisevän torin läpi epäröimättä, ilman mitään totuttamisia jo pentuna.

Ainoastaan todella heikkohermoiset ja sairaalloisen arat yksilöt voivat vaatia erityistä sosiaalistamista ja asioihin totuttamista, ja toisaalta sentyyppisillä koirilla usein senkään tulokset ei ole kummoiset. Esim. voi olla mahdotonta saada sellaista koiraa tottumaan liian virikkeisiin lapsiperheoloihin tai kaupungin keskustaelämään vaikka kuinka vaivaa näkisi. Lievemmät arkuuteen taipuvaiset tapaukset taas saa kyllä totutettua asioihin vielä aikuisenakin. Eihän kukaan voi pentuiässä tietää edes mitä kaikkea tulee muutoksia elämään, joten on hyvä että aikuisenakin voi tottua uuteen. 

Keskity ekat kuukaudet luomaan kontakti koiraasi: tulkitsemaan sitä ja että se hakee katsettasi, kun haluaa jotain / on epävarma/ huomaa jotain tms. Ekat kuukaudet koiran perusolemus rakentuu. Tärkeää siis stressittömyys ja arjen ennakoitavuus.
Tasapainoinen koira on helpompi kouluttaa. Eikä se räksytä/murise/pure.

Sisäsiisteyden eteen kannattaa eka vuosi nähdä paljon vaivaa.

Ignooraa huono käytös ja palkitse hyvästä.

Älä päästä koiraa makuuhuoneeseen tai sohvalle. Koiran koulutuksesta tulee rutkasti helpompaa kun koira ymmärtää asemansa perheessä - ja näillä keinoin koiran saa sen ymmärtämään helpoiten.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:01"]Älä päästä koiraa makuuhuoneeseen tai sohvalle. Koiran koulutuksesta tulee rutkasti helpompaa kun koira ymmärtää asemansa perheessä - ja näillä keinoin koiran saa sen ymmärtämään helpoiten.
[/quote]
Tämä on höpöä. Tietysti jos ei halua koiraa esim sohvalle, niin ei sitten päästä. Mutta koiran asemasta perheessä ei kerro se, missä se nukkuu. Joku jo selittikin aikaisemmassa viestissä tätä väärintulkintaa.

Johdonmukaisuus.

Muista myös säännöllisesti hipsuttaa ja silittää niitä pienen pieniä karvoja jotka kasvaa korvan yläreunassa :3 en tiedä mistä ne on tehty mutta niillä on stressiä poistava vaikutus.

Minun tärkein vinkkini: Se voi olla Helvetin raivostuttava välillä, mutta ajattele noina hetkinä, että se on vasta lapsi, kyllä se kasvaa ja kaikki vaiheet menee aina joskus ohi.

Totuta koira kosketuksen lisäksi myös olemaan sylissä. Älä anna periksi söpöydelle, vaan aseta rajat: älä esimerkiksi anna herkkuja tai huomiota, jos olette perheen kanssa ruokapöydässä, koira ei saa määräillä. Hampaat suositellaan nykyään pesemään kai päivittäin.

Myy naapurille.

Varaudu kalliisiin eläinlääkärikuluihin.

Älä sylittele ja silittele sitä koiraasi pilalle. Sille pitää olla sama kuri ja järjestys kuin isollekin koiralle. Me kasvatettiin hyvin eka iso koira, sillä oli kova kuri ja siitä tuli ihanan lupsakka ja tottelevainen. Kun se kuoli, otettiin tommonen 10kg koira ja lellittiin se pilalle. Ihana sylikoira kun saatiin, pikkunen kultimussu jota voi paijata ja helliä. Ja siitä tuli tyranni, ei ihmisiä, mutta muita elukoita kohtaan. Kauhean suojelevainen meistä ja ärhäkkä. Nyt on taas iso koira ja ei ole sitä kyllä tullut mieleenkään helliä ja lelliä aggressiiviseksi.

- Opeta koira yksinoloon jo pentuna! Vaikeuttaa elämää jos koira ei totu nyt olemaan yksin.
- Älä vie koirapuistoon! Muiden koirien seura tekee hyvää, mutta koirapuistossa et ikinä tiedä millaisia muut koirat ovat ja valitettavasti sinne tuodaan myös vihaisia koiria.
- Opeta koirasi ohittamaan muut koirat hiljaa, vetämättä, pysähtymättä ja tuijottamatta.
- Vaikket olisi kiinnostunut harrastamisesta, niin kannattaa käydä pentu-/arkitottelevaisuuskurssi. Tosin suosittelen myös kokeilemaan eri lajeja, voitte löytää teille molemmille kivan harrastuksen.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:01"]Älä päästä koiraa makuuhuoneeseen tai sohvalle. Koiran koulutuksesta tulee rutkasti helpompaa kun koira ymmärtää asemansa perheessä - ja näillä keinoin koiran saa sen ymmärtämään helpoiten.
[/quote]
Tämä on höpöä. Tietysti jos ei halua koiraa esim sohvalle, niin ei sitten päästä. Mutta koiran asemasta perheessä ei kerro se, missä se nukkuu. Joku jo selittikin aikaisemmassa viestissä tätä väärintulkintaa.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin että koira joka kiipeää ihmisen syliin sohvalle nukkumaan tekee sen juuri siksi että voi kävellä ihmisen yli ja näin tehdä. Ei koira sitä läheisyyden kaipuuttaan tee. Tyhmät ihmiset luulee näin ja ovat siis siksi koiriensa talutusnuorassa. T. Kahden ison hyvin käyttäytyvän koiran omistaja ja yhden pienen hirveän lellipennun

Hommaa vakituinen hoitopaikka, johon koiran voit tarvittaessa jättää huoletta.