En tiedä, mitä tekisin elämälläni

Jos kerta rahaa reippaasti eikä rajotteita elämässä niin mikset matkustele? Itse jos olisin tilanteessasi niin ilman muuta matkustelisin.

Tai opiskele lentolupakirja, käy tandem-kurssi tms.. jos tosiaan ei rahastakaan puutetta.

Tai vapaaehtoistyötä eläinten hyväksi. Auta eläimiä.

Voisit myös opiskella kieliä, vaatii toki sitä motivaatiota aika reippaasti.

Minustakin olisi kiva, että olisi ystäviä tai edes se yksi. Voisi vaihtaa kuulumisia ja jutella maailman menosta. Mutta minun ongelma on se, että minä en osaa olla muiden kanssa. Ja loppujen lopuksi, ei minulla edes olisi mitään kuulumisia kerrottavana omalta osaltani ja omat ajatuksetkin on niin sekavia, että en pystyisi edes keskustelemaan mistään. Siksi en edes yritä hankkia ystäviä. Mutta jos sinä koet olevasi normaali, niin mikä sinua estää?

Luonnossa ei ole koskaan yksin ja vain ne jotka ovat siellä kauan aikaa yksin viettäneet aikaa tietävät mitä tulee tapahtumaan hyvinkin pian, sieltä ei halua enään ihmisten ilmoille palata kuin pakottavista syistä.

Lahjoita rahaa hyvään, älä osta mitään.

Eat simple

Kukaan ei voi lopulta auttaa, niin ikävää kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vähän niin kuin AP, luulen.

En käytä päihteitä, elän suht. terveellisesti, harrastelen asioita tavoitteettomasti, enkä käy töissä.

No jopas! Ihanaa (tai "ihanaa"), että joku muu on samassa lammikossa.

Mutta oletko sinä onnellinen, tyytyväinen oloosi? Ystäviä, kavereita?

Minulle riittäisi yksi ihminen, jota voisin mielessäni pitää kaverinani, joku, jolle laittaa viestiä. Tms. Viime vuonna oli lähellä, ettei tällaista syntynytkin, mutta sitten hän muutti yhteen parisuhdekumppaninsa kanssa ja "katosi". En ollut lopulta tärkeä tai kiinnostava.

Olen välillä tyytyväinen omassa kuplassani.

Ehkä se tunne, että pitäisi olla jotain muuta tulee ulkopuolelta ja muiden elämiin vertaamisesta. Menestys ja tekeminen, oman jäljen ja vaikutuksen näkeminen puuttuu.

Ystävät jätin reilu vuosi sitten. olen tyytyväisempi ilman, koska ajauduin aina jotenkin alisteiseen asemaan. Välillä kaipaan "jotain", ystävyyttä mutta en niitä oheisdraamoja.

Sama. Edes mikään uhkakuva ei saa minua toimimaan. Mikään ei jäisi kesken eikä kukaan jäisi kaipaamaan.

Up

Minkä ikäinen olet, AP?

Miten päiväsi on mennyt, AP? Kerro tänne.

Mä olen tehnyt taidetta ja tarkkaillut lintulaudan elämää. Siinäpä se päivä menikin.

Vierailija kirjoitti:

Luonnossa ei ole koskaan yksin ja vain ne jotka ovat siellä kauan aikaa yksin viettäneet aikaa tietävät mitä tulee tapahtumaan hyvinkin pian, sieltä ei halua enään ihmisten ilmoille palata kuin pakottavista syistä.

Näin se menee. Luonnossa ei tarvitse miellyttää ketään. Luonnolle kelpaan aina.

AP ei ainakaan päivystä palstalla koko päivää kuten minä, joten hänellä on ehkä enemmän elämää kuin hän luulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnossa ei ole koskaan yksin ja vain ne jotka ovat siellä kauan aikaa yksin viettäneet aikaa tietävät mitä tulee tapahtumaan hyvinkin pian, sieltä ei halua enään ihmisten ilmoille palata kuin pakottavista syistä.

Näin se menee. Luonnossa ei tarvitse miellyttää ketään. Luonnolle kelpaan aina.

Tämähän se. Ihmisten kanssa kaikki menee vaikeaksi, ennemmin tai myöhemmin.

Kummallista draamaa ja väärinymmärryksiä, loukkaantumisia. Jos et itse dominoi, sinut alistetaan. Tai jätetään huomiotta. Ei sellaista jaksa pidempään, kun on tajunnut, ettei kuulu joukkoon.

Yksinolo on enimmäkseen ok, luontoilu on parasta. Kunhan ei siellä törmää mölyävään joukkoon, joka katsoo sinua alaspäin. En tajua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

AP ei ainakaan päivystä palstalla koko päivää kuten minä, joten hänellä on ehkä enemmän elämää kuin hän luulee.

😁 No enpä usko. Heräsin tänään myöhään, klo 11. Ajelin fillarilla leikkimään yhden lapsen ja koiran kanssa. Sitten fillaroin kotiin. En ole tehnyt mitään, en edes ruokaa. Söin kaupan savulohta sellaisenaan. Jaa, illalla kävin nopeasti saunassa, oli jo pakko peseytyä. Tämmöisestäkin rutiinista pyrin lipsumaan, kun ei ole motivaatiota.

Moni on ehdotellut matkustamista tai opiskelua. Mutta ne on jo nähty ja tehty. Olen asunut ulkomaillakin. Tuntuu että olen kääntänyt kaikki kivet löytääkseni merkitystä elämiseeni, ilman tulosta. Minulla ei ole sellaista draivia, mikä antaisi energiaa mihinkään pitkäjänteiseen toimintaan. Elän hetkessä kuin lapsi ja eläin.

Ap

Entä jos sulla on jotain pientä häikkää ajattelussa? psykologin juttusille?

Onko sinulla ikäkriisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ei ainakaan päivystä palstalla koko päivää kuten minä, joten hänellä on ehkä enemmän elämää kuin hän luulee.

😁 No enpä usko. Heräsin tänään myöhään, klo 11. Ajelin fillarilla leikkimään yhden lapsen ja koiran kanssa. Sitten fillaroin kotiin. En ole tehnyt mitään, en edes ruokaa. Söin kaupan savulohta sellaisenaan. Jaa, illalla kävin nopeasti saunassa, oli jo pakko peseytyä. Tämmöisestäkin rutiinista pyrin lipsumaan, kun ei ole motivaatiota.

Moni on ehdotellut matkustamista tai opiskelua. Mutta ne on jo nähty ja tehty. Olen asunut ulkomaillakin. Tuntuu että olen kääntänyt kaikki kivet löytääkseni merkitystä elämiseeni, ilman tulosta. Minulla ei ole sellaista draivia, mikä antaisi energiaa mihinkään pitkäjänteiseen toimintaan. Elän hetkessä kuin lapsi ja eläin.

Ap

Samaa se on täällä ulkomaillakin.

Sama, paitsi rahat alkaa loppua. Sijoitusteni arvoa en ole uskaltanut katsoa, viime vuoden lopussa ne olivat 20 000.

Tarvitset katalyytin exitukseen.

Täysin samoja ajatuksia. 27-vuotiaaksi asti elin täyttä elämää. Minulla oli tavoitteita uran suhteen (taideala), vedin huumeita, harrastin seksiä, ratsastin ja urheilin, biletin, kävin muissakin tapahtumissa ja retriiteillä. Näin paljon ystäviä ja kohtasin jatkuvasti myös uusia ihmisiä. Olin paljon työtön, aikaa ja rahaa oli silti sopivasti.

Nyt 30v koen että elämäni on ihan pysähtynyt. En innostu samoista asioista, "kaikki on jo nähty", ura tuntuu epärealistiselta enkä jaksa enää tuhlata aikaa siihen... Lapsia en halua. Kumppania ei ole. Työtäkään ei juuri nyt ole. Istun kotona ja ihmettelen. Ei huvita mikään. Rahatilannekin tuntuu oudolta, hinnat kallistuneet. En ymmärrä miten elin ennen kun nykyään menee kaikki rahat ruokaan.