Ketään, joka aikoo hoitaa lapsensa kotona eskari-ikään saakka?

Sosiaaliset taidot ja ryhmäytyminen on tärkeää.

Meillä on lapset 4v & 2v ja näillä näkymin ovat kotona juuriki tuonne (ainaki vanhimmaisen) eskari-ikään asti. Mies ja minä käydään kummatkin töissä, mutta työajat on liukuvat ja vapaa- ja etätyöpäivät helposti järjestettävissä. Käyvät kerram viikossa kerhossa 10-12 ja sille ajalle voidaan sopia yhteisiä pakollisia palavereita/menoja. Vanhempi käy myös musiikkikerhossa kerran viikossa.
Ja kyllähän se arki on helpompaa näin, heräillään aamulla omaan tahtiin, ei ole kiire mihinkään. Työt ja vapaapäivät päätetään usein sään mukaan, hyvä ilma - pidetään rantapäivä. Sadeilma - lapsille leffa pyörimään/jotakin muuta jännää tekemistä ja minä ja mies hoidetaan töitä tunnin tai pari. Parina päivänä viikossa toinen tekee töitä melkein kellon ympäri, mutta toinen on aina kotona. Ja isovanhemmat myös auttaa tarvittaessa.

Älkää helvetissä tehkö noin. Mus pidettiin kotona ja olen edelleen parikymmentä vuotts myöhemmin katkera siitä. Ei yhtään kaveria eikä mitään käsitystä miten muiden lasten kanssa ollaan.... edelleen vituttaa

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:58"]Älkää helvetissä tehkö noin. Mus pidettiin kotona ja olen edelleen parikymmentä vuotts myöhemmin katkera siitä. Ei yhtään kaveria eikä mitään käsitystä miten muiden lasten kanssa ollaan.... edelleen vituttaa
[/quote]

Minä olin kotihoidossa 5-vuotiaaksi asti. Ja ystäviä löytyy ja ei ole sosiaalisia ongelmia. Asioissa on monta puolta.

Hyvältä kuulostaa. Se eskari kuitenkin valmentaa juurikin koulunkäyntiin, ja sieltä saa tuttuja kavereita ekaluokallekin. Ei se enää mene kuten ennen, että kotona hoidettu lapsi heitettiin kylmiltään isoon lapsilaumaan pärjäilemään miten kuten pystyy. 

Meillä esikoinen meni viisivuotiaana hoitoon, ja oli hyvä ikä. Toinen lapsi meni 2,5-vuotiaana, ja olihan se rankkaa hänelle, herätykset viiden jälkeen, kuudelta hoitoon, kotiin kun päästiin niin lapsi kiukutteli kaikki sen päivän pakkoreipastukset meille ja siinähän se perhe-elämä meni vähemmän auvoisasti. Kuopuksellekin olisi tehnyt oikein hyvää elää vielä sitä rauhallista ja sosiaalista kotielämää, mitä hoitovapaalla elettiin.

Mun eskariin asti kotihoidettu lapseni kävi seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa kahden tunnin ajan. Siellä oli kivasti kaverikontakteja ja yhteistoimintaa. Eskarista tai koulusta ei koskaan tullut palautetta, että olisi jäänyt kotihoidon takia jostakin paitsi. Ei kaduta yhtään, tämä ratkaisu sopi meille.

Meillä ainakin hoidetaan.

Eihän kotona olo tarkoita tynnyrissä kasvamista. Meidän lapset (2x 2v, 3v ja 4v) käyvät kerran viikossa kerhossa 3h kerrallaan. Tuolloin he tapaavat lapsia, joiden kanssa ovat tavanneet syntymästään saakka kerran viikossa, tuon samat 3h. Lapsia ryhmässä on 30. Pienimpien ryhmässä 15. Pääosin kaikki toiminta on englanninkielellä ja hyvin ovat kaikki kielenkin oppineet.

Tämän lisäksi naapurusto vilisee lapsia, myös kotiopetuksessa olevia. Näiden kanssa leikkivät päivittäin. Samanikäisiä serkkujakin käy kylässä joka viikko, joten tapaavat kyllä ihmisiä.

Tuon enempää ei minun mielestäni kenenkään tarvitse opetella ryhmätoimintaa odottamalla vuoroaan milloin mihinkin päiväkotiaktiviteettiin, joka on minun mielestäni aivan liian passivoivaa ja laumahoitoa. Tämän vuoksi lapsemme eivät mene päiväkotiin. Ainakin nämä kotihoidetut osaavat mennä tekemään tuttavuutta ihan ventovieraidenkin kanssa kielestä riippumatta, joten eiköhän se ole ihan vanhemmista kiinni.

Meillä todennäköisesti noin. Esikoinen 3,5v. Kerhon aloitti puoli vuotta sitten. Nyt alkanut sanoa että siellä viedään kädestä ja tuupitaan.Kysyin kerhotädiltä katsooko että aremmat pärjää. Vastasi ei! Kaikkien ppitää kuulemma oppia pitämään omia puoliaan. Olen ihan hajalla mitä tehdä. Tyttöni on arka ja herkkä ja en todella tiedä mitä tuosta jatkosta tulee vai onko tuossa järkeä..viis veenä ehkä parjäisi paremmin. Kerho on 3-5v...

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:58"]Älkää helvetissä tehkö noin. Mus pidettiin kotona ja olen edelleen parikymmentä vuotts myöhemmin katkera siitä. Ei yhtään kaveria eikä mitään käsitystä miten muiden lasten kanssa ollaan.... edelleen vituttaa
[/quote]

No meillä oli näin ja en osannut olla tuntemattomien kanssa, vaikka sisarusten ja naapureiden kanssa joo. Tosin taidan olla ainut meistä, sisarukseni ovat taas aina olleet sosiaalisia vaikkei ketään meistä ole ollut päiväkodissa. Luonteesta kiinni. Toisaalta en tiedä olisko auttanut, että jo pienenä laitetaan ryhmään, jossa ei tunne ketään. Olisinko oppinut, en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:08"]

Meillä todennäköisesti noin. Esikoinen 3,5v. Kerhon aloitti puoli vuotta sitten. Nyt alkanut sanoa että siellä viedään kädestä ja tuupitaan.Kysyin kerhotädiltä katsooko että aremmat pärjää. Vastasi ei! Kaikkien ppitää kuulemma oppia pitämään omia puoliaan. Olen ihan hajalla mitä tehdä. Tyttöni on arka ja herkkä ja en todella tiedä mitä tuosta jatkosta tulee vai onko tuossa järkeä..viis veenä ehkä parjäisi paremmin. Kerho on 3-5v...

[/quote]

Meillä arka ja herkkä lapsi, joka ensin pärjäsi päiväkodissa hyvin. Vaihtoi sitten ryhmää tuollaiseen, jossa pienimpien todellakin piti osata pitää puolensa. Meillä lapsi ei halunnut eikä osannut lyödä eikä purra eikä huutaa eikä repiä lelua takaisin itselleen ja oli siellä kaikkein purtavana ja raavittavana. Lapsi oli hyvin ahdistunut ja itki paljon. Katoin sitä touhua yhdeksän kuukautta ja ajattelin että onhan tää aivan järkyttävää, ja vaihdoin lapsen ryhmää. Sitten taas alkoi pikkuhiljaa sujua. 

Meillä lapsi stressaantuu helposti ja silloin hän vetäytyy ja väsähtää. Se näkyy erityisesti siinä, että kaikki kehitysharppaukset tulevan tälle lapselle lomalla, ei hoitoaikana. Voi olla että hoidossa joku juttu ei suju kuukausiin, ja kun lapsi on viikon lomalla taidot on opittu ja kaikki on fine. Tällainen lapsi, joka tarvitsee rauhaa oppimiseen, todellakin hyötyisi hyvästä kotihoidostoa, ja tuntuu vähän pahalta etten voi jäädä hänen kanssaan kotiin. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:56"]

Sosiaaliset taidot ja ryhmäytyminen on tärkeää.

[/quote]

On on, mutta niitä voi oppia myös ilman päiväkotia. Toisekseen kaikki eivät ole opetettavissa sosiaalisiksi, vaikka mitä tekisi. Luonteita ja lapsia on monenlaisia. Ei se sosiaalisuus ja ryhmäytyminen ole mikään pärjäämisen tae: toiset aikuisetkin viihtyvät työskennellessään yksin, vaikka heidätkin on vauvaiässä päiväkotiin laitettu.

Omat lapseni on kaikki olleet kotihoidossa eskariin asti, mutta kotoa on päästy aktiivisesti ulos erilaisiin kerhoihin, harrastuksiin, jne. ja myös sosiaalinen elämä täällä kotona on vilkasta: lasten kavereita käy usein ja itse kyläilemme myös.

Miksi ihmeessä ilman päiväkotia varttuneet kuvitellaan tynnyrissä kasvaneiksi erakoiksi??? Kyllä ns. kotona kasvaminenkin on ihan arvovalinta, eikä se huononna lasta. Valinnat ja erakoituminen on ihan vanhemman aktiivisuudesta kiinni. Ei käynyt mielessäkään repiä lapsia kuudelta ylös vain virikehoidon takia, puolinukuksissa päiväkotiin saamaan kaikki mahdolliset mato-ja tautikierteet. Sitäpaitsi lapsen päivä on aina hoidossa pidempi kuin aikuisen työpäivä, ja siihen vielä matkat päälle(meilläkin tunti/sivu). Itseäkin stressaisi, saati sitten lapsia.

Päädyimme tähän, koska opiskeluni takia lapsia ei ollut pakko viedä päiväkotiin:satunnaiset lähiopiskelutunnit mummo, naapuri tms. on hoitanut lapset, jos mikään kerho tai muu  ei ole osunut samaan aikaan.  Opiskelut hoidin kotona "siiinä sivussa" aina tilaisuuden tullen ja lapsiakin on tullut tehtyä pienillä ikäeroilla tasaiseen tahtiin. Yhdelläkään ei ole ollut ongelmia kouluun siirtymisessä, oppimisessa tai kavereiden löytämisessä.

Meidän lapsi menee nyt eskariin ja on ollut kotihoidossa. Miksi pitäisi laittaa päiväkotiin jos ei ole pakko?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:52"]

Lapsi oppii ryhmässä paljon asioita sekä tuntee kavereita jo eskarin alkaessa. Miksi kukaan tahtoisi pitää lasta tynnyrissä...

[/quote]

Hah, joku olettaa että kaikkialla tosiaan päikkykaverit ovat samoja kuin eskarissa...

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:56"]Meillä on lapset 4v & 2v ja näillä näkymin ovat kotona juuriki tuonne (ainaki vanhimmaisen) eskari-ikään asti. Mies ja minä käydään kummatkin töissä, mutta työajat on liukuvat ja vapaa- ja etätyöpäivät helposti järjestettävissä. Käyvät kerram viikossa kerhossa 10-12 ja sille ajalle voidaan sopia yhteisiä pakollisia palavereita/menoja. Vanhempi käy myös musiikkikerhossa kerran viikossa.
Ja kyllähän se arki on helpompaa näin, heräillään aamulla omaan tahtiin, ei ole kiire mihinkään. Työt ja vapaapäivät päätetään usein sään mukaan, hyvä ilma - pidetään rantapäivä. Sadeilma - lapsille leffa pyörimään/jotakin muuta jännää tekemistä ja minä ja mies hoidetaan töitä tunnin tai pari. Parina päivänä viikossa toinen tekee töitä melkein kellon ympäri, mutta toinen on aina kotona. Ja isovanhemmat myös auttaa tarvittaessa.
[/quote]

Siis teette etänä töitä ja lapset katsoo telkkaria? Vai teette vain pari tuntia ja teeskentelette kiireistä esimiehen suuntaan? Vai oletteko luovia taiteilijoita?

Meillä on mukulat hoidettu eskariin saakka kotona. Eskarissa olivat puolipäiväisiä. Ei mitään ongelmia kavereiden saannissa, ryhmäytymisessä jne. Käyttäytyäkin osasivat jo. Sosiaalisiakin ovat.

Miksi? Koska me voitiin järjestää lapsille stressitön kasvuympäristöä. Itseasiassa vastaava tilanne nykyään. Lasten ei ole tarvinnut olla koulun jälkeisissä kerhoissa, kun toinen vanhempi on kotona... Kumpikin ollaan omalla alalla freelancereita, että olemme voineet sumplia yhdessä asiat.

Nyt muksut menee ysille ja kutoselle, eikä ongelmia vaan ole ollut.

En mä keksi mitä me oltaisiin tehty väärin tällä ratkaisulla. Hemmetin hyvävointisia ja iloisia lapsia tuumas uusi naapuri tässä taannoin. Mun mielestä se oli kivasti sanottu.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:56"]Meillä on lapset 4v & 2v ja näillä näkymin ovat kotona juuriki tuonne (ainaki vanhimmaisen) eskari-ikään asti. Mies ja minä käydään kummatkin töissä, mutta työajat on liukuvat ja vapaa- ja etätyöpäivät helposti järjestettävissä. Käyvät kerram viikossa kerhossa 10-12 ja sille ajalle voidaan sopia yhteisiä pakollisia palavereita/menoja. Vanhempi käy myös musiikkikerhossa kerran viikossa. Ja kyllähän se arki on helpompaa näin, heräillään aamulla omaan tahtiin, ei ole kiire mihinkään. Työt ja vapaapäivät päätetään usein sään mukaan, hyvä ilma - pidetään rantapäivä. Sadeilma - lapsille leffa pyörimään/jotakin muuta jännää tekemistä ja minä ja mies hoidetaan töitä tunnin tai pari. Parina päivänä viikossa toinen tekee töitä melkein kellon ympäri, mutta toinen on aina kotona. Ja isovanhemmat myös auttaa tarvittaessa. [/quote] Siis teette etänä töitä ja lapset katsoo telkkaria? Vai teette vain pari tuntia ja teeskentelette kiireistä esimiehen suuntaan? Vai oletteko luovia taiteilijoita?

[/quote]

No sä ainakin osaat lukea tekstit ihan omalla tavallasi. :D

En ole ikinä ollut päiväkodissa en eskarissa koska olen jo ikä ihminen. Oon asunut pienessä kylässä ja siihen aikaan oli taloissa paljon lapsia siinä tuli ryhmäytymistä ja kanssa käymistä päivittäin.

Itsekin olin kotona eskariin asti ja niin oli myös oma lapsi. Mikä pakko laittaa päiväkotiin jos on kotonakin mahdollista olla? Ja nimenomaan säästin sillä tavalla että kotiäitiys oli mahdollisuus. 

Lapsi on sosiaalinen, pärjää ryhmässä eikä mitään ongelmia. Kävi ennen eskaria 2 vuotta kerhossa kaksi kertaa viikossa 3 h kerrallaan. 

Ei kotona oleminen tarkoita ettei lasta mitenkään opeteta! Meillä lapsi oli ikätasoisensa yhtälailla kuin päiväkodissa aiemmin olleet eskaritoverinsa. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:56"]Meillä on lapset 4v & 2v ja näillä näkymin ovat kotona juuriki tuonne (ainaki vanhimmaisen) eskari-ikään asti. Mies ja minä käydään kummatkin töissä, mutta työajat on liukuvat ja vapaa- ja etätyöpäivät helposti järjestettävissä. Käyvät kerram viikossa kerhossa 10-12 ja sille ajalle voidaan sopia yhteisiä pakollisia palavereita/menoja. Vanhempi käy myös musiikkikerhossa kerran viikossa.
Ja kyllähän se arki on helpompaa näin, heräillään aamulla omaan tahtiin, ei ole kiire mihinkään. Työt ja vapaapäivät päätetään usein sään mukaan, hyvä ilma - pidetään rantapäivä. Sadeilma - lapsille leffa pyörimään/jotakin muuta jännää tekemistä ja minä ja mies hoidetaan töitä tunnin tai pari. Parina päivänä viikossa toinen tekee töitä melkein kellon ympäri, mutta toinen on aina kotona. Ja isovanhemmat myös auttaa tarvittaessa.
[/quote]

Siis teette etänä töitä ja lapset katsoo telkkaria? Vai teette vain pari tuntia ja teeskentelette kiireistä esimiehen suuntaan? Vai oletteko luovia taiteilijoita?
[/quote]

No en minä kyllä aivan noin sanonu... Ollaan yrittäjiä miehen kanssa. Eli ihan vain itsellemme ollaan vastuussa omista työtunneista. Ja tiedetään kyllä tasan tarkkaan paljonko töitä pitää tehdä että saadaan laskut maksettua + vähän säästöön, loppuaika vietetään sitten muksujen kanssa. Mutta okei, myönnetään, kyllä ne muksut yleensä viikon aikana pari leffaa katsoo tai sitten vaikka Pikku Kakkosta jos pitää miehen kanssa saada hetki tehtyä yhdessä hommia.

No voi jessus. Jos oot työtön ja viet lapsen hoitoon, olet huono vanhempi. Jos et vie lasta hoitoon ennen eskaria, sama saarna.