Ketään, joka aikoo hoitaa lapsensa kotona eskari-ikään saakka?

Minä olen ollut pienestä pitäen päivähoidossa. Olin arka lapsi, joka jäi sivuun helposti. En koskaan ollut kiusattu, mutta silti jatkuvasti koin itsetuntoon kolauksia. Kyllähän hoitajat pitkälti kehui ja arvosti puheliaita, reippaita lapsia. Osasin eleistäkin lukea miten nysvääminen niitä ärsytti. Nykyään en edelleen osaa toimia ryhmissä, koen sosiaaliset tilanteet hankaliksi. Eiköhän se päivähoidon sosialistava vaikutus ole persoonakohtaista.

Meillä on tavoitteena hoitaa lapset kotona eskari-ikään tai lähelle. Onneksi nuorin on luonteeltaan sellainen, että päivähoidossa paremmin pärjäisikin. Ihana nähdä kuinka arka ja uusissa tilanteissa jähmettyvä esikoinen on rohkaistunut iän myötä. Kysyy vieraita lapsia leikkimään, uskaltaa vastailla keskusteleville aikuisille. Käydään kerhoissa, harrastuksissa ja normipäivinä käydään leikkipuistossa leikkimässä, missä muutama pph käy lapsikatraineen (1-5-vuotiaita), joten saa leikkiä ryhmässä.

Vähän curling äiti ehkä, mutta tykkään kun saan uusissa tilanteissa olla vähän tuuppamassa selkään ja kannustamassa. Itse kun oli se lapsi, joka seisoi leikkitelineen vieressä kun ei uskaltanut kiivetä, kukaan ei kertonut miten voi mennä juttelemaan toisille lapsille, saa musiikkituokiossa ottaa soittimen vaikkei osaa soittaa ja ennen kaikkea, että on ok olla vähän hitaampia ja tuumailevampi. Ettei ole siksi muita huonompi.

Lapsi oppii ryhmässä paljon asioita sekä tuntee kavereita jo eskarin alkaessa.
Miksi kukaan tahtoisi pitää lasta tynnyrissä...