Lue keskustelun säännöt.
Oletko huomannut 40+ ikäisenä että moni koulukaverimies josta aiemmin et ollut yhtään kiinnostunut onkin nykyään ihan varteenotettava mies parisuhteeseen?
06.03.2022 |
Mistäköhän tämä johtuu, itsellä ainakin näin useamman miehen kanssa käynyt ja muutamaa jopa tapaillutkin
Kommentit (126)
En ole nähnyt koulukavereitani vuoden 1982 jälkeen, joten en ole huomannut (tai siis en huomannut silloin 2003, kun täytin 40).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siksi että jotkut miehet kypsyvät ja kasvavat fiksuiksi aikuistuessaan.
Onhan se iso ero jonkun kouluklopin ja terveesti aikuistuneen miehen välillä! Kaikki onneksi eivät jää kakaran tasolle. Olen itse havainnut muutamankin positiivisen yllätyksen kun muistaa minkälaisia räkänokkia osattiin olla. En tosin läheskään kaikkien kohdalla.
Avaus on selvästi kalasteluyritys, missä koulussa ei niin kovin suosittu poika toivoo saavansa vastauksia, missä naiset ylistävät miten upeita luokan nörtit ovat nykyisin ja katuvat, miten jättivät heidät aikoinaan huomiotta. Ei mulla mitään nörttejä vastaan ole ja tottahan se, että monista on varmasti tullut kunnon kansalaisia. Mutta tämä on nyt niin läpinäkyvää että tunnustusta pitäisi saada niiltä vanhoilta koulukavereilta. Suomessa hyvin harva näkee luokkalaisiaan sen koommin kun koulu loppuu, ellei sitten tule jotain luokkakokousta joskus, jolloin lähinnä ihmetellään miten kaikki on keski-ikäistyneet siihen verrattuna miltä näyttivät alle parikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vinkki pllunpuutetta ulvoville úleille: kannattaa laittaa elämä kuntoon. Kukaan nainen ei halua mt- ongelmaista, päihteitä käyttävää sossupummia vaivoikseen.
Itse asiassa moni sossupummi kelpaa mitä ihmettelen kovasti. Sen sijaan naiset eivät halua kokematonta 30+ miestä, vaikka miehen elämä olisi muuten mallillaan (koulutus, työpaikka, rahaa, hyvät elintavat, fiksuja harrastuksia jne.)
Vierailija kirjoitti:
Moni mies kypsyy myöhemmin
Taitaa kyseessä olla että nimenomaan naiset kypsyy myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, koska en ole ketään heistä tavannut koulun loppumisen jälkeen (eli n. 20 vuoteen). Ei olla edes Facebook-kavereita.
Naisten parisuhdemarkkinoiden huippu on 20v, miesten 45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Erosin koulukaverimiehestä 35-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Erosin koulukaverimiehestä 35-vuotiaana.
Löysikö mies nuoremman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Erosin koulukaverimiehestä 35-vuotiaana.
Löysikö mies nuoremman?
Kyllä. Mutta oli minullakin eron jälkeen monta nuorempaa miestä, nyt itseäni vanhemman kanssa parisuhteessa.
no ei ne peruskoulun jälkeen ole muuttuneet yhtään kiinnostavammiksi. Naapurin hiljainen ja ujo poika jäi peruskoulun jälkeen tekemään töitä isänsä yrityksessä ja hänestä on kasvoi alkoholisoitunut pikkurikollinen. Tuskin on onnellinen.
Toisesta hiljaisesta ja ujosta, uskovaisen perheen pojasta tuli lääketieteen tohtori, mikä oli ihan ennustettavissa jo seiskaluokalla. Hänen vaimonsa on uskonnonopettaja tms. ja perheeseen on syntynyt lapsia vähintään joka toinen vuosi. He vaikuttavat onnelliselta ja menestyneeltä perheeltä, mutta en kyllä mitenkään voisi kuvitella eläväni heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen mies on ollut jonkun koulukaveri.
En tiedä mitään entisistä koulukavereista, joten voivat olla muuttuneet edukseen tai sitten eivät. Suurin osa meistä on muuttanut pois paikkakunnalta ja on varmasti enimmäkseen parisuhteessa, kuten olen itsekin. Jos nyt olisin sinkku, niin tuskin alkaisin haikailla vanhojen koulukavereiden perään parinhakumielessä. Outo ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin ääneen, kun selvisi, että yläasteen ärsyttävä länkyttäjäpoika on nykyisin opinto-ohjaaja. Toivottavasti on miehistynyt ja aikuistunut.
Näin sattumalta kouluaikaisen ihastukseni viime syksynä eräällä huoltoasemalla. Painoi yli 100kg, epäsiistin oloinen ja näköinen nukkavieruissa vaatteissaan, parta ajamatta ja hiukset kampaamatta.
Oli niin vastenmielisen näköinen että kiersin kaukaa enkä mennyt kyselemään kuulumisia. Ja mietin että Luojan kiitos en tuota silloin omakseni saanutkaan.
Kuka edes tapaa jotakin koulukavereita? Ei kukaan kellä on elämä.
Ei mitään käryä. En ole ollut missään tekemisissä kenenkään koulukaverimiehen kanssa kymmeniin vuosiin. Vai parin kolmen naispuolisen ystävän kanssa jotka olivat koulussa samalla luokalla on pidetty yhteyksiä edes olemalla kaveri facessa.
Epäilen että kun alkaa olla lähemmän viisikymppinen, ei ne koulukaverimiehet ole häävejä ulkonäöltään, mutta kaipa sellaiset jotka oli mukavia luonteeltaan aikoinaan on sitä edelleen, kuten itsekin olen.
Vierailija kirjoitti:
En. Juuri eilen törmäsin facessa entiseen koulukaveriin, joka pieksi parikymppisenä tyttöystäviään ja petti niitä. Mietin tietääkö vaimo millainen mies on ollut ennen ja pystyykö mies pitämään nyrkkinsä kurissa.
No mitäpä luulet...
Kuinka tynnyrissä pitää elää, että vielä 40+ iässä muistelee tai jopa treffailee samoja ihmisiä kuin 30 vuotta sitten?!
En. Oman koulun pojat eivät kiinnostaneet silloin eivätkä kiinnosta nytkään. En ole nähnyt niitä sitten yläasteelta pääsyn, eli 30 vuoteen. Menin lukioon, jossa ei ollut ainuttakaan tyyppiä mun peruskoulustani, ja sitten siirryin työelämään. Muutin pian pois parinsadan kilometrin päähän töiden perässä.
Eipä meillä kyllä ole ollut mitään luokkakokouksiakaan joissa niitä olisi voinut nähdä, tai jos on ollut, niin minua ei ole kutsuttu.