Lue keskustelun säännöt.
Kehtaako kontata, jos on tosi liukas kohta?
Joskus pelottaa niin paljon kaatuminen, että tekisi mieli kontata, mutta en kehtaa.
Kommentit (251)
Minulla on vappuun asti mukana reppu, jossa on murskattua lekasoraa. Sitä levitän eteeni, kun kävelen. Ennen käytin hiekkaa, mutta lekamurska on kevyempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on mennyt suksilla Helsingin keskustassa paljon lumen takia, niin miksei kehtaa kontata liukkaalla?
Moni suomalainen konttaa viikottain baari-illan ansiosta.
Joissakin paikoissa on tuurilla reuna jota pitkin voi mennä. Ei välttämättä. En tiedä mikä olisi paras paikka kiertää, meneekö kiertoreitti kauas.
Olen yhtäkkiä kävellessä joutunut täysin peilikirkkaalle jääpinnalle. En ole meinannut uskaltaa liikauttaa itseäni mitenkään mihinkään päin. Tullut kauhu liikkua ja siinä sitten olen seisonut hievahtamatta paikallani pitkän aikaa ja kerännyt keinoa ja konstia uskaltaa eteenpäin. - Mutta tuo konttaamaan lähtö olisi ollut paras idea. Suraavan kerran kyllä kyykistyn ja lähden konttaamaan. Ei tuottaisi mulle mitään ongelmaa muiden ihmisten taholta.
En lukenut kaikkia viestejä mutta kun suomalainen kaatuu niin ensimmäiseksi katsotaan ympärille: näkikö kukaan? Ikään kuin itsensä loukkaaminen on toissijaista, pahinta on nolostuminen ja häpeä kompuroinnista. Samoin monia nolottaa liukuesteiden käyttö. Nolostuminen tosin loppuu iän ja sen myötä kömpelyyden ja kokemusten kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne kaikkein liukkaimmat paikat on sellaisia, missä on vielä vettä jään päällä, joten kontatessa ikävästi kastuu housut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono koordinaatio,huono kunto, reilusti ylipainoa, silloin voi kaatua ihan missä vaan, ei tartte olla jäätä tai lunta.
Mulla on vihamielinen naapuri, jonka pihan läpi joudun kulkemaan. Muuta reittiä ei kotiin ole. Hän jäädyttää joka talvi pihansa peilikirkkaaksi jäätiköksi. Itse pääsee suoraan kodistaan autotalliinsa.
Mulla ei ole autoa vaan joudun kulkemaan pihansa läpi. Viime talvena katkesi reisiluu. Olen 80-vuotias pappa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä neliveto on liukkaalla paikallaan eikä pelkästään humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun strategia liukkaissa paikoissa on se, etten varsinaisesti kävele, vaan siirrän vaan jalkoja eteenpäin. En siis mitenkään ponnista vauhtia taakse jäävällä jalalla, niin kuin normaalikävelyssä. Siirrän vain jalkoja eteenpäin vuorotellen ja näin olen onnistunut pysymään pystyssä.
Siis hiihdät pelkillä kengillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nastat alle sanoo Mononen.
"Tämä on ensimmäinen talvi Meilahden nykyiselle yhteispäivystykselle. Liukkaat kelit eivät ole vielä tuottaneet isoja ruuhkia, mutta sellaisia on koettu aiempina talvina.
Päivystykseen kertyy ruuhkaa, jos liukkaat kelit jatkuvat pidempään, Mononen sanoo.
Osastonylilääkäri antaa selkeät ohjeet, joilla reissu päivystykseen on vältettävissä.
Jalkaan asianmukaiset jalkineet. Suosittelen ehdottomasti nastoja, Monosen ohje tulee terävästi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä konttaan liukkaan mäen bussipysäkille (vesi joskus valuu siihen märäksi sileäksi luistinradaksi) kun on ulkohousutkin talvella ja lähden töihin onneksi niin aikaisin että ei paljoa muita näy
Pari kertaa joku nähnyt, nolottaa mutta luut ehjät vuosikymmenten jälkeen :))
Nasta, kävelysauvat ja reppu selkään, kun menetvkauppa-asioille.
Vierailija kirjoitti:
Minä konttaan liukkaan mäen bussipysäkille (vesi joskus valuu siihen märäksi sileäksi luistinradaksi) kun on ulkohousutkin talvella ja lähden töihin onneksi niin aikaisin että ei paljoa muita näy
Pari kertaa joku nähnyt, nolottaa mutta luut ehjät vuosikymmenten jälkeen :))
Kyykyssä tai hiihtämällä eteneminen on myös hyvä! Hassua mutta hauskaa päästä perille.
Joskus vanhan kodin juna-aseman tunneliin laskeutuminen oli tuskaa. Kiireessä aamulla kun junan saapumisen jo kuulee, kaikki kipittää pingviinikävelyä jonossa ja kaatuileekin. Teki mieli huutaa että menkäämme muodostelmassa! Sitten olisimme voineet tehdä sellaisen piirin toisten hartioihin ja keskustaan tukien, kulkea nopeasti alas tunneliin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan stnan noloa!!!!
Helsingissä seurasin kerran tilannetta jossa pukumies liukastui jäisellä kadulla ja mätkähti mahalleen. Sen sijaan että hän olisi ottanut ympärillä olevien apuja ylösnousemiseen vastaan, hän alkoi tehdä uintiliikkeitä.. Eli nolous saa tosiaan tekemään sekopäisiä asioita. Kaatumisessa ei ole mitään noloa, sitä sattuu kaikille. Kyllä on itsetunnon menetys sulla pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne kaikkein liukkaimmat paikat on sellaisia, missä on vielä vettä jään päällä, joten kontatessa ikävästi kastuu housut.
Märät housut on pienempi paha kuin murtumat ja pään lyönti maahan.
Konttaa vaan niin minä kävelen vierestä normaalivauhtia nastakengät rapisten.
Huomasin tänään että vaikka kävelytiet on hiekoitettu, hiekoitukseenkaan ei voi täysin luottaa, koska hiekoitusauto levittää hiekan vähän epätasaisesti niin että jää hiekattomia kohtia. Lisäksi yhdessä kapeassa ja aina jäisessä kohdassa oli käynyt lumiaura vasta hiekoituksen jälkeen ja vienyt hiekan lumen mukana mennessään...
Olen erittäin tyytyväinen kun ostin viime kesänä ensimmäiset nastakenkäni alesta. Mielestäni jokaisen työikäisen, jolla on jotain käyttöä aivoilleen, kannattaisi harkita nastakenkien hankkimista. Tällaisilla lämpötiloiltaan sahaavilla talvikeleillä on niin paljon helpompaa vain kävellä kuin miettiä mikä kohta on liian liukas ja varoa koko ajan.