Kehtaako kontata, jos on tosi liukas kohta?

Mä oikeasti nän, kun joku vanhempi naisihminen konttasi eteenpäin jäisellä tiellä ja seuralaisensa käveli vieressä. Enpä ole moista ennen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse liukkailla tunnustelen ensin vähän pitoa sellaisin pitkin vedoin ja sitten jos on oikein liukasta niin nytkytän sellaista pientä mutta nopeaa astumista. Jotenkin tuntuu että kun saa pintaan kunnon tuntuman niin kestää paremmin pystyssä vaikka olisikin tosi liukasta. Liukkaat ei ole minulle ongelma, mutta kurakeliä inhoan.

Tosiliukkailla sitä nuorempana pysyi parhaiten pystyssä mennen sellaista pikkuvauhtista lyhytaskelista juoksua. Ilman siis mitään liukuesteitä. 

En minäkään kehtaa kontata, vaikka pitäisi. No, jätin sen sijaan iltamenon väliin välttääkseni käsimurtuman. Laskin, että jos käsi murtuu, jää ainakin kuusi seuraavaa kertaa väliin (piirustuskurssi), joten pääsen vähemmillä kerroilla, kun nyt jätän tämän yhden väliin.

Huomenna edelleen liukasta, jään kotiin, en tahdo mennä konttaamaan 🤗

Tottakai, tutti vaan suuhun ja menoksi.

Vierailija kirjoitti:

Haara-asennossa puolelta-toiselle vaappumalla eteneminen on luontaista tasapainon hakemista. Katso vaikka jonkun vanhojen tai lihavien kulkua.

Lievä haara-asento joo niin että painopiste säilyy koko ajan jalkojen välisellä alueella sekä hieman etukumara (ja polvetkin hieman taipuneet) niin että painopiste on koko ajan ainakin toisen jalan ETUpuolella. Jollei ole keppiä tai sauvoja niin käsiä voi pitää hiukan ruumiista sivulle levitettynä varmistamaan tasapainon hallintaa. 

Olen joskus hiihtäessä ottanut sukset jalasta ja joskus ihan kontannutkin mäkeä alas, koska ollut niin jäistä. Mies sai niistä hirveän hepulin ja kuulemma häpesi silmät päästään. Kaaduin sitten seuraavana vuonna niin pahasti yhdellä kevät talven hiihtoreissulla, että tunnen vieläkin sen iskun takaraivoon ja häntäluuhun. Olin suorasraan invalidi 3kk. Sen jälkeen en ole sukille mennyt. Että kyllä minä vaikka konttaisin ennemmin, jos riski on suuri kaatua ja loukata itsensä kivikovassa jäässä. 

Saa kontata. Anna mennä vaan.

Se on täysin paskanmaku mitä kukaan siitä ajattelee, miksi muita mietit?

Vierailija kirjoitti:

En konttaa ja jos kaadun, ensimmäisenä äkkiä ylös, ettei kukaan näe.

Jos sulla on luita katkennut, niin se "äkkiä ylös" jää ehkä toteutumatta.

Ali Jahangiri kertoi kerran pätevän kävelykeinon, miten Iranilainenkin oppii pysymään pystyssä liukkailla. En muista mikä se oli, mutta testasin kyllä aikanaan ja toimi. Olisko ollut kevyt rento päkiäaskellus.....   Rentona ei ole ihan helppo olla jos jännittää. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kannan aina hiekoitussepeliä mukanani. Suosittelen muillekin! Tällä olen välttynyt liukasteluilta jo useina talvina.

 

Kyllä kai joo. 

Muuten millä tavalla. Paljonko. Sellainen afrikkalaisnaisten vedenkantokulho pään päällä ilman tukea että voit sitten käsin vapaasti koordinoida tasapainoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liukkailla tunnustelen ensin vähän pitoa sellaisin pitkin vedoin ja sitten jos on oikein liukasta niin nytkytän sellaista pientä mutta nopeaa astumista. Jotenkin tuntuu että kun saa pintaan kunnon tuntuman niin kestää paremmin pystyssä vaikka olisikin tosi liukasta. Liukkaat ei ole minulle ongelma, mutta kurakeliä inhoan.

Tosiliukkailla sitä nuorempana pysyi parhaiten pystyssä mennen sellaista pikkuvauhtista lyhytaskelista juoksua. Ilman siis mitään liukuesteitä. 

Minä tepsutan liukkailla keleillä kuin Hercule Poirot.

N59 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei vaihtoehtoa eräs ilta kun tulin kotiin ja oli liukasta. 

Olisipa minullakin kotona liukasta tarjolla.

Liukuvoide auttaa, jos rouvalla on päässsyt kuivahtamaan.

Jotkut vaan eivät pysty hillitsemään junttityperyyttään. 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia viestejä mutta kun suomalainen kaatuu niin ensimmäiseksi katsotaan ympärille: näkikö kukaan? Ikään kuin itsensä loukkaaminen on toissijaista, pahinta on nolostuminen ja häpeä kompuroinnista. Samoin monia nolottaa liukuesteiden käyttö. Nolostuminen tosin loppuu iän ja sen myötä kömpelyyden ja kokemusten kasvaessa.

Vai nolottaa liukuesteiden käyttö. Jotain tahmeaa tervaa ilmeisesti päässä. No tyhmästä päästä voi sitten kärsiä mukavastikin, vaikkapa häntäluun murtuma niin ettei enää eläissään voi istua rauhassa kivuitta. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimmin kai käy yleensä silloin jos liukastuu yllättävässä paikassa, esim. lunta satanut peilijään päälle. Jos tietää että jossain kohti on liukasta, eiköhän siinä pysy pystyssä kun menee erittäin varovasti, toki ylä- tai alamäessä, tai jos on sivusuuntaista kallistumaa, kannattaa mieluummin väistää liukas kohta, mutta eikö tuo onnistune tasaisella kohti kaatumatta varovasti kävellen ylitys.

"Sivusuuntaista kallistumaa"

Pari talvea mennyt etten ole fillarilla itse kaatunut vaikka fillari onkin alta kaatunut. 

Nyt olin tullut hieman ylimielisen itsevarmaksi ja niinpä aamulla en ajatus tahmeana ollut valppaana jos fillari lähtisi alta. Sivukaltevassa alamäessä sitten, onneksi vauhti hiljainen, hallitsemattomasti koko painolla oikealle kyljelle märälle jäälle nurin. Oikea polvi oikealta puolelta nyt illalla vielä hieman arankankea. Onneksi ei osteoporoosi vielä ainakaan niin paha että luita olisi katkennut, nivelsiteet taisivat saada hieman iskua. 

On viisasta laittaa kenkiinsä liukuesteet, tai nastaremmit voi huoletta jäiselläkin polulla kulkea.

Minulla on ja on myös kokemusta kaatumisesta, monien vuosien takaa. Lonkkaan sattui oikein makeesti, en kotiin olisi päässyt jos ei olisi kaveri tukenut, nyt vuosien päästä se vaivaa jatkuvasti, mitä vanhemmaksi tulen sen useammin se muistuttaa, jopa sängyssä kylkeä kääntäessä sattuu tosi paljon. Olkaa viisaampia ja laittakaa liukuesteet jalkineisiinne.

Ei sitä kannata kontata, kun vaatteet kastuu tai likaantuu. Viisas toimii siten, että kun näkee edessään liukkaan kohdan, jolle ei oikein arvaisi astua, niin jää paikoilleen ja odottaa kelien vaihtumista siihen asti, kunnes tuo liukas kohta häviää. 😁

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus hiihtäessä ottanut sukset jalasta ja joskus ihan kontannutkin mäkeä alas, koska ollut niin jäistä. Mies sai niistä hirveän hepulin ja kuulemma häpesi silmät päästään. Kaaduin sitten seuraavana vuonna niin pahasti yhdellä kevät talven hiihtoreissulla, että tunnen vieläkin sen iskun takaraivoon ja häntäluuhun. Olin suorasraan invalidi 3kk. Sen jälkeen en ole sukille mennyt. Että kyllä minä vaikka konttaisin ennemmin, jos riski on suuri kaatua ja loukata itsensä kivikovassa jäässä. 

Otan osaa jos se oli sun oma ukkos henkisesti vielä noin kypsymätön.õ

Vierailija kirjoitti:

Huomenna edelleen liukasta, jään kotiin, en tahdo mennä konttaamaan 🤗

Voithan sä kontata, jos vaan muistat kontatessa mölytä kuin humalainen. Silloin se ei näytä niin nololta, kun ihmiset ymmärtävät kovan juomisen olevan syyn sille, miksi olet kytkenyt nelivedon päälle. On nimittäin ihan eri asia kontata kadulla humalassa kuin selvinpäin. 

Ihan tuo sama kävi tänään mielessä. Ei kauppakassien kanssa onnistunut. En siis lähtenyt koettamaankaan.