Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pieniä salaisuuksia. Ensinnäkin meillä käy siivooja pari, kolme kertaa vuodessa. On tuttu ihminen, nyt jo eläkeläinen ja omisti ennen oman siivousyrityksen. Hän on kokonaisen päivän kerralla (n. 7-8 tuntia), pesee ja hinkkaa kunnolla kylpyhuoneen kaakelit, lattiakaivot, saunan lauteet, keittiössä uunin ja lieden, pyyhkii keittiön kaapistojen ovet, pesee roskiskaapin, puhdistaa jääkaapin sisältä ja ulkoa, irrottaa ja pesee liesituulettimen suodattimet, pyyhkii lattialistat ja vieläpä imuroi koko asunnon ja tuulettaa matot. Tiedän, että tuollaista ei nykyisin edes saa monesta siivousfirmasta rahallakaan ostettua, kun kaikki haluavat niitä säännöllisiä asiakkaita. Minua ei se perussiivous hyödytä, koska juuri tietyt harvemmin tehtävät siivoukset on niitä, joihin menee aikaa. Kyllä minä viikkosiivouksen pystyn itsekin huitaisemaan 2 tunnissa. En viitsi tarkkaa hintaa tässä nyt kertoa, mutta ykkösellä alkaa ja on kolminumeroinen.

Toinen salaisuus on järjestää opiskelupäiviä. Minulla on perhe, johon kuuluu 3 kouluikäistä lasta ja mies. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella. Anoppi on kutsuttu meille jälleen ensi lauantaiksi. Hän tulee jo perjantaina yöksi. Minä aloitan opiskelun makkarissa jo ennen lasten heräämistä ja todennäköisesti en käy muuta kuin syömässä välillä. Anoppi ja mieheni hoitavat yhdessä lasten menot, ruuanlaitot, kauppareissut ja mitä eteen tuleekaan. Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.

Nykynainen on laiska, kun ei saa omaa kotiaan siivottua.

Päin vastoin. Siivoojat ovat yleistyneet eikä ole enää laiskuutta, jos ei saa siivottua. Tuossa on vähän vanhan ajan käsityksiä. Minun äitini sukupolvi oli se, jota pidettiin laiskana, jos ei omaa kotiaan saa siivottua. Minun ikäisekseni se on ihan sallittua yleisesti. Jos on rahaa, niin miksei. Ollaan mekin käytetty joskus siivouspalveluita, esim. ikkunanpesut keväisin, jos ei riitä aika. Useammalla kaverillani käy siivooja säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.

Uskotko että perheistä joissa emä pitää "elämän äänistä" tulee opintomenestyjiä?

Vaikuttaa sekin mitä opiskelee. Jotkut opiskelevat lastenvahtimista ja toiset ydinreaktoreiden suunnittelua.

Olen pohtinut samaa asiaa, mutta lähinnä siltä kantilta, että miten ihmiset kykenevät pyörittämään tuota palettia JA kasvattamaan lapsia ohessa! Nostan hattua.

Olen 32-vuotias nainen, teen vaativaa asiantuntijatyötä ja harrastan tavoitteellisesti erästä urheilulajia noin 4 kertaa viikossa. Näiden lisäksi kun saa vielä ruokittua itsensä ja puolison sekä tavattua ystäviä, ei aikaa eikä jaksamista jää kyllä ripettäkään mihinkään. Tuntuu kyllä siltä että jo pelkästään työ + lapset olisi itselleni mahdoton yhtälö.

Onko aloittajalla lapsia?

Mä olen lähivanhempi, opiskelen yliopistossa, hoidan kodin ja lapsen sekä harrastan säännöllistä liikuntaa - ja kaiken lisäksi minullaonn ADD.

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittajalla lapsia?

Mä olen lähivanhempi, opiskelen yliopistossa, hoidan kodin ja lapsen sekä harrastan säännöllistä liikuntaa - ja kaiken lisäksi minullaonn ADD.

Et maininnut työtäsi.

Huonosti,osin autopilotilla.Olen siis yh.Lapsi päiväkodissa ja hänellä useampi harrastus ja sitten vielä meillä koirat.Asiantuntijatyö,jossa vähän pitää opiskellakin että pysyy kehityksessä mukana.Herään kyllä jo viideltä,mutta illalla sitten ihan rätti jo ysiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pieniä salaisuuksia. Ensinnäkin meillä käy siivooja pari, kolme kertaa vuodessa. On tuttu ihminen, nyt jo eläkeläinen ja omisti ennen oman siivousyrityksen. Hän on kokonaisen päivän kerralla (n. 7-8 tuntia), pesee ja hinkkaa kunnolla kylpyhuoneen kaakelit, lattiakaivot, saunan lauteet, keittiössä uunin ja lieden, pyyhkii keittiön kaapistojen ovet, pesee roskiskaapin, puhdistaa jääkaapin sisältä ja ulkoa, irrottaa ja pesee liesituulettimen suodattimet, pyyhkii lattialistat ja vieläpä imuroi koko asunnon ja tuulettaa matot. Tiedän, että tuollaista ei nykyisin edes saa monesta siivousfirmasta rahallakaan ostettua, kun kaikki haluavat niitä säännöllisiä asiakkaita. Minua ei se perussiivous hyödytä, koska juuri tietyt harvemmin tehtävät siivoukset on niitä, joihin menee aikaa. Kyllä minä viikkosiivouksen pystyn itsekin huitaisemaan 2 tunnissa. En viitsi tarkkaa hintaa tässä nyt kertoa, mutta ykkösellä alkaa ja on kolminumeroinen.

Toinen salaisuus on järjestää opiskelupäiviä. Minulla on perhe, johon kuuluu 3 kouluikäistä lasta ja mies. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella. Anoppi on kutsuttu meille jälleen ensi lauantaiksi. Hän tulee jo perjantaina yöksi. Minä aloitan opiskelun makkarissa jo ennen lasten heräämistä ja todennäköisesti en käy muuta kuin syömässä välillä. Anoppi ja mieheni hoitavat yhdessä lasten menot, ruuanlaitot, kauppareissut ja mitä eteen tuleekaan. Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.

Nykynainen on laiska, kun ei saa omaa kotiaan siivottua.

Miksi syytät vain naista laiskaksi kun siinä siivottavassa kodissa asuu muitakin?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jos perheenäiti haluaa käydä töissä hän joutuu usein hoitamaan kokopäivätyön, kotityöt ja lapset. Jos ei jaksa niin jää kotiin.

Ruotsissa esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla on paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä osapäivätyötä.

Tai sitten voi hankkia lapset semmoisen miehen kanssa joka osallistuu. Ja vaatia sitä myös alusta asti ettei toinen totu vastuun välttelyyn. Tunnen monia perheenäitejä joiden ei tarvitse olla vastuussa kaikesta ja vain harvoja joiden tarvitsee, näistä jälkimmäisistä monelle tuleekin sitten ero ennemmin tai myöhemmin.

Kun tykkää siitä mitä tekee, sille löytyy kyllä aikaa. Mä olen jäänyt opiskeluun "koukkuun" eli haluan jatkuvasti työn ohessa opiskella jotain kiinnostavaa. Lisäksi on kiva käydä miehen kanssa salilla ja lenkillä (näitä varten meillä on opiskelijatyttö, joka tulee hoitamaan lapsia kahdesti viikossa)

Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri. 

Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.

Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.

Arkemme:

Minä: 

Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa

06:45 tytön herätys, ja aamupala.

Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.

07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10

16:00-> kotiin. 

Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.

Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.

Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.

Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin

Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30

sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti. 

Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.

Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa. 

Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.

Vierailija kirjoitti:

En jaksakaan. Täälläkin ihmiset huutelee että kaikilla on ne samat tunnit päivässä. Joo niin on, mutta esimerkiksi minä tarvitsen normaalia enemmän unta, enemmän aikaa opiskeluun saavuttaakseni saman tuloksen kuin muut ja enemmän aikaa palautumiselle. ADD ja todennäköisesti jonkinasteinen kirjolaisuus tekee sen että kuormitun normaalia enemmän. En voi ottaa montaa asiaa samalle päivälle, se ei minulle toimi ja päädyn aina juoksemaan hiki hatussa paikasta toiseen. Minusta oikeasti tuntuu siltä että aikani katoaa vain johonkin, olen huvikseen vertaillut töissä omaa nopeuttani työkavereihin. Minulla menee samoihin asioihin aina vähän pidempään kuin työkavereilla vaikka rehkisin menemään niin nopeasti kuin fyysisesti pystyn.

Sama. Minulla jo se, että tarvitsen unta 9-12h päivä vaikuttaa niin perkuleesti, jos haluan siis oikeasti olla siinä kunnossa, että jaksan.

Lukion päätyttyä lepäsin 5 vuotta ennen kuin aloitin seuraavat opinnot, että jaksoin edes jotenkin sen uupumisen jälkeen.

Ihmettelin aina samaa kuin ap mutta sitten aloin muuttaa elämääni.

Piti oppia säännölliset elämäntavat. Herään ja menen nukkumaan aina samaan aikaan. Kaikki vaihtelu kuluttaa energiaa. Ennen valvoin aamuneljään ja heräilin seiskalta jos piti mennä jonnekin, puoliltapäivin jos ei ollut menoa. Stressasi suunnitella vaihtelevia päiviä.

Olen minimoinut ruuanlaittoon käytettävän ajan. Minulla on joukko terveellisiä, nopeita reseptejä, jotka eivät enää vaadi miettimistä kaupassa tai keittiössä. Teen isoja satseja kerralla, että on valmista ruokaa jääkaapissa. Tähänkin pitää sitoutua.

Ennen aamutoimia meditoin ja joogaan puoli tuntia. Se on rakas harrastukseni, johon oli silti vaikea löytää aikaa muuten kuin ohjatusti. Käyn kerran viikossa ohjatussa ryhmässä. Kun en enää tunne stressiä siitä, että harrastamiseen on vaikea löytää aikaa, on aikaa löytynyt tähän helpommin iltaisinkin. Jooga kohottaa energiatasoa, joten kun aamuisin tekee harjoituksen, saa lisää virtaa koko päiväksi.

Lukemiseen ja kirjoittamiseen minulla on intohimo ja sellaisille asioille ei tarvitse etsiä aikaa, se ottaa itsensä.

Elämä kannattaa yksinkertaistaa sellaiseksi, että toteuttaa omia unelmiaan eikä toisten. Ajattelen, että harrastaminenkin on monelle sellainen ulkopuolelta tuleva juttu. Moni varmaan sanoo tekevänsä enemmän kuin todellisuudessa, koska energistä ihmistä arvostetaan. Todellisuudessa useimpien ihmisten elämä on arkista rutiinia ja illan tunnit katsotaan totuttuun tapaan telkkaria tai istutaan puhelin kourassa.

Hyvin näistä kommenteista sen huomaa: jos on elämän perusasiat kunnossa (eli terve parisuhde/muut ihmissuhteet, koti pään päällä, ei vakavia taloushuolia tai muita huolia), on terve psyykkisesti ja fyysisesti, työ ei ole liian kuormittavaa (se 8-10h päivässä pää kolmantena jalkana uuvuttaa kyllä), on neurologisesti normaali niin jaksaa kyllä. Sitten jos joku osa-alue näistä ei ole kunnossa niin todennäköisesti ei enää jaksakaan kaikkea. Nykytyöelämä on välillä tosi rankkaa, nuo neurologiset ja mt-puolen haasteet on aika yleisiä, samoin liian kuormittavat ihmissuhteet, ja sitten kun somesta vielä puskee kuvia muiden "täydellisestä elämästä", ei mikään ihme että kuormitusta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.

Meidän oletetaan paahtavan päivittäin 8h töitä tehden tai opiskellen.

Jos päivittäin kuluttaisi 8h aikaa johonkin muuhun tekemiseen - liikunta, lukeminen, neulominen, puutarhan hoito ja kasvit, koiraharrastus, elokuvat, netti, pelaaminen jne. - puhutaankin yllättäen riippuvuudesta, joka ei ole terveellistä.

Kuten ei olekaan. 40h työviikko ei ole.

40h työviikko on muinainen jäänne ajoilta, kun kaupungistuneilla perheillä oli palveluväkeä apuna. Jos sulla menee 8h töihin, 2h työmatkoihin per päivä, se on jo 10h. Jäljellä on 14h. Jos nukut siitä 8h, sinulla on 5h aikaa päivässä. Laitetaan siihen kokkaus + lemmikki ja/tai lapset, mielellään suihku ja yhtäkkiä sulla onkin enää 1-2h aikaa vaan olla/omiin harrastuksiin.

Tätä pitäisi jaksaa sitten vuosikymmeniä putkeen eikä kukaan ole huolissaan.

Siksi kannattaakin opiskella ja hankkia semmoinen työ joka ei ole kauheaa p*skaa vaan mielekästä tekemistä. Työ voi myös antaa ihmiselle, ei pelkästään ottaa. Työttömyys aiheuttaa ihan tutkitusti masennusta, eikä se johdu vain taloudellisista seikoista! Tottakai työelämä myös uuvuttaa ja kuormittaa, nykyään joillain työpaikoilla on ihan järjetön kiire koko ajan. On kuitenkin ihan normaalia jaksaa käydä kokoaikaisesti töissä ja elää perhe-elämää ja harrastaa jne. Ei silti ole mitenkään epänormaalia olla jaksamatta, ja elämässä tulee myös eri vaihteita, joskus on kuormittavampi elämäntilanne ja joskus helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän kännykän selausta niin jää aikaa muullekin. Oikeasti some ja netti on nykyään ihan valtavia aikasyöppöjä!

Ennen kännyköitä ja nettiä mm. luin, pelasin pasianssia pelikorteilla ja katsoin telkkaria. Some on vaan uusi tapa syöttää ärsykkeitä aivoille.

Kirjat on edelleen pahin mulle. Hyvä kirjaa valtaa koko elämän, on koko ajan ajatusten taustalla ja luen vaikka aamuun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.

Meidän oletetaan paahtavan päivittäin 8h töitä tehden tai opiskellen.

Jos päivittäin kuluttaisi 8h aikaa johonkin muuhun tekemiseen - liikunta, lukeminen, neulominen, puutarhan hoito ja kasvit, koiraharrastus, elokuvat, netti, pelaaminen jne. - puhutaankin yllättäen riippuvuudesta, joka ei ole terveellistä.

Kuten ei olekaan. 40h työviikko ei ole.

40h työviikko on muinainen jäänne ajoilta, kun kaupungistuneilla perheillä oli palveluväkeä apuna. Jos sulla menee 8h töihin, 2h työmatkoihin per päivä, se on jo 10h. Jäljellä on 14h. Jos nukut siitä 8h, sinulla on 5h aikaa päivässä. Laitetaan siihen kokkaus + lemmikki ja/tai lapset, mielellään suihku ja yhtäkkiä sulla onkin enää 1-2h aikaa vaan olla/omiin harrastuksiin.

Tätä pitäisi jaksaa sitten vuosikymmeniä putkeen eikä kukaan ole huolissaan.

Siksi kannattaakin opiskella ja hankkia semmoinen työ joka ei ole kauheaa p*skaa vaan mielekästä tekemistä. Työ voi myös antaa ihmiselle, ei pelkästään ottaa. Työttömyys aiheuttaa ihan tutkitusti masennusta, eikä se johdu vain taloudellisista seikoista! Tottakai työelämä myös uuvuttaa ja kuormittaa, nykyään joillain työpaikoilla on ihan järjetön kiire koko ajan. On kuitenkin ihan normaalia jaksaa käydä kokoaikaisesti töissä ja elää perhe-elämää ja harrastaa jne. Ei silti ole mitenkään epänormaalia olla jaksamatta, ja elämässä tulee myös eri vaihteita, joskus on kuormittavampi elämäntilanne ja joskus helpompi.

Mikähän se olisi? Olen ollut työelämässä parikymmentä vuotta löytämättä työtä, josta itse saisin energiaa myös vaikeina aikoina, jonka opinnoista minun olisi mahdollista selvitä ja johon työnantaja minut palkkaisi. 

Olen tosi iloinen kaikkien niiden puolesta, joille tuo on mahdollista, mutta olisi reilua huomata, että kaikille ei löydy innostavaa työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.

Meidän oletetaan paahtavan päivittäin 8h töitä tehden tai opiskellen.

Jos päivittäin kuluttaisi 8h aikaa johonkin muuhun tekemiseen - liikunta, lukeminen, neulominen, puutarhan hoito ja kasvit, koiraharrastus, elokuvat, netti, pelaaminen jne. - puhutaankin yllättäen riippuvuudesta, joka ei ole terveellistä.

Kuten ei olekaan. 40h työviikko ei ole.

40h työviikko on muinainen jäänne ajoilta, kun kaupungistuneilla perheillä oli palveluväkeä apuna. Jos sulla menee 8h töihin, 2h työmatkoihin per päivä, se on jo 10h. Jäljellä on 14h. Jos nukut siitä 8h, sinulla on 5h aikaa päivässä. Laitetaan siihen kokkaus + lemmikki ja/tai lapset, mielellään suihku ja yhtäkkiä sulla onkin enää 1-2h aikaa vaan olla/omiin harrastuksiin.

Tätä pitäisi jaksaa sitten vuosikymmeniä putkeen eikä kukaan ole huolissaan.

Siksi kannattaakin opiskella ja hankkia semmoinen työ joka ei ole kauheaa p*skaa vaan mielekästä tekemistä. Työ voi myös antaa ihmiselle, ei pelkästään ottaa. Työttömyys aiheuttaa ihan tutkitusti masennusta, eikä se johdu vain taloudellisista seikoista! Tottakai työelämä myös uuvuttaa ja kuormittaa, nykyään joillain työpaikoilla on ihan järjetön kiire koko ajan. On kuitenkin ihan normaalia jaksaa käydä kokoaikaisesti töissä ja elää perhe-elämää ja harrastaa jne. Ei silti ole mitenkään epänormaalia olla jaksamatta, ja elämässä tulee myös eri vaihteita, joskus on kuormittavampi elämäntilanne ja joskus helpompi.

Nimenomaan alleviivaan tuon, että on ihan normaalia jaksaa käydä töissä, elää perhe-elää ja harrastaa.

Kun olin edellisessä työpaikassani (jossa voin todella huonosti ala-arvoisen johtamisen, epämääräisten työolosuhteiden ja liiallisen työmäärän vuoksi), en jaksanut oikein mitään muuta, sillä työ vei kaikki mehut.

Eihän elämän sellaista kuulu olla!

Irtisanouduin, kummasti olo keveni ja taas jaksoin.

Eli jos on aivan loppu "normaaleista" asioista kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat vievät liikaa voimavaroja ja voisiko niitä karsia/järjestellä toisin, jotta itselle mieluisille asioille jää riittävästi aikaa ja voimaa :)

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut samaa asiaa, mutta lähinnä siltä kantilta, että miten ihmiset kykenevät pyörittämään tuota palettia JA kasvattamaan lapsia ohessa! Nostan hattua.

Olen 32-vuotias nainen, teen vaativaa asiantuntijatyötä ja harrastan tavoitteellisesti erästä urheilulajia noin 4 kertaa viikossa. Näiden lisäksi kun saa vielä ruokittua itsensä ja puolison sekä tavattua ystäviä, ei aikaa eikä jaksamista jää kyllä ripettäkään mihinkään. Tuntuu kyllä siltä että jo pelkästään työ + lapset olisi itselleni mahdoton yhtälö.

Asiantuntija varmaan hoitotyössä=kuinka pylly pestään oikeaoppisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin näistä kommenteista sen huomaa: jos on elämän perusasiat kunnossa (eli terve parisuhde/muut ihmissuhteet, koti pään päällä, ei vakavia taloushuolia tai muita huolia), on terve psyykkisesti ja fyysisesti, työ ei ole liian kuormittavaa (se 8-10h päivässä pää kolmantena jalkana uuvuttaa kyllä), on neurologisesti normaali niin jaksaa kyllä. Sitten jos joku osa-alue näistä ei ole kunnossa niin todennäköisesti ei enää jaksakaan kaikkea. Nykytyöelämä on välillä tosi rankkaa, nuo neurologiset ja mt-puolen haasteet on aika yleisiä, samoin liian kuormittavat ihmissuhteet, ja sitten kun somesta vielä puskee kuvia muiden "täydellisestä elämästä", ei mikään ihme että kuormitusta tulee.

Nykytyöelämä on täynnä kaikkea pientä, mutta haastavaa juttua. Esim. joudun koko ajan muistuttamaan itselleni, että kaikkiin viesteihin pitää vastata. Minun aivoille sellaiset "ok", "otan asian hoitoon", "kiitos tiedosta", "hienoa, että asia on hoidossa", on täysin turhia, mutta olen oppinut, että ihmiset odottavat näitä. Tiedän, pieni juttu, mutta vaatii silti vähän ponnistelua ja muistamista, koska ei tule minulta automaattisesti. Eikä tämä ole ainoa.