Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Ihanaa, voiku ois itselläkin noin, mut lapsi tuli ja muutti aikasääntöjä:
6-7.30 lenkki korvautuu päiväkotiviemisellä, voi myös nostaa stressiäkin jonain aamuna
8-16 töitä, kellokortti lipsuu joko aamusta tai illasta (koska päiväkotiviemiset, joskus puoliso ei vaan ehdi auttaa
16-18 heti oltava pöperöt pöydässä, muutoin menee naposteluksi. Tai ala kokkaamaan jotain arkista.
18-20 sohva, lapsen iltarutiinit (opiskeluhaaveet jossain tulevaisuudessa)
21-22-23 telkka, nukutus, oma aika
Nukkumaan … no se oma aika venyi ja klo on 00.30. Huomenna väsyttää valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnustan olevani huono jaksamaan. Lukiossa ollessa jaksoin jotenkin. Tosin nukuin päiväunet lähes kaikkien pidempien päivien jälkeen. Valvottuakin tuli silti. Nyt vuosia myöhemmin en jaksa enää sitäkään. Yritin opiskella (sekin pääosin etänä ja ns aika helppoa alaa) ja uuvuin jo alussa. Jatkoin silti, mutta uuvuin taas myöhemmin toisen kerran ja nyt opinnot tauolla. En voi edes ajatella niiden jatkoa. Sen vuoksi myönnän etten meinaa jaksaa ns tavallista elämää enää. Itsellä nuoruus ikävä (kiusattiin ja olin yksin) ja sieltäkin kertynyt kuormitusta. En aina tiedä miten kestän elämää kunnolla.
Just. Lapsi tekosyynä sille että mitään elämässä ei saada aikaan. Hohhoijaa - oliko pakko niitä hommata jos ei kerran paukut riitä ja katkeruus paistaa?
Itellä kaksi lasta (4 ja 6) ja ihan hyvin mennyt. Ei toki täydellistä, mutta muun muassa maisterin tutkinnon hommannut lasten saannin jälkeen ja vuosia työelämässä. Urheilu harrastanut aina säännöllisesti - toki jossain vaiheessa kotitreenejä salin sijaan, kun oli vauva-ajan kanssa vähän kiirellisempää, mutta missään vaiheessa en ole ”luovuttanut”.
Alkaa arvostamaan myös omaa miestäni kun näitä teidän juttuja lukee. Aina hoitanut oman osansa ja pitänyt huolta, että mulla on kanssa omaa aikaa säännöllisesti (sali, kirjojen lukeminen) Toki tämä toimii myös toisin päin. Lapsenvahti myös kerta/viikko että päästään miehen kanssa parisuhdeaikaa viettämään. Millaisia miehiä te olette valinneet partnereiksi?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jos perheenäiti haluaa käydä töissä hän joutuu usein hoitamaan kokopäivätyön, kotityöt ja lapset. Jos ei jaksa niin jää kotiin.
Ruotsissa esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla on paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä osapäivätyötä.
Kyllä, mutta nyt unohdat, että Ruotsissa keskimäärin asuminen on halvempaa per kuukausi. Asuntolainat ovat 35-50 vuotta. Moni tietää jo asuntoa ostaessaan, ettei saa lainaa maksettua kokonaan pois ennen eläkeikää. Suomessa on ihan tavallista, että yhden kuun palkasta menee asumiskuluihin 1000€. Minun sisarukseni asuvat Etelä-Ruotsissa ja sanovat, että mitä järkeä tuossa on. Toisella siskolla on asuntolainaa jäljellä 600 t kruunua ja aikaa menee vielä 15 vuotta, koska lainaa maksetaan kuukausittain niin vähän. Jos joku Suomessa kertoisi ottaneensa vaikkapa satatuhatta euroa asuntolainaa ja makselevansa sitä seuraavat 30 vuotta, niin sitä pidettäisiin hulluna ideana. Toinen siskoni taas laittaa aikuisen poikansa tilille muutama tuhat kruunua joka kuukausi, koska pojalla on pieni vauva perheeseen syntynyt. Suomessa harvemmin vanhemmat laittavat aikuisille lapsilleen rahallista tukea muutaman satasen kuussa, jos syntyy vauva. Meillä odotetaan, että kyllä ne itse pärjää. Tietenkin tuollainen rahallinen tuki osaltaan mahdollistaa esim. äidin olemisen kotona äippäloman jälkeen tai että voi tehdä osa-aikatyötä, kun lapset on pieniä.
En jaksakkaan joka päivä jokin tai joku asia jää tekemättä.
Aloitan pakollisilla, sitten niillä jotka ovat mielestäni tärkeitä tai kivoja. Jos ehdin teen muuta. Yleensä siis vapaa päivä menee siivotessa ja pyykätessä mutta ehtii vielä muutakin tekemään. Monesti listan ruuan teosta koska siitä ei tule jälkiseurauksia ja vie kuitenkin tuhottomasti aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yrittää pitää elämää mitenkään kasassa.
Ja esim. kaikki lasten "kehittävät harrastukset", joista ne eivät ole itse innoissaan, kannattaa jättää.
Samaa olen ihmetellyt. Olen edelleen samanlainen kuin lapsena, jaksoin koulunkäynnin lisäksi korkeintaan käydä kodin ulkopuolella harrastamassa kerran viikossa. Tarvitsen paljon palautumisaikaa, joka tarkoitti yksinoloa, aikatauluttomuutta ja paljoa unta (väh. 9h/yö). Vasta myöhemmin aikuisiällä olen tajunnut, että aika paljon kuormitusta ja väsymystä on lisännyt se, että piti jatkuvasti olla ihmisten ympäröimänä. Tähänkin heräsin vasta, kun pandemian takia yliopisto-opinnot siirtyivät täysin etäsuoritettaviksi. Huomasin todella selkeästi, miten oma jaksaminen lisääntyi, kun ei tarvinnut olla fyysisesti ihmisten ympäröimänä. Jaksoin opiskella kauemmin ja keskittyminen parantui.
Olen jo useamman vuoden pohtinut, että olisinko mahdollisesti kirjolla, mutta sitä ei ole haluttu tutkia niin kauan kun masennus on ollut pahana. Nyt se on parempana ja ne samat ongelmat on edelleen läsnä, mitkä sai mut alunperinkin epäilemään asiaa. Nyt sitten pelottaa, että onko mun elämä liian kunnossa, että sitä ruvettaisiin tutkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää pitää elämää mitenkään kasassa.
Ja esim. kaikki lasten "kehittävät harrastukset", joista ne eivät ole itse innoissaan, kannattaa jättää.
En ole tuosta samaa mieltä. Esimerkiksi musiikki on sellainen harrastus, jossa tullaan hyväksi vain harjoittelemalla. Jonkun pitää jaksaa viedä tai kannustaa soittotunneille. Toinen mikä meillä on ollut tärkeä on että jokaisella koululaisella oltava yksi liikunnallinen ilta viikossa. Oli se sitten tanssi tai aikido tai koris tai vaikka kavereiden kanssa skeittaaminen, mutta yksi liikuntailta, terveyden takia.
ADHD lääkityksellä .
Vuosia luulin että elämä on normaalisti niin hankalaa ja vaikeaa kuin AP kuvaa.
Sitten minulla diagnosoitiin adhd aikuisiällä ja lääkitys mullisti elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on kiinni myös siitä, miten kuormittavaa ja stressaavaa päivätyö on. Itse ainakin jaksan ihan hyvin silloin kun töissä on helpompaa, mutta sitten kun tulee kausia, jolloin töitä on todella paljon ja ne tulevat iltoihin ja viikonloppuihinkin, niin ei todellakaan jaksa aktiivisesti harrastaa tai opiskella uutta perheen ja muun arjen pyörittämisen päälle. Usein on myös intensiivisiä päiviä tai sellaisia, jotka kuormittavat psyykkisesti. Silloin pää on ihan jumissa ja sumussa koko illan ja oma aika menee palautumiseen. Olosuhteet on ihmisillä hyvin erilaisia. Myös se, miten nukkuu, onko perheessä kuormittavia asioita, onko huolia tai sairauksia, vaikuttavat. Ennen kaikkea ei ole kysymys siitä, että joku on parempi hallitsemaan itseään ja elämäänsä, vaan siitä, että elämäntilanne vaikuttaa jaksamiseen paljon. Ylipäätään mikään suorittaminen ei tulisi olla arvo sinänsä, vaan esim. se, että osaa järkevästi säädellä omaa toimintaa jaksamisen ja tilanteen mukaan. Niin, että voi hyvin. Viisasta on olla vaatimatta itseltä liikoja. Itse olen sellainen, että pystyn kyllä vetämään koko suorituspaketin vaikka pää kainalossa läpi viikosta toiseen. Se vain johtaisi uupumukseen, eikä olisi siksi kovin viisasta. Jos lapsi valvottaa tai on kiireistä töissä, niin silloin tulee vain hyväksyä se, että nyt ei jaksa kovin paljoa mitään muuta.
Jos ei jaksa tehdä töitä ja harrastaa , vaan ne sulkee toisensa pois :
Hakeudu Ap tutkimuksiin.
Elämän ei kuulu olla noin vaikeaa. Sulla on varmasti add/adhd ja mm siihen sisältyvä jatkuva ylikuormitus ja toiminnanohjauksen vaikeudet , miksi elämä on hankalaa.
Vaikka olisi lapsia. Normaalit aivot pystyy organisoimaan ja muodostamaan mallin ”perhearjelle” ja toteuttaa sitä vaikkakin väsyneenä. Add/adhd aivoille se on lähes mahdotonta pitkässä juoksussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Milloin haet lapset päuvänodista, autat läksyissä, leikit, teet heikke ruokaa ja laitat nukkumaan? Tässä puhuttiin aikuisista, ei teineistä. Ilmeisesti huolehdit vain itsestäsi? Sitten mikään ei ongelma hyvänen aika etkä tiedä kiireestä mitään
Hain lapsia päiväkodista viimeksi noin 10 vuotta sitten :D Läksyt osaavat tehdä ihan itse. Leikkimään jos pyrkisin, veisivät minut lääkäriin. Ruokaa laitan joinain päivinä, mutta se ei ole yksin minun vastuullani. Lapsilla on myös isä. Nukkuminenkin hoituu noilla teineillä ilman minun apuani. Ja ihan aikuinen olen. Harmi, ettet pikkulapsikuplassasi hahmota, että kaikkien elämäntilanne ei ole sama kuin sinulla yh-äitinä.
t. sama
Aa eli olet yli 40v nainen, eli täysin turha ihminen nykymaailmassa.
N23
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pieniä salaisuuksia. Ensinnäkin meillä käy siivooja pari, kolme kertaa vuodessa. On tuttu ihminen, nyt jo eläkeläinen ja omisti ennen oman siivousyrityksen. Hän on kokonaisen päivän kerralla (n. 7-8 tuntia), pesee ja hinkkaa kunnolla kylpyhuoneen kaakelit, lattiakaivot, saunan lauteet, keittiössä uunin ja lieden, pyyhkii keittiön kaapistojen ovet, pesee roskiskaapin, puhdistaa jääkaapin sisältä ja ulkoa, irrottaa ja pesee liesituulettimen suodattimet, pyyhkii lattialistat ja vieläpä imuroi koko asunnon ja tuulettaa matot. Tiedän, että tuollaista ei nykyisin edes saa monesta siivousfirmasta rahallakaan ostettua, kun kaikki haluavat niitä säännöllisiä asiakkaita. Minua ei se perussiivous hyödytä, koska juuri tietyt harvemmin tehtävät siivoukset on niitä, joihin menee aikaa. Kyllä minä viikkosiivouksen pystyn itsekin huitaisemaan 2 tunnissa. En viitsi tarkkaa hintaa tässä nyt kertoa, mutta ykkösellä alkaa ja on kolminumeroinen.
Toinen salaisuus on järjestää opiskelupäiviä. Minulla on perhe, johon kuuluu 3 kouluikäistä lasta ja mies. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella. Anoppi on kutsuttu meille jälleen ensi lauantaiksi. Hän tulee jo perjantaina yöksi. Minä aloitan opiskelun makkarissa jo ennen lasten heräämistä ja todennäköisesti en käy muuta kuin syömässä välillä. Anoppi ja mieheni hoitavat yhdessä lasten menot, ruuanlaitot, kauppareissut ja mitä eteen tuleekaan. Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.
Nykynainen on laiska, kun ei saa omaa kotiaan siivottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää pitää elämää mitenkään kasassa.
Ja esim. kaikki lasten "kehittävät harrastukset", joista ne eivät ole itse innoissaan, kannattaa jättää.
En ole tuosta samaa mieltä. Esimerkiksi musiikki on sellainen harrastus, jossa tullaan hyväksi vain harjoittelemalla. Jonkun pitää jaksaa viedä tai kannustaa soittotunneille. Toinen mikä meillä on ollut tärkeä on että jokaisella koululaisella oltava yksi liikunnallinen ilta viikossa. Oli se sitten tanssi tai aikido tai koris tai vaikka kavereiden kanssa skeittaaminen, mutta yksi liikuntailta, terveyden takia.
Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi olla hyvä musiikissa, jos se ei häntä innosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki omasta päivästäni:
6-7-30 lenkki ja aamupala
8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)
17-18 päivällinen
18-20/21 opiskelu ja jumppa
21-22 telkkaria, nettiä tms.
viimeistään 23 nukkumaan
Ihanaa, voiku ois itselläkin noin, mut lapsi tuli ja muutti aikasääntöjä:
6-7.30 lenkki korvautuu päiväkotiviemisellä, voi myös nostaa stressiäkin jonain aamuna
8-16 töitä, kellokortti lipsuu joko aamusta tai illasta (koska päiväkotiviemiset, joskus puoliso ei vaan ehdi auttaa
16-18 heti oltava pöperöt pöydässä, muutoin menee naposteluksi. Tai ala kokkaamaan jotain arkista.
18-20 sohva, lapsen iltarutiinit (opiskeluhaaveet jossain tulevaisuudessa)
21-22-23 telkka, nukutus, oma aika
Nukkumaan … no se oma aika venyi ja klo on 00.30. Huomenna väsyttää valmiiksi.
Ettekö siis todellakaan käy ulkoilemassa tai kaupungilla tai näe kavereita puistossa töiden jälkeen? Kuulostaa aika ankeelta, että ruokailuun menee kaksi tuntia ja sohvalla ollaan lähes 6 tuntia (klo 18-00.30)
Oma päivä
07 - 08 aamupala ja uutiset
08 - 17 töitä (lounas klo 11)
17 - 18 illallinen ja kodin siistimistä
18 - 20 liikuntaa
20 - 21 peseytyminen ja iltapala
21 - 22 kirjoja tai sarjoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pieniä salaisuuksia. Ensinnäkin meillä käy siivooja pari, kolme kertaa vuodessa. On tuttu ihminen, nyt jo eläkeläinen ja omisti ennen oman siivousyrityksen. Hän on kokonaisen päivän kerralla (n. 7-8 tuntia), pesee ja hinkkaa kunnolla kylpyhuoneen kaakelit, lattiakaivot, saunan lauteet, keittiössä uunin ja lieden, pyyhkii keittiön kaapistojen ovet, pesee roskiskaapin, puhdistaa jääkaapin sisältä ja ulkoa, irrottaa ja pesee liesituulettimen suodattimet, pyyhkii lattialistat ja vieläpä imuroi koko asunnon ja tuulettaa matot. Tiedän, että tuollaista ei nykyisin edes saa monesta siivousfirmasta rahallakaan ostettua, kun kaikki haluavat niitä säännöllisiä asiakkaita. Minua ei se perussiivous hyödytä, koska juuri tietyt harvemmin tehtävät siivoukset on niitä, joihin menee aikaa. Kyllä minä viikkosiivouksen pystyn itsekin huitaisemaan 2 tunnissa. En viitsi tarkkaa hintaa tässä nyt kertoa, mutta ykkösellä alkaa ja on kolminumeroinen.
Toinen salaisuus on järjestää opiskelupäiviä. Minulla on perhe, johon kuuluu 3 kouluikäistä lasta ja mies. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella. Anoppi on kutsuttu meille jälleen ensi lauantaiksi. Hän tulee jo perjantaina yöksi. Minä aloitan opiskelun makkarissa jo ennen lasten heräämistä ja todennäköisesti en käy muuta kuin syömässä välillä. Anoppi ja mieheni hoitavat yhdessä lasten menot, ruuanlaitot, kauppareissut ja mitä eteen tuleekaan. Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.
Nykynainen on laiska, kun ei saa omaa kotiaan siivottua.
Nykynainen saisi kotinsa siivottua, mutta sillä on merkityksellisempääkin tekemistä. Ja rahaa, millä ulkoistaa tuo siivous.
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Täälläkin ihmiset huutelee että kaikilla on ne samat tunnit päivässä. Joo niin on, mutta esimerkiksi minä tarvitsen normaalia enemmän unta, enemmän aikaa opiskeluun saavuttaakseni saman tuloksen kuin muut ja enemmän aikaa palautumiselle. ADD ja todennäköisesti jonkinasteinen kirjolaisuus tekee sen että kuormitun normaalia enemmän. En voi ottaa montaa asiaa samalle päivälle, se ei minulle toimi ja päädyn aina juoksemaan hiki hatussa paikasta toiseen. Minusta oikeasti tuntuu siltä että aikani katoaa vain johonkin, olen huvikseen vertaillut töissä omaa nopeuttani työkavereihin. Minulla menee samoihin asioihin aina vähän pidempään kuin työkavereilla vaikka rehkisin menemään niin nopeasti kuin fyysisesti pystyn.
Sitten pitää vaan tyytyä vähempään
Minun esimerkki arkipäivä:
Herätys klo 6
Aamupala ja lasten aamuhommat
Klo 8 lapset kouluun
Vuorotyö: lähden töihin joko yhdeksään, kymmeneen tai kahteentoista. Työpäivän pituus 8 h + matkat yht 1 h.
Ennen iltavuoroa ehdin joko käydä kaupassa tai lenkkeillä.
Kotona olen klo 17.30, 18.30 tai 20.30.
Mies tekee ruoan.
Illalla teen kotityöt, kuuntelen lukuläksyt, käyn mahdollisesti lasten kanssa ulkoilemassa. Joskus jopa yksinkin.
Klo 20 alkaa lasten iltahommat ja klo 21 menevät nukkumaan.
Sitten syön iltapalahedelmän, käyn suihkussa ja luen joko kirjaa tai katson telkkaria.
Klo 22.30 menen nukkumaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on pieniä salaisuuksia. Ensinnäkin meillä käy siivooja pari, kolme kertaa vuodessa. On tuttu ihminen, nyt jo eläkeläinen ja omisti ennen oman siivousyrityksen. Hän on kokonaisen päivän kerralla (n. 7-8 tuntia), pesee ja hinkkaa kunnolla kylpyhuoneen kaakelit, lattiakaivot, saunan lauteet, keittiössä uunin ja lieden, pyyhkii keittiön kaapistojen ovet, pesee roskiskaapin, puhdistaa jääkaapin sisältä ja ulkoa, irrottaa ja pesee liesituulettimen suodattimet, pyyhkii lattialistat ja vieläpä imuroi koko asunnon ja tuulettaa matot. Tiedän, että tuollaista ei nykyisin edes saa monesta siivousfirmasta rahallakaan ostettua, kun kaikki haluavat niitä säännöllisiä asiakkaita. Minua ei se perussiivous hyödytä, koska juuri tietyt harvemmin tehtävät siivoukset on niitä, joihin menee aikaa. Kyllä minä viikkosiivouksen pystyn itsekin huitaisemaan 2 tunnissa. En viitsi tarkkaa hintaa tässä nyt kertoa, mutta ykkösellä alkaa ja on kolminumeroinen.
Toinen salaisuus on järjestää opiskelupäiviä. Minulla on perhe, johon kuuluu 3 kouluikäistä lasta ja mies. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella. Anoppi on kutsuttu meille jälleen ensi lauantaiksi. Hän tulee jo perjantaina yöksi. Minä aloitan opiskelun makkarissa jo ennen lasten heräämistä ja todennäköisesti en käy muuta kuin syömässä välillä. Anoppi ja mieheni hoitavat yhdessä lasten menot, ruuanlaitot, kauppareissut ja mitä eteen tuleekaan. Ei siitä opiskelusta mitään tule, jos ei välillä saa täysin keskeyttämätöntä aikaa yksin.