Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Meillä on 3 koiraa, joiden lenkitys vie aikaa. Tosin minä en pyöräile töihin vaan ajan autolla 45 min./suunta. Tänä talvena lumitöitä on riittänyt omakotitalossa. Minun kahdella lapsellani on harrastuksia, joihin pitää viedä. Toisella kuvataidekerho ma ja partio to, toisella uimatreenit to-iltana ja su-aamuna ja voi olla myös uintikisoja, jos niitä taas Koronan jälkeen pidetään. Molemmat käyvät mielellään iltaisin esim. luistelemassa. En voi siis ihan vapaasti lähteä omiin harrastuksiin milloin huvittaa.
Käyn auttamassa vanhempiani esim. laskujen maksamisessa ja lakanapyykissä ja haen apteekista lääkkeet talviaikana, jos on liukasta ja nyt talvella teen heidän rivarin pihalla pieniä lumitöitä. Yleensä käyn viikonloppuisin, koska arkena ei yksinkertaisesti ehdi.
En saisi mitenkään järjestettyä aikaa opiskelulle. Toisaalta en koe sille tarvetta. Kunhan lapset kasvaa ja menevät yläkouluun, sitten ehkä vähän vapaampaa. Tosin jos lapseni oikein innostuu tuosta uintiharrastuksesta, treenejä voi olla parin vuoden päästä 5 kertaa viikossa, osa aamulla, osa illalla. Olen kuullut, että jotkut treenaavat jopa 7 kertaa viikossa, joista osan 2 kertaa päivässä. Uimahalliin on meiltä kuitenkin 5 km, joten monta vuotta kuskaamista tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos harrastaa ne pitää tehdä rutiineiksi. Ruoka on rutiini = aina on terveelliset ruokatarpeet viikoksi kerralla ja rutiini miten ne tehdään pöytään asti. Työt on rutiini, paitsi sitten ne erikoisjutut jotka maustaa ja pitää yllä mielenkiintoa. Kaksi kouluikäistä lasta, kaikki harrastaa 2-3x/vk kodin ulkopuolella + lenkille pari kertaa viikkoon. Molemmilla asiantuntijatyö joissa välillä iltaa ja reissua, homman pitää rullata kotona myös yhdellä vanhemmalla.
Viikonloput on pyhitetty vapaalle olemiselle, hyvälle ruualle, ystävien näkemiselle - silloin ei ole aikataulutettuja harrastuksia (kisoja joskus). Ei ilman sitä vkl paussia jaksaisi, nyt voi esmes hiukan sisustaa kun on fiilistä, lukea, käydä retkellä/mökillä, harrastaa jotain ei joka viikko tehtävää.... vinkkinä, toimii.
Päiväkoti-iässä tein alkuun 3 pv/vk ja pienemmän ollessa 6v asti 4 pv/vk. Ja ihan omia harrastuksia en yrittänyt heti siinä päiväköti-sairastelu-työ -kohdassa, mentiin vanhempi-lapsiharrastuksiin ja uitiin yhdessä jne.
Seitsemänkaksikaksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8 tuntia lähes yhtäjaksoista työtä päivässä + työmatkat on kyllä aivan liikaa. Tuskin entisaikojen maanviljelijät sun muut mitä silloin nyt olikaan, paahtoivat yhtä soittoa koko ajan. Töitä oli varmasti aamusta iltaan, mutta riittävästi lepoa välissä. Ei mikään luonnon eläinkään saalista 10 tuntia päivässä putkeen ja sitten lepää loppuajan. Nykyinen malli on epäluonnollinen. Levon ja työn pitää vuorotella useita kertoja päivässä, ainakin 10, jotta normaalin ihmisen terveys ei romahda. Toki on niitä duracell-pupuja jotka paahtaa menemään ja nukkuvatkin ehkä 4 tuntia yössä.
Meidän oletetaan paahtavan päivittäin 8h töitä tehden tai opiskellen.
Jos päivittäin kuluttaisi 8h aikaa johonkin muuhun tekemiseen - liikunta, lukeminen, neulominen, puutarhan hoito ja kasvit, koiraharrastus, elokuvat, netti, pelaaminen jne. - puhutaankin yllättäen riippuvuudesta, joka ei ole terveellistä.
Kuten ei olekaan. 40h työviikko ei ole.
40h työviikko on muinainen jäänne ajoilta, kun kaupungistuneilla perheillä oli palveluväkeä apuna. Jos sulla menee 8h töihin, 2h työmatkoihin per päivä, se on jo 10h. Jäljellä on 14h. Jos nukut siitä 8h, sinulla on 5h aikaa päivässä. Laitetaan siihen kokkaus + lemmikki ja/tai lapset, mielellään suihku ja yhtäkkiä sulla onkin enää 1-2h aikaa vaan olla/omiin harrastuksiin.
Tätä pitäisi jaksaa sitten vuosikymmeniä putkeen eikä kukaan ole huolissaan.
Siksi kannattaakin opiskella ja hankkia semmoinen työ joka ei ole kauheaa p*skaa vaan mielekästä tekemistä. Työ voi myös antaa ihmiselle, ei pelkästään ottaa. Työttömyys aiheuttaa ihan tutkitusti masennusta, eikä se johdu vain taloudellisista seikoista! Tottakai työelämä myös uuvuttaa ja kuormittaa, nykyään joillain työpaikoilla on ihan järjetön kiire koko ajan. On kuitenkin ihan normaalia jaksaa käydä kokoaikaisesti töissä ja elää perhe-elämää ja harrastaa jne. Ei silti ole mitenkään epänormaalia olla jaksamatta, ja elämässä tulee myös eri vaihteita, joskus on kuormittavampi elämäntilanne ja joskus helpompi.
Nimenomaan alleviivaan tuon, että on ihan normaalia jaksaa käydä töissä, elää perhe-elää ja harrastaa.
Kun olin edellisessä työpaikassani (jossa voin todella huonosti ala-arvoisen johtamisen, epämääräisten työolosuhteiden ja liiallisen työmäärän vuoksi), en jaksanut oikein mitään muuta, sillä työ vei kaikki mehut.
Eihän elämän sellaista kuulu olla!
Irtisanouduin, kummasti olo keveni ja taas jaksoin.Eli jos on aivan loppu "normaaleista" asioista kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat vievät liikaa voimavaroja ja voisiko niitä karsia/järjestellä toisin, jotta itselle mieluisille asioille jää riittävästi aikaa ja voimaa :)
Tämä. Itse pidän television katsomisesta ja nukkumisesta sekä täällä hillumisesta. Yritän karsia kaiken muun vähemmälle, jotta näille jäisi aikaa.
En enää mitenkään. Kaikki harrastukset jääneet koska auto hajos eikä ole varaa sitä korjata. Tosin ei olisi näillä hinnoilla varaa ajaakkaan. Työt loppuivat ja autottomana en pääse töihin. Olin henk koht avustaja ja avustettava kuoli. Asui vain 3km päässä minusta. Aikaa olisi mutta ei rahaa....
Tee päivä- ja/tai viikko-ohjelma. Pitäydy siinä. Vaadi itseltäsi jotain, senkin laIska lehmä.
Minäkin opettelin, vaikka se soti luontoa i vastaan, sinäkin pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki päivästäni:
5-6 työmatka
6-14 työt
14-15 työmatka
15-23 opiskelu
23-5 sängyssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
tätä ihmetteln myös. Mikä ihme sankarisyndrooma joillakin on, kun pienen pienetkin asiat saa näyttämään suurilta saavutuksilta, kuten pyykkääminen???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
tätä ihmetteln myös. Mikä ihme sankarisyndrooma joillakin on, kun pienen pienetkin asiat saa näyttämään suurilta saavutuksilta, kuten pyykkääminen???
Jos joku väittää, että kaikkiin kotitöihin menee aikaa viikossa alle 2 tuntia, niin tilastot osoittaa selkeästi, että taitaa olla räikeä totuuden muuntelu. Jos joku sanoisi että alle 2 tuntia päivää kohden, niin ehkä se vielä menee yksilöllisen vaihtelun piikkiin.
Mietityttääkö ketään onko tällaista ollut aikaisemmin? Eli miten on käynyt menneinä vuosisatoina ihmisille, jotka eivät vain saa aikaan saman verran kuin muut?
Koska työtä on silloin tehty seitsemänä päivänä viikossa ja se on ollut useimmille ihmiselle rankkaa. Jotkut paremman väen perheet, aateliset, isommat porvarit ja korkein virkamieskunta on varmasti päässyt vähemmällä, mutta ruuan tekeminen saati sen kasvattaminen on entisaikaan ollut todella kovaa touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tätä ihmettelin vuosia, kunnes sain diagnooseja.
Neurotypikaalisille on todella helppoa elää elämää ja heillä ei juurikaan kulu energiaa sen suunnitteluun.
Niille jotka eivät sitten ole siellä neurotypikaalisella puolella niin oikeasti pyykkien peseminen on iso taski.
Anna esimerkin siitä miten minulle päässäni jäsentyy pyykin pesu.
Etsi kaikki pyykit. Suurin osa on pyykkikoneessa, mutta koska mun aivot ei vaan saa vietyä sukkia illalla pesukoneeseen niin niille on toinen paikka. Samoin mies ei vaan muista viedä sukkia pesukoneeseen. Olovaatteet menee pesuun silloin kun pesen pyykkiä. Vaihdan siis olovaatteet samalla.
Etsi pyykinpesuaine ja mittaa se pesupalloon. Pesuaine on samassa paikassa.
Lisää pyykkietikka.
Laita pesukone päälle.
Ota vanhat pyykit pois narulta. Viikkaa alushousut ja valikoi ne oikeisiin pinoihin käyttötarkoituksen mukaan. Samoin lajittele sukat käyttötarkoituksien mukaan. Nämä käyttötarkoitukset on päiväriippuvaisia, että millaiset alushousut tai sukat sopivat sen päivän tunteisiin. Jonain päivinä tarvitsee jättimäiset mummoalkkarit, toisena ohuet stringit. Samoin sukissa pitää välillä olla pitkää ja välillä lyhyttä vartta ja nämä pitää olla omissa kasoissaan.
Jätä pesuhuoneen ovi auki, että kuulet pesukoneen olevan päällä - muuten sitä ei ole enää olemassa. Olen unohtanut lukemattomia kertoja, että laitoin sen päälle.
Heti kun kuulet valmistumismerkin niin mene laittamaan pyykit kuivamaan. Älä tee mitään muuta samaan aikaan, koska muuten et heti pääse laittamaan pyykkejä ja unohdat.
Tämä kaikki on ihan normaalia osalle meistä. Osa taas ei voi ymmärtää, miten voi unohtaa pyykkikoneen laittamisen päälle. Tai miksi alushousut pitää olla juuri tietyllä tavalla viikattuja tietyssä paikassa.
Jos siis tuntuu, että päivittäiset taskit on haastavia niin se on ihan ok. Joillekin ne on helppoja, mutta ei kaikille.
On ihan ok ettei jaksa tehdä sekä ruokaa että pyykätä samana päivänä. Se ei tarkoita, että olisit mitenkään huono ihminen. Yritä keksiä miten saat helpotettua taskejasi - sinun ei tarvitse tehdä niitä kuin neurotypikaaliset! Voit keksiä omia keinojasi ja ne eivät ole mitenkään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mietityttääkö ketään onko tällaista ollut aikaisemmin? Eli miten on käynyt menneinä vuosisatoina ihmisille, jotka eivät vain saa aikaan saman verran kuin muut?
Koska työtä on silloin tehty seitsemänä päivänä viikossa ja se on ollut useimmille ihmiselle rankkaa. Jotkut paremman väen perheet, aateliset, isommat porvarit ja korkein virkamieskunta on varmasti päässyt vähemmällä, mutta ruuan tekeminen saati sen kasvattaminen on entisaikaan ollut todella kovaa touhua.
Itseasiassa aikaisemmin ei ole ollut haastavampaa. Ruuan kasvattaminen vaati toki tiettyihin vuodenaikoihin paljonkin työtä, mutta muuten ei juurikaan.
Ongelmat alkoivat vasta kapitalismin ja teollistumistumisen kasvamisen myötä. Monetkaan työt ei olleet mitään 7 päivää viikossa töitä, vasta sitten kun kysyntä kasvoi niin näin tapahtui. Ihmiset tosiaankin kuolivat työhön siinä vaiheessa kun joutui tekemään liikaa töitä.
Kapitalismin ja teollistumisen yleitymisen myötä useimmiten siis myöskin vaimo oli kotona ja mies töissä. Näin yksi hoiti kodin ja toinen toi rahaa. Nyt kun töissä ollaan ensin 8h (+ matkat) ja sen jälkeen hoidetaan vielä koti niin jännä juttu että on poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla pysykään kasassa. Yritän silti olla tyytyväinen.
Stimulanttien voimalla, sekä laittomien että laillisten.
Kyllä kai meistä jokainen ehtii harrastaa vaikka tekee täyttä työviikkoa?!
Jos se harrastus on itselle mieluummin niin sehän palauttaa ja antaa lisää virtaa. Etsikää sellaiset harrastukset niin jaksatte kaikkea muutakin paremmin, myös niitä kotitöitä.
Miksi pitää jaksaa kaikkea kauheesti? Suorittaa, suorittaa, haalia, haalia. Eikö mikään riitä? Käyn töissä ja harrastan vähän vaativia juttuja, tapaan ihmisiä. En tunne olevani huono ihminen, vaikken kasvata suurta lapsikatrasta, siivoa päivittäin, opiskele koko ajan jotain ja treenaa monta kertaa viikossa. Kohtuus kaikessa. Tunnen ihmisiä, jotka remontoi rintamiestaloa, odottaa kolmatta lasta, opiskelee uuteen ammattiin ja tekee omassa yrityksessä töitä. Ja valittaa. Miksi?? Eikö yksi vaativa projekti riittäisi kerrallaan?
Kun näitä keskusteluja luki ei voinut välttyä mielikuvalta että ne kenellä on aikaa tehdä asioita ovat aamuvirkkuja. Yhteiskunta taitaa edelleen pyöriä heidän rytmissään ja se mahdollistaa enemmän. Jatkuvasti väsynyt iltavirkku ei saa tehtyä agraariyhteiskunnassa asioita samalla tapaa.
työt 8h
matkat 1h
kesätöiden haku 3h
opiskelijabileet 6h
uni 9h
opiskelu -3h
Moni täällä sanoo jaksavansa vain ADD-lääkkeillä. Olen tästä huolissani.
Minulla on itsellänikin haastava ADD ja söin lääkkeitä seitsemän vuotta. Kyllähän ne auttoivat suoriutumaan asioista mutta sama uupumus kyti taustalla. Koin kaksi burnoutia ennen kuin tajusin, että elämän on muututtava. Kun oli vetänyt vuosikymmeniä alivireisenä ja aivot ylikierroksilla, tilanne piti nollata. Lääkkeen lopettamiseen ajoi sekin, että se tuhosi vatsani limakalvot ja aiheutti sydänoireita.
Kahden vuoden terveys-ja tasapainokuurin jälkeen olen skarpimpi kuin lääkkeillä koskaan. Tiedän, että ADD-lääkkeet ovat joillekin paras vaihtoehto. Haluan vain muistuttaa, että kyseessä on oireita hoitava, ei parantava lääke, jolla voi olla myös vakavia fyysisiä vaikutuksia. Jos olisin nykytietämyksellä ensimmäistä Concerta-reseptiä hakemassa, repisin sen ja siirtyisin suoraan kuntoutumis-ja leppoistamisvaiheeseen.