Synnytys, mikä olisit halunnut tietää etukäteen?

Mulla oli vielä jaloissa tunto epiduraalin jälkeen ja olisin voinut kävelläkin. Lisäksi tunsin pissahädänkin ihan normaalisti, mutta pissatti puolen tunnin välein. Olisin voinut vessaan kävellä, mutta kätilö ei antanut. Siinä sitten puolen tunnin välein pyysin alusastiaa. Kätilö ihmetteli, miten tunsin hädän, kun yleensä epiduraalissa ihmiset pissaavat alleen..

Mies olisi voinut avustaa kävelemisessä, mutta kun ei..

P.S. Peräpukamat olivat ikävin yllätys ikinä.

Olisin halunnut epparin myös tokassa synnytyksessä, jos olisin tiennyt, että repeämä sattuu paljon enemmän, kuin siististi leikattu eppari, repeämä parani hitaasti ja oli saatanan kipeä verrattuna eppariin, joka parani viikossa kivuttomaksi. Ekassa synnytyksessä epparin ansiosta ponnistusvaihe oli ohi alle 10min. Tokassa pelkäsin isomman vauvan vuoksi repeämää niin paljon, että ponnistusvaihe pitkittyi tuntiin. Pyysinkin epparia,mutta eivät tehneet, sanoivat vaan että kyllä se mahtuu, älä huoli, emme anna sinun revetä. Miten helvetissä sen muka voi estää?!!
Ekan synnytyksen jälkeen pimppa parani hyvin ja palautui normaalin näköiseksi ja tuntuiseksi. Tokan jälkeen yhtä lihatursua, syvältä sisältä tosi löysä halli, kohdunkaula melkein kurkkii emättimen aukosta, kuulemma pitkä ponnistusvaihe aiheutti tuon venymisen ja vauriot.
Vielä liki 2v jälkeenkään ei esim tamponia voi käyttää, kun kohdunkaula puskee sen ulos. Seksi on taiteilua, koska mies ei saa työnnettyä kaluaan tarpeeksi syvälle, pitää taiteilla ohi kohdunkaulan ja lykkiä sillä tavoin oudosti emättimen pohjukkaan. Kyllä vituttaa ja suututtaa. Kohdunlaskeumaa mulla ei kuulemma ole, onneksi. Eli ennemmin huolella tehty siisti eppari, joka ei anna emättimen aukon revetä holtittomasti ja ei veny lörpöksi, kuin repeämä, joka paranee huonosti, pitkittää ponnistusta ja antaa aukon venyä muodottomaksi kraateriksi :(

Eka sektio sujui hyvin, paranin nopeasti-toisen sektion jälkeen tulivat todella voimakkaat jälkisupistukset. Kolmannen sektion jälkeen osasin jälkisupistuksia ennakoiden pyytää ja ottaa hyvissä ajoin särkylääkettä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:11"]Olisin halunnut epparin myös tokassa synnytyksessä, jos olisin tiennyt, että repeämä sattuu paljon enemmän, kuin siististi leikattu eppari, repeämä parani hitaasti ja oli saatanan kipeä verrattuna eppariin, joka parani viikossa kivuttomaksi. Ekassa synnytyksessä epparin ansiosta ponnistusvaihe oli ohi alle 10min. Tokassa pelkäsin isomman vauvan vuoksi repeämää niin paljon, että ponnistusvaihe pitkittyi tuntiin. Pyysinkin epparia,mutta eivät tehneet, sanoivat vaan että kyllä se mahtuu, älä huoli, emme anna sinun revetä. Miten helvetissä sen muka voi estää?!!
Ekan synnytyksen jälkeen pimppa parani hyvin ja palautui normaalin näköiseksi ja tuntuiseksi. Tokan jälkeen yhtä lihatursua, syvältä sisältä tosi löysä halli, kohdunkaula melkein kurkkii emättimen aukosta, kuulemma pitkä ponnistusvaihe aiheutti tuon venymisen ja vauriot.
Vielä liki 2v jälkeenkään ei esim tamponia voi käyttää, kun kohdunkaula puskee sen ulos. Seksi on taiteilua, koska mies ei saa työnnettyä kaluaan tarpeeksi syvälle, pitää taiteilla ohi kohdunkaulan ja lykkiä sillä tavoin oudosti emättimen pohjukkaan. Kyllä vituttaa ja suututtaa. Kohdunlaskeumaa mulla ei kuulemma ole, onneksi. Eli ennemmin huolella tehty siisti eppari, joka ei anna emättimen aukon revetä holtittomasti ja ei veny lörpöksi, kuin repeämä, joka paranee huonosti, pitkittää ponnistusta ja antaa aukon venyä muodottomaksi kraateriksi :(
[/quote]

En oo koskaan synnyttäny, eikä termit oo tuttuja. Sori, tyhmä kysymys ehkä: mikä on eppari? Siististi leikattu eppari? Häh :D

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:11"]Olisin halunnut epparin myös tokassa synnytyksessä, jos olisin tiennyt, että repeämä sattuu paljon enemmän, kuin siististi leikattu eppari, repeämä parani hitaasti ja oli saatanan kipeä verrattuna eppariin, joka parani viikossa kivuttomaksi. Ekassa synnytyksessä epparin ansiosta ponnistusvaihe oli ohi alle 10min. Tokassa pelkäsin isomman vauvan vuoksi repeämää niin paljon, että ponnistusvaihe pitkittyi tuntiin. Pyysinkin epparia,mutta eivät tehneet, sanoivat vaan että kyllä se mahtuu, älä huoli, emme anna sinun revetä. Miten helvetissä sen muka voi estää?!!
Ekan synnytyksen jälkeen pimppa parani hyvin ja palautui normaalin näköiseksi ja tuntuiseksi. Tokan jälkeen yhtä lihatursua, syvältä sisältä tosi löysä halli, kohdunkaula melkein kurkkii emättimen aukosta, kuulemma pitkä ponnistusvaihe aiheutti tuon venymisen ja vauriot.
Vielä liki 2v jälkeenkään ei esim tamponia voi käyttää, kun kohdunkaula puskee sen ulos. Seksi on taiteilua, koska mies ei saa työnnettyä kaluaan tarpeeksi syvälle, pitää taiteilla ohi kohdunkaulan ja lykkiä sillä tavoin oudosti emättimen pohjukkaan. Kyllä vituttaa ja suututtaa. Kohdunlaskeumaa mulla ei kuulemma ole, onneksi. Eli ennemmin huolella tehty siisti eppari, joka ei anna emättimen aukon revetä holtittomasti ja ei veny lörpöksi, kuin repeämä, joka paranee huonosti, pitkittää ponnistusta ja antaa aukon venyä muodottomaksi kraateriksi :(
[/quote]

En oo koskaan synnyttäny, eikä termit oo tuttuja. Sori, tyhmä kysymys ehkä: mikä on eppari? Siististi leikattu eppari? Häh :D
[/quote]
Google?

Tämä on velan aloitus.

Olin yllättynyt ettei synnytys sattunut niin paljon kuin kuvittelin. Olin yllättynyt siitä miten helposti synnytys meni. Minua oli varoiteltu että vauva voi olla aika mählässä ja harmaa syntyessään, mutta vauva oli siisti ja vaaleanpunainen kuin amerikkalaisessa tv-sarjassa. Luulin myös että kakkaa ja pissaa tulee alle, mutta eipä tullut kumpaakaan. Huh!

Eppari=episiotomia eli välilihan leikkaus. Paraneminen sen jälkeen muuten kestää kaaaauan, kivut on ihan järkyttävät ja istumaan ei pysty kahteen ensimmäiseen viikkoon. Mutta itse olisin halunnut tietää, että synnytyksessä on YKSIN! Kätilö käy siis vain välillä tarkastamassa tilanteen/ jos erikseen pyydät. Tämä yllätti minut, oletin että kätilö olisi koko ajan paikalla. Onneksi mies oli mukana niin ei tarvinnut yksin olla.

Että elektiivinen sektio voi olla vielä kaikkein optimistisintakin arviotani helpompi kokemus. Pidin itseni kuntoilemalla ja hyvällä ruokavaliolla huippukunnossa (paino nousi vain 8kg) koko helpon raskauden ajan ja paraneminen oli erittäin helppoa ja nopeaa. Seuraavana päivänä oloni oli täysin normaali ja hyvä. Vauva oli alusta alkaen hyväkuntoinen ja pirteä, pisteet 9, 10, 10. Mies hoiti hänen vaipanvaihtonsa ekana päivänä, minä siitä eteenpäin. Maito nousi normaalisti ja en passauttanut itseäni kätilöillä alatieäitejä enempää. Kipuja en kokenut missään vaiheessa - ellei imetyksen sattumista lasketa, nännit oli hyvästä imuotteesta huolimatta ihan riekaleina vaikka maitoa tulikin ja kaikki myönsivät kysyttäessä, että imetys tosiaan sattuu vaikka sen tekisikin oikein. Menen ilolla seuraavaan sektioon muutaman kuukauden päästä :)

Minä olen ihan oikeasti järkyttynyt! Miten voi nykyaikana olla yksi lääketieteen osa-alue, jossa potilaan intimiteetin ja jopa (seksuaali)terveyden hoidolla ei ole väliä?! Onko tämä kulttuurillinen juttu, tai siis onko kohtelu samanlaista kaikissa sivistysvaltioissa? Jos minä joskus synnytän, voinko "vaatia", että mahdollisuuksien mukaan minua kohdeltaisiin ihmisenä eikä vain porsivana naisena, jota voi käskyttää kontilleen, ämpärille jne? Niin pitääkö siis pissatakin hoitohenkilökunnan nähden?! 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 08:03"]

Siis.. tuollaistako se oikeasti on?! Pitääkö siellä käskystä pissata ämpäriin yms? Menettääkö synnyttäjä kaiken intimiteettinsä?

[/quote]

Jos kaikki menee hyvn, useimmat meistä saavat valita, ottavatko lääketieteellisen vai luonnollisen synnytyksen. Lääketieteellisessä tulee piuhoja ja makuuttamista, luonnollinen taas sattuu. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jokainen voi itse miettiä, kumpi on se oma tyyli. Mutta toimenpide yleensä johtaa toimenpiteeseen.

Terv "eräs, joka on saanut pitää intimiteettinsä".

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 08:03"]Siis.. tuollaistako se oikeasti on?! Pitääkö siellä käskystä pissata ämpäriin yms? Menettääkö synnyttäjä kaiken intimiteettinsä?
[/quote]

Minulla 2 synnytystä ja niissä on kyllä täytynyt nöyrtyä jos jonkinlaiseen. Vauvan hyvinvointi ja synnytyksen oikeanlainen eteneminen on tärkeintä, ei paljon äidin mielipiteitä kysytä. Mutta ne kokemukset jää sinne sairaalaan, en ole jälkeenpäin niitä juuri miettinyt.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:46"]

Minä olen ihan oikeasti järkyttynyt! Miten voi nykyaikana olla yksi lääketieteen osa-alue, jossa potilaan intimiteetin ja jopa (seksuaali)terveyden hoidolla ei ole väliä?! Onko tämä kulttuurillinen juttu, tai siis onko kohtelu samanlaista kaikissa sivistysvaltioissa? Jos minä joskus synnytän, voinko "vaatia", että mahdollisuuksien mukaan minua kohdeltaisiin ihmisenä eikä vain porsivana naisena, jota voi käskyttää kontilleen, ämpärille jne? Niin pitääkö siis pissatakin hoitohenkilökunnan nähden?! 

[/quote]

Mä olen ollut synnytyksissäni just siinä asennossa kuin ole halunnut ja käynyt vessassa just silloin kun on hätä ollut. Kummallakin kerralla tosin jälkeisvaiheen jälkeen, kun ole ihaillut vauvaa, kätilöt ovat pyytäneet käymään vessassa. En ole ottanut sitä loukkauksena. Siinä tilanteessa se pissahätä ei luomusynnyttäjälläkään tunnu, ja pissaaminen synnytyksen jälkeen on tervellistä virtsateille ihan niin kuin seksinkin jälkeen.

Että epiduraali ei vie kipua kokonaan pois! Vauvan pää painoi jotain hermoa, ei ole ikinä sattunut persukseen niin pahoin..
myös siitä olisi voitu varoittaa, että vauva pulauttelee synnytyksen jälkeen lapsivettä. Kutsuin hädissäni hoitajaa, koska en tiennyt onko kyse jostain vakavasta!

Ok, ehkä se sitten tavallaan on luonnollista siinä tilanteessa.. mutta hurjalta silti kuulostaa! Olen erittäin yksityinen ja haluaisin pitää intiimit asiat mahd. paljon itselläni. Tämä ketju kyllä tosiaan asetti lapsen hankkimiseni uuteen valoon!! Ehkä en niin kovasti sitten lasta haluakaan kun en pysty nöyrtymään kaikkeen..

Kyllähän se pissa pitää jotenkin pois ihmisestä saada, synnyttäjästäkin. Vai meinaatteko, että kätilön pitäisi käydä vessassa potilaan puolesta, ettei tältä mene ihmisarvo.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:28"]

Ok, ehkä se sitten tavallaan on luonnollista siinä tilanteessa.. mutta hurjalta silti kuulostaa! Olen erittäin yksityinen ja haluaisin pitää intiimit asiat mahd. paljon itselläni. Tämä ketju kyllä tosiaan asetti lapsen hankkimiseni uuteen valoon!! Ehkä en niin kovasti sitten lasta haluakaan kun en pysty nöyrtymään kaikkeen..

[/quote]

No ehkä et, mutta sitä synnytystä edeltää tavallisesti kuitenkin n. 9kk odotus neuvolakäynteineen, ettei sitä ihan kylmiltään joudu normaalitilasta synnytyssaliin. En tiedä miksi ämpäriin olisi ketään pissatettu, mutta siis kyllähän sairaalassa ihan tyypillisesti potilaat käyttää alusastioita, vaikka ei olisi synnyttäjäkään, jos ei jostain syystä ole helppo kulkea vessaan tai ole katetria kuitenkaan laitettu. Jos et ole ikinä ollut sairaalahoidossa niin varmaan moni asia voi tulla yllätyksenä.

Mutta sekin että kun synnytys on käynnissä, niin et ole ihan oma itsesi, etkä välttämättä mieti ympäristöä juurikaan. Toisen lapsen syntyessä ehdittiin juuri ja juuri sairaalaan ja ihan kenestäkään välittämättä potkin vaatteita pois päältä aulassa, kun lapsi oli tulossa. Olisin ilomielin synnyttänyt siihen paikkaan kun vain pääsin autosta ulos, vaikka huomasin että jotain ihmisiä, ehkä jopa lapsia istui siinä aulatilassa hämmentyneen näköisinä. Oli kuitenkin ihan arkipäivä ja aulasta kulkua muuallekin kuin synnyttämään... Onneksi kätilöt ehti kärrätä saliin. Toisaalta olihan se hyvin intiimi synnytys sikäli, että kukaan ei ehtinyt ropeltaa eikä käskyttää mitään kun tultiin karmit kaulassa sairaalaan, ihan sai liikkua loppuun asti miten halusi. Ja kun oli toinen lapsi ja kaikki hyvin, niin senkin jälkeen sai aika rauhassa olla ne pari päivää osastolla.

Minut yllätti synnytyksessä se, että unohdan kaikki ohjeet ja ajattelukyky häviää. Supistusten mittaaminen on vaikeaa jos aivot ei toimi (onneksi on nyt helppokäyttöinen aplikaatio puhelimessa) ja kun supistukset on tehokkaita mutta ei kovin kivuliaita, synnytys pääsee pitkälle eikä mikään "tule sairaalaan sitten kun et kotona kestä" ole hyödyllinen neuvo. Ohjeet on totta kai luotu keskivertotapausta ajatellen, mutta kaikki me ollaan yksilöitä. Ja se yllätti että kätilökään ei välttämättä osaa arvioida miten pitkällä synnytys on tai miten nopeasti etenee, vaan esikoisenkin kohdalla arvioi ensin minun käytöksen perusteella että tuskin on edes käynnissä, sitten ilmeisesti supistusten keston (melko lyhyitä) perusteella että hitaasti etenee, vaikka oltiin jo lähellä ponnistusvaihetta.

Myös se yllätti, että vaikka en ole hyväkuntoinen vaan ylipainoinen, ei ole ollut mitään ongelmaa jaksaa ponnistaa vauvoja ulos ja olen ollut virkeä heti synnytyksen jälkeen, hormonien ansiosta tavallistakin virkumpi. Itsekin pelkäsin etukäteen sitä, että aiheutan ongelmia vauvalle ja itselleni ja olen laiska ja heikko ja en selviä ja kuolen häpeällisellä tavalla laiskana lihavana synnyttäjänä. Totta kai vahva peruskunto ja normaalipaino olisi hyviä asioita, ja varmasti pitkittyneessä synnytyksessä tai etenkin komplikaatioiden/verenhukan kanssa auttaisivat pysymään toimintakykyisenä ja toipumaan. Mutta synnytys voi edetä hyvin ja itsestään ilman että se on sen suurempi rasitus huonokuntoisellekaan tai että siitä jää mitään erityistä toivuttavaa.

Yllätti myös se, että en tajunnut että vauva oli aika sininen, olin nähnyt tosi sinisiä vastasyntyneitä telkkarissa ja pelännyt että miten suhtaudun jos oma vauva on mustikkazombien näköinen. Omallakin oli napanuora kaulan ympärillä ja mies sanoi että oli sininen, mutta itse en huomannut sitä vaan olin ihan vilpittömästi sitä mieltä että onneksi tuli sellainen söpö vaaleanpunainen. Niin ja se yllätti että imetys sattui ensimmäiset viikot vaikka mitään vikaa ei ollut.

[/quote]

Kiitos vastauksestasi!

En todellakaan ole ollut ikinä edes sairaalassa hoidossa. En ole tuota tullut ajatelleeksikaan, että jo se on tavallaan siitä omasta itsestä ja tietyistä intiimeistäkin asioista luopumista.. Ja neuvolakäynti sisätutkimuksineen (niitä kaiketi tehdään) ja muine tutkimuksineen varmasti vie tiettyä yksityisyyden kokemusta jo valmiiksi pois.. Tarkoititko tätä?

Voiko ajatella, etä sillä hetkellä, kun se oma vauva on mahassa, tuollaiset ns.intimiteetin menetykset yms euvät enää tunnu niin loukkaavilta tai pahoilta? Vaikka tällä hetkellä ei-raskaanaolevana ja aina terveenä olleena ne kuulostavatkin.. no, hiukan nöyryyttäviltä!

[/quote]

Sitä juuri tarkoitin. Tietysti eri ihmiset suhtautuu eri tavalla, jollekin se koskemattomuus voi olla iso asia ja eihän kaikki edes käy neuvolassa, taikka kieltäytyvät osasta tutkimuksia. Vaikea sanoa mikä on tervettä intimiteetistä kiinnipitämistä ja mikä ongelmaista. Toki sitten on eroja myös terveydenhoitohenkilöstössä, että miten hienotunteisia ovat. Edellisessä raskaudessa katselin brittien synnytysohjelmia, ja huomasin että välttivät kovin sisätutkimuksen tekoa, jos se piti tehdä niin aina oli peite synnyttäjän päällä ja oltiin hyvin diskreetisti. Suomessa ehkä on totuttu tekemään vähän rempseämmin... Minusta se neuvolailu on omalta osaltaan kuitenkin valmentanut kohti synnytystilannetta, sitä tottuu asioihin jotka ei terveen lapsettoman aikuisen arkielämässä ole niin tavallisia, siis että vieraille ihmisille selvittää vaikka painoa tai valkovuodon määrää ja häpyhuulten turvotusta. Ja toki raskausaikana joutuu itse omassa kehossaan huomaamaan ne muutokset ja saattaa konkreettisesti tuntea, että oma keho ei ole sillä tavalla oma kuin siihen asti on ollut. Raskaus on sellainen tila, jossa minusta omat estot on siirrettävä syrjään, koska siihen lapsen ulos saamiseen vähintäänkin sitten tarvitsee jonkun auttamaan.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 09:11"]Olisin halunnut epparin myös tokassa synnytyksessä, jos olisin tiennyt, että repeämä sattuu paljon enemmän, kuin siististi leikattu eppari, repeämä parani hitaasti ja oli saatanan kipeä verrattuna eppariin, joka parani viikossa kivuttomaksi. Ekassa synnytyksessä epparin ansiosta ponnistusvaihe oli ohi alle 10min. Tokassa pelkäsin isomman vauvan vuoksi repeämää niin paljon, että ponnistusvaihe pitkittyi tuntiin. Pyysinkin epparia,mutta eivät tehneet, sanoivat vaan että kyllä se mahtuu, älä huoli, emme anna sinun revetä. Miten helvetissä sen muka voi estää?!! Ekan synnytyksen jälkeen pimppa parani hyvin ja palautui normaalin näköiseksi ja tuntuiseksi. Tokan jälkeen yhtä lihatursua, syvältä sisältä tosi löysä halli, kohdunkaula melkein kurkkii emättimen aukosta, kuulemma pitkä ponnistusvaihe aiheutti tuon venymisen ja vauriot. Vielä liki 2v jälkeenkään ei esim tamponia voi käyttää, kun kohdunkaula puskee sen ulos. Seksi on taiteilua, koska mies ei saa työnnettyä kaluaan tarpeeksi syvälle, pitää taiteilla ohi kohdunkaulan ja lykkiä sillä tavoin oudosti emättimen pohjukkaan. Kyllä vituttaa ja suututtaa. Kohdunlaskeumaa mulla ei kuulemma ole, onneksi. Eli ennemmin huolella tehty siisti eppari, joka ei anna emättimen aukon revetä holtittomasti ja ei veny lörpöksi, kuin repeämä, joka paranee huonosti, pitkittää ponnistusta ja antaa aukon venyä muodottomaksi kraateriksi :( [/quote] En oo koskaan synnyttäny, eikä termit oo tuttuja. Sori, tyhmä kysymys ehkä: mikä on eppari? Siististi leikattu eppari? Häh :D [/quote] Google?

Et voinu vaan vastata?...

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:59"]

Yllätyin tuskasta, jota tuntee peräpukamien vuoksi. Taju oli lähteä. Tuosta pitäisi puhua niin paljon enemmän!

[/quote]

Mulla ei ole ollut peräpukamia, mutta miehellä on. Välillä tuntuu, että se on kärsinyt pukamiensa kanssa enemmän kuin minä helpoissa synnytyksissäni. Olen tainnut siitä joskus vähän ivaillakin. Täytynee parantaa tapansa.

Olisin halunnut tietää että molemmat synnytykseni alkavat/ edistyvät niin nopeasti ettei mitään peräruiskeita ehditty antaa vaan ulostin sitten molemmilla kertaa pöydälle mieheni silmien edessä... :(