Synnytys, mikä olisit halunnut tietää etukäteen?

Mulle olisi voitu kertoa, että synnytystä ei kannata suunnitella. Voi tapahtua asioita, jonka jälkeen synnytys ei ole vallassasi, vaan että vauvan sydänäänien romahdus voi aiheuttaa sen, että olet sängyssä loppusynnytyksen. Tämä on sattunut mulle kahdessa eri synnytyksessä. Toisessa napanuora kolmesti vauvan kaulan ympärillä ja toisessa se oli solmussa.

Olisi voitu kertoa myös, että kaikille ei tule luonnollisia supistuksia.

Se oltaisiin myös voitu kertoa, että vaikka kiloja lähtee synnytyksessä, vatsa on löysä pussi ja kotiin piti lähteä äitiyshousuissa.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:28"]

Itseäni hämmentää tuo kakkaaminen, siis ymmärrän toki mistä se johtuu mutta voiko siihen vaikuttaa jotenkin? En haluaisi puskea paskaa pöydälle kun vauva olisi tarkoitus saada ulos. Vaikka niille työntekijöillehän se on varmaan ihan normia eikä niitä kiinnosta? Vai miten ne suhtautuu?

[/quote]

Ei siihen oikein voi vaikuttaa, joissain sairaaloissa saattaa saada peräruiskeen muttei se silti takaa ettei ponnistaessa tulisi. Itse olin ripulilla muutaman päivän ennen synnytystä ja synnytyksen käynnistyessä tuli varmana kaikkien vuosien aikana kerätty kuonakin ulos, ei tullut enää ponnistusvaiheessa. Kätilöille ihan arkipäivää eivätkä tee numeroa.

Ekassa synnytyksessä en kakannut, silloin sain epiduraalin ja ponnistuksen tarvettakaan ei tullut. Toisella kerralla en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä ja ponnistuksen tarve oli aivan järjetön. Paskaa vaan tuli ja rukoilin jumalaa että se loppuis jo. Kaiken lisäksi se haisi sinä päivänä ihan järkyttävän pahalle. Nolotti enemmän kuin ikinä mutta siinä tilanteessa ei vaan jotenkin jaksanut välittää. Kätilö siivosi kakat ja homma jatkui.

Normaali asia hoitohenkilökunnalle, ei tarvitse hävetä mitään. He ovat kokeneita ja nähneet kaiken monta kertaa

Jännitin kovasti sitä mahdollista pöydälle kakkaamista, repeämistä ja vessassa käyntiä synnytyksen jälkeen. Kummassakaan synnytyksessä ei tullut kakkaa tai repeämiä ja vessassa käynti ei tuntunut yhtään erilaiselta kuin aikaisemminkaan. Olin kyllä yllättynyt siitä kuinka kipeitä supistukset voivat olla!! Toisessa synnytyksessä ymmärsin sentään ottaa epiduraalin ja koko toimitus oli lähes miellyttävä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:49"]

Normaali asia hoitohenkilökunnalle, ei tarvitse hävetä mitään. He ovat kokeneita ja nähneet kaiken monta kertaa

[/quote]

Kun nyt puhutaan tästä, että ihmisen suolistomikrobisto on tärkeä terveydelle ja vaikuttaa immuunijärjestelmään, niin jos äidin mikrobisto on jotenkin huono, niin kannattaako sitä tartuttaa vauvaan? Vai riippuuko se mikrobisto geeneistä eli sitä ei voi valita mutta miksi sitten tehdään ulosteensiirtoja? Voiko vauva saada synnytyksessä epäedellisen mikrobiston?

Joskus tuli telkkarista joku ohjelma jossa epäiltiin joillain suolimikrobilla olevan yhteys autismiin. Jos nyt ajatellaan, että autismi johtuisi jostain mikrobista ja äiti olisi autisti, niin voiko sen tarttumisen vauvaan ehkäistä? 

Olisin halunnut tietää, että kaikki tulisi menemään paljon nopeammin ja helpommin kuin pelkäsin. Etten tarvitsisi kivunlievitystä. Ettei sitä repeämääkään tarvitse pelätä.

Hermoilin asiaa aika paljon etukäteen, mutta synnytys hujahti ohi ja oli oikeastaan ihan mukava kokemus.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:54"]

Synnytys meni oikein mallikkaasti, niin että ei siitä sen ihmeempää. Mutta miksi ei kukaan kertonut ennakkoon, kuinka kamalaa on ensimmäinen vessassa asioiminen synnytyksen jälkeen??? Pissaaminen toosa tikattuna on asia sinänsä, mutta se ensimmäinen kakka, voi luoja!

[/quote]

Juuri tämä! Ihan kamalaa oli.
[/quote]

Joo, ja sit kun mielussään itseksesi hihkut siellä vessassa että jee, mä pystyin ja se helpotuksen tunne. :) :)

2 asiaa olisin halunnut  tietää ennen synnytystä.

Ensimmäisenä sen että avautumisvaiheen supistukset saattaa olla niin kivuliaita, että käperryt henkisesti itseesi ja pelkkä hengittäminenkin supistuksen aikana on tietoisen työn takana. Tottakai tiesin että tekee kipeää mutta en ole elämässäni kokenut niin hirveää kipua kuin esikoisen synnytyksen avautumisvaihe. Olin varma että kuolen.

Toinen asia. Minua oli kavereiden ja neuvolan toimesta kehotettu ensisynnyttäjänä luottamaan kätilön asiantuntemukseen. Kätilö kyllä ehdottaa eri kivunlievityksiä avautumisvaiheessa. No mitä sitä tyhjää, ei ehdottanut yhtään mitään. Itse piti kaikki pyytää.  Muutenkin suhtautui minuun kuin olisin tullut v*ttumaisuuttani häiritsemään häntä. Onneksi kätilö vaihtui juuri ennen ponnistusvaihetta.

Olisin halunnut tietää, ettei synnytyksessä välttämättä saa liikkua vapaasti ja olla siten kuin tuntuu parhaimmalta, vaan sut voidaan pakottaa makaamaan letkuissa liikkumattomana kovissa tuskissa koko ajan (mulla yli 10 tuntia).

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:28"]Itseäni hämmentää tuo kakkaaminen, siis ymmärrän toki mistä se johtuu mutta voiko siihen vaikuttaa jotenkin? En haluaisi puskea paskaa pöydälle kun vauva olisi tarkoitus saada ulos. Vaikka niille työntekijöillehän se on varmaan ihan normia eikä niitä kiinnosta? Vai miten ne suhtautuu?
[/quote]

Eioä sitä oikein voi vaikuttaa..
Mulla oli loppuraskauden ajan ihan järkky ummetus.. yritin kotona microlaxilla hoitaa muttei oikein tehonnut.
Synnärille päästyäni pyysin ekaksi että saisinko peräruiskeen johon kätilö tuumasi että ensin täytyy tarkistaa kohdunsuun tilanne, ettet vaan synnytä pöntölle. Olinkin jo 9cm auki joten jäi ruiske saamatta. Tuumasin vain kätilölle että sit mä paskon tohon sängylle koska mulla on ollut järkky ummetus päällä jo monta viikkoa.. tähän kätilö tuumasi että älä huoli, keskity vain supistuksiin ja tulevaan vauvaan.
Ja kyllä, paskat tuli sänkyyn. Tosin en itse sitä tiennyt mutta kysyin mieheltäni.

Siinä ei oo mitään hävettävää. Luonto tyhjentää suolen vauvan tieltä.. :)

Olisin halunnut tietää, että ei kannata ponnistaa liian voimakkaasti: repesin sisältä sen verran ikävästi, että piti mennä leikkuriin heti synnytyksen jälkeen. :/ Vaikka haavat paranivat ja arpeutuivat hyvin, vieläkin arpia kolottaa toisinaan.

Synnytin ekan lapsen yksin ja synnytys käynnistettiin ja voin sanoa että ne täydet oksitosiinisupparit tuntuivat epiduraalin läpi.
Toinen alkoi luomuna ja meni iisisti läpi luomuna.. Lopussa huusin, että saako vielä puudutetta kun lapsi oli väärässä asennossa ja tunsin miten lapsi kääntyi ja se sattui niin että meinasi taju lähteä.
Eli, ylläri oli että luomu helpompi kuin käynnistetty ja puudutettu.

Olin ekan muksun synnyttänyt tyksissä.
Ja siellä kun kävin ekan kerran kakalla, tuli sitä niin paljon että meni pönttö tukkoon.

Vessa oli pieni koppero ja olin kauhuissani kun ei pönttö vetäny.....

Olisin halunnut tietää, että synnytyksestä voi selvitä ilman repeämiä, episotomiaa, kauheita tuskia, jälkikipuja, peräpukamia, laskeumia, pidätysongelmia, alapään tuhoutumista, särkyjä maidonnoususta, traumoja, jne... Olin kuullut vain kauhukertomuksia, ja luullut tsemppauksia vaan tyynnyttely-yrityksiksi. Turhaan jännitin. Kaikki meni hienosti ja kivuttomasti, vaikka olin henkisesti varautunut paljon pahempaan! Tosin yllätyksenä tuli myös viiden viikon jälkivuoto, mutta se oli pientä se :)

No, joku ois voinu kertoa, että se odottaminen avautumisvaiheessa on tosi tylsää. Siis oikeesti tylsää, silloin ois tarvinnu ipadin ja pikkukiviä, joilla ois voinu viskellä miestä hereille.

Että kaikki kätilöt eivät halua antaa kivunlievitystä...että synnyttäjä jätetään välillä yksin...että epparin parantuminen voi kestää tosi kauan...että jos oot monisynnyttäjä niin sua ei neuvota eikä auteta missään...ja että vaikka kaikki on hyvin niin makuutetaan sairaalassa vähintään kaksi päivää vaikka asut sairaalan vieressä...että viidettään odottava voi silti pelätä synnyttää.

Olisin halunnut tietää että kroppa palautuu entiselleen parissa kuukaudessa. Järkytyin synnytyksen jälkeen, kun menin ekaa kertaa suihkuun. Kuinka hirveä reppu maha oli ja se turvotus alapäässä. Olin ihan varma että en palaudu koskaan. Toisin onneksi kävi. Tsemppiä teille synnyttäneet, kyllä se siitä!

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:20"]

Synnytys kesti 37h, joista olin synnytyssalissa 17h. Synnytykseni olo lähes täysin kivuton, lukuunottamatta loppuvaihetta, jolloin olin saanut maksimiannokset kipulääkkeitä. Seuraavan synnytyksen kipuja en pelkää yhtään. Sanoin heti kätilölle, että ainoa toiveeni on mahdollisimman kivuton synnytys.

[/quote] mut seuraavapa voi kestää n.5-6 h ja kivun lievitys olla tyylin vain spinaalipuudutus kun kerran muuta ei keretä antamaan! Joo tokassa synnytyksessä näin kävi mulle ja kaikki supparit tuntui todellakin vatsassa.. mut sen kesti sillä kun tiesin synnytykseni olevan nopea ja aika meni todellakin nopeasti.. eniten yllätti se että istukan irtoamista odotetaan TUNTI! Siis yrittävät kyllä käsi pelin saada sen irti.. verta menettää siinä ajassa sellaisen reilun litran verra! ja ekan synnytyksen jälkeen sain hemohessiä tokassa en! Miksen?? Oli pikkasen heikko olo sen jälkeen ja käskettiin vaan ylös sängystä vaikka meinasin pöyrtyillä tuon tuosta! Kun kysyin miksen saanut hemoh. Sanottiin vaan että mene hakemaan rautakuuri apteekista! ja samassa paikassa synnytin! 

Ja sekin yllätti kuinka eritavAlla sairaan hoitajat vastaavat samaan kysymykseeni tunnin sisällä.. kuinka toista synnyttäneet jätetään tyyliin oman onnen nojaan jos osasto on täynnä ja kiire! Käsketään mennä vessaan.. mut joo kukaahan ei ota katetria vaan pois että sinne pääsee...

Ja 9 en mun kyl tarvinkut pahemin kääntyillä... kerran ainoastaan että Anestesia lääkäri saa piikin selkään.. tosin epiduraalissahan pitää kummallakin kyljellä olla että leviää joka paikkaan..

Siis.. tuollaistako se oikeasti on?! Pitääkö siellä käskystä pissata ämpäriin yms? Menettääkö synnyttäjä kaiken intimiteettinsä?