Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen koulukiusattu, nyt nykinen kiusaaja, vihaan ihmisiä ja piikittelen kaikille. Rahaa on kivasti joka tuo valtaa, muuta en kaipaa, raha ei petä, toisin kuin ihmiset.

Sä olet uhriutumisesta humaltunu narsisti, on kyllä ihailtavaa!

Rriippuu ihan ihmisestä ka monesta muustakin asiasta, ympäristötekijät... mieheni oli vakavasti koulukiusattu ja koki vakavaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa, myös seksuaalista. Se selvisi aika hyvin, mutten ihan tiedä miten kuvata sitä kilpailuhenkisyyttä ja näyttämisen tarvetta, mikä jäi. Tiedättekö sillälailla high road henkisesti kuitenkin. Lyhyesti sitä ei onnistuttu nujertamaan, menestyy aikalailla joka osa-alueella paljon tavallista paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Entisellä koulukiusatulla säästöjä 30 000 euroa, koulukiusaajilla saman verran velkaa. En ole sentään kaikessa epäonnistunut.

Mistä tiedät toisten ihmisten velkatilanteen? Siis miten ihmiset on tämän ketjun perusteella hyvinkin perillä kiusaajiensa elämästä? Somesta? Roikkuuko porukka niin paljon menneessä että ylipäänsä kiinnostaa selvittää muiden nykyisiä elämäntilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen koulukiusattu, nyt nykinen kiusaaja, vihaan ihmisiä ja piikittelen kaikille. Rahaa on kivasti joka tuo valtaa, muuta en kaipaa, raha ei petä, toisin kuin ihmiset.

On se tosiaan jännä kuinka sut aina petetään vaikka oot noin hieno mies.

Olen 32 vuotias nainen. Naisillakin voi olla rahaa, kun kaikki naiset ei elä miesten siivellä, elättinä.

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines joutuu kiusatuksi.

Kiusaajat ovat paremmassa asemassa, koska maamme on rikollis, kiusaamis ja riistäjäystävällinen maa. Kiusaaja ei yleensä pärjäisikään yksin.  Vallanpitäjien malli sopii myös kiusaajan toimintatavaksi. Maassamme käynnissä oleva sukupuuttokehitys on ammattikiusaajien aiheuttama, tällä saastalla on ylivalta ja ylivoima ja eliittisakin voimakas tuki ja sympätiä.

Maamme kaatuminen ja riutuminen alkaa aivan pian ja kuihtuminen ja kuolema koittavat nopeammin kuin uskotaan, sillä mätä on syvällä valtarakenteissa.  Ei voi pelastaa mitenkään.

Meidän koulun muinaiset (mun kouluaikaiset) koulukiusaajat näkyy lähinnä käräjäoikeudessa. Perheväkivaltaa, eläinsuojelurikkomuksia, rattijuopumuksia. Nippu luusereitahan nuo ovat. Kun muille ei voi enää nyrkeillä päteä, niin vaimo ja koira saavat köniin. Lapsiparat onneksi muualla, pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta näin tämä elämä näyttää menevän😢

No eikä näytä. Itse olin 3 luokalta lähtien kiusattu 8 vuoden ajan, ja nyt hyvätuloisessa työssä, kaunis ja haluttua seuraa. Onneksi äitini on potkinut minua, kun en ole aina jaksanut tai on ahdistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines joutuu kiusatuksi.

Kiusaaja on kaikista heikoin.

Ei se noin ole, monet kiusaajat ovet sosiopaatteja, jotka aikuisina raivaavat tiensä huipulle ja esim. johtajiksi. He ovet sisältään tyhjiä, mutta eivät heikkoja.

Näistä asioista pitäisi puhua realistisesti ja rehellisesti, sillä se ei edistä mitenkään kiusaamisen vähentämistä, että sanotaan korulauseita siitä, miten kiusaajat ovat oikeasti ”luusereita”. Monesta heistä tulee nimenomaan voittajia aikuisina.

Heikkolahjaiset ja koulussa huonosti pärjäävät ovat häviäjiä aikuisina, mutta älykkäistä kiusaajista tulee usein voittajia, ja narsistisista ja sosiopaattisista piirteistä voi olla myös hyötyä varsinkin yritysmaailmassa ja politiikassa.

Kyllä oma havainto on, että kiusatuilla ei mene erityisen huonosti, vaikka se jälkensä jättääkin. Kuitenkin me kiusatut oltiin useammin niitä 'liian hikareita' kiusaajien mielestä. Eli tulevat amikset kiusasivat tulevia korkeakoulutettuja. En tiedä tarkemmin niiden kiusaajien kohtaloita, mutta ei ole heistä ainakaan mitään menestystarinoita kuullut. Kiusatuista tiedän itseni lisäksi useampia, jotka ovat opiskelleet pitkälle ja menestyneet vähintään kohtuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen koulukiusattu, nyt nykinen kiusaaja, vihaan ihmisiä ja piikittelen kaikille. Rahaa on kivasti joka tuo valtaa, muuta en kaipaa, raha ei petä, toisin kuin ihmiset.

On se tosiaan jännä kuinka sut aina petetään vaikka oot noin hieno mies.

Olen 32 vuotias nainen. Naisillakin voi olla rahaa, kun kaikki naiset ei elä miesten siivellä, elättinä.

Ja se taas ei liittynyt mitenkään siihen mikä mun pointti oli, aika narsistisesti kierrät kritiikin temppuilulla.

Olen myös entinen koulukiusattu ja elämä menny päin vttua. Kiusaaminen oli tuhoisaa itsetunnolle ja nuoren iässä, jos missä, se olisi ollut tärkeää olla kunnossa. Huonon itsetunnon takia, olin ujo, arka, syrjäänvetäytyvä, yksinäinen ja jäi monet asiat hoitamatta ja koulut kesken.

Kuitenkin tuntuu siltä, että kiusaajat ovat menestyneet ja kaikki asiat ollut kunnossa. Ovat toki myös ollut jo luonnostaan kauniita jakomeita, sekä vahva persoonaisia ja elämä kohdellut heitä hyvin parisuhteissa ja opiskeluissa.

En myöskään usko, että elämä olisi reilua kaikkia ihmisiä kohtaan.

Kiusaaminen on maanpetosrikos takautuvasti sotatilan astuessa voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen koulukiusattu, nyt nykinen kiusaaja, vihaan ihmisiä ja piikittelen kaikille. Rahaa on kivasti joka tuo valtaa, muuta en kaipaa, raha ei petä, toisin kuin ihmiset.

Näin käy joskus, surullista

Minua kiusattiin ja vainottiin niin rankasti ja väkivaltaisesti ”eliitin” taholta että syrjäydyn 30-vuotiaana. Ihan sama kun en lapsia enää halua.

Joku kommentoi

"Alahan ottaa vastuuta elämästäsi itse, ei kannata oikeasti loppuelämäksi jäädä piehtaroimaan itsesääliin sen takia, mitä lapsena on tapahtunut."

Olin koulukiusattu. Kiusaaminen teki todella pahaa. Itsetuntoni ja ihmisarvoni lytättiin. Minulle tehtiin täysin selväksi, etten ole saman arvoinen kuin muut. Lopulta sen uskoo itsekin. Siitä on vaikea päästä ylös ja eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kyyläät muita ja vertailet itseäsi muihin? Mikä ihmeen järkinsiinä on käyttää energiaa noin typerästi? Käytä mielummin se energiasi johonkin hyödylliseen ja itsesi kehittämiseen, opiskeluun tai vaikka kuntoiluun. Itsesääli ei ole koskaan auttanut ketään millään tavoin ja voit vaikuttaa elämääsi hyvinkin paljon halutessasi. Jos et halua, vaan mielestäsi on ihan ok maata ja valittaa vain, niin ok, mutta vaihtoehtoja on.

Siinä joku kiusaaja taas äänessä.

En ole toi jota lainasit, mutta hyvin tiivistää sun määkiminen sen mentaliteetin mikä monilla luusereilla on. Heti on oltava kyseessä ”kiusaaja”, jos joku kehtaa antaa realistisia ja paikkansa pitäviä ohjeita eikä pelkkää itsesäälissä kieriskelyä, katkeruutta ja lässynläätä.

Itse aiheesta, ei tosiaankaan pidä ap:n itsesäälin, vastuun pakoilun ja katkeruuden värittämä väittämä aina paikkaansa. Kiusaajathan usein on huonoista perheistä, ja päätyy pärjäämään todella huonosti. Huonosti pärjää tietenkin myös ne ihmiset, jotka ei kykene päästämään irti menneisyyden asioista, kyylää muita, ovat kateellisia ja katkeria eivätkä suostu myöntämään että syy omaan epäonnistumiseen katsoo ihan sieltä peilistä.

Mua kiusattiin pahasti koko ala- ja yläaste. Kiusaajina oli sekö luokan pojat että tytöt. En silti ole jäänyt niitä asioita murehtimaan, ja elämä on peruskoulun jälkeen sitten ollutkin kivaa. Miksi ihmeessä vaivaisin päätäni noilla asioilla, tulihan nii pyöriteltyä päässä jo ihan tarpeeksi silloin nuorena. Kiusaajistani en tiedä yhtään mitään, miksi tietäisin kun en heitä ole peruskoulun jälkeen nähnyt.

Osa entisistä kiusatuista jämähtää menneisyyteen, heittää vastuun elämästään muiden niskaan, katkeroituu ja kateuden myrkyttämänä säälii itseään kuolemaan saakka. Ärsyttävää porukkaa sellaiset ihmiset.

Ei mene. Minä elän ihan tavallista elämää. Kiusaajien joukosta löytyy vankilakundeja ja pahin niistä on tehnyt itsarin kun tyttöystävä jätti.  

Olen perheenäiti ja työssä käyvä insinööri, myös hyvin onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi

"Alahan ottaa vastuuta elämästäsi itse, ei kannata oikeasti loppuelämäksi jäädä piehtaroimaan itsesääliin sen takia, mitä lapsena on tapahtunut."

Olin koulukiusattu. Kiusaaminen teki todella pahaa. Itsetuntoni ja ihmisarvoni lytättiin. Minulle tehtiin täysin selväksi, etten ole saman arvoinen kuin muut. Lopulta sen uskoo itsekin. Siitä on vaikea päästä ylös ja eteen päin.

Niin, ja saman koin minä, joka päivä yhdeksän vuoden ajan. Enpä silti viitsinyt jäädä piehtaroimaan itsesääliin ja olla katkera luuseri koko loppuikääni. Eipä se helppoa ollut siitä kiusaamisesta nousta mutta pakko oli jos halusi että asiat parantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines joutuu kiusatuksi.

Kiusaaja on kaikista heikoin.

Ei se noin ole, monet kiusaajat ovet sosiopaatteja, jotka aikuisina raivaavat tiensä huipulle ja esim. johtajiksi. He ovet sisältään tyhjiä, mutta eivät heikkoja.

Näistä asioista pitäisi puhua realistisesti ja rehellisesti, sillä se ei edistä mitenkään kiusaamisen vähentämistä, että sanotaan korulauseita siitä, miten kiusaajat ovat oikeasti ”luusereita”. Monesta heistä tulee nimenomaan voittajia aikuisina.

Heikkolahjaiset ja koulussa huonosti pärjäävät ovat häviäjiä aikuisina, mutta älykkäistä kiusaajista tulee usein voittajia, ja narsistisista ja sosiopaattisista piirteistä voi olla myös hyötyä varsinkin yritysmaailmassa ja politiikassa.

Sen puolesta eivät ole voittajia että ovat peruuttamattomasti mieleltään sairaita. Oireilevat sitä tuhoamalla muita.

Mua ei ees kiinnosta mun yläasteajan kiusaajien elämät enää niin meen eteenpäin omassa elämässäni. Onneks en asu enää niiden kanssa samalla paikkakunnalla eikä mulla ole minkäänlaisia siteitä enää sille paikkakunnalle, niin niitä ei tarvii enää nähdä. Viime vuonna Facebookista stalkkasin niiden elämäntilanteita ja monet näytti asuvan vielä samalla paikkakunnalla tai naapuripaikkakunnilla.

T: aspergerdiagnoosin 8-vuotiaana saanut Helsingin yliopiston opiskelija M27