Yrittäisittekö 3:tta lasta 37-vuotiaana?

Ei missään nimessä! Kaksi on ehdoton yläraja lapsille.

En. Mutta jos tahdotte kolmannen niin mikä estää.

Se, että sun pitää kysyä täältä, kertoo, että olet epävarma. Siinä tilanteessa en yrittäisi. Kyllä se lapsenkaipuu tulee ihan ilman mielipiteiden kysymistä, jos on tullakseen.

Omani olen saanut 38 vuotiaana, joten mikä jottei!

Jos olet terve ja normaalipainoinen niin joo.

Olen saman ikäinen ja lapset saman ikäisiä. En missään tapauksessa haluaisi enää uutta lasta ihanaan perheeseemme. Minun on kovin hankalaa ymmärtää miksi joku haluaisi. Ennemmin haluan panostaa näihin nykyisiin lapsiimme.

Itse en uskaltaisi sen vuoksi että jos on kaksi tervettä lasta ja kolmas olisikin vammainen, loppuelämä on sitten aivan erilainen mitä olisi ollut kahden kanssa. Iäkkäämmällä äidillä riskit ovat suuremmat.

Toki oma äitini on ollut 37 saadessaan pikkuveljeni ja tiedän äitejä, jotka ovat saaneet terveitä lapsia yli 40-vuotiainakin.

sain kolmannen 35v iässä. Silloin esikoinen oli 8.5 v ja pienempi 5.5v. Nyt siis ovat 10.5v, 7.5 v ja 2 v ja minä 37 v. Jos meillä ei olisi rankka vauvavuosi tiedossa niin hyvin jaksaisin neljännen. Nyt järki sanoo ettei kroppani kestäisi perään neljättä raskautta. Lähinnä siis valvomista ja sitä etten taaskaan pääse urheilemaan, joudun tinkimään menoistani jne. Meillä soi kaikki kolme valvoneet öisin, ollut allergiaa, korvatul.kierrettä, astmaa, refluksia. Pienin 2 v heräilee edelleen. Muutoin kaikki on mennyt hyvin. Isommat tykkää älyttömästi pienestä. Ovat jopa toivoneet toista pientä :) joten tuollaisella ikäerolla ei ole mustasukkaisuutta. Ja helpompaa on ollut kuin kahden pienen kanssa aikoinaan. Siksikään en harkitse neljättä. Aika ei ole kullannut muistoa uhmaiän ja vauvavuoden yhtäaikaa hoitamisesta. Teidän kohdalla ikäero on suurempi. Miettisin miten jatkossa vastaatte kaikkien lasten tarpeisiin esim. kesäkohteissa ja harrastusten suhteen. Rajoittaako vauva isompien menoja?

Yrittäisin. Odotan esikoista, ikää 39v.

En missään nimessä. Ei iän takia vaan siksi, että juuri kun lapset on "itsenäisempiä" ja sellainen aktiivinen 24/7 hoivaamisentarve on mennyr ohi, niin kaikki alkaisikin alusta. Nöööyyyy!

Olen 37 ja odotan neljättä. Meillä kaikki lapset on vielä pieniä. En tiedä olisinko ryhtynyt tähän, jos olemassa olevat lapset olisivat jo isompia. Nyt tuntuu melko luonnolliselta, enkä osaa pelätä mitään kehitysvammoja. Se voi osua kohdalle, olipa minkä ikäinen vaan. Toki riskit tässä iässä ovat suuremmat.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:08"]Miettisin miten jatkossa vastaatte kaikkien lasten tarpeisiin esim. kesäkohteissa ja harrastusten suhteen. Rajoittaako vauva isompien menoja?

[/quote] Todellakin kannattaa tämä miettiä. Ei ole kiva huomata, että joissain perheissä vauva/taapero joutuu viettämään kaikki iltansa autossa/katsomossa/käytävänpenkillä jne. Ruoaksi jotain kylmänä sormin syötävää kun ei ole aikaa _olla_ kotona.

Kolmen lapsen kanssa ystäväperheeni ovat myös huomanneet, että ennen isä pystyi olemaan toisen lapsen kanssa ja äiti toisen, mutta kukas onkaan sen kolmannen kanssa. Sitten hälytetäänkin jo sukulaiset apuun.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:08"]Miettisin miten jatkossa vastaatte kaikkien lasten tarpeisiin esim. kesäkohteissa ja harrastusten suhteen. Rajoittaako vauva isompien menoja?

[/quote] Todellakin kannattaa tämä miettiä. Ei ole kiva huomata, että joissain perheissä vauva/taapero joutuu viettämään kaikki iltansa autossa/katsomossa/käytävänpenkillä jne. Ruoaksi jotain kylmänä sormin syötävää kun ei ole aikaa _olla_ kotona.

Kolmen lapsen kanssa ystäväperheeni ovat myös huomanneet, että ennen isä pystyi olemaan toisen lapsen kanssa ja äiti toisen, mutta kukas onkaan sen kolmannen kanssa. Sitten hälytetäänkin jo sukulaiset apuun.
[/quote]

Mä taas tunnen perheitä, joissa isommat jää paitsi asioista siksi että yksi on pienempi.Tyyliin että ei voida mennä linnanmäelle kun Terttutaapero ei jaksa koko päivää, tai ei saa tulla kavereita koulun jälkeen kun Terttutaapero nukkuu... Yleensä nämä on kyllä uusioperheitä, jossa taapero, hänen isänsä ja äiti ovat pieni söpö tuore perhe ja isommat lapset jomman kumman edellisestä liitosta lähinnä rasite....

Tottakai yritätte :) mä sain 36v:nä iltatähden, kun muut lapset enemmän kuin 10 v vanhoja :) ihan kuin tää iltatähti ois ainut lapsi ;) ihan eritavalla osaa suhtautua tähän viimeiseen, haikeudella tätä hoivaa kun tietää ettei enempää sitten enää tule. Koska on jo tottunut lapsissa kiinni olemiseen vuosikymmenen ajan, niin tästä vauvasta osaa vaan nauttia, eikä sure sitä ettei pääse sinne tänne ja tonne :)

Why not! Jos sinä haluat ei kellekään mielipide siinä.tsemppiä ja onneksi olkoon etukäteen:)

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:25"] niin tästä vauvasta osaa vaan nauttia, eikä sure sitä ettei pääse sinne tänne ja tonne :)

[/quote]Isommat lapset varmaan surevat sitäkin enemmän, että eivät pääse mihinkään kun pitää mennä pikkuisen ehdoilla.

No jos olisi ollut hirveä vauvakuume niin ehkä sitten, mutta en noin muuten kyllä. Nuorin oli 12 vuotias jo tuolloin ja ajatus iltatähdestä ei ikinä ole ollut kovin mieluisa mulle. Odottelen vain pikemminkin mummoksi tuloa, ei vielä vähään aikaan toivottavasti, mutta ei enää omaa vauvaa kiitos.
Mutta jos molemmat varmasti haluatte niin eiku yrittämään, ei se iso ikäero sisaruksilla paha asia ole etkä sinäkään vielä niin vanha.

Olen se, jolla 10.5 v ja 7.5 v ja 2 v lapset. Kyllä minun kohdallani ajatuksiin vaikuttaa se ettei raskauden aikana voisi urheilla kunnolla. Minulle tulee ihan todella iso maha aina vaikka olen hoikka ihminen. Ollut mm. 170/52 kg toista odottaessa. Mutta lapset on olleet syntyessä 4 kg hujakoilla. Joten minulla viimeiset kuukaudet on kävelyä jos puhutaan liikkumisesta. Ja hidasta sellaista. Olen allergioiden takia ollut sidottu imetysdiettiin ja imettämiseen (ihan lastenlääkärin ohjeilla). Se rajoittaa menemistä. Lisäksi itkuiset, kipeät vauvat takertuu helposti äitiin. En koe kivaksi jättää itkemään perään. Tiedän siis että neljäs lapsi olisi yhtä huipputyyppi varmasti kuin kolme muutakin, mutta en vaan jaksaisi. Voihan tulla tervekin vauva, mutta jos kolme on valvottanut joo 5-10x yössä kuukausia niin en halua kokeilla. Ikäeroista vielä... Pienempi on kulkenut isompien menojen mukaan tai sitten isä on vienyt isompia. Isommat eivät ok joutuneet harrastuksista tinkimään, mutta meillä on kaikki aika vieressä. Vain muutama kuskaus viikossa. Pienempi ei oo kärsinyt jos on välillä joutunut mukaan ja tutkimaan katsomoita tä halleja tms. Sen sijaan isompia on välillä tympinyt ettei esim. koko perhe pääse leffaan. Välillä joutuu odottamaan pienen takia tms. Autossa nuorin ei oo viihtynyt, joten emme ole juuri matkailleet. Toisaalta en pidä pahana että joutuu oppimaan toisten huomioimista. Mutta liikaa ei saa tulla rajoituksia puolin ja toisin ts. vaatii oikeasti vanhemmilta jaksamista että monenikäiset lapset saa tarvitsemansa huomion ja ajan. Sikäli ymmärrän 2-4 lasta putkeen. Menee hiekkisiät, huvipuistoiät jne samalla kaikilla. Toisaalta Kustannus lasten tekemisistä on myös silloin aina kertarysäys. Nyt meillä esim on varaa kustantaa vanhimman 500 euron kuukausimaksut harrastuksiin. Jos pitäisi kolmelle maksaa yhtä paljon niin tiukkaa tekisi. Meillä kolmas on 10 v kun vanhin on 18v, joten harrastuskustannukset jakautuu vuosien varrelle. Mutta puolensa ja puolensa asioilla. Isompi ikäero viimrisen kanssa on toisaalta ollut helpompi kun isommilla on jo omia kavereita, liikkuvat itsenäisesti jne. Eivät aina haluakaan olla kotona tai vanhempien kanssa. Se helpottaa taaperon huomioimista.

Kyllä, kunhat et 40-vuotiaana (eli mummoäitinä)

Äiti synnytti minut 35-v ja veljeni juurikin 37-v. Ihan ihmisiä meistäkin tuli.