Mun vauva unhoaa mua

Unhoaa :D Siis inhoaa! T. Ap

Siis kuinka niin inhoaa? Miten se ilmenee?

Eikä inhoa.. :)

Vauvat inhoo kaikkia! Siis kun ne itkee aina.Vatsassa kipristää yms.Kyl se siitä.Ajan myötä helpottaa .

Mullakin tuli jossain vaiheessa tunne, että vauva ei tykkää musta. Vauvalla oli tuolloin ikää muutama viikko, joten oletettavasti olin vain niin hormonihuuruissa vielä, ettei pää toiminut kunnolla.

Nyt on kohta 2-vuotias, eikä inhoa :D

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:40"]Siis kuinka niin inhoaa? Miten se ilmenee?
[/quote]

Ei rauhoitu enää minun sylissä unille. Ei huoli tissiä. Kitisee ja kätisee vaan minulle. Isän kanssa on kuin enkeli. Ap

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:41"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:40"]Siis kuinka niin inhoaa? Miten se ilmenee?
[/quote]

Ei rauhoitu enää minun sylissä unille. Ei huoli tissiä. Kitisee ja kätisee vaan minulle. Isän kanssa on kuin enkeli. Ap
[/quote]

Ja siis kaikki tää on alkanu viimesen parin viikon aikana. Siihen asti ei mitään ongelmaa. Ap

Eikä inhoa.

Minkä ikäinen? Kauanko on ollut huolimatta tissiä, alkoiko se ennen muuta "inhoa"?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 21:40"]Siis kuinka niin inhoaa? Miten se ilmenee? [/quote] Ei rauhoitu enää minun sylissä unille. Ei huoli tissiä. Kitisee ja kätisee vaan minulle. Isän kanssa on kuin enkeli. Ap

[/quote]

Niiih, miettikääpä tätä ennenkuin "Omitte" ne vauvanne.... tiedät miltä "äidin apulaisesta" tuntuu

Ja itsekin olen siis nainen

Millainen on oma suhteesi vauvaan? Onko ensimmäinen? Kuinka vanha? Uusi äiti voi joskus olla epävarma uudessa roolissaan, äitiyteen kasvaa vauvan kanssa eläen. Olet kuitenkin vauvallesi tärkeä ihminen. Hormonien vaikutuksesta tunnetilat voivat vaihdella paljonkin. Hyvää matkaa sinulle äitiyden rankalla mutta antoisalla tiellä.

No voi hän inhotakin. Suomeksi sanottuna hän etsii erillisyyttä sun ja itsensä välille, ja testaa miten reagoit vauvan kiukkuun ja uhmaan. Jotkut vauvat on tässä suhteessa vähän monimutkaisempia kuin vois olettaa (ja jotkuthan köllöttää läpi koko vauvavuoden kuin pienet buddhat).

Mun pienin inhosi mua jo laitoksella. Kun sain lapsen syliin, lapsi katsoi mua pienillä pippurisilmillään ja tavasi selkeästi, että voi helvetti, keskeyttäkää tehtävä, sain väärän äidin! Selvästi oli vauvaparka raksinut jonkin kohdan väärin tuossa vanhempientilauskaavakkeessa. Ja siitä se sitten lähti. Muille on kuin enkeli, äidille ollaan kuin pirulainen itse. Arvaa olenko miettinyt mitä teen väärin. Niin on onnellinen ja älykäs ja suloinen lapsi, muille, ja mun kanssa ei mikään onnistu, joka matsi otetaan loppuun asti. Ja totta kai lapsi siis rakastaakin, isosti, tempperamenttinen kun on, mut se rakkaus vaihtuu hetkessä dramaattiseen eroon, jossa hän ei voi koskaan enää olla onnellinen, koska minä äitinä en ymmärrä hänen tunteitaan. Muita huvittaa tää meidän draamailija, mua yleensä vaan väsyttää, että milloin tää loppuu ja loppuuko milloinkaan.

Oletko itse väsynyt ja oma olemuksesi heijastuu vauvaan erilaisena (otteet, äänenpainot, ilmeet, kärsivällisyys)?

Joka tapauksessa, ei se vauva sinua inhoa ja menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:12"]No voi hän inhotakin. Suomeksi sanottuna hän etsii erillisyyttä sun ja itsensä välille, ja testaa miten reagoit vauvan kiukkuun ja uhmaan. Jotkut vauvat on tässä suhteessa vähän monimutkaisempia kuin vois olettaa (ja jotkuthan köllöttää läpi koko vauvavuoden kuin pienet buddhat).

Mun pienin inhosi mua jo laitoksella. Kun sain lapsen syliin, lapsi katsoi mua pienillä pippurisilmillään ja tavasi selkeästi, että voi helvetti, keskeyttäkää tehtävä, sain väärän äidin! Selvästi oli vauvaparka raksinut jonkin kohdan väärin tuossa vanhempientilauskaavakkeessa. Ja siitä se sitten lähti. Muille on kuin enkeli, äidille ollaan kuin pirulainen itse. Arvaa olenko miettinyt mitä teen väärin. Niin on onnellinen ja älykäs ja suloinen lapsi, muille, ja mun kanssa ei mikään onnistu, joka matsi otetaan loppuun asti. Ja totta kai lapsi siis rakastaakin, isosti, tempperamenttinen kun on, mut se rakkaus vaihtuu hetkessä dramaattiseen eroon, jossa hän ei voi koskaan enää olla onnellinen, koska minä äitinä en ymmärrä hänen tunteitaan. Muita huvittaa tää meidän draamailija, mua yleensä vaan väsyttää, että milloin tää loppuu ja loppuuko milloinkaan.

 
[/quote] Suhtaudut lapseesi tosi inhottavasti. Synnäriltä asti sinua inhonnut pikku draamailija. Ei ihme jos lapsi kokee olonsa kanssasi epämiellyttäväksi.