Sinä kiusaajalapsen vanhempi; mitä kaikkea teitte saadaksenne lapsenne lopettamaan kiusaamisen ja toimiko se?

Omassa lähipiirissäni oli kiusaajalapsi, jonka vanhemmat eivät suostuneet näkemään lapsensa käytöksessä mitään väärää. Eivät edes siinä vaiheessa, kun useamman muuton jälkeen valituksia tuli yhä. 

Tämä häirikkökäytös alkoi jo taaperona, mutta heidän mielestään lasta syytettiin turhaan ja muut vanhemmat kiusasivat, kun ryhtyivät lopulta viemään omia lapsiaan pois kun heidän lapsi tuli pihalle. 

Useampi muutto ja aina kuulemma muut vanhemmat liittoutuivat heidän lastaan vastaan ja väittivät kiusaajaksi, vaikka lapsi kiisti tekonsa aina kun he häneltä kysyivät ja he kyllä uskovat lastaan. 

Tämä tenava kiusasi myös pikkusisarustaan ja siinäkin kohti oli samanlainen sokea piste, vaikka siitä heille sanottiin. Kaikkien muiden lasten vanhemmat ja opettajat aina vaan kiusasivat heidän pilttiparkaansa ja kaikki naapurit olivat k-päitä. 

Meillä lapsi ei ollut varsinaisesti kiusaaja, mutta liittyi komppaajaksi ja naureskelijaksi yhteen kolmen hengen kiusaajaporukkaan. Tämä sama porukka oli aiemmin kiusannut meidän poikaamme, mutta kun luokalle tuli uusi poika, alkoivat kiusaamaan tätä ja ns. hyväksyivät meidän pojan joukkoon. Oma älypäämme sitten alkoi yhdenhengen huutosakiksi kiusaajia miellyttääkseen. Käytiin tästä asiasta pojan kanssa tosella tiukat (vaikkakin ymmärtävät) keskustelut.

Olin heti kouluun yhteydessä ja pyysin kaikkien osapuolten vanhempien ja opettajan kanssa yhteistä keskustelutilaisuutta. Vähemmän yllättäen me ja kiusatun pojan vanhemmat olivat ainoat jotka tulivat paikalle. Tämän jälkeen soitin kaikkien kolmen kiusaajan vanhemmat läpi. Vielä vähemmän yllättäen pääkiusaajan vanhemmat kielsivät, vähättelivät ja naureskelivat koko asialle. Kahden enemmän komppajaksi jääneen pojan vanhemmista toiset olivat aidosti yllättyneitä ja lupasivat pitää pojalleen tiukan puhelun. Toisen pojan vanhemmat olivat vaan ihan kaikin tavoin pihalla.

Tilanne rauhoittui ja aika pian meidä poika ja kiusattu poika ystävystyivät. Ovat edelleen parhaita kavereita. Pojat olivat tuolloin kiusaamisepisodin aikaan kolmannella, joten selvittiin noin pienellä puuttumisella. Pääkiusaajalla tosin on uusia kohteita ja epäilen koulun olevan pian isoissa vaikeuksissa hänen kanssaan.

Useimmat lapset kiusaavat joskus jotakuta. Siihen on syytä puuttua tiukasti. Kiusaaminen on hyvin palkitsevaa, jos siitä ei tule mitään ikäviä seurauksia itselle. Sopivia tapoja ovat nuhtelu, selittäminen että toiselle tulee paha mieli kiusaamisesta sekä leikeistä poistaminen.

Jos lapsi kiusaa jotakuta itsepintaisesti ja urakalla tai on sarjakiusaaja, joka hakee aina uuden uhrin, niin tällaisella kiusaajalla on usein joku ongelma. Se voi liittyä hänen vanhempiinsa. Esimerkiksi vanhempi hakkaa, juopottelee tai ei ehdi olla lapsensa kanssa. Tällöin kiusaamiseen puuttumisen lisäksi kiusaava lapsi tarvitsee apua ongelmaansa. Kiusatun ei silti pidä joutua olemaan uhrina, vaikka kiusaaja olisikin itse myös avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat lapset kiusaavat joskus jotakuta. Siihen on syytä puuttua tiukasti. Kiusaaminen on hyvin palkitsevaa, jos siitä ei tule mitään ikäviä seurauksia itselle. Sopivia tapoja ovat nuhtelu, selittäminen että toiselle tulee paha mieli kiusaamisesta sekä leikeistä poistaminen.

Jos lapsi kiusaa jotakuta itsepintaisesti ja urakalla tai on sarjakiusaaja, joka hakee aina uuden uhrin, niin tällaisella kiusaajalla on usein joku ongelma. Se voi liittyä hänen vanhempiinsa. Esimerkiksi vanhempi hakkaa, juopottelee tai ei ehdi olla lapsensa kanssa. Tällöin kiusaamiseen puuttumisen lisäksi kiusaava lapsi tarvitsee apua ongelmaansa. Kiusatun ei silti pidä joutua olemaan uhrina, vaikka kiusaaja olisikin itse myös avun tarpeessa.

No tämä. Luultavasti kaikki lapset jossain vaiheessa tekevät jotain ikävää, mutta useimmat tajuavat kun siitä kerran keskustelee. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ollut varsinaisesti kiusaaja, mutta liittyi komppaajaksi ja naureskelijaksi yhteen kolmen hengen kiusaajaporukkaan. Tämä sama porukka oli aiemmin kiusannut meidän poikaamme, mutta kun luokalle tuli uusi poika, alkoivat kiusaamaan tätä ja ns. hyväksyivät meidän pojan joukkoon. Oma älypäämme sitten alkoi yhdenhengen huutosakiksi kiusaajia miellyttääkseen. Käytiin tästä asiasta pojan kanssa tosella tiukat (vaikkakin ymmärtävät) keskustelut.

Olin heti kouluun yhteydessä ja pyysin kaikkien osapuolten vanhempien ja opettajan kanssa yhteistä keskustelutilaisuutta. Vähemmän yllättäen me ja kiusatun pojan vanhemmat olivat ainoat jotka tulivat paikalle. Tämän jälkeen soitin kaikkien kolmen kiusaajan vanhemmat läpi. Vielä vähemmän yllättäen pääkiusaajan vanhemmat kielsivät, vähättelivät ja naureskelivat koko asialle. Kahden enemmän komppajaksi jääneen pojan vanhemmista toiset olivat aidosti yllättyneitä ja lupasivat pitää pojalleen tiukan puhelun. Toisen pojan vanhemmat olivat vaan ihan kaikin tavoin pihalla.

Tilanne rauhoittui ja aika pian meidä poika ja kiusattu poika ystävystyivät. Ovat edelleen parhaita kavereita. Pojat olivat tuolloin kiusaamisepisodin aikaan kolmannella, joten selvittiin noin pienellä puuttumisella. Pääkiusaajalla tosin on uusia kohteita ja epäilen koulun olevan pian isoissa vaikeuksissa hänen kanssaan.

Kiitos vastauksesta. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että yleensä kiusaamiskierteen takana on kiusaajan vanhempien välinpitämättömyys, joten pitempikestoisessa tilanteessa ne toimet pitäisi ulottaa erityisesti sinne vanhempiin. Ihmeellistä, että noihin tilaisuuksiin voi noin vain jättää menemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ollut varsinaisesti kiusaaja, mutta liittyi komppaajaksi ja naureskelijaksi yhteen kolmen hengen kiusaajaporukkaan. Tämä sama porukka oli aiemmin kiusannut meidän poikaamme, mutta kun luokalle tuli uusi poika, alkoivat kiusaamaan tätä ja ns. hyväksyivät meidän pojan joukkoon. Oma älypäämme sitten alkoi yhdenhengen huutosakiksi kiusaajia miellyttääkseen. Käytiin tästä asiasta pojan kanssa tosella tiukat (vaikkakin ymmärtävät) keskustelut.

Olin heti kouluun yhteydessä ja pyysin kaikkien osapuolten vanhempien ja opettajan kanssa yhteistä keskustelutilaisuutta. Vähemmän yllättäen me ja kiusatun pojan vanhemmat olivat ainoat jotka tulivat paikalle. Tämän jälkeen soitin kaikkien kolmen kiusaajan vanhemmat läpi. Vielä vähemmän yllättäen pääkiusaajan vanhemmat kielsivät, vähättelivät ja naureskelivat koko asialle. Kahden enemmän komppajaksi jääneen pojan vanhemmista toiset olivat aidosti yllättyneitä ja lupasivat pitää pojalleen tiukan puhelun. Toisen pojan vanhemmat olivat vaan ihan kaikin tavoin pihalla.

Tilanne rauhoittui ja aika pian meidä poika ja kiusattu poika ystävystyivät. Ovat edelleen parhaita kavereita. Pojat olivat tuolloin kiusaamisepisodin aikaan kolmannella, joten selvittiin noin pienellä puuttumisella. Pääkiusaajalla tosin on uusia kohteita ja epäilen koulun olevan pian isoissa vaikeuksissa hänen kanssaan.

Valitettavan yleistä toi kiusaajien vanhempien täydellinen välinpitämättömyys. Tai tietämättömyys asioiden todellisesta tilasta. Huomaa, ettei kasvatus enää ole vanhemmilla hallussa, kun eivät tiedä mitä lapset tekevät. Ja sitten uhriudutaan kun saavat tietää, mitä oikeasti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni oli kiusaajalapsi, jonka vanhemmat eivät suostuneet näkemään lapsensa käytöksessä mitään väärää. Eivät edes siinä vaiheessa, kun useamman muuton jälkeen valituksia tuli yhä. 

Tämä häirikkökäytös alkoi jo taaperona, mutta heidän mielestään lasta syytettiin turhaan ja muut vanhemmat kiusasivat, kun ryhtyivät lopulta viemään omia lapsiaan pois kun heidän lapsi tuli pihalle. 

Useampi muutto ja aina kuulemma muut vanhemmat liittoutuivat heidän lastaan vastaan ja väittivät kiusaajaksi, vaikka lapsi kiisti tekonsa aina kun he häneltä kysyivät ja he kyllä uskovat lastaan. 

Tämä tenava kiusasi myös pikkusisarustaan ja siinäkin kohti oli samanlainen sokea piste, vaikka siitä heille sanottiin. Kaikkien muiden lasten vanhemmat ja opettajat aina vaan kiusasivat heidän pilttiparkaansa ja kaikki naapurit olivat k-päitä. 

Kuulostaa exäni häirikköpojalta. Aina kun koulusta tai muualta tuli valituksia hölmöilyistä tai kiusaamisesta, jotka oli tehty isommalla porukalla, mies ei vastuuttanut omaa lastaan yhtään vaan mumisi vain jotain, että ei oikein voi tehdä mitään tai rankaista poikaa, kun ei ole varmuutta, kuka hölmöilyissä on ollut aloitteellinen ja kuka vain peesannut. Ihan kuin sillä edes olisi mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei ollut varsinaisesti kiusaaja, mutta liittyi komppaajaksi ja naureskelijaksi yhteen kolmen hengen kiusaajaporukkaan. Tämä sama porukka oli aiemmin kiusannut meidän poikaamme, mutta kun luokalle tuli uusi poika, alkoivat kiusaamaan tätä ja ns. hyväksyivät meidän pojan joukkoon. Oma älypäämme sitten alkoi yhdenhengen huutosakiksi kiusaajia miellyttääkseen. Käytiin tästä asiasta pojan kanssa tosella tiukat (vaikkakin ymmärtävät) keskustelut.

Olin heti kouluun yhteydessä ja pyysin kaikkien osapuolten vanhempien ja opettajan kanssa yhteistä keskustelutilaisuutta. Vähemmän yllättäen me ja kiusatun pojan vanhemmat olivat ainoat jotka tulivat paikalle. Tämän jälkeen soitin kaikkien kolmen kiusaajan vanhemmat läpi. Vielä vähemmän yllättäen pääkiusaajan vanhemmat kielsivät, vähättelivät ja naureskelivat koko asialle. Kahden enemmän komppajaksi jääneen pojan vanhemmista toiset olivat aidosti yllättyneitä ja lupasivat pitää pojalleen tiukan puhelun. Toisen pojan vanhemmat olivat vaan ihan kaikin tavoin pihalla.

Tilanne rauhoittui ja aika pian meidä poika ja kiusattu poika ystävystyivät. Ovat edelleen parhaita kavereita. Pojat olivat tuolloin kiusaamisepisodin aikaan kolmannella, joten selvittiin noin pienellä puuttumisella. Pääkiusaajalla tosin on uusia kohteita ja epäilen koulun olevan pian isoissa vaikeuksissa hänen kanssaan.

Kiitos vastauksesta. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että yleensä kiusaamiskierteen takana on kiusaajan vanhempien välinpitämättömyys, joten pitempikestoisessa tilanteessa ne toimet pitäisi ulottaa erityisesti sinne vanhempiin. Ihmeellistä, että noihin tilaisuuksiin voi noin vain jättää menemättä. 

Itsekään en osannut odottaa, että kiusaajaporukan vanhemmat vain jättävät kylmän viileästi tapaamisen välistä, etenkin kun oli kyse noin nuorista lapsista. Tuli sellainen fiilis, että ei sinänsä ihme, että lapsi kiusaa kun vanhemmat ovat noin välinpitämättömiä. Se, ettei niitä ikäviäkään asioita sivuuteta lapsen kohdalla on vain välittämistä.

Tässäkään ongelmassa ei varmaan auta kuin se, että luokka luokalta ja ryhmä ryhmältä ne ns. tolkun vanhemmat saavat tarpeekseen. Ja kokoavat voimansa sekä laittavat koulun, seuran, harrastuspaikan valinnan eteen: joko muut lapset kieltäytyvät opetuksesta/harrastuksesta tai kiusaaja laitetaan oikeasti tilille ja siirretään 'apukouluun' tai erotetaan harrastuspiiristä.

Joskus auttaa vanhemman " ohjaus" kiusaajalle..tätä voi kaikki vähän miettiä mikä se mahdollisesti voisi olla?