Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän joukkueurheiluun sitoutuminen on vaikeaa
04.03.2022 |
Koska en palaudu enää kunnolla, mutta miten selität sen puolitutuille joukkuekavereille ja valmentajalle, kun oot koko ajan rättiväsynyt? On flunssaa ja perheen flunssaa, korona-aikana toiset jää helposti kotiin oireiden ilmetessä ja toiset tulee pikkuyskässä treeneihin. Toisilla kestää 2 päivää parantua flunssasta ja toisilla 3 vkoakin. Aluksi urheilu tuntui hyvältä, mutta nyt se vie mehut.
Kommentit (15)
Joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No älä sitoudu. Joskus on aika luovuttaa joten liiku keskenäsi.
Kiitos ystävällissävyisestä vastauksesta. Pointtina oli se, kun on pitänyt sitoutua vuodeksi harrastukseen pelaajasopimuksella.
Vierailija kirjoitti:
Joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.
Jep, hampaat irvissä aina peleissä väännän, mutta sit ei enää treeneihin riitä mehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä sitoudu. Joskus on aika luovuttaa joten liiku keskenäsi.
Kiitos ystävällissävyisestä vastauksesta. Pointtina oli se, kun on pitänyt sitoutua vuodeksi harrastukseen pelaajasopimuksella.
Missä ihmeen aikuisten harrastuslajeissa tuollaisia sopimuksia muka tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.
Jep, hampaat irvissä aina peleissä väännän, mutta sit ei enää treeneihin riitä mehut.
Ehkä sun olisi parempi käydä pelkästään treeneissä ja jättää pelailut vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä sitoudu. Joskus on aika luovuttaa joten liiku keskenäsi.
Kiitos ystävällissävyisestä vastauksesta. Pointtina oli se, kun on pitänyt sitoutua vuodeksi harrastukseen pelaajasopimuksella.
Missä ihmeen aikuisten harrastuslajeissa tuollaisia sopimuksia muka tehdään?
Salibandyssa ainakin, riippuu joukkueesta.
Luulisi, että joukkuekavereiden kanssa voisi nimenomaan jutella palautumisen vaikeudesta ja toisten kokemuksista, miten helpottaa tilannetta. Omia palautumista parantaneita kokemuksiani tässä (olen jo tosin lähes 40 eikä lajini ole joukkueurheilua):
- lisäravinteet
- ruoan laatuun panostaminen
- unen laatuun satsaaminen, itsekkyys levon ottamisessa (ei aina perheen tarpeet etusijalla, perheessä on toinenkin aikuinen joka saa luvan kantaa vastuunsa)
- avantouinti (yllättävän tärkeä nykyään hyvinvoinnilleni), vedessä oleminen myös avantouintikauden ulkopuolella
- säännöllinen kehonhuolto ja hierojalla käyminen
Ehkä tärkein oivallus itselleni oli, että jos aikoo elää urheilijan elämää, on monessa asiassa oltava itsekäs kuin ammattiurheilija. Tärkeintä ovat treeni, lepo, ravitsemus ja kehon huoltaminen. Toisen huoltajan on oltava pääroolissa lasten hoidon ym. suhteen, jos toinen urheilee tavoitteellisesti. Aika aikaa kutakin. Vuoden kuluttua tilanne on jo toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.
Jep, hampaat irvissä aina peleissä väännän, mutta sit ei enää treeneihin riitä mehut.
Ehkä sun olisi parempi käydä pelkästään treeneissä ja jättää pelailut vähemmälle.
Sinäpä sen sanoit, mutta entäs kun ei ole tarpeeksi pelaajia peliin?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että joukkuekavereiden kanssa voisi nimenomaan jutella palautumisen vaikeudesta ja toisten kokemuksista, miten helpottaa tilannetta. Omia palautumista parantaneita kokemuksiani tässä (olen jo tosin lähes 40 eikä lajini ole joukkueurheilua):
- lisäravinteet
- ruoan laatuun panostaminen
- unen laatuun satsaaminen, itsekkyys levon ottamisessa (ei aina perheen tarpeet etusijalla, perheessä on toinenkin aikuinen joka saa luvan kantaa vastuunsa)
- avantouinti (yllättävän tärkeä nykyään hyvinvoinnilleni), vedessä oleminen myös avantouintikauden ulkopuolella
- säännöllinen kehonhuolto ja hierojalla käyminenEhkä tärkein oivallus itselleni oli, että jos aikoo elää urheilijan elämää, on monessa asiassa oltava itsekäs kuin ammattiurheilija. Tärkeintä ovat treeni, lepo, ravitsemus ja kehon huoltaminen. Toisen huoltajan on oltava pääroolissa lasten hoidon ym. suhteen, jos toinen urheilee tavoitteellisesti. Aika aikaa kutakin. Vuoden kuluttua tilanne on jo toinen.
Hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Syön multivitaa ja tehomagnesiumia (puhdistamon). Lapset herättää öisin, joten siksi myös palautuminen kai tökkii. Myös treenit on 21-22 yhtenä päivänä ja aamulla sit seiskaksi töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.
Jep, hampaat irvissä aina peleissä väännän, mutta sit ei enää treeneihin riitä mehut.
Ehkä sun olisi parempi käydä pelkästään treeneissä ja jättää pelailut vähemmälle.
Sinäpä sen sanoit, mutta entäs kun ei ole tarpeeksi pelaajia peliin?
No sit varmaan ei pelata. Ei harrastusten ole tarkoitus olla pakkopullaa.
Ylipainosta kannattaa myös hankkiutua eroon, se hidastuttaa palautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainosta kannattaa myös hankkiutua eroon, se hidastuttaa palautumista.
Ehkä 5 kiloa ylipainoa. Ap
Tämä nyt saattaa tuntua sinusta epäloogiselta ohjeelta, mutta saliharrastus kannattaa aloittaa. Lihaskunto on tärkeässä osassa joukkuelajeissakin ja hyväkuntoiset lihakset palautuvat tehokkaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että tänä päivänä kaikki valmentajat ja aktiiset liikkujat ymmärtävät palautumisen ja levon merkityksen.
Olet oman pelikuntosi paras asiantuntija, ei valmentajan tarvitse arvata sitä otsan asennosta, vaan aikuisena ihmisenä voit kertoa tilanteesi selväsanaisesti. Yhdessä voitte sitten sopia, onko sinun mahdollista panostaa joukkueeseen vai ei.
Alue: Aihe vapaa
No älä sitoudu. Joskus on aika luovuttaa joten liiku keskenäsi.