Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Joku pienryhmä uskovaisia tuli hakkaamaan ovea. Ja siis oikeasti hakkasivat. Eivät soittaneet ovikelloa. Vaan hakkasivat sitä mun oveani kuin heikkopäiset ja kaiken kukkuraksi huusivat, että näkevät että olen kotona että tule avaamaan ovi. Olisivat halunneet "jutella jeesuksesta". Ja varmana avaankin oven tuollaisille...... Eivätkä myöskään suostuneet lähtemään, ennen kuin otin luudan käteeni (ikkunan edessä niin että näkivät) ja heristelin.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin teini, asuimme todella vanhassa talossa joka oli rakennettu vanhan pappilan puutavarasta. Yhtenä yönä heräsin siihen että omassa huoneessa oli toinen nuori tyttö joka siis vain seisoi nurkassa hieman leijuen, huonoryhtisenä, tummat hiukset valuen, kolkko kasvoisena. Se vain katseli ja hymyili. Toljotimme hetken toisiamme ja sitten se katosi. Näin saman tytön vielä toisenkin kerran kuukausien päästä, sama nurkka ja sama hymy. Kyllähän se pelotti, olin aina ihan patsas ja hikinen, sydän jyskyttäen, mutta aamulla aina uskottelin että se oli unihalvaus tai masennuslääkkeiden sivuoire. Muutin kotoa ja nuorempi siskoni muutti huoneeseeni. Olin kertonut tytöstä vain äidille joka piti asian itsellään kunnes pikkusisko alkoi kertoa samasta tytöstä... Sama nurkka, samat piirteet, sama hymy, enkä ollut kertonut niistä edes äidille... 

Ties miksi se tyttö vieraili meidän luonamme, mutta aikuisiällä emme ole häntä enää nähn

Hui, tuo kammottava tarina. Mulla kans pelottavinta ehkä kummitukset. Yks piironki kolisi kämpässä ja sit näin joskus mustan kiekkomaisen hahmon pellolla.

Minun serkkuni siis isoserkku osti talon miehensä kanssa Puolangalta, 1950 luvulla mutta heilläpä ei ollutkaan rauha asua siinä talossa kun kummitukset kiersivät taloa kaiket yöt, papin piti tulla siunaamaan talo ja kummitukset eivät enää tulleet, pappi oli serkun miehen ystävä.

Osotettu aseella.....

Jouduin ulkomailla kovalla merenkäynnillä merivirtaukseen yksin uidessa ja melkein hukuin.

Eräänä syksyisenä yönä ovikelloani soitettiin. En tietenkään uskaltanut avata koska asuin talossa yksin. Sitten ulko-oveni lukkoa alettiin tiirikoimaan jollain avaimen tapaisella. 

Konttasin pimeässä lattiaa pitkin puhelimen luo ja soitin poliisille. He tulivatkin pian ja kertoivat pidättäneensä etsityn ulkomaalaisen rikollisen. 

Vierailija kirjoitti:

Joku pienryhmä uskovaisia tuli hakkaamaan ovea. Ja siis oikeasti hakkasivat. Eivät soittaneet ovikelloa. Vaan hakkasivat sitä mun oveani kuin heikkopäiset ja kaiken kukkuraksi huusivat, että näkevät että olen kotona että tule avaamaan ovi. Olisivat halunneet "jutella jeesuksesta". Ja varmana avaankin oven tuollaisille...... Eivätkä myöskään suostuneet lähtemään, ennen kuin otin luudan käteeni (ikkunan edessä niin että näkivät) ja heristelin. 

Höpöti höpön koko stoorisi. 

Meillä on aulassa postilaatikot. Olin ollut sairaana ja kello 24 illalla kun olo oli  alkanut helpottaa,mieleen tuli mennä katsomaan postit. Huomasin että yksi juoppo naapuri on sammunut postilaatikoiden luokse mutten välittänyt,vaan astuin äijän yli. Äkkiä tarrasi nilkkaani ja irvisteli kuin itse piru,onneksi oli niin päissään että ote irtosi. Myöhemmin sama äijä kävi munasiltaan hakkaamassa kaikkien ovia.

Kaveri kertoi äänestäneensä demareita.

Olin sienestämässä ja aloin kuulla kummaa ääntä joka tuntui tulevan maan alta ja kuulosti samalta, kuin Maailmojen sodassa ne koneet jotka kävelee ja ampuu lasereita. Poistuin melko vauhdikkaasti ja pidin pitkän tauon metsäreissuista,

Nukuin huoneessani vintillä. Näin painajaista, jossa minua lähestyi kolme huppupäistä tyyppiä. Heräsin, mutta näin ne edelleen. Ajattelin että jos saan valot päälle, hahmot katoaa. Mutta menin valokatkaisijalle, eikä se toiminut. Lähdin äkkiä alakertaan etsimään lamppua. Löysin kynttilän ja tulin sen kanssa huoneeseeni, pelkäsin että näen ne edelleen, mutta olivat kadonneet. 

Kyllä se ehkä oli korona. Sain sen kahdesti aika pahana. Se makuaistin korruptio (lääketieteellinen termi), oli friikkiä. Kun kaikki maistui kynsilakanpoistoaineelta, ei pystynyt syömään oikein mitään. Ainoat minkä maku ei ollut vääristynyt, oli hernekeitto ja ruisleipä jostain syystä, elin hernekeitolla pari viikkoa. Sinappi haisi bensiiniltä. Opiodin vieroitusoireet vuosien käytön jälkeen olivat myös aikamoinen kokemus. Se luusärky oli ihan infernaalista. Lapsena purjehdin merellä optimistijollalla ja yhtäkkiä peräsin repeytyi irti ja upposi. Siitäkin selvittiin mutta paniikki iski vähän. 

Oikosulku sulaketaulussa, jossa oli vanhat posliiniset valkoiset sulakepohjat. Sulakepohja oli löysä. Kotiin tuli punainen hämyvalo, johon heräsin. Sähköt oli vielä osittain kunnossa. Pääkytkin alas niin loppui. Olen tarkka sähkölaitteista ja olin ottanut töpselit irti illalla. Kun punainen hämy alkoi, olin varma, että näen pian jotain yliluonnollista. Tulipalon tuntu siinä oli, melko aavemainen tunnelma. Hyvä opetus oli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aulassa postilaatikot. Olin ollut sairaana ja kello 24 illalla kun olo oli  alkanut helpottaa,mieleen tuli mennä katsomaan postit. Huomasin että yksi juoppo naapuri on sammunut postilaatikoiden luokse mutten välittänyt,vaan astuin äijän yli. Äkkiä tarrasi nilkkaani ja irvisteli kuin itse piru,onneksi oli niin päissään että ote irtosi. Myöhemmin sama äijä kävi munasiltaan hakkaamassa kaikkien ovia.

Ihana boheemi elämäntaiteilija.

Olin alakouluikäinen, kun äitini yllättäen kuoli ja tilanne oli todella traumaattinen itselleni. Jouduin usein olemaan koulupäivien jälkeen yksin kotona ja äitini kuoleman jälkeen aloin saamaan hyvin voimakkaita paniikkikohtauksia nimenomaan yksin ollessani. Kurkkua kuristi, sydän hakkasi, heikotti ja lisäksi kuulin ääniä kuten vaimeaa viulunsoittoa (äitini soitti eläessään viulua) ja epämääräistä puheensorinaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä nämä kohtaukset olivat ja olin aina pakokauhun vallassa täysin varma, että kuolen tai vähintään sekoan. Kohtaukset alkoivat onneksi ajan kanssa helpottaa ja nuo ääniaistimuksetkin jäivät niistä pois. Elämäni ahdistavinta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin sienestämässä ja aloin kuulla kummaa ääntä joka tuntui tulevan maan alta ja kuulosti samalta, kuin Maailmojen sodassa ne koneet jotka kävelee ja ampuu lasereita. Poistuin melko vauhdikkaasti ja pidin pitkän tauon metsäreissuista,

Jonkun puhelin jäänyt metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vauvan kanssa päiväunilla, kun joku koputti takaoven lasiin. jostain syystä pelästyin koputusta ja ihmettelin, kuka takapihan kautta tulee. kun menin olohuoneeseen joku musta lintu koputti oveen. vetäsin äkkiä verhon eteen ja lintu lähti.

sen jälkeen lastenhuoneessa oli outo tapaus. pikkulintu lauloi lastenhuoneessa. kun menin katsomaan, se vain lauloi ja katseli. ei pelännyt. Avasin ikkunan ja lintu ymmärsi heti lentää ulos.

pari päivää sitten istumme 3 lapsen kanssa taas olohuoneessa, kun pikkulintu tuli vain katselemaan ikkunasta sisään. Oli siinä aika kauan aikaa. ihmettelimme, miksi se katselee sisälle. Ehkä lasi heijastaa, mutta jännä tunne jää näistä.

 

Eräs ystäväni on kertonut, että heidän suvussaan lintu tuo aina viestin lähestyvästä kuolemasta, eli että joku sukulaisista

Ruokaahan ne nimenomaan etsii ja kokeilevat nokallaan kopsutella kaikkea, että mistä sitä ruokaa löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkotini kerrostalossa tapahtui murha, noin kymmenen vuotta sen jälkeen kun muutimme pois. Talonmiehen poika oli ottanut isältään yleisavaimet, ja mennyt jonkun asuntoon ja tappanut asukkaan.

Mikä tämä juttu oikein on? Luulisi aiheesta olevan ihan lehtijuttujakin ym. kun on noin erikoinen tapaus, että talkkarin yleisavaimilla on menty suorittamaan surmatyön.

Vierailija kirjoitti:

Olin yksin telttailemassa korvessa. Säpsähdin keskellä yötä kuullessani kovaa ääntä. Kerkesin tajuta, että joku juoksee telttaani kohti ja samalla teltan pääpuoli, jossa on eteinen, romahti. Kuulin myös kuinka tuo joku kaatui maahan ja kompuroi siinä. Kun se poistui ja aloin olla järjissäni, kömmin ulos. Jälijstä päätellen säikky poro oli juossut hämärässä päin telttaani aika vauhdilla ja kompastunut naruihin. Ei enää nukuttanut loppuyönä, sen verran vissiin adrenaliinitasot pääsi nousemaan.

Tosta tuli mieleen poikaystävän kanssa tehty telttaretki. Aamuyöstä heräsin kun aivan selvästi joku/jokin käveli hitaasti teltan ympäri. Poikaystävä nukkui vieressä kunnes heräsi tönimiseeni. Meni kattomaan mutta eihän siellä enää ketään ollut eikä merkittäviä jälkiäkään.

Kyllä tuli Bodom-järvi mieleen...