Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Migreeni kohtaus missä meni näkö ja tuntui että oikea käsi turpoaa.

Asumme omakotitalossa ja ovi on lukitsematta päiväsaikaan jos joku on kotona. Mies oli töissä ja teini kaverillaan, lueskelin makuuhuoneessa kun keittiössä alkoi hirveä kolina. Luulin teinin tulleen ja menin kysymään mitä etsii, vastassa olikin vieras kasvoista hyvin oudon näköinen mies joka sanoi "mulla o nälkä!"

Pelästyin kamalasti, en muista mitä  muuta sanoin vai sanoinko vain pelkästään "ULOS!" , mies jankutti nälkää ja annoin näkkileivän niin lähti. Myöhemmin kuulin että naapuri oli löytänyt saman miehen autotallistaan, pakastimelta jätskiä kaivelemassa ja poliisit oli soitettu. Kävi ilmi että kyseessä oli kehitysvammainen henkilö, iäkäs äiti ei enää jaksanut ulkoilla poikansa kanssa ja antoi tämän seikkailla omin nokkineen. 

Asun yksin olen siis lähes aina yksin ja yhtenä iltana kun menin nukkumaan kuulin kuinka vaatehuoneen ovi aukesi ja hetken päästä syttyi valo olohioneeseen, itse olin siis makuuhuoneessa ja näin valon eteisen käytävään ja kuulin sen oven. No hyppäsin sängystä ihmettelemään mitä tapahtuu, suljin vaatehuoneen ja kävin sammuttamassa valon. Kömmin taas nukkumaan, ovi aukesi taas ja valot syttyi varmaan 5 kertaa uudestaan, olin aika väsynyt jo ja vähän ärsytti, vähän jo suutuin sille "kummitukselle" ja sanoin äkäsesti että lopettaa tän pelleilyn. Ei lopettanut en vaan enää jaksanut nousta. Soitin aamulla vuokrataloyhtiöön, mun asunnossa joku aukoo ovea ja sytyttelee valoa, keskus koitti rauhotella ja kun huoltomies seuraavana päivänä kävi hän heti ovella hiukan vinosti hymyillen kysyi onko täällä jotain oikeesti vialla. Onneksi se valo syttyi just kun huoltomies seisoi ovenpielessä. Hän kiersi lampun irti ja sano että sähkäri tulee käymään ja oven kieleke korjaantui kun hän vähän ruuvaili.

En ollut täysin yksin, vaan lasteni (nelivuotiaan ja muutaman kuukauden ikäisen vauvan) kanssa kotona. Mies oli jossain illanvietossa. Myöhään illalla lasten ollessa jo nukkumassa ovikello soi. Ovella huohotti hätääntyneen oloinen mies, joka pyysi päästä sisään, koska häntä jahdattiin ja yritettiin tappaa. En uskaltanut päästää häntä sisään, mutta neuvoin häntä menemään takapihalle piiloon ja soitin poliisit paikalle. Poliisi saapui pian taloyhtiömme (rivari) portille ja jotain välienselvittelyä  sieltä kuului, en kuitenkaan mennyt tarkemmin seuraamaan tilannetta.

Hyi stana.

Nämä vainoajat ja seuraamaan lähtijät ovat kyllä ovat kyllä pelottavimpia tapauksia.

Ei voi edes selittää, että mielikuvitus teki tepposet. Rehelliset kummitukset ja räyhähengetkin tuntuvat leppoisilta mörriäisiltä verrattuna noihin kyörääjiin.  Ja mitäpä poliisikaan voi tehdä, jos tilanne ei juuri sillä hetkellä ole "päällä"? 

Tai mitä merkitystä on lähestymiskiellollakaan? 

En voi  kuin toivoa noille uhreille oikeutta sekä  kaikkea mahdollista lohtua ja hyvää elämään.

Liittyy lapsen kuolemaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Agressiivinen, piirroksiaan kaupitellut  englantia puhuva ukko joka koetti tunkea väkisin ovesta sisään.  Olin yksin kotona ja raskaana. Sain lähtemään kun sumutin kenkien suoja-ainetta naamalle. Myöhemmin kuulin, että oli mennyt myös kolmen kilometrin päähän naapuritaloon jossa asui yksin lähes 80vuotias rouva, tosin rouvalla oli  suuri ja suojeluviettinen koira joka oli antanut taitelijalle kyytiä. Piirustukset olivat jääneet levälleen pihamaalle.

Asumme maalla joten  en ymmärrä, miten tänne eksyi.

Maaseudullahan näitä juuri kävi. Useassakin tutussa talossa ja eri paikkakunnillakin. Joskus oliko vuosituhannen vaihteessa. Joskus ostin ja joskus en. Riippui tyypistä.

Olen itse kuvataiteilija ja kerroin heille ihan ystävällisesti, että heidän myymänsä kuvat ovat halpoja valokopioita  (Joskus joku heistä rupesi väittämään, että hiili-tai lyijykynäpiirros on muka fiksatiivilla kiinnitetty ja siksi siitä ei tartu sormeen väriä) ja pahoittelin että näistä ei kannata maksaa kuin pari kolme markkaa, vähän vaivanpalkkaa. 

Sori, ei liittynyt varsinaiseen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut uudelel asuinalueelle koirani kanssa, ja olin pimeällä metsälenkillä kun metsästä alkaa kuulumaan rääkymistä, ihan kuin nainen olisi tuskissaan rääkynyt. Säikäytti kunnolla, yritin huhuilla pimeyteen että kuka siellä on ja tarvitseeko apua mutta vastausta ei kuulunut.

Naapuri oli lähempänä kuin oma kotini, joten menin sinne kertomaan että metsässä huutaa joku nainen tuskissaan.

Ilmeni että se on kettu ja sillä on kiima aika, ne pitää sellaista ääntä.

Ketun rääkyhaukku pelästyttää varmasti, jos ei ole ennen kuullut. Eka kerran kuulin pimeässä elokuun yössä. Oli helle ja ikkuna auki.

Kettu päätti tulla kiljaisemaan lähipellolle. Varmaan nauroi vielä mennessään...

Aasiassa reissatessa kulkukoirat. Yksin aamuyöllä taapersin maaseudulla kohti bussiasemaa, aurinko ei ollut vielä noussut. Kulkukoiralauma ilmestyi jostakin ja saarsivat minut. Yksi koira tuli eteeni murisemaan että oli vaikea jatkaa matkaa, pari närppi kenkiä ja lahkeita takaa. Olin varma että minut raadellaan, kuolen tai ainakin saan rabieksen. Onneksi joku paikallinen mopolla ajoi tietä ja huomasi ahdingon, potkaisi koiraa mopon selästä kylkeen ja sain kyydin bussille huh. Tuli oikein viha kulkukoiria kohtaan, kamalia laumasieluisia petoja kun eivät ole ihmisen alaisuudessa tai pelokkaita kuin sudet.

Olin noin 14-vuotiaana yksin lapsuudenkodissani ja katsoin salaa K-18 kauhuelokuvaa videoilta noin kello 22-23 välillä. Täysin yllättäen ovikello soi ja kuulin kuinka joku rynkytti ovea. Ovikello soi useamman kerran noin 5 minuutin ajan, kuulin kuinka ovea rynkytettiin ja postiluukkua rapisteltiin. Minä katsoin varovaisesti olohuoneesta eteiseen ja näin kuinka ulko-oven edessä olevilta rappusilta joku mies kurkotti samaan aikaan katsomaan eteisen ikkunasta sisään kasvoillaan todella vihainen ilme. 

Olin jotain 12 ja ihan liian nuori kauhu elokuville mutta ollessani yön yksin, päätin katsoa telkasta tulevan kummitustalo-elokuvan.

Tein mainostauolla leipää lautaselle ja ison mukillisen kaakaota ja koska mainostauko jatkui,päätin käydä pissalla. Tullessani vessasta tv oli kiinni ja kaakaomuki ikkunalaudalla, pelästyin ja juoksin paniikissa itkemään huoneeseeni.

Myöhemmin isä tunnusti käyneensä kotona ja pilalleensa. Äiti oli todella vihainen, koska isän tempun takia en enää suostunut olemaan öitä yksin kotona ja myös herätin jommankumman vanhemman saattajaksi,jos minulla oli yöllä vessahätä.

Vierailija kirjoitti:

Ajelin yksin autolla iltamyöhällä, oli pimeää. Yhtäkkiä edessä olevan metsikön yllä näkyi jokin vaalea, iso tarkkareunainen massa, noin puolen minuutin ajan. Sitten se hävisi äkisti. En ole ennen kokenut mitään vastaavaa/yliluonnollista.

Mulle on käynyt samalla tavalla paitsi että tajusin ihan siihen "massan" kohdalle tullessa, että kyseessä on tien yli menevä silta, joka tietenkin "hävisi", kun alitin sen. Ehkä mulla on hahmotusongelmia tai sitten pimeys vääristi, mutta ihmettelin myös jokusen hetken, että mitä vaaleaa siellä puiden yllä oikein näkyy.

Ollin yläasteella ja  koulusta pois  keuhkoputkentulehduksen takia. Huoneeni oli keittiön vieressä ja keittöstä vei ovi kellariin . Jossain vaiheessa aloin ihmetellä jonkin aikaa kuulunutta ääntä, ison koiran "itkua" kun tajusin ettei eihän tämä ole enää kerrostalo (olimme muuttaneet kerrostalosta pois vain vuosi aiemmin), ei toi voi tulla naapurista. Ääni oli  surullinen ja tuntui tulevan kellarin suunnalta. Nousin ja menin keittiöön, ääni kuului nyt selvemmin. Samassa kanini alkoi rummuttaa häkissään vaaran merkiksi ja kissamme, laiska  pullea vanha kolli  juoksi keittiöön häntä pulloharjana, veti rinkiä ja ryntäsi olohuoneeseen niin että kolisi. 

Tilanne oli karmea mutta päätin että kellari on tsekattava, jos sinne on jotenkin päässyt jonkun koira ja itkee omistajaa! Olin ja olen yhä hyvin eläinrakas. Ääni loppui välittömästi kellariin päästyäni, kiersin koko paikan ja totesin ettei ole koiraa tai muutakaan eläintä. Ok  no se kuului sitten  jotenkin naapurista. 

Palasin keittiöön tekemään kuumaa juomista  ja silloin kellarin oli rävähti auki ja sieltä  hyökyi kylmä ilma jota voi verrata kylmiön oven avaamiseen. Juoksin kauhuissani sänkyyni ja menin peiton alle piiloon. 

Olen jälkeenpäin kutsunut tapahtunutta kummituskoiran kohtaamiseksi ja hakenut lohtua ajatuksesta että kylmä ilma oli, kun sen sielu vapautui.  Ei ainakaan kuulunut enää toiste muiden kuin omien eläinten ääniä.

Tiedättekö te ne kauhuleffat jossa ihminen eksyy peräkylän huoltoasemalle ja jotain tapahtuu? 

Olin aikoinaan ostamassa koiranpentua ja kasvattaja asui aika keskellä ei mitään. Pissatti joten pysähdyin semmoiselle pienelle huoltsikalle josta ei osannut sanoa onko se toiminnassa vai lopettanut, kevätpäivä niin ei ollut mitään valojakaan. No se  oli auki, kävin vessassa ja ostin limsaa. Kun palasin ulos niin eikös siinä ollut  pari kunnon hillbillyä takatukkineen ja vanha avolava paku, kuin suoraan jostain jenkkileffasta.  Ja kuin leffasta, ne tyypit lähti ajamaan perään! Pelotti hitosti.  Ihan autio tie ja yhdet ää liöt roikkuu melkein  kiinni, onneksi sitten kyllästyivät ja kaasuttivat ohitseni. 

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan kun olin nuori mies ja armeijassa, kaksi nuorta naista jotka olivat ystäviäni kuolivat autokolarissa. He paloivat elävältä auton takapenkille jonka kyytiin he listasivat. Viikko tapauksen jälkeen (tämä oli ennen hautajaisia olin viikonloppulomilla intistä. Olin antanut oman asuntoni pois kustannussyistä ja nukuin äitini asunnon sohvalla joskus lomilla ollessani. Olin käymässä nukkumaan sohvalla naama seinään päin. Yhtäkkiä huoneessa tuntui palaneen lihan käry. Vaistosin että jokin oli selkäni takana huoneessa. Aloin kääntymään sydän jyskyttäen kohti huonetta. Kirjahyllyn edessä näin toisen tytöistä täysin palaneena tuijottamassa minuun. Aloin huutamaan suoraa huutoa. Lähes kirkua mikä ei ollut minulle nuorelle miehelle tyypillistä. Hahmo hävisi jonkin ajan kuluttua. En nukkunut sinä yönä sekunttiakaan.

En tiedä onko tämä keksitty tarina mutta ihan kuin olisin joskus lukenut tälläisestä tapauksesta, kuski ehti ulos mutta takapenkin kaksi liftaria ei. 

Sänkyni päädystä kuului koputusta ja jokin nyki peittoani kun roikkui reunan yli. Sytytin valot,vedin villatakin pyjaman päälle,juoksin ulos ovesta ja ajoin siskolleni.

Aloin heti aamulla hakea uutta asuntoa. Tuo yöllinen oli ollut ns viimeinen niitti,asunnossa oli ollut alusta asti kummallinen tunnelma.

Muistan kun haettiin isäni kanssa lääkkeeni tuolta asunnolta (asuin siskolla kunnes uusi löytyi)ja isä vähän naureskeli että tytär 30 vuotta lähtee yön selkään haamujen takia, loppui kyllä isän nauru lyhyeen kun keittiön hissivalaisin alkoi siinä kirkkaassa päivänvalossa keinua voimakkaasti edes takaisin.

Asunnossa myös haisi,kun teimme muuttosiivousta äitini kanssa märän koiran ja oksennuksen kaltaiset hajut tulivat ja menivät eikä niille löytynyt lähdettä . Odotin huolissani että ottaako taloyhtiö yhteyttä hajujen takia, vaikka olin siivonnut hyvin.

Yhdessä vaiheessa TV:llä oli tapana mennä päälle silloin tällöin aamulla 05:00 (kun joku astral-tv ohjelma alkoi). Onneksi se loppui. Mutta tuntui jotenkin kummalliselta..

Tämä ei ole mitenkään super pelottava, mutta kerron silti.

Asuin n. 27-vuotiaana yksiössä maan tasalla. Asunnossa oli oma kivan kokoinen piha, jossa oli pensasaidat. Pensasaidassa oli aukko, josta pääsi yhteisen pihan nurmialueelle. Eräänä aamuna herätessäni avasin verhot ja huomasin, että joku oli nostanut pihakalusteistani pehmusteet, tyynyt ja viltit ja tehnyt itselleen pedin keskelle mun pihaa. Olihan siinä vähän karmiva olo, kun  ajattelin kuinka joku on vedellyt hirsiä siinä ihan mun terassin oven vieressä ja minä olen nukkunut ovea vastapäätä tyytyväisenä. Varmaan joku humalainen ottanut lepoa, kun ei ole päässyt kotiin asti.. :D

Jos tänne oma tarinani, tosin ei nämä sydän kurkussa ole pelottaneet, mutta suuresti ihmetyttäneet. Liittyy puhelimiin.

90-luvun lopulla sain ekan oman kännykän eli teini olin silloin. Silloin tuli mulle aikalailla pilapuheluita. Kerrankin iltamyöhään katsoin vielä jotain elokuvaa ennen nukkumaanmenoa. Puhelin soi ja vastaan ja siellä kimeällä äänellä puhuva tyyppi sanoo "Tuu kaupungille". Ensin ajattelin, että parhaimpia kavereita soittelee ja meidän kahdenkeskinen huumori on niin omalaatuista joten rupesin hälle jotain vitsiä vääntämään niin tämä vastaa "Mitä sä siellä sekoilet, tuu kaupungille sieltä". Mä vaan että en tule ja laitoin puhelun poikki. Seuraavana päivänä oon kaverillani ja mä hänelle, että et enää mitään pilareita soittele keskellä yötä ja kaveri, että mitä en mä sulle ole soittanut. Niin muistan kun ekan puhelimen sai niin puhelinliikkeestä sai nipun käyntikortteja omalla numerolla joita sitten surutta jakoi koulussa, toki niille luottokavereille, mutta se haitta noissa on, että ne alkavat levittelemään numeroa joten taisi joutua vääriin käsiin vielä mun tiedot. 

Toinen mikä ihmetyttää. Nykyään saan usein ns. haamupuheluita. Näkyy, että tuntematon numero soittaa ja usein en ehdi edes vastata kun soivat vain muutaman sekunnin ja jos joskus satun ehtimään niin toisesta päästä ei kuulu mitään, ei puhetta, ei hengitystä tai muitakaan ääniä ja katkeaa sitten. Tosin nyt puhelin ilmoittaa jos on häirikkönumero kyseessä joten niihin en vastaa, ovat juuri näitä muutaman sekunnin kestäviä. En tiedä kokeeko moni muu näitä viimeksi mainittuja. Ärsyttää joskus kun näitä haamusoittoja voi tulla saman päivän aikana useitakin ihan tiheimmillään noin 5 minuutin välein. 

Siskoni rakennutti miehensä kanssa oikein hienon talon,ruokailuhuoneen yksi seinä on käytännössä lasia,sitä ei voi sanoa ikkunaksi. Siinä ei edes ole verhoja koska aukeaa  metsään.

Eräänä päivänä siskoni soitti, heidän kissansa oli sairastunut ja joutunut hätäleikkaukseen,kissa oli nyt kotona mutta sitä ei voisi jättää yöksi, heillä oli kuitenkin meno jota eivät halunneet siirtää, voisínko  minä..? Olen kissaihminen eikä minulla ollut muutakaan joten suostuin.

Suuri talo tuntui aavemaiselta. Oli marraskuu,eli pimeä tuli aikaisin  ja räntää satoi hiljalleen. Lämmitin pitsan ja koska en uskaltanut ottaa riskiä että sotken kalliin sohvan tai maton (omassa kodissa syön aina olohuoneessa tv:tä katsoen) menin ruokailuhuoneeseen. Istuin selin lasiseinään  koska en halunnut tuijottaa sitä. Samassa kissa hoiperteli huoneeseen,tuijotti silmät valtavina ohitseni ja päästi vertahyytävän rääkäisyn. Pari sekuntia myöhemmin kuulin  tömähdyksen takaani. Olin kauhusta jäykkä, vaistoni huusivat että joku on takanani vain lasin erottamana ja  sydän kurkussa pakotin itseni kääntymään varmana siitä, että siinä todellakin seisoisi  joku  Jason tai Ghostface. 

Ei ketään. Vain pimeyttä ja räntäsadetta.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt,että kissa oli lääkkeistä sekaisin ja kuulemani tömähdys oli lintu tai mielikuvitusta. Mutta silloin pelotti!