Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1779)
Joskus noin 20 vuotta sitten, olin yksin omakotitalossamme.
Taajamassa, naapureita vieri vieressä.
Syksy ilta, oiskohan ollut lokakuu.
Mieheni lähti viemään lapsiamme harrastuksiin, jumppiin , ehkä jää myös sinne odottelemaan, ettei tarvitse ajaa edestakaisin ( tosin matkaa yhteensuuntaan vain 1km).
Minä aloin laittelemaan puhtaita pyykkejä komeroihin.
Olin perimmäisessä huoneessa , kun kuulin kun ulko-ovi kävi.
Huusin sieltä "komeron perältä " että "unohtuiko jumppatossut"... kuten lapsilta usein unohtuvat.
Ei kuulunut vastausta....ajattelin että mies varmaan tonkaa jokapaikan ja etsii niitä jumppatossuja ...
Tulin sit keittiöön noin muutaman min kuluttua... 😱.. !
Kiljahdin tai huusin tai parkaisin jotain, varmaan IIIIK !
Koska keittiön pöydän ääressä istui tummaihoinen kookas mies !
Siis täysin tummaihoinen, Afrikan tummaihoinen.
Istui siinä kuin kotonaan !
En oikein muistan mitä sanoin ! Kai kiljuin vaan.
Sitten tämä musta mies alkoi kaivamaan kassiaan, OMG !
No, onneksi hän sentään kaivoi sieltä vain omia taulujaan ja piirroksiaan.
Oli siis niitä myymässä ( kai ?)...
Meillä ei useinkaan laitettu ove lukkoon ennenkuin illalla myöhemmin, ei siis ollut ovi lukossa. Mutta Kaupustelija EI soittanut ovikelloa.
Sokerin surkealla englannillani , että No, en osta mitään, eikä ole rahaakaan, ei.
Mutta mies vaan rojotti pöydän ääressä kuin ois aina istunut .
Lopulta menin ja avasin eteisen oven ja ulko-oven selälleen ja sanoin ULOS ja osoitin ovea.
Mutta EI !
Olin ihan shokissa ja paniikissa.
Juoksin itse ulos.
Ajattelin että menen naapuriin.
Sitten rohkaisin mieleni ja menin takaisin sisälle.
Sanoin napakasti, Mene tai soitan poliisille.
Hän katsoi vaan, lopulta nousi ja meni ulos.
Olin shokissa koko illan.
Tuon jälkeen meillä on ollut aina ovet lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin kerran saada p*llua, mutta jäi sitten saamatta. Tämä on tositarina....
Ilmapallo ahdisteli. Olin keittiössä ja aistin selkäni takana hahmon samalla korkeudella kun pääni. Huh se olikin foliopallo, josta oli sen verran ilmat menneet, että leijui alhaalla.
Tämä tapahtui 90-luvun alussa jolloin olin 18v. Olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan pois vanhempien luota. Lähdin pyörällä keskustaan viikonloppuna ja menin baariin johon tiesin olevan tulossa muitakin samasta koulusta. Ilta tietty venähti ja en ollut aiemmin juurikaan edes maistanut alkoholia. Yöllä kotiin mennessä väsymys iski ja aloin liftaamaan pyörän kanssa. Minut otti kyytiin itseäni paljon vanhempi mies, ehkä n.40-50v. Mies alkoi puhua kuinka hän haluaa, että tulen hänen luokseen käymään kiitokseksi kyydistä. Että mennäänkin nyt hänen kauttaan. Sanoi myös että minulla on kauniin väriset silmät. Humalatilasta huolimatta aivot raksuttivat sen verran, että sanoin asuvani vanhempieni luona ja että minun pitää viedä pyörä etupihalle telineeseen, koska sisko tarvitsee sen heti aamusta. Eli käydään jättämässä pyörä niin eivät aamulla ihmettele missä olen vaan luulevat, että olen nukkumassa omassa huoneessa. Mennään sen jälkeen miehen luo. Kuljetin pyörän telineeseen, mies ei tullut talon pihalle. Kaivoin avaimet, juoksin alaovelle ja avasin sen ja menin sisään käytävään. Katsoin kauempaa pimeässä käytävässä ovilasin läpi kun mies tuli oven eteen vihaisen näköisenä, huusi jotain mutta lähti pois sitten. Tuo oli pelottavaa silloin, mutta vasta vanhemmiten olen tajunnut mitä tuossa olisi voinut pahimmillaan tapahtua. En ole liftannut tuon jälkeen enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin ja miehen olisi pitänyt olla jo lähtenyt töihin. Mumisin puoli-unessa, että ”eikö sulla ollutkaan aamuvuoroa?”. Kuulin miehen vastaavan selvästi ”ei” ja sitten hän sanoi jotain vielä perään mistä en saanut selvää. ”Mitä sä sanoit?” sanoin vielä ja mies ei tätä kuullut, vaan kuulin kun kahvi alkoi porista. Ajattelin että onpa ihanaa ja haistoin keitetyn kahvin. Jotain astioita kilahti ja ajattelin hänen laittavan jotain aamupalaakin meille. Olin edelleenkin puoli-unessa ja kuulin hänen vastaavan kännykkään ja puhuvan jonkun kanssa.
Sitten nousin ja kävelin keittiöön. Ei ketään! Ei siellä miestä ollut, ei kahvia tai aamupalaa. Siis TODELLA spooky fiilis. Soitin heti miehelleni, että missä hän on ja hän oli töissä. Siis siinä aamuvuorossa missä pitikin alunperin olla. Ja siis AIVAN SELVÄSTI keittiöstä oli kuulunut nuo äänet mistä kerroin ja kahvinkin haistoin.
Valeherääminen. Ole iloinen, että tuo oli noin herttainen uni, eikä painajainen...
Kun stressaa paljon, alan nähdä noita. Viimeksi "heräsin" ja poikani istui sänkyni laidalla selkä selin minuun ja jutteli yksin pimeälle huoneelle. Yritin kysyä, kenelle hän puhuu, mutta leukani olivat jäykistyneet enkä voinut liikkua. Sain jotenkin sähistyä lukkiutuneiden leukojen lävitse "kenelle sinä puhut?".
Poikani vastasi kääntymättä "tuolle miehelle".
Yritin avata leukoja ja liikkua, mutten voinut. Taas sähisin lukkiutuneiden leukojen läpi "mikä nimi?".
Poikani vastasi "hän kertoo nimensä olevan Sami".Heräsin tuossa kohtaa oikeasti ja ympäri kehoa tuntui se tunne, kun lihasjännite laukeaa.
Ahdistava oli, muttei vielä pahin, mitä noissa on nähnyt.Mulla käy näitä valeheräämisiä myös aika ajoin. Luulen heränneeni mutta oikeasti vain näen unta että heräsin ja uni jatkuu. Yleensä niissä tapahtuu jotain niin outoa, että sen tajuaa heti oikeasti herättyään uneksi, mutta jos uni on noin "arkipäiväinen" ja realistinen kuin alkuperäisellä kirjoittajalla (miehen kanssa juttelua ja kahvinkeittimen ääniä), niin voi hyvinkin erehtyä luulemaan sitä todeksi.
Luulen että tässä ketjussa on muutamia muitakin tapauksia, jossa uni ja todellisuus ovat sekoittuneet. Vaikka eihän se toki tee kokemusta kokijalleen sen vähemmän pelottavaksi jos se tuntuu todelliselta.
Mulla on jäänyt yksi tuollainen valeherääminen mieleen. Asun yksin ja ei ole lemmikkejä.
Heräsin aamulla ja makoilin peiton alla vielä hetken aikaa ennen ylösnousua. Yhtäkkiä peittoa nykäistiin jalkopäästä. Säikähdin tosi paljon ja samalla alkoi joku vetämään peittoa pois päältäni kovalla voimalla sängynpäädystä. Peitto vetäistiin sängynpäädyn alle. Tässä kohtaa kiljuin. Sen jälkeen heräsin oikeasti siihen omaan huutoon. Meni hetki tajuta että olin nähnyt unta. Lakanat ja koti näytti siinä unessa ihan samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin teininä lapsuudenkotiin, missä vielä asuin ja kaikki valot ja telkkari olivat päällä. Oletin isäni olevan kotona, mutta kukaan ei vastannut kun huusin moi eteisestä. Kävin yläkerrassa, eikä ollut sielläkään. Pelkäsin pahinta, että isä on kuollut kylppäriin, enkä uskaltanut avata ovea.
Lopulta sain isäni kiinni. Oli lähtenyt lähipubiin ja jättänyt vaan tv:n päälle samoin kuin kaikki valot.
Omituista, mutta siihen aikaan hänellä taisi olla päihdeongelma ja hänellä on ADHD ja pahat traumat joista voi dissosioitua, mikä saattaa aiheuttaa tuollaista sekavaa käytöstä, että unohtaa sammuttaa valot ja telkkarin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus noin 20 vuotta sitten, olin yksin omakotitalossamme.
Taajamassa, naapureita vieri vieressä.
Syksy ilta, oiskohan ollut lokakuu.Mieheni lähti viemään lapsiamme harrastuksiin, jumppiin , ehkä jää myös sinne odottelemaan, ettei tarvitse ajaa edestakaisin ( tosin matkaa yhteensuuntaan vain 1km).
Minä aloin laittelemaan puhtaita pyykkejä komeroihin.
Olin perimmäisessä huoneessa , kun kuulin kun ulko-ovi kävi.
Huusin sieltä "komeron perältä " että "unohtuiko jumppatossut"... kuten lapsilta usein unohtuvat.
Ei kuulunut vastausta....ajattelin että mies varmaan tonkaa jokapaikan ja etsii niitä jumppatossuja ...
Tulin sit keittiöön noin muutaman min kuluttua... 😱.. !
Kiljahdin tai huusin tai parkaisin jotain, varmaan IIIIK !
Koska keittiön pöydän ääressä istui tummaihoinen kookas mies !
Siis täysin tummaihoinen, Afrikan tummaihoinen.
Istui siinä kuin kotonaan !
En oikein muistan mitä sanoin ! Kai kiljuin vaan.
Sitten tämä musta mies alkoi kaivamaan kassiaan, OMG !
No, onneksi hän sentään kaivoi sieltä vain omia taulujaan ja piirroksiaan.
Oli siis niitä myymässä ( kai ?)...
Meillä ei useinkaan laitettu ove lukkoon ennenkuin illalla myöhemmin, ei siis ollut ovi lukossa. Mutta Kaupustelija EI soittanut ovikelloa.
Sokerin surkealla englannillani , että No, en osta mitään, eikä ole rahaakaan, ei.
Mutta mies vaan rojotti pöydän ääressä kuin ois aina istunut .
Lopulta menin ja avasin eteisen oven ja ulko-oven selälleen ja sanoin ULOS ja osoitin ovea.
Mutta EI !
Olin ihan shokissa ja paniikissa.
Juoksin itse ulos.
Ajattelin että menen naapuriin.
Sitten rohkaisin mieleni ja menin takaisin sisälle.
Sanoin napakasti, Mene tai soitan poliisille.
Hän katsoi vaan, lopulta nousi ja meni ulos.Olin shokissa koko illan.
Tuon jälkeen meillä on ollut aina ovet lukossa.
Tämä on kiinnostava, koska meillä on aina lapsillekin opetettu pitämään ulko-ovet lukossa juuri siksi, etteivät ulkopuoliset pääsisi sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agressiivinen, piirroksiaan kaupitellut englantia puhuva ukko joka koetti tunkea väkisin ovesta sisään. Olin yksin kotona ja raskaana. Sain lähtemään kun sumutin kenkien suoja-ainetta naamalle. Myöhemmin kuulin, että oli mennyt myös kolmen kilometrin päähän naapuritaloon jossa asui yksin lähes 80vuotias rouva, tosin rouvalla oli suuri ja suojeluviettinen koira joka oli antanut taitelijalle kyytiä. Piirustukset olivat jääneet levälleen pihamaalle.
Asumme maalla joten en ymmärrä, miten tänne eksyi.
Maaseudullahan näitä juuri kävi. Useassakin tutussa talossa ja eri paikkakunnillakin. Joskus oliko vuosituhannen vaihteessa. Joskus ostin ja joskus en. Riippui tyypistä.
Olen itse kuvataiteilija ja kerroin heille ihan ystävällisesti, että heidän myymänsä kuvat ovat halpoja valokopioita (Joskus joku heistä rupesi väittämään, että hiili-tai lyijykynäpiirros on muka fiksatiivilla kiinnitetty ja siksi siitä ei tartu sormeen väriä) ja pahoittelin että näistä ei kannata maksaa kuin pari kolme markkaa, vähän vaivanpalkkaa.
Sori, ei liittynyt varsinaiseen aiheeseen.
Tuollaisia kävi omakotitaloalueilla jo 80-luvulla tai 70-luvulla.
Mä olin yksin syrjäisellä kyllä kesämökillä kun tuli ukonilma.
Taivaalla oli tummia pilviä, mutta ei satanut eikä liioin jyrissyt, siivoilin pihaa ja katkoin risuja, aattelin, ettei ukonilmaa tulekaan.
Ihan täysin yllättäen( kuin salama kirkkaalta taivaalta) iski salama viereiseen puuhun, ihan koko piha meni ihan viti valkeaksi, (se näytti kuin olisi ollut joku kirkas taivaallinen ilmestys) ja samalla kuului kova pamaus.. Salama iski muutaman metrin päähän minusta. Tajusin olevani hengissä, mun sydän hakkasi, pelkäsin, että sydän pysähtyy, tärisin, tajusin olleeni kuolemanvaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irakilainen äijä seuras pimeällä.
Teininä olin vähän outolintu, kun muut tytöt biletti minä maalasin, luin ja tein pitkiä pyöräretkiä etsien autiotaloja joita tutkia. Kerran olin taas tutkimassa taloa kun äkkiä yhdestä nurkasta nousi ukonturjeke, pitkä parta ja haisi kuin kuolema. Huusi "per""leen likka mitä sä tongit mun tavaroita?" ja tuli kohti, paniikissa sopertelin anteeksipyyntöä. Juoksin ulos ja poljin jalat maitohapoilla kotiin.
MUTTA myöhemmin samana iltana kun äiti oli lähtenyt yövuoroon, katselin iltapalaa syödessä keittiön ikkunasta ja se sama ukko oli 100% varmasti parkkipaikalla! Kotiini oli sieltä autiotalosta noin 20km ,en ymmärrä miten ukko oli voinut minua seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin ja miehen olisi pitänyt olla jo lähtenyt töihin. Mumisin puoli-unessa, että ”eikö sulla ollutkaan aamuvuoroa?”. Kuulin miehen vastaavan selvästi ”ei” ja sitten hän sanoi jotain vielä perään mistä en saanut selvää. ”Mitä sä sanoit?” sanoin vielä ja mies ei tätä kuullut, vaan kuulin kun kahvi alkoi porista. Ajattelin että onpa ihanaa ja haistoin keitetyn kahvin. Jotain astioita kilahti ja ajattelin hänen laittavan jotain aamupalaakin meille. Olin edelleenkin puoli-unessa ja kuulin hänen vastaavan kännykkään ja puhuvan jonkun kanssa.
Sitten nousin ja kävelin keittiöön. Ei ketään! Ei siellä miestä ollut, ei kahvia tai aamupalaa. Siis TODELLA spooky fiilis. Soitin heti miehelleni, että missä hän on ja hän oli töissä. Siis siinä aamuvuorossa missä pitikin alunperin olla. Ja siis AIVAN SELVÄSTI keittiöstä oli kuulunut nuo äänet mistä kerroin ja kahvinkin haistoin.
Valeherääminen. Ole iloinen, että tuo oli noin herttainen uni, eikä painajainen...
Kun stressaa paljon, alan nähdä noita. Viimeksi "heräsin" ja poikani istui sänkyni laidalla selkä selin minuun ja jutteli yksin pimeälle huoneelle. Yritin kysyä, kenelle hän puhuu, mutta leukani olivat jäykistyneet enkä voinut liikkua. Sain jotenkin sähistyä lukkiutuneiden leukojen lävitse "kenelle sinä puhut?".
Poikani vastasi kääntymättä "tuolle miehelle".
Yritin avata leukoja ja liikkua, mutten voinut. Taas sähisin lukkiutuneiden leukojen läpi "mikä nimi?".
Poikani vastasi "hän kertoo nimensä olevan Sami".Heräsin tuossa kohtaa oikeasti ja ympäri kehoa tuntui se tunne, kun lihasjännite laukeaa.
Ahdistava oli, muttei vielä pahin, mitä noissa on nähnyt.Mulla käy näitä valeheräämisiä myös aika ajoin. Luulen heränneeni mutta oikeasti vain näen unta että heräsin ja uni jatkuu. Yleensä niissä tapahtuu jotain niin outoa, että sen tajuaa heti oikeasti herättyään uneksi, mutta jos uni on noin "arkipäiväinen" ja realistinen kuin alkuperäisellä kirjoittajalla (miehen kanssa juttelua ja kahvinkeittimen ääniä), niin voi hyvinkin erehtyä luulemaan sitä todeksi.
Luulen että tässä ketjussa on muutamia muitakin tapauksia, jossa uni ja todellisuus ovat sekoittuneet. Vaikka eihän se toki tee kokemusta kokijalleen sen vähemmän pelottavaksi jos se tuntuu todelliselta.Mulla on jäänyt yksi tuollainen valeherääminen mieleen. Asun yksin ja ei ole lemmikkejä.
Heräsin aamulla ja makoilin peiton alla vielä hetken aikaa ennen ylösnousua. Yhtäkkiä peittoa nykäistiin jalkopäästä. Säikähdin tosi paljon ja samalla alkoi joku vetämään peittoa pois päältäni kovalla voimalla sängynpäädystä. Peitto vetäistiin sängynpäädyn alle. Tässä kohtaa kiljuin. Sen jälkeen heräsin oikeasti siihen omaan huutoon. Meni hetki tajuta että olin nähnyt unta. Lakanat ja koti näytti siinä unessa ihan samalta.
Mulla on ollut vastaavia "unia", mutta peitto on ollut oikeasti lattialla, kun olen herännyt.
Vierailija kirjoitti:
Teininä olin vähän outolintu, kun muut tytöt biletti minä maalasin, luin ja tein pitkiä pyöräretkiä etsien autiotaloja joita tutkia. Kerran olin taas tutkimassa taloa kun äkkiä yhdestä nurkasta nousi ukonturjeke, pitkä parta ja haisi kuin kuolema. Huusi "per""leen likka mitä sä tongit mun tavaroita?" ja tuli kohti, paniikissa sopertelin anteeksipyyntöä. Juoksin ulos ja poljin jalat maitohapoilla kotiin.
MUTTA myöhemmin samana iltana kun äiti oli lähtenyt yövuoroon, katselin iltapalaa syödessä keittiön ikkunasta ja se sama ukko oli 100% varmasti parkkipaikalla! Kotiini oli sieltä autiotalosta noin 20km ,en ymmärrä miten ukko oli voinut minua seurata.
Siis oliko se joku pultsari joka piti majaa autiotalossa vai menitkö vahingossa jonkun kotiin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin ja miehen olisi pitänyt olla jo lähtenyt töihin. Mumisin puoli-unessa, että ”eikö sulla ollutkaan aamuvuoroa?”. Kuulin miehen vastaavan selvästi ”ei” ja sitten hän sanoi jotain vielä perään mistä en saanut selvää. ”Mitä sä sanoit?” sanoin vielä ja mies ei tätä kuullut, vaan kuulin kun kahvi alkoi porista. Ajattelin että onpa ihanaa ja haistoin keitetyn kahvin. Jotain astioita kilahti ja ajattelin hänen laittavan jotain aamupalaakin meille. Olin edelleenkin puoli-unessa ja kuulin hänen vastaavan kännykkään ja puhuvan jonkun kanssa.
Sitten nousin ja kävelin keittiöön. Ei ketään! Ei siellä miestä ollut, ei kahvia tai aamupalaa. Siis TODELLA spooky fiilis. Soitin heti miehelleni, että missä hän on ja hän oli töissä. Siis siinä aamuvuorossa missä pitikin alunperin olla. Ja siis AIVAN SELVÄSTI keittiöstä oli kuulunut nuo äänet mistä kerroin ja kahvinkin haistoin.
Valeherääminen. Ole iloinen, että tuo oli noin herttainen uni, eikä painajainen...
Kun stressaa paljon, alan nähdä noita. Viimeksi "heräsin" ja poikani istui sänkyni laidalla selkä selin minuun ja jutteli yksin pimeälle huoneelle. Yritin kysyä, kenelle hän puhuu, mutta leukani olivat jäykistyneet enkä voinut liikkua. Sain jotenkin sähistyä lukkiutuneiden leukojen lävitse "kenelle sinä puhut?".
Poikani vastasi kääntymättä "tuolle miehelle".
Yritin avata leukoja ja liikkua, mutten voinut. Taas sähisin lukkiutuneiden leukojen läpi "mikä nimi?".
Poikani vastasi "hän kertoo nimensä olevan Sami".Heräsin tuossa kohtaa oikeasti ja ympäri kehoa tuntui se tunne, kun lihasjännite laukeaa.
Ahdistava oli, muttei vielä pahin, mitä noissa on nähnyt.Mulla käy näitä valeheräämisiä myös aika ajoin. Luulen heränneeni mutta oikeasti vain näen unta että heräsin ja uni jatkuu. Yleensä niissä tapahtuu jotain niin outoa, että sen tajuaa heti oikeasti herättyään uneksi, mutta jos uni on noin "arkipäiväinen" ja realistinen kuin alkuperäisellä kirjoittajalla (miehen kanssa juttelua ja kahvinkeittimen ääniä), niin voi hyvinkin erehtyä luulemaan sitä todeksi.
Luulen että tässä ketjussa on muutamia muitakin tapauksia, jossa uni ja todellisuus ovat sekoittuneet. Vaikka eihän se toki tee kokemusta kokijalleen sen vähemmän pelottavaksi jos se tuntuu todelliselta.Mulla on jäänyt yksi tuollainen valeherääminen mieleen. Asun yksin ja ei ole lemmikkejä.
Heräsin aamulla ja makoilin peiton alla vielä hetken aikaa ennen ylösnousua. Yhtäkkiä peittoa nykäistiin jalkopäästä. Säikähdin tosi paljon ja samalla alkoi joku vetämään peittoa pois päältäni kovalla voimalla sängynpäädystä. Peitto vetäistiin sängynpäädyn alle. Tässä kohtaa kiljuin. Sen jälkeen heräsin oikeasti siihen omaan huutoon. Meni hetki tajuta että olin nähnyt unta. Lakanat ja koti näytti siinä unessa ihan samalta.Mulla on ollut vastaavia "unia", mutta peitto on ollut oikeasti lattialla, kun olen herännyt.
Unihalvaus on oikea nimitys näille, tuntuvat todellisilta. Monet kuvittelee niitä joko paholaisen tai enkelin läsnäoloksi. Monenlaista tarinaa olen lukenut ja kuullut. Itsekin kerran kokenut, oli aika ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä olin vähän outolintu, kun muut tytöt biletti minä maalasin, luin ja tein pitkiä pyöräretkiä etsien autiotaloja joita tutkia. Kerran olin taas tutkimassa taloa kun äkkiä yhdestä nurkasta nousi ukonturjeke, pitkä parta ja haisi kuin kuolema. Huusi "per""leen likka mitä sä tongit mun tavaroita?" ja tuli kohti, paniikissa sopertelin anteeksipyyntöä. Juoksin ulos ja poljin jalat maitohapoilla kotiin.
MUTTA myöhemmin samana iltana kun äiti oli lähtenyt yövuoroon, katselin iltapalaa syödessä keittiön ikkunasta ja se sama ukko oli 100% varmasti parkkipaikalla! Kotiini oli sieltä autiotalosta noin 20km ,en ymmärrä miten ukko oli voinut minua seurata.
Siis oliko se joku pultsari joka piti majaa autiotalossa vai menitkö vahingossa jonkun kotiin?!
Siis ihan autiotalo se oli! Ikkuna rikki ja piha villiintynyt. Ukko vissiin nukkui siellä ja suuttui kun menin häiriköimään.
Olin 15 ja pyöräilemässä kaverin luonta kotiin noin klo 23 illalla,oikaisin polkua pitkin joka kulki metsän läpi eikä siinä ollut mitään valoja. Äkkiä metsässä ärjähti moottorisaha käyntiin, kusin housuun ja poljin täyttä vauhtia kotiin.Kerroin aamulla vanhemmille ja isä sanoi jonkun vain tehneen metsätöitä. Ai pilkkopimeässä keskellä yötä?
Vierailija kirjoitti:
Olin 15 ja pyöräilemässä kaverin luonta kotiin noin klo 23 illalla,oikaisin polkua pitkin joka kulki metsän läpi eikä siinä ollut mitään valoja. Äkkiä metsässä ärjähti moottorisaha käyntiin, kusin housuun ja poljin täyttä vauhtia kotiin.Kerroin aamulla vanhemmille ja isä sanoi jonkun vain tehneen metsätöitä. Ai pilkkopimeässä keskellä yötä?
0/5 lol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 15 ja pyöräilemässä kaverin luonta kotiin noin klo 23 illalla,oikaisin polkua pitkin joka kulki metsän läpi eikä siinä ollut mitään valoja. Äkkiä metsässä ärjähti moottorisaha käyntiin, kusin housuun ja poljin täyttä vauhtia kotiin.Kerroin aamulla vanhemmille ja isä sanoi jonkun vain tehneen metsätöitä. Ai pilkkopimeässä keskellä yötä?
0/5 lol.
Joo samat sulle vaan. En ole metsuri mutta vielä näin aikuisenkaan en usko kenenkään kaatavan puita pilkkopimeässä metsässä keskellä yötä.
Lapsena asuimme syrjässä ja kuljin koulumatkan taksilla. Olin kotona aina ennen vanhempiani. Kerran tulin taas kotiin ja yllätyin kun koko yläkerta oli valaistu, en tullut katsoneeksi ovatko autot tallissa vaan menin sisään iloisesti päivästäni pälättäen mutta kukaan ei vastannut. Talo oli tyhjä. Sammutin sitten valot etteivät vanhemmat valittaisi ja tein läksyt ym. En kertonut vanhemmille mitään kun lopulta tulivat.
Aikuisena kiersin usein iltalenkin joka meni järven ympäri tiheässä metsikössä, vähän matkaa siinä oli huonokuntoinen polku ja sitten polku loppui ja piti taistella tiensä umpiryteikössä. Pidin siitä miten syke nousi siellä rämpiessä ja matkaakin oli useampi kilometri. Minulla oli otsalamppu koska muuta valolähdettä ei metsässä ollut. Reitti alkoi kun kävelin kerrostalon, jossa asuin pihasta junaradan yli, alas rantaan jossa oli epävirallinen nuotiopaikka, siellä oli aina nuotion jäänteet ja olutölkkejä ym. Tästä sitten lähti polku puiden ja puskien läpi kiertämään järven. Kerran olin taas normaalilla lenkilläni kun aloin ihmetellä lähestyvää mopon ääntä, mietin miten kännissä pitää olla jos ajaa tässä "viidakossa" mopolla? Pärinä koveni ja ajattelin etten halua tavata sitä sekopäätä joka siellä pystyy ajelemaan,ties vaikka kaahaa päälle! Aloin lähes juosta ja oli helpotus kun ääni jäi taakse. Jälkeenpäin koetin miettiä, että jos joku oli kaasuttanut viritettyä mopoaan nuotiopaikalla ja ääni kaikunut järven yli mutta ei se siltä ollut kuulostanut.
Vaikka mitä. Olen juossut pakoon perässä juossutta huumeveikkosta ja on tapahtunut yliluonnollisia, pari asiaa mainitakseni.