Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jätän lapseni
28.07.2015 |
Olen hirveä ihminen, tiedän. Minulla on alle vuoden ikäinen lapsi, jonka isän kanssa olemme eronneet. Puhuin lapsen isän kanssa ja hän suostuisi ottamaan lapsen luokseen asumaan koska en enää yksinkertaisesti jaksa tätä arkea. Tiedän kuitenkin etten myöskään pysty näkemään lasta enää koska joka kerta kun olisin tapaamassa häntä ja olisi aika lähteä, sydämeni särkyisi. Olen nuori ja luulin jaksavani ja jopa nauttivani äitiydestä mutta vihaan sitä. Vihaan yöheräämisiä ja kaikkia päivän rutiineita. Vihaan sitä että minulla on vapaa-aikaa vain jokatoinen viikonloppu. En vain pysty olemaan hyvä äiti lapselleni. Olen itkenyt 3 päivää asian takia koska olen aivan hajalla. Rakastan lastani ja tiedän että olen tekemässä elämäni pahimman virheen, mutta en voi muuta. Tukiverkosto löytyy mutta siitä ei ole vajaan vuoden aikana ollut mitään hyötyä. Psykiatri paheksui kun kerroin että olen ajatellut päästää lapsen isälleen asumaan. Kumpa en olisi koskaan tehnyt koko lasta, se olisi ollut lapsen paras.
Kommentit (28)
Puhu asiasta neuvolassa. Vantaalla oli ainakin hyviä vertaistuki ryhmiä. Ne auttoivat minua. Voimia *hali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse pysty lapsesta huolehtimaan mutta isä pystyy, teet ihan oikein.
Mieti vielä, voisiko viikko-viikko systeemi toimia? Niin pahalta tuntuu, ettet koskaan näkisi lastasi. Moni asia helpottaa kuitenkin lapsen kasvaessa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:40"]Mieti vielä, voisiko viikko-viikko systeemi toimia? Niin pahalta tuntuu, ettet koskaan näkisi lastasi. Moni asia helpottaa kuitenkin lapsen kasvaessa.
[/quote]
Tämä on täysin totta. Koeta jaksaa sisko ja jonain päivänä ymmärrät, miten hienon ratkaisun teit. Tuollaisen päätöksen jälkeen se lopullinen alamäki vasta alkaisikin. Usko kun sanon.
Muuten ihan ok, myös isä voi olla lähivanhempi yhtä hyvin kuin äiti.
Mutta, älä nyt kokonaan hylkää lastasi. Sydän särkyy alkuun tapaamisten jälkeen, mutta ajan myötä siihen tottuu. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja teidän suhde tulee ajan myötä muuttumaan ja sinäkin ehkä nautit äitiydestä. Ihmettelen kyllä, että apua et ole tilanteeseen saanut, henkistä apua. Oletko neuvolassa ottanut puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnittele vielä. Älä luovu lapsesta kokonaan. Pienen lapsen kanssa on rankkaa, mutta vuoden päästä on jo helpompaa. Jos oma olo on noin paha, on varmaan parempi, että isä kantaa päävastuun lapsen arjesta. Voisitko silti olla jollakin tapaa osana lapsen elämää? Jos luovut lapsesta kokonaaan, ei oma olosi taatusti parane, vaan käy päinvastoin.
Olisiko mahdollista että sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Silloin arki tuntuu mahdottomalta ja elämässä kaikki on vain toivotonta ja mustaa. Älkää tehkö mitään lopullista vaan sopikaa tosiaan ensin viikko-viikko systeemi. Uskon että kun voimasi palaavat niin pääset äitiyteen ja lapsen kanssa olemiseen sisälle, ja se alkaa sujua. Älä odota itseltäsi liikoja heti eikä välttämättä vuodenkaan päästä vielä. Voimia sinulle! Lapsellasi on vain yksi äiti, älä luovuta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinulla masennus ja se pitäisi hoitaa ennen noin suuren päätöksen tekemistä.
Olen erotilanteessa jättänyt lapsen isälleen ja kadun sitä lopun ikääni. Lapsi on nyt aikuinen. Meillä on hyvät välit mutta tiedän tehneeni väärin lastani kohtaan.
Pidin sitä silloin oikeana ratkaisuna, en voi sitä enää muuttaa, muuttaisin jos voisin.
En ole puhunut neuvolassa, huomenna aika ja päätin että tällä kertaa avaan suuni. En kyllä tiedä mitä asialle oikein voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kannattanut läski ajatella ennen kuin teki sen lapsen, että kasetti malli WT ja kuse tuubaas.
Viikko-viikko on huono noin pienen kanssa, mutta ota lapsi joka toinen viikonloppu. Ihan oikeesti! Älä hylkää kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei s.atana taas näitä. Tota se on kun kakarat tekee kakaroita. Anna se lapsi isälleen. Ainakin hän tuntuu välittävän lapsi parasta.
Sinnittele. Mene töihin ja lapsi päivähoitoon. Puolen vuoden päästä sulla on jo ihan erilainen tyyppi hoidettava. Hänestä kasvaa sulle ihana kaveri ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykeneekö se mies sitten hoitamaan lasta kokoaikasesti? Kun nuoria ilmeisesti olette molemmat. Huolestuttaa vain kovin. Entäs isovanhemmat, voisko ne hoitaa.
Älä luovuta vielä. Isä voi olla joskus parempikin ratkaisu lähivanhemmaksi, jos jaksaa paremmin. Älä ihmeessä kuitenkaan luovu kokonaan lapsestasi. Olen itse joutunut käymään läpi noita samoja tunteita. Sain esikoiseni tosi nuorena, ja jäin hänen kanssaan yksin lapsen ollessa alle parivuotias kun isänsä kuoli. Olin välillä niin väsynyt, että ajattelin antavani lapsen äidilleni tai laitokseen. Ajattelin, että olen maailman huonoin äiti ja kaikin puolin kelvoton.
Päivä päivältä asiat kuitenkin helpottuivat, lapsi kasvoi ja on nyt jo teini. Yli kymmeneen vuoteen ei ole ollut enää niin rankkaa, etten usko kestäväni.
Mikä se sellainen tukiverkko muuten on, josta ei ole mitään apua? Nimellinen ehkä, mutta nyt tarvitset ihan käytännön tukiverkkoja. Miten esim. FB:n hätäkahviryhmät(?). Minäkin voin yrittää auttaa jos haluat.
Kykenee ainakin omien sanojensa mukaan. Kaikki isovanhemmat tekevät paljon töitä, viimeksi tänään kysyin voisivatko ottaa lapsen yöksi tällä viikolla mutta ei kuulemma onnistu.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:56"]Minkä ikäinen olet, ap?
(miten nuori?)
[/quote]
Olen 20
Alue: Aihe vapaa
Tee mikä itsestä tuntuu parhaalta. Jos et oikeadti halua lasta lapsi kyllä aistii sen tulevaisuudessa, joten voi myös olla lapsen paras ettet pidä enää yhteyttä. Älä kuitenkaan enää hanki lapsia, putket poikki