Ekaluokkalaisten lukujärjestykset, meillä ihan katastrofi!

uskon että siinä on käynyt vain niin, että ei ole ollut syystä tai toisesta muuta vaihtoehtoa. en jaksa uskoa, et kukaan tieten tahtoen haluaisi tehdä kenellekään hallaa lapsen lukujärjestyksen muodossa.

olis kiva saada joltakin useiden luokkien lukujärjestyksiä laativan kommentteja, et millaista se oikeesti on. voin vaan kuvitella, ettei mikään yksinkertainen juttu. siinä kun on niin monta palikkaa, mitkä pitää ottaa huomioon.

ja edelleen palaan siihen, että mitä jos siihen lapsesi lukujärjestykseen vaikuttaa joku kaltaisesi äiti? jos hänkin haluaa järjestää töitään oman lapsensa menojen mukaan? leikitään, että jonkun lasta pitää viedä säännöllisesti tiettynä aamuna vaikka saamaan jotain hoitoa (sairaalaan)? sehän vaikuttaa ihan koko pakkaan ja toistenkin ihmisten aikatauluihin (kuten olet omalla kohdallasi huomannut)

Jos opettajalla on toisen luokan tunteja, niin miksi ne pitää olla ekaluokan kustannuksella juuri aamussa? Eivätkö muut luokka-asteet voisi olla mieluuummin koulussa iltapäivään?

Sen verran tiedän, että koulu alkaa joko 8.00 tai 9.00 ja päättyy 12.00 tai 13.00.

Ens viikon alusta pitäisi mennä lukujärjestyksen mukaan ja en tiedä monelta koulu maanantaisin alkaa. Saa luvan mennä kahdeksaan.

Oma opettaja opettaa kaikki muut aineet paitsi musiikin ja elämänkatsemustiedon. Eli meidän pojalla tulee olemaan 3 eri opettajaa.



I

Härtsyykkerit mitä johtopäätöksiä!!!



Ensinnäkään erityislapsemme ei ole mikään toivoton tapaus. Hän on älykäs ja aivan ihana lapsi, jolla vain on omat erityispiirteensä joiden vuoksi hän on erityisluokalla. Hänen ennusteensa ei ole mitenkään "toivoton", van on jopa todennäköistä että hän päätyy opiskelemaan yliopistoon asti. Myös hänellä on harrastuksia, joissa hän pärjää hyvin kunhan ne on valittu hänen erityispiirteensä huomioiden. Aamulla kouluunlähtö ei ole hänen vahvimpia puoliaan koska hän on hajamielinen ja unohtelevainen, mutta muuten hän pärjää varsin hyvin.



Tottakai lapsen erilaisuus on aikanaan ollut eräällä tavalla ehkä pettymyskin, mutta se on hei diagnosoitu jo 7 vuotta sitten! Erityisyys ei ole meille muutenkaan mikään kummitus tai peikko, koska kyllä suvuistamme löytyy muitakin poikkeavia ihmisiä ja työssämme tapaamme heitä molemmat päivittäin. Lisäksi meillä on kaksi ns. "normaalia" lasta.



Diagnoosisi on siis suorastaan naurettava. Onkohan itselläsi mitään kokemusta erityislapsista?





Toisekseen ekaluokkalaisemme on ollut kielikylvyssä jo pitkään, hänen kielivalintansa ei ole mikään uujsi asia. Lapsen ottaminen pois tutusta koulusta ja tuttujen kavereiden seurasta olisi mielestäni erittäin huono ja surullinen ratkaisu. Lisäksi hän menettäisi yhden kielen, jonka jo osaa. Normaalissa lähikoulun luokassa lapsi turhautuisi haasteiden puuttuessa nopeasti - hän kun lukee jo täysin sujuvasti, laskee kerto- ja jakolaskuja jne. Kieli on ollut hänen intohimonsa ja pelastuksensa, se yksi asia mikä koulussa antaa edes vähän haastetta.



Toinen lapsen intohimo on ollut harrastus, jonka hän on itse valinnut ja halunnut. Hän ihan itse ilmoitti 4-vuotiaana että haluaa harrastaa kyseistä asiaa ja pienestä vastustuksestamme huolimatta vaati päästä harrastukseen. Lapsi rakastaa harrastustaan ja on saanut sieltä paljon hyviä ystäviä. Hän menee joka päivä harrastukseen innosta puhkuen ja täysin vapaaehtoisesti (itse asiassa olemme välillä yrittäneet ehdotella lopettamista kun kuljettelu on välillä niin hankalaa, mutta lapsi ei halua lopettaa missään tapauksessa).



Minkälainen vanhempi riistäisi lapsen sekä tutusta koulusta että tutusta harrastuksesta, veisi tältä kaikki kaverit ja yhden kielen sekä paiskaisi lapsen homeiseen kouluun josta lapsi ei tunne ketään ja jonne tämä ei halua? Ja sinä vielä yrität väittää että se olisi lapsen parhaaksi? Oletko tosissasi?





Minä en elä lasteni kautta, minulla on ihan tarpeeksi tekemistä omassa elämässäni. Minulle on ihan sama mitä lapseni harrastaa, vaikka haluankin että lapsella on vähintään yksi urheiluharrastus. Lapseni ovat saaneet itse valita harrastuksensa (okei, erityislapselle on ehdoteltu hänen ominaisuuksiinsa sopivia lajeja) ja he saavat niitä myös vaihtaa halutessaan. Me yritämme sitten järjestää asiat niin että harrastaminen on mahdollista.



ap

ainakin silloin kun on hyvä sää. Mutta entäs sitten kun sataa kaatamalla tai on 30 astetta pakkasta?



Täytyy selvittää onko koulussa joku paikka missä lapsi voi tarvittaessa olla sisätiloissa.



ap

ma: 9-13

ti: 8-12

ke: 10-14

to: 9-19

pe 8-12



Ihan normaalia, että lukujärjestyksessä on 10:n aamuja.



Silloin, kun itse olen ollut koulussa, niin mulla oli ekoilla luokilla koulua aina 9-12 tai 9-13. Tämä toimi, koska olin pienessä kyläkoulussa.



Luulenpa, ap, että lapsesi harrastusta voi harrastaa muulloinkin kuin tasan klo 14. Jos ei voi, niin sitten lapsi vaihtaa harrastusta. Koulu ensin!

Mulla on myös erityislapsi (as/adhd) ja kyllä hän pystyy lähtemään yksikseen kouluun. Aamulla on laitettu kouluvaatteet päälle ja syöty aamupala yhdessä, sitten olen lähtenyt töihin. Mä soitan lapselle (ainakin näin syksyisin), että nyt pitää lähteä, muista sammuttaa valot ja laita ovet lukkoon ja avain mukaan.. jne. Lapsi taas soittaa mulle, kun tulee koulusta, että on kotona.



No joo, mun erityislapseni on kyllä siinä mielessä normaali, että on ihan normaalissa koulussa ja normaalilla luokalla. Älyssä ei siis ole mitään vikaa, on vaan tuollainen haaveileva lukutoukka, joka saattaa unohtaa katsoa kelloa.

Luulen että minulle 112



En lukenut kuin alkua ketjusta ensimmäiset 25 kun kirjoitin ja myöhemmin luin koko ketjun koska kiinnosti todella tämä juttu.



Edelleen olen sitä mieltä ettei lukujärjestyksestä voi valittaa minnekään, nuo ajat on normaaleja kouluaikoja. Jos kolmasluokkalainen ei kykene lähtemään itsenäisesti koulukyytiin on hän aika palikka päästään. Vaikka erityislapsi diagnoosista on aikaa jo paljon ei se poista sitä pettymystänne joka saa satsaamaan muihin lapsiinne kohtuuttomia odotuksia.



Olette itse valintanne tehneet. Lapselle pitää myös joskus sanoa ettei tämä asia käy, lasten kuuluu oppia jo kotonaan sietämään pettymyksiä. Valinnat tehdään perheen mahdollisuuksien mukaan ei lapsen tahdon.



Jos valitsette näin mitä olette tehneet on turha valittaa ja on elettävä valintojensa kanssa. Teidän on hankittava palveluskuntaa, otettava vaikka laina että saa työauton hoitajan käyttöön jne. Vaihtoehto on karsia nykyisistä tottumuksistanne ja jopa lapsen harrastamisesta.



Maailma ei pyöri teidän napanne ympärillä siihen on korkein aika havahtua nyt.

on vähän epäselvä, ADHD / Aspergerpiirteitä on, mutta ei niin paljoa että riittäisi diagnoosiin.



Lapsi on siis hurjan älykäs ja tiedoiltaan ja taidoiltaan hyvä, mutta vähän hajamielinen, ajoittain säikky ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut. On teoriassa erityisopetuksessa, mutta normaalilla opetussuunnitelmalla ja integroidaan normaaliopetukseen.



Kyllä hän on muutaman kerran lähtenyt yksin kouluun ja se on onnistunut kohtuudella, mutta se on kyllä lapselle aikamoinen stressi - ja tietysti vanhemmille myös kun miettii että onko se lapsi muistanut lähteä kouluun vai ei. Kerran viime vuonna hälytin puoli koulua ja naapurustoa kun lapsi ei vastannut kännykkäänsä eikä kotipuhelimeen vaikka hänen piti vielä olla kotona. No, kännykkä oli ollut äänettömällä ja lapsi oli hädissään mennyt ovesta ulos liian aikaisin eikä kuullut sisällä soivaa puhelinta. Eli ei tunnu kivalta jos yksinäisiä lähtöjä on kaksi joka viikko, lapsi ahdistuu ja vanhemmat myös.



ap

Minä soitin, tottakai. Mutta työaikani/työnantajani ei todellakaan joustaneet. Samoin on huolehtinut itsensä koulutaksiin ystäväni asperger-poika. Pojat ovat myös huolehtineet harrastusmatkansa itsenäisesti.



Tyttäreni kulkee myös ainevalinnan takia eri koulupiirin kouluun, on nykyisin kolmannella.



Näin tekevät yksinhuoltajien lapset, olivat erityisiä tai eivät. Koska elämässä nyt vaan on paljon vakavampiakin ongelmia, kuin koulumatkan kulkeminen itsenäisesti.



P.S. Ei kenenkään elämä myöskään siihen pääty, että kerran viikossa myöhästyy harrastuksesta hiukan, tai joutuu olemaan kokonaan pois. Jäähän siinä viikkoon vielä 4 kertaa. Ihan vakavissaan: lapsille on hyvä opettaa myös pettymyksen sietoa. Elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa!

ovat tosi kivoja, kun aamulla voi ottaa rennosti. Erikseen on sitten ryhmä niille, joille kahdeksan aamut sopivat paremmin. Epulla kun on vielä joustoa noissa ryhmissä.



Ekaluokkalainen on minusta liian nuori harrastamaan joka päivä, ja aikuisen tehtävä on jarruttaa liian aikaista harrastamista, lapsi ei siihen kykene.



Kielikylvyt ja aikaisin aloitetut kieliopinnot kyllä kertovat vanhempien kunnianhimosta lapsen suhteen. Eikö aikuinen voisi tyydyttää omaa kunnianhimoaan opiskelemalla itse lisää kieliä, ja antaa lapsen olla lapsi.

Siis lapsi on kovasti tunnollinen, mutta hätääntyy nimenomaan odottamisesta, ajantaju ei siis jotenkin pelaa kunnolla. Eli tuossakin tilanteessa lapsella oli kello herättämässä sitten kun pitää mennä ovesta ulos ja lisäksi olin luvannut soittaa. Lapsesta aika oli kuitenkin tuntunut pitkältä ja hän oli hätääntynyt, ajatellut että ehkä kello on pysähtynyt tms. ja mennyt sitten hädissään ulos odottamaan taksia. Onneksi oli hyvä sää ja taksi tuli, mutta kuitenkin. Nimenomaan pitkä aamuodotus tuntuu hankalalta koska lapsi hätääntyy jos pelkää myöhästyvänsä, ettei taksi tule tms.



Samainen erityislapsi pärjää loistavasti kotona iltapäivällä koulun jälkeen kun ei ole mitään kellonaikaa jota pitäisi vahtia.



ap

Sinä haluat ja lapsi tottelee.



Vanhempi voi toivoa muttei määrätä toivetta toteuttamaan. Olet ehkä sellainen ettei lapsi uskalla tai tahdo sinua vastustaa vaan menee kiltisti minne haluat.



Mikä harrastus on sellainen joka on päivittäin klo 14- tämä kiinnostaa kovasti.

Tiedän että jos harrastaa taitoluistelua/jääkiekkoa/telinevoimistelua/rytmistä kilpavoimistelua tms. harjoitusohjelma on rankkaa ja päivittäistä.

Jokainen vanhempi tietää, että jos laittaa lapsen muuhun kuin lähikouluun, lapsen koulumatkat on itse hoidettava. Jos lapsi ei voi tai osaa käyttää julkisia kulkuvälineitä, vanhempien on itse vietävä.



Jokainen vanhempi myöskin tietää, että jokainen koulu toimii omalla rytmillään ja lukujärjestys tulee olemaan sellainen kuin on. Joka ei lapselleen halua mitään aikatauluja tai edes tunnilla-parilla muuttuvaa aikataulua, voipi ottaa lapsensa kotikouluun.



Koulu menee aina harrastuksen edelle. Huippu-urheilijoillakin panostetaan koulunkäyntiin ja jos koulu sitä vaatii, tärkeitäkin kisoja jätetään väliin. Yksinkertaisesti koulu on niin tärkeä asia.



Minun mielestäni ap voisi nyt miettiä hetken missä se ongelma oikein on. Siinä, että KOULU ei toimi niin kuin hän itse haluaa, vai että hän ei ole ole itse osannut varautua siihen, että koulu toimii omalla tavallaan ja hänen pitää siihen sopeutua. Kyllä se vastaus löytyy siitä omasta peilistä. Siel näkyy henkilö, joka ei ole osannut ajatella asiaa loppuun saakka.

ADHD ja As-piirteitä muttei diagnoosiksi asti.



Perhe on suorittaja tai ainakin äiti ja odottaa sitä myös lapsiltaan ja ehkä herkkä lapsi reagoi vahvasti näin ja sairastuu.



Säikky lapsi ei ole mikään ihme jos äiti on tuollainen vaativa.



Lisäksi olet ylihysteerinen, hälytät puoli koulua ja naapuruston syystä kun lapsi ei juuri tahtomanasi aikana pystynyt vastaamaan kännykkään.



Katso hyvä ihminen peiliin ja rauhoita itsesi ja ehkäpä lapsikin pääsee rauhoittumaan.

jos häneen ladataan kohtuuttomia odotuksia.

Meillä on myös ja koulukuljetus toimii. Kunta on velvollinen sen kyllä järjestämään. Voit myös (tai miehesi) jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja lyhentää päivääsi sieltä aamusta. Nämä ovat aivan järjestelykysymyksiä jo vaan tahto riittää.



Itse olen osittaisella hoitovapaalla ja teen kuuden tunnin päivää. Palkassa häviän 100€/kk netto. Verottaja pienentää veroprosenttia ja kelasata saa kotihoidontukea.







Kahdeksan aamut on huonoja siksi että isoveljellä (erityislapsi) alkaa koulu yhdeksältä ja hän joutuu lähtemään yksin kouluun (ei oikeasti osaa) kun miehen pitää kuljettaa ekaluokkalainen jo kahdeksaksi. Minä lähden töihin jo seitsemältä ja ekaluokkalaisen koulumatka on 10 km.



ap

[/quote]

Ei oo varmaan sun käsissä noi lukkarit.. Jokaisen on kuule vaan sopeuduttava.

Jos se tekee minusta jonkun mielestä huonon äidin niin ihan vapaasti. Olen nähnyt riittävästi huonokuntoisia, lihavia ja epäterveellisesti eläviä lapsia ja aikuisia että myönnän suoraan että minulle olisi ongelma jos lapseni haluaisi sellaiseksi.



Meillä on siis lapsille kyllä hyvin selvästi ilmaistu, että yksi liikuntaharrastus pitää olla. Sen saa itse valita ja me vanhemmat yritämme mahdollisuuksien mukaan järjestää asiat niin että harrastaminen on mahdollista. Toki harrastuksia ei vaihdeta jatkuvasti, vaan jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja harkintaa pitää olla. Muita harrastuksia voidaan sitten ottaa tilanteen ja aikataulun mukaan. Eivät ole lapset napisseet näistä säännöistä, vaan ihan ilolla liikkuvat.





Sitten ihmettelen näitä joiden mielestä lapsi ei saisi harrastaa useampaa kertaa viikossa. Ovatko lapsenne kenties iltapäivähoidossa tai päiväkodissa? Minusta iltapäivällä olevan harrastuksen etu on nimenomaan se, että se on ikäänkuin iltapäivähoitoa. Muut lapset menevät iltapäivähoitoon, meidän lapsi menee harkkoihin joista tykkää ja pääsee usein kotiin jo ennen hoitoon menneitä koulukavereitaan. Illat ovat vapaat perheen yhdessäololle.



Suoraan sanottuna laitan lapseni mieluummin harrastukseen kuin iltapäivähoitoon, jossa vain säilytetään lapsia. Harrastuksessa ovat samat kaverit, ohjaajat ja aikuiset joka päivä. Sitä voisi nimittää jopa yhteisöksi - toistenkin lapsista pidetään huolta ja autetaan. Siellä on hyvää seuraa ja opetellaan terveellisiä elintapoja. Iltapäivähoidossa pari ohjaajaa valvoo pariakymmentä lasta jotka saavat riehua mielin määrin eikä mitään järjellistä toimintaa ole.



ap

Eli sitten kannattaa harkita jotain toista kellonaikaa harrastuksille.

Kyllä meidänkin ekaluokkalaisella on noit akympin aamuja ollut ja tiedän että tänäkin jokaisella meidän koulun 5:llä ekaluokalla on kympin aamuja ja pääsevät klo 14.

Enkä ole ikinä kuullut moisesta että ekaluokkalaisilla ei saisi olla näitä kympin aamuja. Ja tässä on sentään jo aika monta vuotta kouluelämää katseltu, kun esikkokin meni jo seiskalle.

tai pikemminkin vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa ja ottaa lapsensa normaalisti huomioon.



Joillakin syynä on täydellinen välinpitämättömyys ja lapsilla ei ole rajoja. Jotkut lataa liikaa odotuksia lapsiinsa.



Seuraus on että lapsi alkaa oireilla ja ongelmia riittää.



Ap:n kaksi lasta on kestänyt paineet ja pysyneet toistaiseksi normaaleina ja kykenevinä suorittamaan ja yksi ei.