Lue keskustelun säännöt.
70-luvun kasvatus ja vihamielinen suhtautuminen lapsiin
28.07.2015 |
Tää liittyy vähän siihen 70-luvun äidit ketjuun mutta näkökulma on yleinen, ei yksilökohtainen. Tunnistitteko muut 70-luvun lapsetseuraavia asenteita:
- lapsiin suhtauduttiin vihamielisesti, siis esim aina jos lapsi teki jotain väärin niin huudettiin jotain tyyliin "taasko tyhmä teit väärin", "ikinä et osaa", "senkin idiootti", "susta ei tule koskaan mitään"
- lapselle naurettiin ivallisesti, pilkattiin, naurettiin jos lapsi tosissaan hritti jotain, tai kommentoitiin halveksivasti että onpa lapsellista. Lapsellisuus oli siis paheista suurin, lapsen piti olla looginen ja analyyttinen pikkuaikuinen
- lapsen saavutukset mitätöitiin (samaa tehdään aikuiselle lapselle)
- lapsen epäonnistumisella retosteltiin ja naurettiin/ivattiin ("sanoinhan ettet onnistu")
- isompana lapseen suhtauduttiin kilpailijana eli lapsi ei saa saavuttaa samoja asioita kuin vanhempansa (esim suhtaudutaan kaunaisesti jos lapsi saakin oaremman koulutuksen tai elintason)
- lasta kuritettiin fyysisesti ja usein, ja aivan mitättömistä asioista (unohtaa sulkea oven, unohtaa maitopurkin pöydälle).
Oma lapsuus oli järkyttävän kurja, keskiluokkaiset vanhemmat olivat täysin tunnekylmiä hirviöitä ja v***umaisia lapsilleen. Aloin miettimään että mikä ihme tuota vuosikymmentä vaivasi? Lisäksi omat vanhemmat lähes heittivät lapsen pihalle kun 18v tuli täyteen ja missään ei ole autettu koskaan. Ei opiskelussa, ei rahapulassa, ei lastenhoidossa, ei kriisi tai hätätilanteessa. Penniäkään rahatukea tai yhtään henkistä tukea ei tullut. Ja aina olin kiltti, hiljainen lapsi joka vain yritti miellyttää vanhempiaan.
Suuret ikäluokat ovat kummallisia. Tiedän rttä kaikilla ei ollut tällaista, oli hyviäkin perheitä, mutta aika järkyttävän monella meno oli tätä. Ja ne vanhemmat....ne oli hirviöitä sillon, ja samanlaisia nyt. Itsekkäitä, aina ajattelivat omaa etuaan, ei koskaan lapsen. Surullista.
Kommentit (211)
Olen vm 68. Sain selkääni, kun kaadoin maitolasin vahingossa toistamiseen. Ja minulta vaadittiin älyllä elämistä, tunnetta ei saanut kuunnella.
Muutoin en tunnista listaa, paitsi yleisesellä tasolla nauramisella ja häpeällä kasvattaminen taisi olla yleistä.
Kai se sota on niin vahva tekijä näissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ollaankin vihamielisiä typeriä vanhempia kohtaan, jotka eivät ymmärrä kasvattaa kurittomia kakaroitaan ojennukseen. Että sillä tavalla on nyt paremmin?
Itse olen 80-luvun lapsi. Ja kyllä, äitini oli juuri tuollainen viisastelija, vähättelijä, yritti väkisin vääntää minusta pikkuaikuista. Ja jos en totellut/tein muka jotain "pahojani", niin selkään sain. Risulla, vyöllä, kärpäslätkällä, joskus nöyryytti siten, että jos vitsaa ei ollut käsillä, minun piti se itse hakea ulkoa (asuimme maalla ja yleensä risu oli eteisen ja keittiön aulan kulkuaukossa ylhäällä paneliseinän raossa pelokkeena). Meni kunnioitus, arvostus ja ihailu äitiä kohtaan jo pienenä ja tottelin mielivaltaisiakin sääntöjä pelosta, että riisutaan peppu paljaaksi ja piestään risulla kipeitä juomuja. Eikä edes pyydetä anteeksi, että nöyryytettiin. Se lakaistiin maton alle ja risulla säännöllisesti peloteltiin ja se oli itsestäänselvyys, että sen käyttö oli mahdollista milloin vaan.
Paljon muutakin laiminlyöntiä äitini taholta sain, huomiotta jättämistä, ei selitetty mitään vaan kaikesta vaiettiin. Jos itkin illalla huoneessani (8-10v) että äiti tule, en saa unta ja olin oikeasti hädissäni, äiti ei tullut, ei vastannut. Ja mitä teki sillä välin? Nussi uutta kumppaniaan ja aivan taatusti kuulivat, kuinka itkin ja anelin äitiä tulemaan. Vanhempani siis erosivat ollessani 7v ja äiti hankki uuden kumppanin nopeasti.
Lopulta sain luvan muuttaa isäni luokse, kuka ei tätä väkivaltaa, henkistä eikä fyysistä, harrastanut, vaan selitti lapsellekin asioita ja antoi minun olla ikäiseni tasolla ja otti syliin ja huomioi. En yhtään ihmettele, miksi isäni haki lohtua toisesta naisesta ja joi salaa. Äitini oli hirveä. Nykyään on pehmentynyt elämän kolhujen ja muiden ansiosta ja ollaan jopa juteltu noista lapsuuden traumoistani. Anteeksi pyynnönkin olen saanut. Silti olen hyvin katkera ja vihainen, koska olen tuon kaiken takia läheisriippuvainen, päihdeongelmainen ja masentunut. Onneksi jo paranemaan päin ja raitis 3vuotta, läheisriippuvuutta työstän psykoterapiassa.
Kasvattaa voi tiukastikin, vaikkei käytä lapsen häpäisyä ja nöyryyttämisestä.
"Suuret ikäluokat ovat kummallisia. Tiedän rttä kaikilla ei ollut tällaista, oli hyviäkin perheitä, mutta aika järkyttävän monella meno oli tätä. Ja ne vanhemmat....ne oli hirviöitä sillon, ja samanlaisia nyt. Itsekkäitä, aina ajattelivat omaa etuaan, ei koskaan lapsen. Surullista."
Suuret ikäluokat olivat vain oman aikakautensa lapsia ja luuletko tosiaan, että heidän lapsuutensa olivat auvoiset, sillä Suomi oli juuri selvyytynyt sodasta ja jokaisessa perheessä oli koettu sodan kauhut ja julmuudet, suurin osa sodankäyneistä miehistä olivat menettäneet terveytensä ja hermonsa eli alkoholia käytetiin yleisesti, eikä hermoromahduksilta selvitty raajarikkoisena tai henkisesti romahtaneena. Oma äitini joutui lähtemään töihin jo 15-vuotiaana tehtaaseen, kun perhe eli köyhyydessä, eikä rahaa ollut, puhumattakaan yhteiskunnan tuista tai kotitöitä helpottavista kodinkoneista, vaan jokainen oli oman onnensa seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 10:43"]
"Suuret ikäluokat ovat kummallisia. Tiedän rttä kaikilla ei ollut tällaista, oli hyviäkin perheitä, mutta aika järkyttävän monella meno oli tätä. Ja ne vanhemmat....ne oli hirviöitä sillon, ja samanlaisia nyt. Itsekkäitä, aina ajattelivat omaa etuaan, ei koskaan lapsen. Surullista."
Suuret ikäluokat olivat vain oman aikakautensa lapsia ja luuletko tosiaan, että heidän lapsuutensa olivat auvoiset, sillä Suomi oli juuri selvyytynyt sodasta ja jokaisessa perheessä oli koettu sodan kauhut ja julmuudet, suurin osa sodankäyneistä miehistä olivat menettäneet terveytensä ja hermonsa eli alkoholia käytetiin yleisesti, eikä hermoromahduksilta selvitty raajarikkoisena tai henkisesti romahtaneena. Oma äitini joutui lähtemään töihin jo 15-vuotiaana tehtaaseen, kun perhe eli köyhyydessä, eikä rahaa ollut, puhumattakaan yhteiskunnan tuista tai kotitöitä helpottavista kodinkoneista, vaan jokainen oli oman onnensa seppä.
[/quote]
Hyvin se on mennyt, kaikilla melkein omat talot ja tontit. Kun töihin pystyi lähteä, koska niitä oli.
ja hyvä että oli töitä, monilla naisilla se loppui jo ennen 50-vuotis päiviä ja alkoi pätkätyöt, kun tuli lama aika 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vm. 66 eikä minua kyllä noin kasvatettu. Päinvastoin kannustettiin ja tuettiin.
Todennäköisesti perhekohatsia kupruja, kaikki eivät vain osaa laspia kasvattaa oli vuosiluku mikä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 10:35"]
Ap. on vain oman aikakautensa lapsi, eikä ne liity millään tavalla johonkin tiettyyn vuosilukuun tai edes vanhempiin, vaan lapsen asemaan yhteiskunnassa, tosin lapsen asema ja oikeudet juuri 70-luvulla alkoivat parantua ja ne jopa kirjoitetiin lakiin. Lapsen asema ja oikeudet ovat valtavasti muuttuneet 50-100-vuodessa Suomessa ja kaikkialla maailmassa, kun elintaso ja sivistys on kasvanut.
Ap. kertoo juuri niitä tarinoita ja kasvatusmenetelmiä, mitkä olivat yleisesti käytössä ja jopa kasvatusopppaat näin neuvoivat tekemään ja jos niitä vertaa aikaisempiin vuosikymmeniin lapsen elämä ja oikeudet olivat vielä kurjemmat esim. ap. omilla vanhemmilla ja heidän vanhemmillaan esim. lapsia saatettiin myydä huutolaisena koteihin raskaisiin töihin, ruumilliinen kuritus oli sallittua ja arvoasteikossa miehen jälkeen tulivat terveet naiset ja vasta sitten lapset ja vähemmän työkykyiset.
[/quote]
Jostain kumman syystä en itse tunnista omaa kasvatustani ap:n kuvauksista vaikka samaa aikakautta elettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnistin tuon vähättelyn ja nauramisen. Ja murrosiän muutokset, huh huh, miten noloa niistä voi saadakaan, vaikka ihan normaali asia.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 10:29"]
Olen syntynyt 1973, enkä ole ikinä kokenut yhtäkään kohtaa ap:n listalta! Ei suhtauduttu tippaakaan vihamielisesti, päinvastoin. Ei ikinä naurettu eikä pilkattu. Saavutuksia ei todellakaan mitätöity eikä epäonnistumisilla retosteltu. Koskaan ei kuritettu fyysisesti, pari kertaa sain muistaakseni tukkapöllyä. Ihme väitteitä! En tiedä ikäryhmästäni ketään, joka kokisi lapsuutensa noin. Se ei tietenkään todista, etteikö niin olisi voinut tapahtua, mutta tuskin sentään kovin yleisesti.
[/quote]
Samaa mieltä. Aloitus tuntui jotenkin ihan käsittämättömältä. Ja eiköhän joka vuosikymmenltä löydy niitä, joita on huonosti kohdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on perhekohtaista miten lapsia on pidetty. Varmaan oli hyviä ja huonoja vanhempia, muutta ehkä lasten nöyryyttäminen on silloin ollut yleisempää ja ainakin koulussa otettaja oli silloin vielä kingi ja saattoi kyykyttää köyhien lapsia jos sellainen luonne sattui opella olemaan. Meillä vanhemmat oli ihan ok, ei nöyryytetty, mutta opettaja , kamala tyyppi. Myöhemmin on tajunnut ,että olisi pitänyt tietenkin kertoa kotona, mutta kun tuntui,että opettajalla on oikeus kohdella miten haluaa. Oli siis lähes Jumalasta seuraava.Nykyään ei varmaan onnistuisi opelta sellainen käytös.Ja niille jotka sanoo,että tämä vapaa kasvatusko sitten on hyvä, niin sanon,että lapsen nöyryyttäminen ja läpsiminen ei ole mitään kasvatusta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 10:29"]
Olen syntynyt 1973, enkä ole ikinä kokenut yhtäkään kohtaa ap:n listalta! Ei suhtauduttu tippaakaan vihamielisesti, päinvastoin. Ei ikinä naurettu eikä pilkattu. Saavutuksia ei todellakaan mitätöity eikä epäonnistumisilla retosteltu. Koskaan ei kuritettu fyysisesti, pari kertaa sain muistaakseni tukkapöllyä. Ihme väitteitä! En tiedä ikäryhmästäni ketään, joka kokisi lapsuutensa noin. Se ei tietenkään todista, etteikö niin olisi voinut tapahtua, mutta tuskin sentään kovin yleisesti.
[/quote]
Samaa mieltä. Aloitus tuntui jotenkin ihan käsittämättömältä. Ja eiköhän joka vuosikymmenltä löydy niitä, joita on huonosti kohdeltu.
[/quote]
No 90-luvun lapset on jo olleet kingejä ja tuli pehmoisät ja muut kotkotukset. Ei ne voikaan ymmärtää mitä oli 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen 1973 syntynyt ja ap:n lista osui erittäin hyvin perheeseemme. Varsinkin alistaminen ja ihan idiooteista asioista kurittaminen. Piti käyttäytyä täydellisesti, ei saanut näkyä eikä kuulua.
Erityisen lämpimästi takaraivooni on kiinnittynyt isän vakilausahdus"oletko oikeasti noin vitun tyhmä".
Minä olen syntynyt vuonna -67 ja lista piti todella hyvin paikkaansa.
Mitetin juuri yhtenä päivänä, etten ikinä kuullut kiitosta, vaikka poimin perheelle kaikki vadelmat, olin aina mukana mustikassa ja puolukassa sekä sieniä poimimassa.
Mitään kotitöitä ei opetettu, mutta anna armias jos jotain meni pieleen. Huuto ja solvaus ja vähättely oli palkkana yrittämisestä.
Lisäksi äitini valehteli kerrostalon muille asukkaille, etten siivoa lainkaan (jos yritin sain huutia, koska siivosin väärin) ja hän raukka parka joutuu siivoamaan kaiken yksin. Naapurit sitten mulkoilivat ja kuittailivat minulle. Perheen kolmen pojan ei tietystikään tarvinnut tehdä mitään. Minä ja sisareni olimme tulilinjalla heti jos tiskit oli tiskaamatta kun äiti tuli kotiin. Joskus äiti tuli kotiin vain minuutteja meidän jälkeen ja ainakin yksi veljistämme oli notkunut kotona monta tuntia. Huutoa tuli silti.
Kodista muodostui minulle paikka, missä kävin vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa ja syömässä, jos jotain oli muilta jäänyt. Koko lapsuuteni olin ulkona muiden kaltaisteni lailla.
Olen kanssa huomannut suurten ikäluokkien jonkinlaisen kateuden lapsilleen. Lapsella ei saa mennä yhtään paremmin kuin heillä, elämä ei saa olla helpompaa lapsilla kuin heillä. Tulee jonkinlainen sairas kilpailuasetelma, mitä en ymmärrä. Minä ainakin haluan, että omalla lapsellani menee paremmin kuin minulla. Jotenkin on tunne, että en saisi olla ylpeä mistään mitä olen saavuttanut, koska ilman heitä se ei olisi ollut mahdollista. Tuohan nyt ei tietenkään ole totta. Omalla päällä ne opiskelut on hoidettu jne. Sellainen jatkuva kamala syyllisyyden tunne vaivaa ainakin minua. Että anteeksi,että olen olemassa ja vien teiltä ilmaa ja aikaa ja mitä milloinkin. Jos pyydät ja saat apua, jäät siitä kiitollisuuden velkaan ikiajoiksi ja siitä muistutetaan aina tiukan paikan tullen. Onko tämä normaalia? Ahdistava ilmapiiri todellakin.
Ei ap:n kuvaus minulle tuo muistoja, mutta sen muistan, kuinka isäni aina toisteli yhtä lausetta: meillä ei lapset määrää. Jotenkin tuntui, että lasta ei kuunneltu lainkaan, ettei vain lapselle tullut oloa, että olisi pystynyt vaikuttamaan asioihin.
Huh, ihan kauheeta....
Vm 68
Kysymys on pikemminkin yhteiskunnallinen muutos, eikä pelkästään Suomessa, vaan myös muualla Euroopassa, kun elintaso alkoi nousta.
Lapsen ja naisen yhteiskunnallinen muutos on ollut valtava viimeisen 100 vuoden aikana ja erityisesti viimeisen 60 vuoden aikana. Nyt heillä on samat oikeudet ja lain tuoma turva kuin miehillä.
Ja mainitsemasi ruumiillinen kuritus oli ihan laissa hyväksyttyä tai jopa naisen raiskaus parisuhteessa.
Eli siinä mielessä turhaan vihottelet vanhemmillesi, vaan he olivat oman aikakautensa vanhempia ja 70-luku oli todella asenne muutosten aikaa.
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Ap. on vain oman aikakautensa lapsi, eikä ne liity millään tavalla johonkin tiettyyn vuosilukuun tai edes vanhempiin, vaan lapsen asemaan yhteiskunnassa, tosin lapsen asema ja oikeudet juuri 70-luvulla alkoivat parantua ja ne jopa kirjoitetiin lakiin. Lapsen asema ja oikeudet ovat valtavasti muuttuneet 50-100-vuodessa Suomessa ja kaikkialla maailmassa, kun elintaso ja sivistys on kasvanut.
Ap. kertoo juuri niitä tarinoita ja kasvatusmenetelmiä, mitkä olivat yleisesti käytössä ja jopa kasvatusopppaat näin neuvoivat tekemään ja jos niitä vertaa aikaisempiin vuosikymmeniin lapsen elämä ja oikeudet olivat vielä kurjemmat esim. ap. omilla vanhemmilla ja heidän vanhemmillaan esim. lapsia saatettiin myydä huutolaisena koteihin raskaisiin töihin, ruumilliinen kuritus oli sallittua ja arvoasteikossa miehen jälkeen tulivat terveet naiset ja vasta sitten lapset ja vähemmän työkykyiset.