## Torstaihin TAMMENTERHOT ##

Kirjoitanpa jotain, kun tuli mieleen ;) Saadaan samalla tämä meidän pino takas eka sivulle, kun meinaa kadota tuonne listalle.



Onko sadepäivä masentanut kaikki? Vai onko muillakin töissä kiirettä?? Täälläkin olisi, mutta aina sitä 5minuuttia voi työajasta tähän käyttää ;o) (Ei kerrota pomoille).



Niin, mä tahtoisin myös lenkille. Vaikken sairaslomalla olekaan, eikä vaivat kovin suuria vielä ole, niiin lenkille en uskalla lähtee. kotinurkilla uskallan lasten kanssa liikkua kävellen, mutta en uskalla lähtee mihinkään kauemmas käveleen, enkä varsinkaan yksin. Supistelut iskee sit, jos kovin rehkin ja jos ei supistelemaan ala, niin nivuskivut yltyy ihan kauheiksi.. Joten eilen sanoinkin miehelle, että jos lihon muodottomaksi, niin mies ei voi syyttää kuin itseään, kun ostaa kotiin niin paljon herkkuja (ja minähän en pysty niitä vastustamaan).. Liikkuminen pitää aloittaa sit synnytyksen jälkeen taas tosissaan, kunhan pääsee kunnolla liikkeelle.



Olen miettinyt sitä äitiysjoogaa josta täällä olemme ainakin Sindan kanssa aiemmin puhuneet, että uskallanko edes sinne mennä, kun kaikki tekeminen on hirmuisen vaikeeta.. Se vois olla toisaalta hyväksikin, mutta entä jos meneekin vaan rahat hukkaan, jos/kun en pysty sielläkään käymään.. No, en mä kyllä tiedä, että mahtuuko siihen ryhmään edes enää, mutta pitää kattoo/miettii tätä vielä..??



Meilläkin oli vaavi pari päivää tosi " hiljainen" eli potkuja ei kovin paljon ole tuntunut, mutta onneksi tänään on sit ollut jo paljon vilkkaampi päivä. Eilen illalla jo sanoin miehellekin, että onkohan tällä vauvalla edes enää kaikki kunnossa, kun ei reagoi edes " tönimiseen" .. Tämä on kyllä mun viimeinen raskaus, koska tätä hermoilua en enää kestä.. Kahdessa aiemmassa sitä on vaan nuorena ja tietämättömänä ollut raskaana, mutta nyt sitä hermoilee ja miettii kaikkea. Joten nyt tämä raskaana olo saa minun osaltani riittää, kunhan tämän vauvan vain saisin ensin maailmaan.



Mä tässä juuri mietin, että kai Kela maksaa yhtä aikaa mulle äitiys- ja vanhempainrahaa ja mahdolliselle lasten hoitajalle yksityisen hoidon tukea?? Onko jollain kokemusta? ;) Ajattelin tätä vain lähinnä siksi, että voisin pitää lasten hoitopaikan kuitenkin ja voisivat käydä siellä vaikka parina päivänä viikossa, niin saisin ne päivät tehdä kotona rauhassa kaikkee (eli siivota, pyykätä, laittaa ruokaa, leipoa, ommella ym.) mitä vain vauvalta saisin tehtyä. Ja hoitopaikkakin säilyisi, kun hoitajan ei tartte ottaa muita lapsia hoitoon, saadaakseen itselleen palkkaa.. Alunperinhän en edes ajatellut, että olisin vienyt lapsia hoitoon, mutta nyt pitää keskustella vielä sekä miehen, hoitajan ja lastenkin kanssa, että mitäs tehtäisiin..??



Mutta nyt taas töitä vielä vähän ja sitten kaupan kautta lapsia hakemaan ja kotiin syömään (on meinaan taas nälkä)..!!



-äitiliini78 ja masukki 26+2

Tuli tuosta äitiliinin viestiä lukiessani mieleeni että itselläni on sama ajatus, että tämä kolmas on viimeinen lapsemme, (vaikka tyttö onkin ;) viitaten edellisiin sukupuoli keskusteluihin).



Mitenkäs teillä muilla, onko haaveena saada vielä lapsia useampiakin? kuinka monesta lapsesta haaveilette/ haluatte / toivotte?

ja ihmissuhteisiin. Ja vakavaan aiheeseen, alkoholismi.

Se on kyllä kaikin tavoin läheistenkin sairaus. Joskus ajattelen että äidin alkoholismista kärsii enemmän perhe kuin hän itse. Ei varmaan totta, mutta siltä se meno näyttää välillä.



Ardisialle, olen lukenut kirjan anhörig ja voin suositella tommy hellstenin: virtahepo olohuoneessa-kirjaa, se on osuva ja ytimekäs. Luulisin että se on käännetty myös ruotsiksi.



Mamm@mia: Kovin tuttua oli sun tekstisi =( Sitä alkaa ajattelemaan juri niin kuin itsekin kirjoitat, ettei jaksa välittää kun on pelastettava edes itsensä. Huonoa omatuntoa tästä tunnen päivittäin, vaikka ehkä ulkopuolisen silmissä olen kovettanut itseni äidin suhteen. On ollut pakko, kun muuten ei jaksaisi.



En ole itse ollut näissä läheisten tapaamisissa, vaikka tarkoitukseni kyllä on ollut. Mulla on onnea kun saan tukea ja turvaa läheisiltäni, meidän suvussa on valitettavasti tätä " sairautta" sen verran että monia kokemuksia löytyy ja aina olka jota vasten itkeä jos siltä tuntuu. Enimmäkseen nauretaan äitin toilailuja kun ei enää jakseta itkeäkään.



Äiti aloitti juomisen kesällä 92, ainakin avoimesti, isän mukaan ongelma alkoi sitä ennen. Äiti on piilojuoppo, vieläkin uskoo kun siuttele ympäri maailmaa kännissä ettei ihmiset huomaa hänen tilaansa. Nyt on juonut 14 vuotta ja yhtäkauan ollut lääkenarkomaani, syö nytkin 11 eriä lääkettä, rauhoittavia, depressiivisiä, unilääkkeitä, särkylääkkeitä jne. Monissa on varoituskolmio purkissa. Se pahentaa ongelman vakavuutta ja äiti onkin nykyään aika pahassa jamassa. Erosi isästäni v. 96 ja sen jälkeen alkoi kunnon alamäki. Ensin joi mahdollisuutensa työeläkkeeseen kun karkasi kunnan järjestämästä kuntoutuksesta (kuntoutus koski ainoastaan hänen fibromyalgiaansa), sitten joi työpaikan kun hänet häädettiin viime kesänä kunnallisesta työpaikasta (vakituisesta). Minä ja veljeni olimme mukana viimeisessä tapaamisessa työnanatajan ja sosiaaliviranomaisen kanssa, se oli todella surullinen tapaus. Kaikki ystävällisesti yrittivät saada äitiä hoitoon, ja tarjota apua, ja äiti vaan tuijotti kuoleilla silmillään ja myöntyi mihin tahansa että pääsisi tilanteesta pois. Kotiin tultuamme kirosi kaikki tekopyhät paskat ja oli ONNELLINEN että pääsi typaikastaan eroon, kun ovat siellä niin ilkeitä hänelle. Ehkä se on tuttua teille joilla on alkoholisti lähipiirissä, itsesääli. Kaikki on jonkun muun syytä, hänessä itsessään ei ole mitään syytä...



Sen jälkeen möi isänsä perinnön (minun isälleni kylläkin) ja joi ne rahat puolessa vuodessa, sitten koputtelikin jo minun ja siskoni ovea että tarvii apua, jouduttiin ostamaan ruokaa hänelle viime talven kun rahat oli loppu, hän ei ollut osannut hakea työkkäristä työttömyysrahaa ja sosiaalista ei haluttu antaa, joten kääntyi meidän puoleen. Joutui olemaan juomatta parikin kuukautta (ostimme vain ruokaa, emme antaneet rahaa) ja saikin sit liitolta takautuvasti rahaa ja sinne meni se raittius. Vähän aikaa oli ihanaa nähdä vilahdus äidistä sellaisena kun hänet muistaa...Sitä suurempi pettymys kun kaikki sitten taas romahti.



Mun mies on vienyt hänet kerran hoitokotiin (ihan tutustumismielessä), mutta sen jälkeen soitti kännissä ja örvelsi että on hyvin loukaantunut kun mies pitää häntä alkoholistina...



Lapsenlapsiaan näkee pari kertaa vuodessa, tänne on 45 km matkaa, ja äitillä on vielä auto, että joutuu olemaan selvinpäin tänne tullessaan. Siksi käynnit jäävät pariin kertaan vuodessa. Mekään emme käy siellä koska joskus hän on ollut kännissä tullessamme ja ýleensä ei suostu avaamaan ovea, vaikka on kotona. Nää pienimmät eivät tiedä kuka " mommo" on, eivät tunne äitiäni juurikaan. Äitini ei ole vuosiin onnistunut olemaan kiinnostunut mistään muusta kuin itsestään.



Nyt on menossa asunto alta, sai ostettua rivitalokaksion eron jälkeen ja otti vähän lainaa remonttiin ja sitten uuteen autoon. Nyt pankki vaatii omansa takaisin, ja lauantaina tehtiin kauppakirjat. Lainaa on onnistunut ottamaan yli puolet asunnon arvosta, ja velkaa on jo ihan pirusti. Korttivelkoja, yhtiövastikkeita jne. Asunnon joutui myymään liian halvalla ja käteen nyt jäävä osuus on liian pieni riittääkseen uuteen asuntoon. Eli seuraavaksi listalla on juoda viimeisetkin omaisuudenrippeet, saas nähä kuinka kauan se vie. Ehkä rahat riittäisivät ensi kesään...



Itkuja on itketty ja puheita on pidetty. Kaikki turhaan. En jaksa enää yrittää enkä pettyä. Olen enimmäkseen viainen äidille, mutta välillä suru nostaa päätänsä (varsinkin nyt raskaana) ja sitten on itkettävä. Eihän mulla ole enää äitiä eikä lapsilla mummoa.



Neuvoja en osaa antaa, varmasti jokainen tilanne on ainutlaatuinen, mutta kuten kerroinkin, suvussa on niin monta mahdotonta tapausta (esim. äidin sisaruksista 4/7:stä on alkoholisteja) ja isän veli kuoli alkoholismiin pari vuotta sitten, eli itse en elättele kuvitelmia siitä että heitä voi auttaa tai mitenkään parantaa oloja. Jos on mahdollista parantua on haluttava sitä ENSIN itse. Ja sitä en ole sattunut vielä ikinä näkemään. Ainut mitä voi tehdä on ettei ruve läheisriippuvaksi eikä peittele alkoholistin mokia, sanoo asiat sellaisina kun ne ovat, vaikka yleensä alkoholisti sanoo irti tuttavuuden niistä jotka liian suoraan sanovat mielipiteensä. Näin ainakin minun äitini.



Minä uskon siihen ettei heitä voi auttaa, ja yritän pitää itsestäni huolta, vaikka siitä saankin huonon omatunnon. Yritystä on takana 14 vuotta ja liika on liikaa. Mutta on se vaan surullista ja turhaa.



Tulipa pitkä selostus. Kertokaa lisää omista kokemuksista, jos jaksatte!

luin mamm@mian kyselyn ja mieleen tuli mitä lääkäri sanoi tänään. Suositteli sterilisaatiota tämän lapsen jälkeen, hänestä tuo synnytys on suuri riski ja kroppakin on ollut turhan kovalla koetuksella... Että saas nähdä koska se tulee synnytyksen jälkeen ajankohtaiseksi. Kannusti allekirjoittamaan paperit jo äitiyspolille mennessäni että vuodon sattuessa saavat poistaa kohdun, että voivat sitten toimia ripeästi jos taas tulee suuri verenhukka.



Näin positiivisia ajatuksia nenniltä tänä syksyisenä päivänä...

nyt täytyy ihan kysyä missä / millä ihmetohtorilla oot päässy käymään selkävaivojen vuoksi?



Itse olen olllut tämän viikon saikulla selän ja uupumuksen vuoksi ja nyt yrittänyt saada uutta lääkäriaikaa kun en pysty maanantaina töihin palaamaan. En pysty edes itselleni kunnolla vaatetta pukemaan, saatika sitten lapsia hoitamaan. Päiväkodissa siis olen myös. Terveydenhoitajalle kyllä pääsee ja ne sitten toteaa että selkävaivat kuuluu raskauteen. Aargh! Ihan kun en sitä tietäisi ja tuo tieto ei muuta mua työkykyiseksi. Ainoa vaihtoehto varmaan lähteä päivystykseen istumaan ja kuulemaan saman diagnoosin " et ole sairas vaan raskaana" =( sen verran on tällä viikolla selvinnyt että leukosyytit on koholla, mut ymmärsin et sekin saattaa olla raskauteen kuuluvaa!?



Nyt täytyy lähettää poju treeneihin, palaan myöhemmin pinon ääreen.



Sunmom ja pikku-ukko rv24+4

Vielä puoli tuntia töitä ja sitten kotiin, ei malta odottaa ensi viikkoa kun on lomaa (vähänkö kokoajan mainostan! :-). Huomenna olisi tämän rouvan synttäritkin, valitettavasti kokemuksesta tiedän ettei edes risuja tule, kukista puhumattakaan :-/ No ostin " itselleni" ulko-oveen semmoisen syksyisen koristeseppeleen :-) Sitten varasin vielä kauneushoitolasta kasvo- ja jalkahoidon ensi tiistaiksi, saatiin assarit täällä töissä semmoinen palkinto ja käytän sen nyt. Eli vähän on hemmottelua luvassa.



sinda - juu siis ei maksaa vaan kalaöljyä :-) Ensi viikolla tuskin olen niin aamuinen kun olen kotona



sulina - kateellisena lueskelen tuota reippautta, ehkäpä tosiaan jo " saat" kulkea bussilla :-)



fable - sokerirasituksessa ollaan 12 h syömättä ja juomatta, sitten otetaan verinäyte jonka jälkeen juodaan pari mukillista " sokerilientä" tai jotain glukoosijuttua (en muista nimeä). Tunnin päästä uusi verinäyte ja taas tunnin päästä toinen verinäyte. Se siitä, ei ole mikään paha rasti, vähän tylsää istuskella (paitsi jos on hyvä kirja :-)



kesä / talvi G: kyllä se kesän puoleen kallistuu mittari täällä. Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista ja siksi on ihana asua täällä Suomessa kun pääsee nauttimaan niistä jokaisesta.



Meille on siis kakkonen tulossa ja kyllä se kolmaskin saattaa toiveissa olla. Voi olla että jää kyllä tähänkin, katsotaan nyt.



Nyt kamoja kasaan pikkuhiljaa ja kotiin ruuanlaittoon.



t. M & A

nenn - toivottavasti ei tuommoiseen tarvitse ryhtyä ja kaikki menee hienosti! Rankkaa mietittävää, koitahan jaksella.



sunmom - jaksamista sullekin *halaa varovasti* pystytkö käymään yksityisellä? Voisi tutkia vähän tarkemmin.



Alkoholismista: Mun isä oli alkoholisti niin kauan kuin muistan. Se ei vaan aina näkynyt päällepäin ja mäkin luulin nuorempana että on ihan normaalia juoda kossupullo päivässä ja kaljat päälle. Onneksi isä kuitenkin käyttäytyi useimmiten ihan fiksusti, joskus tietysti riiteli äidin kanssa, mutta en muista mitään kauheita kohtauksia olleen. Äitilläkin oli homma karata lapasesta, mutta otti jossain vaiheessa itseään niskasta kiinni ja lopetti. Isä kuoli -95 syöpään (haima, maksa jne) ja jätti jälkeensä pahan taloudellisen tilanteen, oli kai vähän karannut homma käsistä kun toimi yrittäjänä. Jäi vähän selvitettävää perheelle. Meillä tosiaan oli suht hyvä tilanne kun isä ei käyttäytynyt pahasti, mutta toisaalta en muunlaisesta elämästä tiedäkään, millainen olisi ollut jos ei ongelmaa olisi ja olisiko vielä elossa jne.



Voimia nenn ja muut ongelman kanssa elävät! Auttaa ei tosiaan voi jos ei ongelmasta kärsivä henkilö itse sitä halua.



t. M & A

[color=darkviolet]Tosissaan on satanu, mikä on kyllä hyvä. Eipähän tarvi mun kastelukannun kans roudata vettä kukkapenkkeihin. Jos kuun vaihteessa sais iskettyä sipulit maahan. Sopivast oliki tän viikon yhessä lehessä ohjeistuksia siihen hommaan.

Akka on unilla. Syötiin masut täyteen verilättyjä :b tein ite taikinan ja on ne heti erilaisia, ku pakasta vejetyt. Ristikkolehtee oon rustannu. Kummasti tehny mieli tehä, vaikka monta lehtee kerkes tulla enkä koskenukkaa niihin. Meinasin jo ett perun tilauksen, mut enpä taiakkaa. .



[color=blue]Taneli [color=maroon]onko nuo kengät tarralliset vai minkälaiset jotka ostit lapsoselle? Mun pitää ostaa kans akalle ja tähän asti oon ostanu aina Kuomat. Kätevät/lämpimät/kestävät ja erityisesti tykänny, ku lapsi saa ite ne jalkaan.



[color=blue]Sulina [color=violet]kyllä sä oot aika sportti masukas, ku tollasta matkaa oot yhä pyöräilly :O Mua ei innosta pyöräily muutenkaa enkä oo sitä aatellu nytkää harrastaa, vaikka vois olla kätevää. Mä hyppään auton rattiin, jos jalat ei vie ;)



[color=blue]Mellum [color=maroon]mä herään aina aamuöisin. Välillä menee keppuroiessa ja välillä ei. Mutta mulla ei oo onneksi tarvista mennä töihin. Repisin kyllä ressiä, jos ois töihin mentävä ja huomais ettei uni tuu palloon. Mulla on kans tuo kelloon kattominen vikatikki, jos joskus on valvonu työtä edeltävinä öinä.

Kyllä noin ison leikkauksen jälkeen mikä isälläs oli niin kai aika yleistä, että on kuumetta ja tulehusarvot ylhäällä. Toivottavasti saavat lääkkeillä kuriin.



[color=blue]Kesä/talviG: [color=violet]tykkään kaikista vuodenajoista, ku mä tykkään vaihtelusta :) Ensilunta ootan. Harmi ku tänä talvena en voi kolata *möks* tai miksen vois, mut mä en osais tehä sitä sievästi ja varoen vaan tohkasisin hiki hatussa pitkin pihaa. Käy meillä onneks kunnan puolesta auraaja pihassa, koska on tarpeeks pitkä kuja, mutta on sitä kolattavaaki onneksi :)

Talvessa on omat ihanat puolensa, kuten on sitten taas kesässäki. Tosin hirveistä helteistä en perusta. Siksikään mua ei varmaan oo hehkuttanu hankkia ikinä etelänmatkoja.



[color=blue]Tikru/Arielle/Ceciliah [color=maroon]hyviä neuvolakuulumisia on aina ilo lukee :)



[color=blue]Ardisia [color=violet]mutta mua ei supistellu ennen tuota ihme selästä ottoo. Oikeestaan koko päivän on nyt tukivyö ollu. Välillä otin kokeeksi pois ja ku alko tuntuun epämiellyttävälle niin laiton takasi. Eli ihan ku kaipaisin vaan tukee ;)

Aion kyllä huomenna neuvolassa pommittaa tätiä kaiken maaliman kysymyksillä, että ei tarvi pohtia mitä tää on.



[color=blue]Vupii [color=maroon]onnea kotimamin rooliin siirtymisestä :)



[color=blue]Nenn [color=violet]ohoh eli ei haittaa, vaikka paikat vähä auki? Elä nyt liikaa silti rehkase, vaikka normaalisti saat elää. Tosin sä osaat ottaa rauhallisemmin muutenki, ku on kokemusta enempi takana :)

Kauheen rankkaa tekstiä olit kirjottanu. On varmasti kamalaa nähä läheltä läheisen alkoholismia. (Ja olihan täällä muitakin). Ja sitten vielä tuo lääkärin kommentti :/ mutta hyvähän se on jo nyt tässä vaiheessa varautua. Vaikka lopulliselta voi tuntuakki. Voimia *halaa*. Mä en osaa tän paremmin pukea sanoiksi mitä haluaisin.



[color=blue]Tuiskua [color=maroon]hyvä, että oot ottanu rennosti. Voikko sä ajaa autolla? Aattelin, ett mua ainaki piristää joskus vaan pärtsäillä sen kummemmin menemättä minnekkää erityisesti. Vaikka se ei ookkaan ulkoilua. Tai sitten otat hyvää lukemista, pukeudut lämpimästi ja meet ulos istuskeleen :)



[color=blue]Mamm@mia [color=violet]voin hyvin kuvitella lapsen ihmettelevän moista sanontaa, jos tosiaan joku läheinen vielä sen niminen :D Mutta onhan siittä sievempikin versio " Esteri tyttö sadepisarain" vai miten siinä yhessä laulussa lauletaan. .



[color=blue]PerhekokoG: [color=maroon]suurperhettä en saiskaan perustaa, tosin en sellasesta perustaskaa ;) no joo, mut siis ei erityisesti mielessä tiettyä lukumäärää. Mistä sitä tietää miten on vauvakuumetta eli sen mukaan kai sitä elää. Tosin oon josku sanonu, että 2 ois hyvä ku en voi sietää ajatusta " perhe" autoista. Tosin, että jos hankkis vanin. .

Ei tällasia voi kovin etukäteen mun mielestä suunnitella. Kaikenlaista täytyy ottaa huomioon. Jos nyt beibi syntyy sektiolla niin voin omalta osalta sanoo aika varmasti, että viimestä kertaa oon raskaana. Hui, ku kuulostaa jotenki oudolta kirjottaa tällasta. .



[color=darkviolet]Nyt pitää päästä parempaan tuoliin hetkeksi istumaan. .

:) Kiitos kaikille myötätuntonsa ilmaiseille.

Voin vain todeta, että meikäläisestä on tässä parissa viikossa kehittynyt varsinainen pukama-ekspertti ja olen kyllä ottanut asioista selvää ja koittanut pähkäillä apukonsteja. Suurin ongelma lienee se, että pukamat ovat sisäiset ja tulevat ulos aina ulostaessa. Suihkuttelun, salvaamisen ja pukamien takaisin tunkemisen jälkeen olo onkin sitten ollut kivulias, istuminen ei siis ole listaykkösenä - paitsi nyt eilisestä lähtien mulla on taas toivo herännyt, että ehkä tää tilanne voisi rauhoittua. Ehkä auttoi kun kaasin tänne kaiken P****n harteiltani :)



Taidan olla saikkarilla vielä ens viikon ja jos vessareissujen jälkeen ei tarvitse olla vuodelevossa, niin sitten menen töihin istuskelemaan. Vatsan toiminnassa sinäänsä ei ole häikkää, joten en ole Levolacia ottanut. Otan päivittäin kaksi annosta visibliniä (ruokaan/juomaan sekoitettavaa jauhetta), joka pitää vatsan toiminnassa. Noissa pukamavoiteissa ja puikoissahan on just se ongelma, että niitä saa käyttää vain 4 vkoa putkeen, koska niissä on limakalvoja ohentavaa kortisonia, jonka tehtävä on hoitaa alueen mahdollista tulehusta. Nyt siis pitäiskin löytää valmiste, joka vaan puuduttaisi aluetta...



Noh toivotaan, että tää tästä helppais. Mulla tosiaan on muistissa olotilani esikoisen jälkeen. P***se oli kuin hedelmävati reilut 3 vkoa synnytyksen jälkeen ja silloin pukamat olivat ulkoisia. Joten oikeesti mua masentaa jo nyt synnytysen jälkeinen tila, koska olen sata varma, ellei näitä saada pois synnytykseen mennessä, saan siis tuplavaivat synnytyksen yhteydessä - nice! Mut joo, ei auta hötkyillä.



Äitee ja " Aatu" 22+5

Kuulostaa todella rankalta tuo sinun äiti-tytär -suhteesi :(

Itselläni ei ole varsinaisesti alkoholistivanhempaa, mutta äidilläni oli alkoholisti miesystävä, joka oli kaiken lisäksi väkivailtainen. Muistan tulleeni isäni luota viikonlopun vietosta ja mutsi makasi sängyllä silmät mustina kuin pandakarhu. Se oli rankkaa katsottavaa 10/11-vuotiaalle lapselle. En muistaakseni oikein uskaltanut puhua kenellekään asiasta, vaan suostuin peittelemään jälkiä äitini vuoksi. Hoidin mm. kauppareissut äitini puolesta, joka ei kehdannut poistua kotoota. Kaiken lisäksi tämä alkoholisti ukkomies tuikkasi äitini paksuksi ja sekös ei ainakaan helpottanut kuvioita ja äijästä eroon pääsemistä. Vihasin tätä äijää koko sydämestäni ja samalla etäännyin omasta äidistäni.



Aluksi jaksoin paapoa ja lohduttaa itkuista äitiäni, joka kerta toisensa jälkeen antoi anteeksi tälle miehelle kaikki aiheutuneet mielipahat. Mutta sitten mun murkkuiän kynnyksellä mä en enää jaksanut voivotella äitini kanssa, vaan aloin olla ilkeä ja ivallinen äitiäni kohtaan. Pidin häntä tosi heikkona ja säälittävänä ihmisenä, kun aina vain jaksoi roikkua siinä mulkussa! Loppujen lopuksi huokaisin helpotuksesta 17-vuotiaana, kun paikkakuntamme terveyskeskuksesta soitettiin ja ilmoitettiin, että äijä oli kupsahtanut- karmeaa, mutta olin hyvilläni asiasta. Viina vei siis voiton, eikä tämä alkoholisti-diabeetikko ja velkaantunut yksityisyrittäjän reppana saanut loppuelämäänsä viettää kummankaan perheensä parissa - ei vanhan - eikä uuden.



Kaikki Sympatiani 16-vuotiaalle siskopuolelleni, joka siis 5-vuotiaana menetti isänsä. En ole koskaan (enkä usko että äitinikään) kertonut siskolleni koko totuutta hänen isästään, ehkä kun hänestä itsestään tulee vanhempi ja joutuu käymään omia taustojaan läpi. Toisaalta siskoni ei myöskään tiedä, miksi murrosiässä (hänen ollessaan aivan pieni) olin aina sotajalalla äitimme kanssa ja kapinoin niin vahvasti häntä vastaan. Nyt kun olen itse aikuinen, huomaan miten pahaa minun tekee, kun murkku siskoni haistattelee äidillemme ja kapinoi teiniyttää. Mietin usein, että voi tyttö, kun tietäisit mitä isäs teki, niin et huutaisi sitä v****a tuohon malliin.



Suhteeni omaan äitiin parantui, kun 18-vuotiaana lähdin kotoa. Menneisyys on mulle vieläkin tosi kipeä asia, vaikka sitä en koskaan oikein kennellekään ole näyttänyt. Äitini kyllä tietää, etten ollut tuolloin onnellinen, vaikka koulumenestyksessäni ja ystävissäni ollut moittimista. Olenkin aina viihtynyt hyvin isovanhempieni seurassa ja heille iso kiitos, että minulla on terve esikuva ja käsitys normaalista perhe-elämästä ja toimivasta parisuhteesta.



Tällä hetkellä oma perhe-elämämme elää murrosvaihetta. Mieheni isä kuoli kesällä syöpään, rakennamme taloa, esikoiselle tulossa seuraa...Kaikki nämä paineet mieheni tuppaa purkamaan aika lahjakkaasti kossupulloon. Tosin tämä tapahtuu lähinnä viikonloppuisin, eikä hän juokse missään kapakoissa tenuttamassa, mutta silti en pidä miehestäni kännissä. Hän ei ole väkivaltainen eikä paha, kun ottaa viinaa, mutta silti mua vaan ärsyttää sen olemus, kun on tarpeeksi nauttinut. Usein mieheni juuri humalassa juttutuulella ja jaksaa visioida ja suunnitella kaikenlaista. Minä taas puolestani keskustelisin juttujamme, kun

Toisaalta kiva että vihdoin se syksy tulee :)



Meillä ei ole oikein mitään erikoista tapahtunut, pikkuasukki potkii vallan hurjasti, välillä tuntuu että tuleeko kyljestä läpi...



Niin ja marraskuun puolella mennään Tallinnaan, voi vitsi siellä pääsee hypistelemään kaikkea kivaa vauva-juttua =)



Jotain galluppeja oli...

NimiG: poika meille on rakenneultran perusteella tulossa ja nimi on oikeastaan päätetty; mieheni on tykästynyt Rasmus nimeen. mun mieleen se on myös kovasti, mut olen kyllä miettinyt mahdollisia muita nimiä jos tulokas ei olekaan Rasmuksen näköinen... ja on se tytönkin nimi varmuuden vuoksi keksitty.



LohdutusG: toi mun mies on vähän tollanen juntti-einari-nari, ettei aina osaa lohduttaa. Kyllä hän aina huomaa jos mua jokin painaa,mut ei hän hirmuisesti mitenkään ala lohduttamaan. Mulle kuitenkin riittää se et hän huomaa mun pahan olon vaikkei mitään osaa sanoa aina, riittää kun on siinä vieressä.



TurvotusG: Jaloissa on!!! ... ja tästä pääseekin loistavalla aasinsillalla omaan napaan...



nimittäin töihin! tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin vaikka olen suht raskaassa työssä. Työpäivät on normaali 8 tuntia, mutta seisomatyötä kaupassa. Meillä ei ole myyntipisteessämme tuoleja, eli ainut hetki kun pääsee istumaan on 30min ruokatauko päivässä. Nyt on tällä viikolla jalat olleet iltaisin ihan turvoksissa eikä tukisukista ole ollut apua hirveästi,kun kantapäätkin kipeytyy jatkuvasta seisoskelusta.



Toinen ongelma ja ehkä kurjempi on supistusten lisääntyminen. iltaisin on vatsa ollut aivan kivikova supistuksista ja viime yönä jopa heräsin useaan otteeseen pisteleviin supistuksiin joita oli erityisesti vatsan alla, aivan alavatsalla. Tänään töissä supistelu on jatkunut ja kun jouduin kävelemään vajaan kilometrin töiden jälkeen alkoi alapäässä myös sattumaan ilkeästi, ikäänkuin paineen tunnetta ja vähän kuumotusta.



Neuvola ja lääkärintarkastus on ens torstaina ja mietinkin että uskallanko sinne asti odottaa, tietysti jos olo käy tästä kurjemmaksi on parempi mennä lääkäriin...

Mutta onko muilla ollut vastaavaa, tai onko joku seisomatyöstä joutunut jäämään pois?



Terkuin Outi ja pikkukaveri 25+1

Töissä taas istun ja olikin aika kiire tuonne kuuteen asti, mutta sit hommat loppuivat kuin seinään. Mihinkähän kaikki ongelmat on kadonneet, kun apua ei kaivata? ;) Noh, emmie valita, kiva surffailla vähän illan päätteeksi.



Täällä onkin ollut vakava puhenaihe: alkoholismi. Meidänkin suvussa sitä esiintyy aika reppaasti; viidestä enosta yksi on kuollut maksasyöpään juomisen seurauksena ja ainakin yhdellä on edelleen ongelma. Yksi on onneksi nykyään selvinpäin. Ei ole koskenut alkoholiin varmaan 20:een vuoteen. Hatunnosto hänelle! Yks täti on kans aika perso viinaksille. Lisäksi miehen isällä on ongelma viinan suhteen, kun joka päivä pitää saada alkoholipitoista nauttia. Vaikka tosi harvoin käydään siellä kylässä, niin ei edes silloin voi olla ottamatta, vaan pitää naukkasta joko kalja tai jotain viinilitkua. Harmillista...



HerumisG: ei heru vielä mitään ja tissitkin ovat niin hellät, ettei niihin uskalla koskea.



TurvotusG: ihan kauheesti turvottaa. Viimeksi neuvolassa jäi kuoppa sääreen, kun th paineli. Kihlasormusta en saa enää sormeen, vihkisormus vielä menee, kun se on puoli kokoa suurempi. Th neuvoi syömään ananasta, mansikoita ja mustikoita sekä juomaan runsaasti. Ootan innolla, että ilmat viilenee, niin vähän helpottaa. Eikä tää istumatyö kyllä yhtään helpota. Kunon kuopat jää nilkkoihin, kun otan sukat pois kotona. Pitäs varmaan ostaa tukisukat, mutteihän ne auta muualla kuin nilkoissa. Oiskohan tukihanskoja jossain? Miulla oli viime raskaudessakin ihan kauhee turvotus, jopa korvien alla pullotti! Ja synnytyksen jälkeen jalat turposivat ihan järjettömäksi jostain kumman syystä.



Hups, nyt alkoi taas tulla hommia, jotenka jatkan joku toinen kerta. Mukavaa iltaa kaikille!



T: Monttu

Minäkin muutaman sanan tuosta alkoholismista:

Mun miehen molemmat vanhemmat oli alkoholisteja. Äitinsä on kuollut 18v sitten ja isänsä pakkoraitistunut nelisen vuotta sitten kun todettiin vakava sairaus. Mutta edelleen ihan vanhan deekun näköinen. Miehen vanhin sisko on tällä hetkellä täysin viinan viemä. Käy kai vielä töissä mut kämppä meni alta ja ilman tasoittavia ei voi päiväänsä aloittaa.



Mun pikkuveli on ravintolatyöntekijä ja harrastukset on samaa luokkaa. Viina virtaa! Ihmettelen et pystyy hoitaa työnsä. Mun isän puolen sukulaismiehistä yli puolet kuollut alkoholin aiheuttamiin sairauksiin yms tapaturmiin. Mun äidin miesystävä joi kans reippaasti. Ja niin helvetin ärsyttävä ja paha suustaan kännissä! Hän onneks lopetti juomisen muutama vuosi sitten kuin seinään.



Mä en voi sietää mun veljiä (myös vanhempaa) humalassa, en halua mennä mökille yms samaan aikaan. Enkä käynyt äidilläkään viikonloppuisin kun tiesin sen miehen siellä dokaavan. Enkä mä kyllä kestä katsoa mun miestäkään umpihumalassa, jota se onneks tosi harvoin on!!!! Se on kärsinyt lapsena vanhempiensa juomisesta niin paljon ettei halua esim. saunaolutta juoda meidän lasten nähden.



Alkoholistia ei pysty kukaan muu auttaa kyllä kuin kyseinen hlö itse. Itsestä sen raitistumisen on lähdettävä! Tuntuu että täällä Suomessa melkein jokaisella on joku alkoholisti lähipiirissään.



Noniin, siirrytäänpä iloisempiin aiheisiin!



Sunmom; kuin sä et saa nlalääkäriltä sairaslomaa?! Täällä meidän neuvolassa kirjoittaa kyllä ihan surutta. Jo siis silloin kesällä tuohon iskiakseen. Eikä mitään mussutuksia siitä että selkäkivut kuuluu raskauteen. Päinvastoin. Ovat sitä mieltä et pitää pystyä toimimaan kotona jos pieniä lapsia ennestään ja asiat tärkeysjärjestykseen! Toivottavasti olosi paranee tai saat sitä saikkua!!!!



Ihania neuvola ja ultrakuulumisia Terhoilla! Vielä on mun ultraan ti aikaa...



Turvotusg: Ei ole mulla ollut ainakaan vielä eikä myös edellisissä raskauksissa. Toki jotai pientä ettei sormukset mahdu käteen mut se johtuu kai lihomisestakin.



Kääk, kotikatu on jo alkanut... Palailen jatkamaan myöh.



t. H

Kiitos kaikille lohdun sanoista, kyllä ne mieltä lämmittää vaikkei tilanetta autakaan =)



Mielettön: sun tunteet sun äitiäs kohtaa muistuttaa mun tunteita omaani kohtaan. Äitisuhteeni on vähintääkin sanottuna kärsinyt paljon. Itsekin olen tuntenut vihaa ja pitänyt äitiäni heikkona ja säälittävänä, koska hän ei pystynyt lopettamaan juomistaan yhden kaljan jälkeen. Olen tuntenut sen niin että äiti on valinnut viinan ennen minua ja sitä en oikein pysty antamaan anteeksi. Siskollani ei ole ollenkaan samanlaiset tunteet äitiäni kohtaan, vaan hän jaksaa käydäkin siellä (hänellä ei ole lapsia). itse muutin kotoa 18 vuotiaana koska olin aina napit vastakkain äitini kanssa.



Kuulostaa rankalta tuo sun kertomuksesi äidin pahoinpitelystä ja väkivaltaisesta isäpuolesta... =( Kovia olet joutunut kokemaan lapsena, sitä ei soisi yhdellekään lapselle. Itse olin onneksi vähän vanhempi kun äiti alkoholistui, mutta just tossa 10 vuoitaana rakensimme kesämökin jossa sitten juotiin ja tapeltiin 4 viikkoa putkeen lomilla... Se on kyllä jättänyt jälkensä ja inhoan kyseistä mökkiä vielä tänäkin päivänä. Mun pikkuveli oli vain 10 vuotias kun äiti alkoi jupotella ja hän on kyllä kärsinyt siitä enemmän kuin minä, hänkin muutti kotoa 16 vuotiaana.



Ymmärrän hyvin ettet pidä miehesi kossuttelusta, itse olen allerginen kaikelle " turhalle" juomiselle ja olen miehelle tehnyt selväksi ettei meillä ikinä juoda kotiolissa kahden kesken koska siitä kärsin itse eniten lapsena, tuli niin turvaton olo. Saunakaljaa juodaan ja viiniä ruan kanssa, ei muuta. Jos juodaan, mennään baariin. 1 kerta vuodessa. Mussakin on kiitettävästi alkoholistin vikaa, voin juoda paljon enkä saa krapulaa, siksi en juo väkeviä ollenkaan. Pelkään tuota riippuvutta tosi paljon. Olen joutunut karsimaan tuttavapiiristä niitä joille juominen kuuluu viikonlopun rentoutumiseen koska omat traumat nostaa silloin päätään. En siis ole absolutisti mutta varmasti hiukan epäluuloinen.



" Hermione02

Alkoholistia ei pysty kukaan muu auttaa kyllä kuin kyseinen hlö itse. Itsestä sen raitistumisen on lähdettävä! Tuntuu että täällä Suomessa melkein jokaisella on joku alkoholisti lähipiirissään. "



Tämä on mielestäni osuvasti sanottu!



Pohjanoteeraus äitiltä oli viime vuoden koulun joulujuhlissa kun se ilmestyi sinne ihan änkyräkännissä, oli lumisateessa ajanut sen 45 km ihan sikakännissä... Oli kuulkaa kiva kun se romahti sisään kesken juhlien ja istui kiroilemassa ja puhumassa itsekseen lasten repliikkien aikana. Alkoi jakaa joululahjoja lapsille ja avas ne sitten itse kun ei kukaan suostunut ottamaan niitä (minä) ja sieltä löytyikin äänekäs helistin millä se sitt riehu siinä kunnes tuli väliaika... Häpesin niin että tuskan kyyneleet polttivat silmissä. Väliajalla mun anoppini vei äitin pois sieltä, mutta en kyllä ikinä unohda sitä häpeän tunnetta... Jälkeenpäin en mitään selitystä saanut, soitteli vaan puolivaihaisena missä hänen autonsa on kun mies joutui tietysti viemään hänet kotiin meidän autolla..



No näitä esimerkkejä kuulkaa riittää ja kyllä niille sitten nauretaan myöhemmin, surkuhupaisaahan se on...



Ardisialle sanoisin vielä että paras mitä mielestäni voit tehdä on auttaa läheisesi puolisia ymmärtämään ettei voi pelastaa kuin itsensä. Ja suosittelen niitä tukitapaamisia, moni on kuulemma saanut sieltä apua!



Voikaa hyvin kaikki ja tsemppiä kaikille jotka joutuvat kuningas alkoholista kärsimään!

Mieletön: Tiedän kipusi! Kärsin esikoisen syntymän jälkeen yli puoli vuotta kipeistä sisäisistä pukamista, jotka haavoilla! Se viiltävä kipu oli jotai ihan kauheeta vessasa käynnin jälkeen. Ei pystynyt istumaan tai yleensäkään tekemään yhtään mitään. Juoksin silloin lääkäreissä ja tungin kaikkea mahdollista salvaa, puikkoa ja geeliä peräpäähäni. Jouduin kunnallisella puolella jonoon, johon huvittavaa kyllä leikkausaika tuli vasta kun esikoinen jo 4v!!!!!! Yksityislääkäri oli sitä mieltä että johtuu hormoneista ja että aika parantaa.

Uskomatonta mutta totta, lopettaessani imetyksen ja hormonitoiminnan palautuessa normaaliksi vaiva parantui!!!!



En todellakaan toivo että joudut kärsimään noin kauan kuin minä ja vielä kun olet raskaana. Mulla ei vaan silloin ollut mahdollista rahallisesti mennä yksityissairaalaan leikkaukseen. Ystäväni kärsi samaan aikaan samasta vaivasta ja pääsi kolmessa viikossa kotikaupungissaan kunnallisella puolella toimenpiteeseen.



Toivotaan et sulla vaiva helpottais mahdollisimman pian!



Omaa napaa sen verran et tänään oli koko päivän hiljasta supistusten suhteen, kunnes ilta koitti... No ei jaksa siitä sen enempää. Samat vaivat siis jatkuu. Jouduin eilen muuten poistaa napakoruni, kun se alko ahistaa. Ihan outo olo ilman sitä killutinta! Saa nähä meneekö umpeen. En meinaa laittaa mitään tilalle ennenku sit joskus litteämahaisena.



Lapsilukug: Meidän lapsiluku on täynnä, kunhan tämä kolmas syntyy!

Hormonikierukan laitatan aikanaan takaisin, sterilaatio tuntuu liian lopulliselta...



Ainiin, enpä ollut tällaista ennen kuullutkaan; Suklaa lisää supistuksia!! Onko tietoa? Ystäväni kertoi että hänen toisen lapsensa synnytystä vauhditettiin suklaalla Naistenklinikan dosentin käskystä! Suklaassa on joku kode... tms aine joka aiheuttaisi supistuksia. Toki pitää syödä levyllinen, muutamasta palasta ei seurauksia.

Onko kukaan muu kuullut tälläistä? Sehän tarkoittaisi että tulis 4.S saunan, seksin ja siivouksen lisäksi apuvälineiksi synnytyksen " kotikäynnistykseen" . =)



Mukavaa illan jatkoa! Ja otetaanpa rauhallisesti me suppareista ja selkäkivuista kärsivät!



t. H

[color=CD6600]Nennille ja muille kaunis kiitos kokemuksistanne. Tuntuu minun ongelmani pieneltä siihen verrattuna, mitä te olette kokeneet.



Henkilö, jolla tämä alkoholiongelma on, on isäni. Hän on entinen kilpaurheilija, vieläkin erittäin aktiivinen sekä työelämässä että urheilussa. Elämäni 25 ensimmäsitä vuotta hän eli raittiina, meillä ei todellakaan käytetty alkoholia kotona, lapsuuteni on ollut hyvin turvattu ja sellainen " ideaali" ympäristö, ja siitä olen kiitollinen. Tämä ongelma on tosiaan ihan viime vuosina kehittynyt ja nopeasti. Mulle tämä asia on ollut kova pala senkin vuoksi, että olen aina ollut ns. isin tyttö ja isä on mulle ollut idoli ja esi´kuva, elämässä hyvin pärjännyt ihminen



Mä olen niin vihainen isälleni, miksi hän ei ymmärrä, että pilaa oman elämänsä ja meidän muidenkin? Äitini tässä eniten kärsii kun asuu vielä ainakin saman katon alla ja yrittää ymmärtää. Mulla on niin huono omatunto, kun en pysty täältä kaukaa auttamaan äitiä (olen yrittänyt rohkaista häntä jatkamaan elämää ilman isää muun muassa..) enkä isää (monena kesänä olen yrittänyt häntä saada katkaisuun kun olemme olleet lomilla ja yrittänyt saada keskusteluapua jne... ) Veljeni on vielä niin nuori, ettei näe asiaa suurena ongelmana, tai siis oikeastaan ummistaa silmänsä.

Viimeksi tänään puhuin SELVÄN isäni kanssa puhelimessa ja voi että se tuntuu hyvältä. lapsetkin saivat puhua vaarin kanssa. Vannoi minulle, ettei juo nyt tulevana viikonloppuna. Saas nähdä. Jos isällä on tarpeeksi tekemistä, saattaa juominen jäädä?

Meillä lapset ei vielä tajua, että vaarissa on ne kaksi puolta. Olen yrittänyt pitää lapset silloin erossa isästä, kun se on juonut. Mutta ei se loputtomiin näin voi jatkua...



Mä olen vasta ihan viime aikoina alkanut puhumaan tästä asiasta ja olen yrittänyt kerätä rohkeutta lähteä johonkin tapaamiseen. Äitiä olen kanssa yrittänyt saada osallistumaan johonkin, ja tiedänkin, että hän on saanut vertaistukea paljonkin. Myös isä on jutellut yhden entisen alkoholistin kanssa ja kohdannut ongelmansa. Isällä on kova halu olla juomatta, tajuaa mitä se tekee elimistölle/kropalle/suorituskyvylle jne, mutta aina sortuu kuitenkin. On vain niin vaikea olla täällä kaukana ja yrittää auttaa täältä käsin. Enkä mä enää rehellisesti sanottuna tiedä, onko enää paljoakaan mitä voisin tehdä.



Mutta tämä tästä aiheesta... Onko jollakin tietoa, toimiiko netissä jotain keskustelupalstaa alkoholistien läheisille?



[color=8B7500]Nenn: Olipa kurja kuulla tuosta sterilisointi- päätöksen tekemisestä =( Kurjaa, että joutuis tuollaisen päätöksen tekemään ilman oikeaa psyykkistä halua =( Mutta sitä varmaan sitten täytyy asennoitua niin, että on onnellinen siitä mitä on jo saanut.



[color=8B4500]LapsilukuG: Meillä on kanssa varmaan lapsiluku nyt täynnä. Miehen mielestä sama syy kuin Zatulla (ei enää tila-autoja, meillä oli Chrysler Voyager ennen ;), musta vaan tämä raskausaika on liian pitkä ;) Ei vaan. Eihän sitä ikinä tiedä. Katsotaan nyt miltä tuntuu arki kolmen lapsen kanssa..



[color=EE8262]Mutta nyt toivottelen hyvät yöt.

Päässä on niin miljoona asiaa. Sain mm. kuulla tänään, että äidin&isän hyvä perheystävä oli menehtynyt tänään äkillisesti, keski-ikäinen nainen =( Sekä huominen ultra(viimeinkin!), kuopuksen kuulonalentuma- epäily ja sitten tuo isän ongelma. Jospa huomenna tulisi parempia uutisia vaikka sieltä ultrasta.



/ardisia

puhti ihan pois kun oon koko illan miettinyt mitä tekisin..



Joku (anteeksi, dementia vaivaa..) kysyi voisinko mennä yksityiselle lääkäriin ja eikö nlalääkäriltä saa saikkua?

No, maanantaina kävin yksityisellä naistentautien ja synnytysten lääkärillä joka kirjoitti tämän viikon saikkua diagnoosina väsymys. Tottahan se on, olen superväsynyt. Mutta selkäsärkyyn ei juurikaan ottanut kantaa, olen raskaana en sairas-tyyliin. Sama juttu työterveyshuollossa (pääsin jopa terveydenhoitajalle asti). Tuntuu etteivät tajua missä mennään. Tiedän että selkävaivat kuuluu raskauteen, mutta työkuntoinen en ole. Sanovat joka paikassa ettei lääkärille ole vapaita aikoja.Neuvolaan sain ajan ensi torstaiksi, mutta tää sairasloma loppuu sunnuntaina eli kolmeksi päiväksi on ilmeisesti töihin mentävä. Palkattomaan ei ole varaa eikä oikein uuteen yksityisellä käyntiinkään. Ketuttaa koko vantaan terveydenhuolto =/

Well, päivystys on vielä kokeilematta, ehkä istun huomisen siellä...



Anteeksi tämä paapatus, on vaan niin toivoton olo tän tilanteen kanssa. Yritän viikonloppuna vastailla galluppeihin paremmalla ajalla.



Sunmom

p.s. kiitos haleista ja tuesta, ainakin täällä ymmärretään raskaana olevien vaivoja ;-)

[color=darkviolet]Mun kummisetä ja setä on ollu niin kauan ku muistan kiinnostunu viinaksista. Läheinen ei oo mulle ollu kummiudestaan huolimatta. Taisin olla jo aikuinen, kun tajusi olevansa mun kummi. En tiiä miten oli sen " unohtanut" , no sinällään ei merkitystä, koska en yliarvosta kummeja. Ne nimetään ja sillä hyvä.

Meni asian vierestä jo. Aloin vaan tässä pähkäileen viinaksia ;) sairasta huumoria? Tuo setä asu ruotsissa ja mitä muistan lapsuudesta niin soitteli millon sattuu. V**tuili ja puhu mitä sattuu päissään ja aika pienenä jo tajusin, että sen luurin voi laskea, ku ei se tajunnu mitään. Siksiköhän mä aloin inhota ruotsinkieltä. .meinaan setä ukko puhu suomee ja ruotsii sekasi päissään ollessaan. Tehneekö sitä vieläki, ku asuu täällä, en tiiä ja en välitä. Voi sillä olla pitkiäki kausia selvin päin, mutta ku ratkee niin se on menoa sitten. On tainnu nähä kerran korkeintaan kaks meiän akan ja asuu meiltä reilun 10 kilsan päässä.

On ollu tarkotus joskus käyä moikkaamassa, mutta no eipä oo oikein tehny mieli. Ensin pitäs varmistua missä kunnossa se on ennen ku menee jne.

En voi ku kuvitella millasta on, jos läheinen seurustelee mieluummin pullojen kanssa kuin läheistensä. Väkivalta taas on sivuttanu mun elämää turhanki likeltä ja ne muistot ei tunnu vieläkään haalistuneen kokonaan, vaikka aikaa on vierähtäny jo parisenkymmentä vuotta.

Äh, tällasena hormoonihiirenä ei pitäs miettiä syntyjä syviä. Tippa tulee linssiin kirjaimellisesti, ku piilareita en voi nyt pitää. Mulla tuli joku hemmetin tulehus taas vaihteeksi silmään. Huomenna valittaa siittäki neuvolassa.

Toivottavasti huomenna meillä kaikilla on parempi päivä :) ja muistakaa ettei toisten elämää tarvi elää, meillä kaikilla on oma perhe ja me ollaan ennen kaikkea ja ensisijaisesti heitä varten.

aiheesta mitä minäkin olen pyöritellyt mielessäni. oma äitini on alkanut viime vuoden aikana lipsumaan juomisissaan. itse sanoo sitä " rentoutumiseksi" , kun kokee arkensa niin rankaksi. (joka ilta siis ottaa kuppia). hänen arkensa on olla työtön. no enpä ole ollu häneen kovin kummosissa yhteyksissä nyt, kun on muutenkin niin tuppautuva meidän elämäämme tulevan vauvan myötä. kerran viikossa saa soittaa. olen vaan irrottautunut hänestä kokonaan. en tunne mitään häntä kohtaan, kun on siinä jamassa.



muihin aiheisiin.. kohta siis kampaajalle! vähänkö teen tästä numeron, mutta olen ollut niin pitkään juurikasvuni kanssa :)



(.) eilen illalla seurailtiin miehen kanssa, kun vauvan potkut näkyi paljaalla masullani. mies ei vaan jaksanut seurata niin tiivisti ja pitkään, kun olisin tohtinut.. jännän näköistä kyllä oli.



perheenkokoG: tällä hetkellä ajatuksena on, että haluamme ison perheen. lukumääränä ollaan pyöritelty 4-5. jännä muutes, ettei kukaan meistä saa kaksosia tammikuussa. minun puolelta on 3 sukupolvessa kaksoset (isoäiti, äiti ja minä) ja odotus oli kova, josko olisi ensimmäisenä kaksoset minulle tulossa :) kerkiihän sitä.



nyt täytyy jo kiirustaa..



mukavaa oli lukea 4D-ultrasta, minulla 3vk päästä se edessä =)



rv22+6