Minkä ikäisenä muutit pois kotoa?

15-vuotiaana heti ylä-asteen jälkeen, tosin olin täyttämässä samana vuonna jo 16.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:06"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:02"]14-vuotiaana pistin oven viimeisen kerran kiinni. Muutin asuntolaan enkä käynyt enää kotona juoppoja katsomassa. Seuraavan kerran kävin "kylässä" noin 22-vuotiaana. Ja kun täytin 17- vuotta muutin omaan ensimmäiseen vuokra-asuntoon. Nyt olen 40+ ja asun pk-seudulla omassa ihanassa talossani. Terveisin kaiken kokenut nainen.
[/quote]
Kannatiko kaikkia kokeilla, jo pikkulutkana?
[/quote]En nyt huoraamisesta puhu. Tarkoitin kovia elämän kokemuksia joita jouduin lapsena kokemaan vanhempieni takia.

19-vuotiaana, lukion jälkeen yliopistokaupunkiin, opiskelijasoluun.

16-vuotiaana

Muutin 22-vuotiaana isän ostamaan yksiöön opiskelukaupunkiin 35 km:n päähän lapsuudenkodistani.

18 v lukion jälkeen. Ensin kevääksi/kesäksi lukemaan pääsykokeisiin ja pyrkimään opiskelemaan ja sitten syksyksi opiskelemaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:58"]

WT-perheissä muutetaan tosi nuorena, yleensä jo eka lapsi masussa ja ammattikouluun. Muissa perheissä muutetaan opiskelemaan 18-19 vuotiaana.

[/quote] DDD Nih. Ja tämä on av-totuus, joka ei pala tulessakaan. Wt ja sit ne muut. 

No minäpä se olen ihka aidosta wt-perheestä. Mikä meni oikein? Jep, muutin heti kun pääsin eli 14-vuotiaana, enkä taakseni vilkaissut. Entäs muut? Minnekään amikseen mulla ollut varaa ja lasta en tähän päivään mennessä ole tähän maailmaan tehnyt (olen nyt 50 v.), ei olisi tullut mieleenikään. Töihin se oli mentävä. Muutin Helsinkiin sieltä korvesta, sain paikan toimistosta sihteerikkönä ja menin iltalukioon. Lukion jälkeen oli varaa suorittaa sitten se 'amis' ja olinkin sitten jokusen vuoden hyväpalkkaisessa duunissa, oman kämpänkin sain hankittua. Sitten jatkoin yliopistoon, koko ajan olin duunissa. Rankkaa oli välillä, mut kun valmistuin ei ollut opintovelkaa ja kämppäkin oli maksettu melkein kokonaan. 

Että sellainen oli tän wt-tytön tarina. Muutkin sisareni selvisivät kunnialla siitä lasisesta lapsuushelvetistä, paitsi yksi. RIP.

Mistä syystä alapeukkuja??
Älä Sinä peukuttele,kun et tiedä olosuhteita joiden vuoksi on joutunut tosi nuorena lähtemään erittäin kauas.
Ei välttämättä ollut että jee,pääsen vanhemmista eroon mahdollisimman kauas.Ikävä oli hirmuinen välillä.

19v

16 V. Lähdin töihin pääkaupunkiseudulle, maalta ei saanut duunia ja opiskelu ei silloin ollut vaihtoehto.

Muutaman vuoden kuluttua päädyin kuitenkin opiskelemaan iltakouluun ja sitä kautta pääsin paremmin palkattuun työhön.

Omia lapsiani en laske maailmalle yhtä aikaisin.

Yo - kirjoitusten jälkeen 18-vuotiaana.

20 v.

26v. ja menin töihin 19v. Samalla työnantajalla edelleen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:11"]19-vuotiaana, lukion jälkeen yliopistokaupunkiin, opiskelijasoluun.
[/quote]

Sama täällä.

20v

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:10"]

15-vuotiaana heti ylä-asteen jälkeen, tosin olin täyttämässä samana vuonna jo 16.

[/quote]

"Jo" :D

19 olin, ja opiskelemaan lähdin, enkä takaisin vanhempien hoteisiin enää sen jälkeen palannut.

19v.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:58"]

WT-perheissä muutetaan tosi nuorena, yleensä jo eka lapsi masussa ja ammattikouluun. Muissa perheissä muutetaan opiskelemaan 18-19 vuotiaana.

[/quote] DDD Nih. Ja tämä on av-totuus, joka ei pala tulessakaan. Wt ja sit ne muut. 

No minäpä se olen ihka aidosta wt-perheestä. Mikä meni oikein? Jep, muutin heti kun pääsin eli 14-vuotiaana, enkä taakseni vilkaissut. Entäs muut? Minnekään amikseen mulla ollut varaa ja lasta en tähän päivään mennessä ole tähän maailmaan tehnyt (olen nyt 50 v.), ei olisi tullut mieleenikään. Töihin se oli mentävä. Muutin Helsinkiin sieltä korvesta, sain paikan toimistosta sihteerikkönä ja menin iltalukioon. Lukion jälkeen oli varaa suorittaa sitten se 'amis' ja olinkin sitten jokusen vuoden hyväpalkkaisessa duunissa, oman kämpänkin sain hankittua. Sitten jatkoin yliopistoon, koko ajan olin duunissa. Rankkaa oli välillä, mut kun valmistuin ei ollut opintovelkaa ja kämppäkin oli maksettu melkein kokonaan. 

Että sellainen oli tän wt-tytön tarina. Muutkin sisareni selvisivät kunnialla siitä lasisesta lapsuushelvetistä, paitsi yksi. RIP.
[/quote]Lämpimät halit sulle! Ihanaa kuulla että muillakin samanlaista. Mutta hyvin olemme selvinneet! Terveisin nainen 40+ ...lutkaksikin minut jo tällä totuuden palstalla haukuttin !

18-vuotiaana.