Varattujen naisten vittuilu sinkuille

mieskohteensä pisti naikkosen selittelemään esitutkintaan ns. "vapaan suhteensa" tarvetta hakea ja kysellä muita k..piä (tämän käyttämä nimitys muiden härskien aiheidensa lisäksi) kiun oma ei selvästi maistu.

Itse kohtasin vähän toista ääripäätä. Sinkkuna tein profiilin deittipalstalle ja kävin muutamilla treffeillä. Kerroin myös kavereilleni että jos he tuntevat ketään sinkkumiehiä niin olen avoin sokkotreffeille. Vastaukseksi sain eräältä (varatulta) kaverilta että vaikutat kauhean epätoivoiselta kun tolleen avoimesti etsit parisuhdetta. Jaa'a... jos en olisi tehnyt mitään niin olisin varmaan kuullut kuittailua siitä kuinka miestä ei kotona istumalla löydy.

Täytyy vittuilla takas, niin ei jää harmittamaan. Sinkku minäkin ja aion pysyä.

Ainoa oikea vastaus on tämä: OLEMME SUOMESSA JA SUOMALAINEN ON LÄHTÖKOHTAISESTI, OLETUSARVOLTAAN TÖKERÖ!

Onko sinkuille naisille, joita ei kiinnosta enää seurustelu ym. mitään vertaistukiryhmiä? Olisi kiva märehtiä hengenheimolaisten kanssa!

"say somethng" vinkuminen radiossa kirjoitti:

mieskohteensä pisti naikkosen selittelemään esitutkintaan ns. "vapaan suhteensa" tarvetta hakea ja kysellä muita k..piä (tämän käyttämä nimitys muiden härskien aiheidensa lisäksi) kiun oma ei selvästi maistu.

Mit vit? En tajua sanakaan tästä sössötyksestä. Ota aamulääkkees.

Vastaus:

"Milloin te eroatte? Miehesi voisi sopia minulle hyvin. Laita hyvä mies kiertoon."

"Miksi olet vielä naimisissa? Sinultahan jää moni hyvä mies tapaamatta elämässä. Asuntolainan vuoksi?"

"Lähen vuodenvaihteessa Gambiaan lomalle, katotaan sitten"

Ovat niin kateellisia toisten vapaudesta, että eivät tajua käyttäytyä. 

Usein nämä vielä haukkuvat puolisoitaan ihan rutiinilla. Miksi joku haluaisi samanlaiseen tilanteeseen heidän kanssa? 

Kyllähän sen huomasi aikoinaan kun ero tuli, että muuttui samalla ihan kakkosluokan kansalaiseksi. Kaveripiirin juhliin kutsuttiin vain jos oli tarvetta apulaiselle keittiöön "siinä samalla" = koko ilta keittiön puolella. Jännästi pariskuntien naisten ei tarvinnut auttaa... baareissa osoiteltiin jokaista vastaantulevaa miestä että ota tuo! tai tuo! entäs tuo? Ja tosiaan neuvot niiltä jotka on itse deittailleet viimeksi joskus 90-luvulla, ei kiitos. Deittimaailma on ihan pikkasen muuttunut niistä ajoista, samoin kuin muukin oma elämä. Mutta eipä siinä mitään, kun en kerran enää kelvannut ilman miestä niin ei sitten. Kaveripiiri vaihtui sellaisiin jotka arvostaa minua ihan omana itsenäni. Sinkkuudellani saa vitsailla, kunhan se ei ole tuollaista alentavaa öhöttelyä, ja kunhan sitten kestää sitä vitsailua myös vastavuoroisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemuksen mukaan tuota harjoittavat vanhemmat, suurten ikäluokkien naiset. Luultavasti siksi, koska heidän nuoruudessaan naimisiinmeno oli todella tärkeää. Eivät ymmärrä, että joku ylipäätään haluaa elää sinkkuna.

juuri näin. Ei ongelma nuorten keskuudessa. Huvittaa muutamien keski-ikästen työpaikka keskustelet yhden nuoren sinkkunaisen kanssa: onko jo löytynyt joku? Onko ollut treffejä? Ei ihminen voi olla yksin onnellinen jne.. tämän yhdenkin mies on kaikkien tietämä juoppolalli, ketä useasti tavattu kaupungilla katkenneena puistonpenkillä tai pubissa vieraan naisen kanssa.. itse olen päässyt helpommalla kun sanoin statukseksi parisuhteessa. Miestä on riesaksi ota enää ikinä, onnellinen kahden aikuisen lapsi olen

No jaa, mä olen syntynyt 80-luvulla ja kyllä olen ikäisteni keskuudessa tuota todistanut. Syyt on ehkä eri. Ikäisilläni tämä johtuu usein esim. siitä, että ydinperheissä elävät naiset on kateellisia eronneiden sinkkujen lapsivapaista, ja sitten pönkittävät omaa parisuhdestatustaan kiusaamalla sinkkua sinkkuudestaan.

Tai sitten ovat vain todella typeryksiä. Siis että vaikka haluaisinkin parisuhteen, niin en kuitenkaan tarvitse sellaisessa elävän alentavia kommentteja siitä, mitä minun pitäisi tehdä tms. Eiköhän se ole usein myös ihan vaan tuuria, että tuleeko kohdalle joku sopiva mies vai ei. Että omituista itsensä pönkittämistä antaa ymmärtää, että tämä parisuhteessa elävä olisi jotenkin ylivertaisen onnistunut elämässään. Todennäköisesti hänellä kävi vain parempi tuuri, että miehensä sattui olemaan hyvä kumppani myös pidemmän päälle.

Tuurista ei ehkä kannata puhua, kun tutkimusten mukaan parisuhteessa olevat naiset ovat ilman parisuhdetta olevia naisia onnettomampia. Eiköhän tuossa enemmän ole kuitenkin konservatiivinen tapa, että on menty vain jonkun kanssa naimisiin, eikä että oltaisiin tunnettu aitoa sielujen sympatiaa.

Melko sairasta suorastaan, jos parisuhteessa oleva lapsiperheellinen kadehtii eronneen lapsivapaita. Ei ole hyvällä pohjalla tuollaisen ihmisen parisuhde tai lasten tulevaisuus. Mutta nämä on näitä, kun lapsia on hankittu vain tavan vuoksi, eikä oikeasti edes pidetä lasten kanssa olemisesta. Osa kadehtii, että toinen käyttää palkallista lastenvahtia ja osa lapsia hoitavista isovanhemmista. Kaikkea voi nähtävästi kadehtia, jos on kateellisuuteen taipuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä Helenan hemmetin viisaita ajatuksia:

"Ikä ja sinkkuna eläminen ovat vahvistaneet Helena Lindgrenin feminismiä. Elettyään kaksi vuosikymmentä yksin hän kysyy: miksi aina oletetaan, että naisen on löydettävä itselleen kumppani?

– Asenne oli pitkään, että voi, eikö sinulla vieläkään ole ketään. Jos minulta pyydettiin haastattelua lehteen, otsikko oli varmasti siitä, että Helena on yhä yksin. Aloin jo itsekin tuntea ylläni varjon, että olen jotenkin vajaa, kun en pysty kertomaan, että minulla olisi mies. Se oli hullua. Elämähän menee hukkaan, jos koko ajan tuntee ajattelevansa, että kaikki alkaa oikeasti vasta sitten, kun rinnalle löytyy kumppani, Helena sanoo koettuaan muutaman lyhyehkön romanssin ja asut­tuaan nyt kaksikymmentä vuotta yksin.

Hänen mielestään miehiin ei kohdistu samanlaisia paineita.

– Miehet saavat olla rauhassa. Heillä on yksin elämiseen paljon enemmän malleja kuin naisilla.

Uuden kumppanin löytämisessä Helena on kokenut vaikeaksi sen, että miehet yleensä olettavat naisen siirtyvän heidän maailmaansa.

– Siihen olen elänyt liian vahvan elämän, hän sanoo."

Tuo viimeinen on muuten niin totta. On todella yleistä että miehet olettaa naisten vaan automaattisesti muuttavan miehen luo, pitää heti tutustua miehen sukulaisiin ja ystäviin, pitäisi harrastaa samoja asioita mitä mieskin, katsoa samoja telkkariohjelmia yms... sitten ollaan ihan ihmeissään jos/kun nainen ei olekaan kiinnostunut ihan kaikista samoista asioista tai että naisella on joskus ihan omiakin menoja ja kaikki ei voi pyöriä vain miehen aikataulujen mukaan. Ja nämä miehet ovat yleensä omien sanojensa mukaan hyvin moderneja ja tasa-arvoisia. Voihan se olla että he oikeasti näin uskovat, mutta kyllä ne vanhanaikaiset asenteet on jossain niin syvällä ettei niistä noin vaan eroon pääse.

Sano takaisin että "ei kiitos, ota sinä tuo mies." Vaikka sanoja olisi varattu. Mitä väliä. Jos se pöyristyy ja muistuttelee että sillä on jo, sano että "vaihtelu virkistää".

Tai sano että ehdottelis naisia mielummin. Vaikka olisitkin hetero.

Tämmösillä heitoilla voi olla vaijentava vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Sano takaisin että "ei kiitos, ota sinä tuo mies." Vaikka sanoja olisi varattu. Mitä väliä. Jos se pöyristyy ja muistuttelee että sillä on jo, sano että "vaihtelu virkistää".

Tai sano että ehdottelis naisia mielummin. Vaikka olisitkin hetero.

Tämmösillä heitoilla voi olla vaijentava vaikutus.

Itse vetäisin tämän oikein kunnon vittuilu-tasolle, sanoisin "sinun taitaa tehdä vierasta mieli" tai "teillä taitaa mennä aika huonosti, kun vieraat kiinnostavat sinua noin paljon", " pitäisikö sinun avautua miehellesi, että olet puutteessa vai teenkö minä sen puolestasi". Lopuksi huudat vielä oikein kovaa kaikkien kuullen "joku on nyt pahasti puutteessa, mitä se miehesi oikein tekee?!" Voit vapaasti improvisoida. Kysy ronskisti vielä suoraan, "onko teillä vielä seksielämää?"

Minulla on elämä mennyt epänormaaleja reittejä, mutta olen naimisissa. Tätä sitten pidetään meriittinä: olethan kaikesta huolimatta naimisissa. Imbesillit. Ei se ole mikään saavutus.

Osa naisista elää edelleen kun sääty-yhteiskunnassa. Tärkeintä on löytää mies ja päästä rikkaisiin naimisiin. Näin voi tehdä sosiaalisen nousun. Sinkku on säälittävä luuseri ja sen mollaamisesta saa hyvän mielen ja voi kieriskellä omahyväisyydessä. Näin ajattelevilta naisilta puuttuu vaan se ymmärrys, että ihan kaikki ei jaa näitä filosofisista ja kokee heidän muottinsa naiseudelle liian kapeaksi ja vanhanaikaiseksi. Tästä syystä eivät ikinä tajua omien ajatustensa typeryyttä. Ikävää vain, että nämä idiootit pistävät muut kärsimään omien mielipiteidensä julistamisesta. Joskus vihaan naisia.

Tää on niin naisten hömpötystä. Kuvitelkaa et varatut miehet vittuilis vapaille miehille - LOL! Kadehtisivat vaan että kyllä sun kelpaa kun ei ole mitään sitoumuksia. Ja saat pil..a aina kun huvittaa

Kävin tuossa juuri lukaisemassa viestiketjua siitä mikä on yllättänyt parisuhteessa. Kun siinä vartin vietti viestejä selaillen, alkoi ihmetyttämään miksi ihmeessä romanttinen rakkaus elää edelleen niin voimakkaana. Kyllä se on helvetin vaikeaa olla parisuhteessa ja jatkuvasti saman katon alla toisen ihmisen kanssa.  Ja tähän samaan loukkuun pitäisi kaikki saada. Miksi ihmeessä? Itse en aio ainakaan tehdä sitä virhettä, että muuttaa yhteen, jos tästä vielä pariudun. Ei kiinnosta yhtään yhdessä sohvalla istuminen ja vuorotellen piereskely leffaa katsellen. Mutta naisiin uppoaa edelleen Pretty woman-paska. Että parasta elämässä ei ole aviomiehen saaminen, vaan RIKKAAN aviomiehen saaminen. Voi jeesus.

Tämä lienee yleisempää vanhempien naisten keskuudessa. Ja ehkä matalammissa koulutusluokissa. Omat kaverit tai tutut eivät ole ikinä pitkän sinkkuuteni aikana kommentoineet tuollaista. Fiksut ihmiset yleensäkään eivät.

Parisuhteessa elävät naaraat pelkäävät toisten naaraiden varastavan hänen puolisonsa. Siksi pitää yrittää parittaa sinkkunaaraita pitkin kyliä.