Oma vakaumus ja väärä/harhaoppineisuus
Luen mielenkiinnolla palstan keskusteluja, vaikka en niihin juuri osallistukaan, en myöskään kuulu samaan uskontokuntaan keskustelijoiden kanssa.
Huomioni olen kiinnittänyt kommentteihin joissa toiselle keskustelijalle ilmoitetaan, että tämä on väärä- tai harhaoppinen.
Kun palstan nimi on elämänkatsomus, olisi mukavaa jos keskustelijat muistaisivat että juuri tästä on kysymys; miltä kantilta asiaa tarkastelee, mitä lähdettä (pyhää kirjaa, raamatun osaa, käännöstä jne.) kukin oman vakaumuksensa perustana käyttää.
Hyvä esimerkki on kristityn käsite. Kuinka meistä kukaan voi varmuudella kiistää tai kertoa, että toinen henkilö ei ole kristytty? Kenellä on monopoli ja copyright termiin?
Jos keskustelun taustalla on vain oman vakaumuksen pönkittäminen/ylivertaisuuden esilletuominen, voi itse kukin miettiä mikä anti omilla kommmenteilla loppujen lopuksi on. Toisten päätä ne eivät käännä, mielen voivat pahoittaa kylläkin.
Kommentit (25)
Keskustelija jokusen kuukauden seuranneena minun täytyy todeta että en viitsi vastailla kysymyksiin jotka meille mormooneille on esitetty juuri siksi että täällä palstalla vallitsee niin suunnattoman suuri KRITIIKIN henki. Monasti on käynyt mielessä että luulevatkohan nuo kritisoijat todella olevansa niin paljon tietävämpiä? Mikä on faktaa on se että vahvuuteenkin voi sairastua ja siitä tulee silloin heikkous joka ei suinkaan ole ainakaan minun jumalani mielen mukaista.
Mielessäni liikkuu usein kysymys sarja niille jotka osoittelevat toisia sormella kohottaen itsensä muiden yläpuolelle, mikä on teidän kannustimenne? Mikä on teidän astin lautanne? Mitä te saatte tuosta osoittelusta?
zkelvin:
Buddhalaisena kunnioitan toisten (jopa harrietin) henkilöä ja elämänkatsomusta, sillä uskon, että pohjimmiltaan me kaikki pyrimme olemaan hyviä ihmisiä ja omilla vakaumuksillamme haluamme vahvistaa tätä pyrkimystä.
Hyvin luterilainen olen.
Swanheart:
Oletko mahdollisesti katolilainen?
Vähän pitemmän viestin aion lähettää.. =)
Ymmärsin, että suorat sanani siitä, että kerron uskostani mieluiten suoraan ja kiertelemättä kuin että haluaisin mieluummin jotakin muodikasta uskontojen välistä dialogia, on aiheuttanut vähän närkästymistä.
En tuolla toreilla ja turuilla huutele ihmisille evankeliumia tai varoittele helvetillä, mutta en voi lähteä keskustelemaan elämänkatsomuksista muusta näkökulmasta käsin. Olen minä ja minulla on oma näkemykseni asioista. Tästä lähtee kaikki vuorovaikutus ihan kaikkien ihmisten välillä - en minä ole mikään poikkeus! Haluan tietenkin ymmärtää toista, mutta kun liikutaan niin tärkeissä asioissa, tunnen, etten voi jättää joitakin asioita sanomatta. Tiedän, että on vähän vaarallista vaikka syödä kolikoita, joten kerron sen lapselle, joka niitä syö... No, vähän ontuva vertaus, mutta samalla lailla koen tämän uskonto-asian. Joka tapauksessa lähden kaikkeen keskusteluun aina omastista lähtökohdistani. Ehkä tämäkin mielipide kannattaa hyväksyä ja yrittää ymmärtää minuakin.
Minulla on kuitenkin ihan hyvät käytöstavat (paitsi keskustelupalstoilla ;)), joten jotain rotia touhussani sentään on. Ja olen ovela keskustelija, ja tiedän kyllä, että sanomani ei ehkä mene perille tuputtamalla. Jotain muutakin voi siis keksiä.
Anyway, ihmistä pelkään vähemmän kuin Jumalaa. Vaikka se vaikeaa onkin.
Ja valon nopeudesta:
Ei valo varmaankaan kulje nopeampaa masai-heimossa kuin Suomessa, mutta luonnonilmiöt harvoin ovatkaan kulttuurisidonnaisia. Mutta miten tiedemies keksikään tutkia valoa ja sen nopeutta? Miksi ihmeessä? Entä miksi luonnontieteillä on modernissa maailmassa valta-asema? Äh, olen vähän kärkäs huomauttelemaan aina, kun kuulen jonkun pitävän tiedettä jonakin absoluuttina. Tai kun haluan tahallani ymmärtää väärin.
Ollaan kavereita, jookos?