Suosittele kirjaa, jonka lukemista et malttanut lopettaa

Abigaul Gipdin illallinen vampyyrin kanssa. Jos luulet olevan samaa höttöä kuin twilligtit, olet erittäin väärässä!

Laura Gustafsson - Huorasatu

Ihan mainio kirjaa, totuutta, tarua ja huumoria :)

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:09"]

Aika monen mainitun kirjan olen voinut laskea kädestäni, vaikka olenkin pitänyt kyseisestä kirjasta. Esim. Waltaria olen lukenut paljon ja pidän todella hänen historiallisista romaaneistaan esim. Johannes Angelos ja tietysti kuuluisa Sinuhe egyptiläinen, joissa on lukuja, jotka on vain luettava, vaikka kello olisi mitä. Mutta herranen aika, onhan niissä nyt kohtauksia, jotka ovat ns. välejä ja kyllä olen jäänyt hetkelliseen jumiin jokaisessa.

Aloitin juuri Muukalaisen ja vaikka tiedän, että on erittäin kehuttu, niin jäin jo ihan alkuun jumiin, kun alkoi nyppiä, että käydään läpi kylän henkilöitä, vaikka niitä ei tarvita loppukirjassa (juu, takatekstistä jo käy ilmi, että aivan uudet henkilöhahmot tulossa). Miksi siis pitää sivutolkulla jaaritella niistä muista? Edelleen siis ollaan 1940-luvulla... Ja kyllä, veikkaan, että pidän kirjasta, kunhan se pääsee vauhtiin, mutta ei todellakaan se alku koukuta niin, ettei malta laskea kirjaa käsistään.

Yksi mahtavimmista kirjoista ikinä, Taru sormusten herrasta, on välillä niin hemmetin tylsä, että meinaa nukahtaa. Ei siis ole sekään koukuttanut.

Ainoat kirjat, joita olen aikuisena ahminut, on ollut Harry Potter -sarja, jonka kirjat 1-3 luin alle kahdessa vuorokaudessa ja neljännenkin reilussa vuorokaudessa niin, etten oikeasti kyennyt pitämään taukoja lähes lainkaan. En muista tällaista kokemusta sitten lapsuuteni, jolloin kirjojen ahmimisiässä luin mitä vaan taukoamatta ja koukutuin kaikkiin kirjoihin. Ehkä elämäntilannekin vaikuttaa, kun nykyään on pakko pitää lasten takia niitä taukoja ja esim. Potterit 5-7 olen lukenut ihan tauoilla - tosin vitosen niin, etten malttanut mennä nukkumaan, kun vihdoin olin saanut lapset nukkumaan ja luinkin sitten kirjan loppuun juuri ennen lasten heräämistä aamulla.

Kinselloista sen verran, että vaikka ne ovat helppolukuisia ja hauskojakin, niin minua eivät ne koukuta samalla tavalla vaan päinvastoin ne voi lukea tai jättää lukematta aivan yhtä helposti. Mikään juonenkäänteessä ei jää vaivaamaan niin, että olisi pakko lukea, koska loppujen lopuksi ne ovat hyvin ennakoitavissa eivätkä siinä mielessä mieltä kutkuttavia, että joutuisi oikeasti asioita miettimään.

Pakko kuitenkin mainita, että Eve Hietamiehen Yösyöttö osui siinä mielessä hermoon, että luin sen parissa vuorokaudessa, vaikka yleensä en tuollaisista niin välitä. Luin myös Tarhapäivän mutta ei sitten enää ollutkaan aivan samanlainen kokemus. Kaipa näihin vaikuttaa myös se oma elämäntilanne.

[/quote]

Pari viimeisintä potteria oli semmoisia että ne tuli luettua läpi englanniksi melkein yhdeltä istumalta. Syynä oli osittain spoilerien pelko, toisaalta oli ne ihan viihtyisiä kirjojakin.
[/quote]
Samoin. Tilasin Amazonilta neljä tai viis vikaa Potteria ja luin englanniksi. Ja tosi nopeasti. Koukutti!

Lapsi 312, lucinda edmonsin kirjat: näyttämöidem lemmikki, sydänten aaria..

Stiiphen Kunkun Piina

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:09"]Joku yksi pakkomielteinen nancy-fani kirjoittelee joka kirja-ketjuun ylistyssanoja ko. kirjasta. Varmaan yhtä hyvin kirjoitettu kuin fifty shades of grey. [/quote] Lue ja ylläty. Kirja oli hyvä siksi, koska kertoo tositarinan.

[/quote]

Moni muukin kirja kertoo tositarinan, eikä ole hyvä. Nancyn tarina on kiinnostava, mutta kirjanahan tuolla ei varsinaisesti ole mitään kirjallisia ansioita. 
[/quote]
Minkä ikäinen olet? Minuun ja moniin muihin Nancy on vedonnut teini-iässä, mutta se on samanlainen "tositarina" kuin vaikka Torey Haydenit ja tosiaan mitään kirjallisia ansioita sillä ei ole.

Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogia.

Conn Igguldenin Ruusujen sota. Nappasin lomalukemiseksi ja menikin sitten aika lukiessa, oho!

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 12:09"]Joku yksi pakkomielteinen nancy-fani kirjoittelee joka kirja-ketjuun ylistyssanoja ko. kirjasta. Varmaan yhtä hyvin kirjoitettu kuin fifty shades of grey. [/quote] Lue ja ylläty. Kirja oli hyvä siksi, koska kertoo tositarinan.

[/quote]

Moni muukin kirja kertoo tositarinan, eikä ole hyvä. Nancyn tarina on kiinnostava, mutta kirjanahan tuolla ei varsinaisesti ole mitään kirjallisia ansioita. 
[/quote]
Minkä ikäinen olet? Minuun ja moniin muihin Nancy on vedonnut teini-iässä, mutta se on samanlainen "tositarina" kuin vaikka Torey Haydenit ja tosiaan mitään kirjallisia ansioita sillä ei ole.
[/quote]

Teininä olenkin Nancyn lukenut, mitäs sitten :D Nyt oon "jo" 22v eikä kiinnosta mitkään klassikot. Mua kiinnostaa kirjat, jotka on jännittäviä, psykologisia, sairaita, surullisia tai ahdistavia :-D

Potterit, ruotsalaiset dekkarit, Nälkäpeli ja Outolintu.

klassikot ja ekalla sivulla mainitut kriitikkojen suosikit olen aivan hyvin voinut laskea käsistäni :)

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:01"]

- Jeff Longin Helvetin piirit-kirjan lukemista ja se tosiaan oli sellainen kirja jota en voinut laskea alas ennen loppua. -[/quote]

Tämä!

Jo mainittu John Irving menee myös samaan kastiin. 

Millenium-trilogia. Viimeisen kirjan luin kerralla: illalla aloitin ja aamulla lopetin. Vain jääkaapilla ja wc:ssä kävin välillä! Pitäis joskus lukea uudestaan...

Lee Childin Jack Reacher -sarja

Samantapaisella nimellä siunatun Lincoln Childin tieteisfantasiat.

Nämä siis kevyttä kirjallisuutta jotain ei vaan voi laskea käsistään.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 10:26"]

Kaikki Waltarin historialliset romaanit.

[/quote]

Ei ihan kaikki... Kaarina Maununtytär on kyllä sellaista huttua! Ei vaan pysty. Sinuhekin on tylsä kuin mikä, mutta pienissä osissa menee kyllä!

Mikael Karvajalkaa ja Mikael Hakimia ei pysty laskemaan kädestään.

Nora Robertsin Tulesta syntynyt -trilogia

Mötley Crüe-yhtyeestä kertova Törkytehdas

Outi Paakkasen kirjat. Rakastan niitä. Kjell Westön Leijat Helsingin yllä.

Jo Nesbø - Torakat
Stephen King - Kuulolla

Hugh Howey: Siilo. Äärimmäisen koukuttava!
Dan Brown: Kadonnut symboli.
Ilkka Remes: Pedon syleily.

Stephen King: Tohtori Uni

Terry Hayes: Vaeltaja

Susan Cooper: Pimeä nousee, Kuningas Harmaa, Hopeapuu