Vaimo juhlimassa, lapset mummolassa...

Taidat olla Ap ainoa joka ei tajua mistä kenkä puristaa. Vaimosi ei ole selkeästi uskaltanut kertoa sinulle, koska vaikutat olevan eräänlainen vanginvartija. Mene itseesi.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 10:43"]Kiitos vaimon vertaistuen, olen siis hiljaa ja järjestän itselleni vastaavan viikonloppuvapaan ja ilmoitan asiasta puhelimella mennessäni. En ymmärrä tätä naisten asiaan suhtautumista, siis festarit, kaverit ja juhliminen ei ole se ongelma, vaan tapa millä se hoidettiin. Olen näköjään eri mieltä tästä asiasta miten avioliitossa kommunikoidaan.
[/quote]
Minä olen kyllä sitä mieltä, että avioliitossa omista menoista ollaan avoimia. Ei se, että pari viettää kesän eri paikkakunnilla muuta asiaa mihinkään.

Minusta kyllä ap:n vaimo on tehnyt väärin. Nimenomaan tuon ilmoittamisen suhteen. Kun festariliput on ostettu etukäteen, niin silloin on luontevinta ilmoittaa, että aikoo sinne lähteä. Jos nyt kuitenkin se on mennyt ohi, niin viimeistään kotoa lähtiessä olisi olut syytä ilmoittaa, että aikoo myös käydä festareilla.

Kysymys on kohteliaisuudesta, luottamuksesta, siitä, että kertoo aikeistaan eikä ns. salaile. Minusta se ikävin osa tässä on tuo salailu. Erityisen ikävää on tapa ilmoittaa samana päivänä kuin lähtee.

Mielestäni ap on tosiaan oikeutettu tästä eteenpäin samaan. Kun hän on lomalla ja vaimo tulee töistä, niin pöydällä voi olla lappu, että lähdin poikien kanssa kalaan, lapsia tulee hoitamaan äitini, jonka löydät makuuhuoneesta.

Ei ihan kuulosta parisuhteen viestinnältä, eihän. Parisuhteessa kun pitäisi olla avoin, koska se luottamus syntyy siitä, ettei uskota toisen salailevan tai huijaavan. Kyllä minun parisuhteeseeni tulisi iso kolaus, jos mies olisi ostanut festariliput eikä viitsisi mainita niistä ennen kuin on jo lähtenyt sinne.

No tämä tarina on vaiheessa että vaimo ei viettänyt öitään yksin tuona viikonloppuna ja ja nyt elellään sitten mielenkiintoisia aikoja tässä avioliitossa.

Miten vaimo jäi kiinni?

Ja ymmärrän muuten tuon alkuperäisen närkästyksesi vaikka nainen olenkin (täällä enemmistö tuntui hyppäävän rouvan puolelle heti). Tulihan siitä melko salaileva fiilis.

Koneen selaushistoria alkoi täyttyä hotellisivuista jossa etsittiin majoitusta kahdelle hengelle ja lopuksi varaus jossa nimet. Sitten kysyin suoraan ja sain vastauksen.

Tosi moni nainen on hirveän mustasukkainen. Myös miehet ovat.

Kypsät ihmiset kyllä ymmärtävät jos on otettu huumeita ja alkoholia festareilla niin estot poistuu ja fiilis paranee. Sitten helposti tekee mieli seksiäkin ja onneksi on kumit keksitty.

Ei seksi kaada parisuhdetta. Se on heikkoitsetuntoisen ihmisen psyyke. 

Ap pitää turpansa kiinni ja käy töissä. Jos haluat joskus samaa niin sun pitää vain tehdä se eikä ulista täällä.

T: LihaksikasMies joka on ehkä samoille festereille menossa

Vierailija kirjoitti:

Arvon naiset,

tilanne siis tämä, vaimo ilmoitti ostaneensa lipun festareille ja lähtevänsä sinne. Sanoi yöpyvänsä kaverinsa luona ja jättävänsä lapset mummolaan. Itse olen töissä eri paikkakunnalla kuin mummola tai festarit. Kuinka haluaisitte kuulla asian että tahdikkaamminkin tämän olisi voinut hoitaa?

 

No ehkä asiasta olisi voinut keskustella kertoa etukäteen että olen ajatellut lähteä festareille, muuten mielestäni toi on ihan tahdikkaasti toimittu ja jos puoliso on lapsen/lasten hoidon ym. järjestänyt hän voi lähteä vaikka ei olisi siitä etukäteen maininnut.

Ei tämä parisuhde varmaankaan tähän kaadukaan, kysehän on luottamuksesta ja sen rikkomisesta. Jos sopimus olisi sisältänyt syrjähypyt niin sittenhän tässä olisi kaikki ok ja tätä ketjua ei olisi olemassakaan. Mutta luvattu oli ettei toisiin kajota, nyt se luottamus on poissa. Se miten tämä suhde kehittyy tästä eteenpäin ja palaako luottamus on ihan eri asia, vaakakupissa ei ole vain me kaksi vaan muutkin asiat. Nyt kieltämättä vastakkaisen sukupuolen lähestymisyritykset ovat muuttuneet mielenkiintoisemmiksi.

Lihaksikkaalle Miehelle terveisiä että ihan kynäniskoja ei täälläkään olla ja todennäköisesti festarit kiinnostaa täälläkin päässä ensi kesänä. :)

Siinä onkin hommia saada se luottamus takaisin. Voi onnistua tai olla onnistumatta. Miten vaimosi on asiaan suhtautunut? Onko siis pahoillaan, tahtooko korjata asiat...?

T: viesti 67

No on ainakin sanonut että ollut typerä ja hänen ajattelemattomuuttaan, syyksi sanoi läheisyyden puutteen. Tämä että itse tosiaan ollut töissä toisella paikkakunnalla ja ollut mahdotonta edes olla toisen vieressä on syynä, vaivaahan tuo kun ei itse voi vaikuttaa. Ottihan eka päivät tietenkin koville, mutta elämän realiteetit alkoi kyllä ohjaamaan eteenpäin, töissä on pakko käydä ja isänä on pakko pystyä olemaan. Asiasta keskusteltiin sen ollessa tuore ja hän sanoi että hän ei tunne mitään rakkauden tunteita minua kohtaan, ei ole kyllä vieläkään sitä sanonut ääneen. Sanoi että hänen tunteensa ovat muuttuneet ja palautumiseen voi mennä aikaa, paljon asioita aikaisemmista ajoista saatiin esille ja olen pyrkinyt itsestäni löytyneitä epäkohtia muuttamaan, peiliin on tullut katsottua monesti. Edelleen yhdessä ollaan ja yritetään eteenpäin, en tosiaan ole rakkaudentunnustuksia saanut enää vaikka joskus jonkin sortin kohteliaisuus olisi mukavaa. Hän ei osaa/suostu puhumaan enää vaikeista aiheista kuten suhteestamme ja tulevaisuutta ei suunnitella yhtään. Ennen suunniteltiin lomamatkoja perheen kanssa nyt ainoat ensi kesän jutut ovat että jos hän menisi laivoille töihin kaverinsa kanssa tai festareille töihin, ei paljon minua tai lapsia mainita. Jos hän mennä haluaa niin voi tottakai mennä, itse en aio lomiani ilman lapsia viettää.

Ei kovin hyvältä vaikuta tuo tulevaisuuden suunnittelemattomuus... Ja vaikeista asioista puhumattomuus. :(

Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Tai jos ette saa niin ette yritä liian pitkään. On parempi erota edes jotenkin sovussa kuin vasta pitkittyneen tulehdustilan jälkeen jolloin huoltajuushommat yms. voi mennä tappeluksi. Ja yksi elämä meillä kaikilla vain on, sitä ei kannata vuosikymmeniä pilata.

Ap tässä taas. Yhä ollaan yhdessä ja yritetään, nyt sitten kevään aikana oli vähän vaikeaa ja aloin pelkäämään pahinta, sitten kaverini kertoi että oli matchannut vaimoni kanssa Tinderissä ja kertoi viesteistä yksityiskohtia joista tiesin kyseisen hlön olevan vaimoni, kysyin vaimoltani onko hän siellä ja kielsi kaiken. Kerroin asiasta tarkemmin ja kerroin että tiedän että hän on kieltänyt siellä olemassaoloni ja esittäytyy eronneena. Hän ei vieläkään puhunut, pari kyyneltä tuli kylläkin. Istuttiin pari iltaa teekuppien ääressä, hän hiljaa ja minä yritin tuoda esille asioita mitä meillä on(lapset, talo...jne.) ja yritin saada häntä vastaamaan että onko hänellä oikeasti halua jatkaa liittoamme. Itselläni tästä on onneksi rauhallinen mieli ja puhdas omatunto, on tullut aikaisemmasta opittua ja vaimonkin tunnen 15 vuoden ajalta niin helppo erohan tästä tulee jos tulee. Nyt hän taas hymyilee minulle ja tulee kainaloon yöksi, suurin ongelma on että miten ihmeessä pystyn häneen luottamaan enää? Eroaminen on jo itselläkin tullut mieleen vaihtoehtona jo oman mielenterveyden takia. Mutta leuka ylös ja huomista kohti, ehkä tästä vielä hyvä tulee.

Nyt on taas pari päivää puhuttu ja hän syyttää etten luota häneen...on se kyllä kumma juttu kun pettämisien ja Tinder-treffien jälkeenkin pitäisi 100% pystyä luottamaan. Ei suostu ymmärtämään että voi kestää tovin ennenkuin taas pystyy luottamaan häneen. Kun vain pystyisi luottamaan edes sen verran että uskoisi parempaan huomiseen.

Tarina on saamassa päätöksensä, päätettin erota ja nyt ollaan odottamassa harkinta-ajan loppua. Lapset yhteishuoltajuudessa, vuoroviikoin. Kaksi kuukautta kesti ennenkuin kun tuli soitto että haluaisi yrittää yhdessä vielä, sanoin ettei onnistu koska mullakin on oikeus olla onnellinen ja hänen kanssaan se on mahdotonta, lapset ovat mulla 75% ajasta koska hän ei nyt sitten muka pysty edes siivoamaan kun olen niin ilkeä ja julma. Käyn lasten avaimilla siivoamassa ja pesemässä pyykkejä siellä ja katon että jääkaapissa on ruokaa. Vaimolla näyttää rahat menevän nyt shoppailuun ja matkusteluun, ja jos mainitsen jostakin niin tiuskii että itsehän olet aiheuttanut tämän. Aion muuttaa paikkakunnalta heti kun työpaikka löytyy ja ehdottaa että otan lapset mukaani. Aina rakkaustarinat ei pääty kauniisti tai kiikkustuoliin...