Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kadutko sitä, että tuli tehtyä lapsi/lapset?
24.07.2015 |
Ja miksi kadut?
Annetaan tässä ketjussa ääni tälle tabulle aiheelle.
Kommentit (67)
Kadun. En olisi ryhtynyt äidiksi jos olisin tiennyt millaista tämä todella tulee olemaan. Pitää olla jatkuvasti saatavilla, huoli mielessä kaiken aikaa, ei vapaa-aikaa, mies ei osallistu yhtä paljon hoitamiseen... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta minkäs teet nyt, ei ole vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, normaalisti. Mutta joskus on niitä päiviä että "mie romahan" :D Menee kyllä nopeasti ohi. Yleensä nautin arjestamme. T. Kolmen pienen kotiäiti
Itse lapset ovat täydellisiä, mutta avioliittomme on pelkkää kulissia nykyään. Ilman lapsia pääsisin vaimosta eroon. Toki sen voi tehdä nytkin, mutta arki toimii periaatteessa ihan hyvin, joten aion sinnitellä vielä jonkin aikaa.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:46"]
Itse lapset ovat täydellisiä, mutta avioliittomme on pelkkää kulissia nykyään. Ilman lapsia pääsisin vaimosta eroon. Toki sen voi tehdä nytkin, mutta arki toimii periaatteessa ihan hyvin, joten aion sinnitellä vielä jonkin aikaa.
[/quote]
En halua varastaa ketjua itse aiheelta, mutta toteaisin sinulle että lapset kärsivät tuollaisessa perheessä. Ole vastuullinen ja eroa.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:50"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:46"]
Itse lapset ovat täydellisiä, mutta avioliittomme on pelkkää kulissia nykyään. Ilman lapsia pääsisin vaimosta eroon. Toki sen voi tehdä nytkin, mutta arki toimii periaatteessa ihan hyvin, joten aion sinnitellä vielä jonkin aikaa.
[/quote]
En halua varastaa ketjua itse aiheelta, mutta toteaisin sinulle että lapset kärsivät tuollaisessa perheessä. Ole vastuullinen ja eroa.
[/quote]
Miksi kärsivät? Ei meillä ole väkivaltaa tai riitoja tms. Elämme kuten kämppikset. Aion odotella kunnes lapset ovat vähän isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Tosin yksi kolmesta on autistinen niin hänen kohdallaan olisin toivonut hänen olevan ainut lapsi koska viihtyy yksin ja aikuisten seurassa.
Sitä kadun että tein lapset liian nuorena! Olin 22 kun ekan sain eli en kuitenkaan teiniäiti mutta nuori.
Toisaalta sitten olen edelleen nuori, 34, ja nyt saan nauttia jo isommista lapsista! :)
Mutta olisin ollut kypsempi äidiksi vasta 30 vuotiaana kun asiaa vanhempana ajattelen.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:45"]
No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi..
Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani..
En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa.
Mielestäni ei olisi liikaa toivottu.
[/quote]
Ei tullut mieleen maksaa jollekin koulutytölle hiukan taskurahaa, että olisi auttanut ja hoitanut vaikka vauvaa sen aikaa, että pääset uimaan 4-vuotiaan kanssa. Miksi aina kaiken avun pitää olla ilmaista.
[/quote]
Arvaas, miten helppo niitä "koulutyttöjä" on löytää?
[/quote]
En minäkään ole löytänyt, mutta onhan tuossa nyt paljon asenteessakin vikaa. Meillä on kaikki isovanhemmat ihan täyspäisiä aikuisia, nyt jo eläkkeellä mutta eivät silti tyrkytä tai tarjoa hoitoapua. Kylässä käydään koko perheen voimin kerran kuussa ja silloin saavat jäätelöä mutta ei heitä ole kukaan koskaan hakenut hoidosta tai vienyt leikkipuistoon, jotta voisin siivota. Jos olen pyytänyt apua, on se ollut sellaisen sumplimisen tulos, että olen tajunnut, ettei se oikeasti ole heille mieleen. Kerran vuodessa toiset isovanhemmista ottaa kaikki lastenlapset luokseen, ja silloin meillä on se lapseton vuorokausi. Toiset isovanhemmat ovat hoitaneet satunnaisesti muutaman tunnin lääkärireissun tms. takia ehkä 10 vuoden aikana viisi kertaa.
Me olemme luoneet hyvän systeemin keskenämme. Vuorottelemme lastenhoidossa ja teemme itse arjesta toimivaa. Meillä lapsilla on kolmen vuoden ikäero, joten kun 1-vuotiaan kanssa olin kotona enkä uskaltanut mennä rannalle, niin laitoin lapsille kahluualtaan pihalle ja sen kanssa leikimme ne päivät, kun mies joutui olemaan töissä pitkään. Miehen kanssa menimme vähän kurjempanakin päivänä rannalle tai sitten ihan uimahalliin, jotta lapsille jäi kiva kuva uimaretkistä. Tarvittaessa otan jonkun päivän vapaata ja mies hoitaa lapset. Näin tekee myös mies. Keskenään vietämme aikaa iltaisin, kun lapset nukkuvat. Nyt ovat jo sen verran isojakin, nuorinkin menee kouluun, että ihan koko aikaa ei tarvitse olla vahtimassa.
Tottakai olisi mukavaa, jos isovanhemmat olisivat olleet aktiivisempia hoitajia, mutta toisaalta he ovat isovanhempia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat olla lasten kanssa ilman vastuuta. Se vastuu on meillä vanhemmilla. Lapsilla on läheiset välit molempiin isovanhempiin, vaikka keskenään ovat olleet erittäin harvoin.