Kadutko sitä, että tuli tehtyä lapsi/lapset?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:48"]Kadun. Lapset ovat 24v ja 27v ja kadun, että tein heidät. Kohta on varmaan lapsenlapsiakin. Elämäni meni hukkaan lasten kanssa. Ilman heitä olisin saanut totetuttaa itseäni ja matkustaa ja keskittyä parisuhteeseen ja työhön. Nyt olen 56v ja koen elämäni olevan pilalla ja lasten pilanneen elämäni.

Toivottavasti eivät tee niitä lapsenlapsia ja ainakaan minulle tuo niitä hoidettavaksi.
[/quote]

No huh huh sentään!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:45"]No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi..

Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani..

En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa.

Mielestäni ei olisi liikaa toivottu.
[/quote]
Mivnä varasin vauvojen (kaksoset) ollessa vauvoja MLL:ltä hoitajan 3xvko aamupäiväksi. Välillä tein esikoisen kanssa juttuja ja välillä hoitaja vei paikkoihin johon ei vauvojen kanssa 'päässyt'. Mies töihin suoraan laitokselta. Miten avuttomia te olette kun ette saa arkea järkättyä??!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]

Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.

Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.

Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..

[/quote]

Tähän on pakko kommentoida, vaikka lapsemme ovat jo isoja. Me teimme lapsia sillä silmällä, että lapset ovat meidän ja me hoidamme ne. Emme tehneet lapsia isovanhemmille ja heidän hoidettaviksi. He ovat jo omansa hoitaneet.

Ja ei, en kadu lapsia. Hienoja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet huikeaa aikaa elämässäni.

[/quote]

En ole samaa mieltä. Mun mielestä jokainen ansaitsi jonkun luottohoitajan, joka auttaisi välillä arjessa. Mä en kadu lastani, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että saattaisin katuakin, jos en saisi koskaan lepohetkiä arjesta ja omaa aikaa. Kun saan välillä olla muutakin kun äiti, nautin lapsestani täysillä. Onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat. Jos ei olisi, hankittaisi varmaan ihan rahalla lastenhoitoapua kerran-pari viikossa.

Olen asunut ulkomailla 3 eri Euroopan maassa ja niissä kaikissa oli normaalia, että lapsia hoitivat muutkin ihmiset kuin vanhemmat ja kaikilla kenellä vain suinkin oli varaa, oli palkattua hoitoapua auttamassa. VAIN Suomessa olen törmännyt tuollaiseen marttyyrimeininkiin, että jos lapsia teet niin itse ne hoidatkin 100-prosenttisesti, muuten et ole ansainnut lapsiasi. Miksi on parempi hoitaa lapset kokonaan itse, vetää itsensä piippuun ja burnoutiin, onko se lasten etu? Kuin että lapsia hoitaisi muutaman tunnin viikossa sukulaiset tai muu hoitaja, joka omistautuisi täysillä lapsille sen hoitoajan ja vanhemmat saisi ladata akkujaan ja jaksaisi sitten lasten kanssa taas paremmin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään.

Meni vähän ohi aiheen mutta oli pakko avautua.

[/quote]

Juuri näin. Koko kylä kasvattaa. Uima-altaisiin kannet ja muutenkin naapurusto turvalliseksi, kun alueelle muuttaa lapsiperhe. Vaikka vanhemmat käyttää subjektiivista päiväkotioikeutta viikolla, on vanhemmille annettava myös parisuhteen hoitoaikaa. Isovanhempien velvollisuus on ottaa joskus lapsenlapset hoitoon. Muuten on turha kysellä vanhainkodissa, miksi lapsenlapset ei käy. Se on vastavuoroista. Jos ei saa apua, ei kannata sitä vinkua vanhana.

Suomi tarvitsee lapsia ja silti maa on niin lapsivihamielinen, että niitä ei saa tuoda häihin, ei ravintoloihin, ei joihinkin hotelleihinkaan. Lapset ovat elämän suola ja muualla Euroopassa lapsia hellitään ja kaduillakin niille hymyillään ja mummot ei kulje töissä itsekkäästi vanhaksi asti, vaan ymmärtävät roolinsa ja jäävät kotiin ja auttavat lastenlasten hoidossa, kun on sen aika. Suomi on kyllä kasvanut vinoon tässä itsekkyydessä, että lapsia ei huomioida. Lapsilisät pienenee ja kaikki viedään kohta lapsiperheiltä pois.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:19"]

Monet lapset katuu vanhempiaan. Siksi menee välit poikki.

[/quote]

Moni ei edes tunne vanhempiaan, kun on parivuotiaasta päiväkodissa ja viikonloput ja lomat mummolassa. Niin harva enää viettää aikaa lastensa kanssa, vaan lapset on vanhemmille riesa

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:19"]

Monet lapset katuu vanhempiaan. Siksi menee välit poikki.

[/quote]

Moni ei edes tunne vanhempiaan, kun on parivuotiaasta päiväkodissa ja viikonloput ja lomat mummolassa. Niin harva enää viettää aikaa lastensa kanssa, vaan lapset on vanhemmille riesa
[/quote]
Amen.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:45"]

No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi..

Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani..

En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa.

Mielestäni ei olisi liikaa toivottu.

[/quote]

Ei tullut mieleen maksaa jollekin koulutytölle hiukan taskurahaa, että olisi auttanut ja hoitanut vaikka vauvaa sen aikaa, että pääset uimaan 4-vuotiaan kanssa. Miksi aina kaiken avun pitää olla ilmaista.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:45"]No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi.. Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani.. En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa. Mielestäni ei olisi liikaa toivottu. [/quote] Mivnä varasin vauvojen (kaksoset) ollessa vauvoja MLL:ltä hoitajan 3xvko aamupäiväksi. Välillä tein esikoisen kanssa juttuja ja välillä hoitaja vei paikkoihin johon ei vauvojen kanssa 'päässyt'. Mies töihin suoraan laitokselta. Miten avuttomia te olette kun ette saa arkea järkättyä??!

[/quote]

No sanopa se. Itketään, kun isovanhemmat ei hoida ja ollaan kyrpiintyneitä omiin lapsiin. Kun sitten omat lapset saa lapsia, niin en usko, että nämä martyyrimammat jaksaa sitten hoitaa lapsenlapsia, kun omien hoitokin oli jo niin raskasta

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]

Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?

Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?

[/quote]

Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa. 

[/quote]

Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?

[/quote]

Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.

[/quote]

Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?

[/quote]

Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?

[/quote]

Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan?

[/quote]

Älä välitä, joku katkeruuksissaan alapeukuttaa. Katuu ehkä itse lapsiaan tai haluaisi lapsia mutta ei saa. Nauti sinä lapsistasi! :)

[/quote]

Ok. Kiitos. :)
[/quote]

Itse taas veikkaisin, että jos ketjun aihe on puhua tabuista, niin ei ole täysin paikallaan puhua muusta. Niinpä en itsekään ole kommentoinut, kun en kerran ole katunut.

Yhden kerran ajattelin, kun toinen lapseni syntymä oli niin vaikea ja olin huolesta suunniltani, että "Apua! Miksi ei tyydytty yhteen terveeseen lapseen!" Sen jälkeen olen ollut kiitollinen joka päivä lapsistani, vaikka on ollut vaikeitakin päiviä. Ehkä säikähdin lapsen sydänpysähdyksestä ym. niin paljon, että ymmärrän kuinka pienestä elämä on kiinni ja mikä onni on, että lapset ovat elossa.

En kadu. Ajoittain on ollut hyvinkin rankkaa mutta kaikesta on selvitty. Perheeni on minulle kaikki kaikessa.

Joo, oma äitini katui minua 23 vuotta. Sitten kun löysin rikkaan miehen, muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin niin äiti ylistää minua kaikille ja hehkuttaa uutta elämäänsä vaikka tosiasiassa minä olin aina se paska lapsi ja mitätön.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]

Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?

Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?

[/quote]

Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa. 
[/quote]

Ja jos joku ei kadu, se on alapeukun arvoista?

Minäkin luulin, että tänne voisivat kirjoitella avoimesti ne, jotka katuvat lasten tekoa... 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"] Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF? Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan? [/quote] Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.  [/quote] Ja jos joku ei kadu, se on alapeukun arvoista?

[/quote]

Oletko yksinkertainen?

Miksi ette ennen lapsentekoa kysy vanhemmiltanne, vieläkö he jaksavat hoitaa lapsen, pari tai kolme?

Miksi oletatte, että he vielä jaksavat alkaa koko homman alusta, kun ovat omat saaneet maailmalle ja vihdoin saavat vapaapäivinään levätä, kun ikääkin on tullut lisää. Jos isovanhemmat sanoo, etteivät jaksa enää hoitaa, niin sitten jätätte lapset tekemättä, ettekä itke, että kun itse joutuu omat lapset hoitamaan.

Asioista kannattaa puhua etukäteen, eikä sitten kun paskat on jo housuissa

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:09"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"] Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF? Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan? [/quote] Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.  [/quote]   Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne? [/quote] Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta. [/quote]   Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan? [/quote] Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä? [/quote]   Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan? [/quote] Älä välitä, joku katkeruuksissaan alapeukuttaa. Katuu ehkä itse lapsiaan tai haluaisi lapsia mutta ei saa. Nauti sinä lapsistasi! :) [/quote]   Ok. Kiitos. :) [/quote] Itse taas veikkaisin, että jos ketjun aihe on puhua tabuista, niin ei ole täysin paikallaan puhua muusta. Niinpä en itsekään ole kommentoinut, kun en kerran ole katunut.

[/quote]

Avauksessa kysyttiin, oletko katunut sitä, että teit lapsia - tähän voi vastata kyllä tai ei.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:15"]

Minäkin luulin, että tänne voisivat kirjoitella avoimesti ne, jotka katuvat lasten tekoa... 

[/quote]

No senkus kirjoitat. Niitä, jotka eivät kadu, heitähän täällä ei tunnuta hyväksyvän :D

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:58"]

En kadu. Tosin yksi kolmesta on autistinen niin hänen kohdallaan olisin toivonut hänen olevan ainut lapsi koska viihtyy yksin ja aikuisten seurassa. Sitä kadun että tein lapset liian nuorena! Olin 22 kun ekan sain eli en kuitenkaan teiniäiti mutta nuori. Toisaalta sitten olen edelleen nuori, 34, ja nyt saan nauttia jo isommista lapsista! :) Mutta olisin ollut kypsempi äidiksi vasta 30 vuotiaana kun asiaa vanhempana ajattelen.

[/quote]

Minä sain lapset 24 ja 26-vuotiaana ja olen myöhemmin ajatellut, että onneksi olin niin nuori. Jos olisin odottanut vaikka kymmenen vuotta, olisin varmasti tehnyt enemmän plus-miinus-listoja ja jahkaillut ja jahkaillut. Olisi voinut käydä niin, että en olisi uskaltanut hankkia lapsia ollenkaan ja silloin olisin kyllä jäänyt paljosta paitsi.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:48"]

Kadun. Lapset ovat 24v ja 27v ja kadun, että tein heidät. Kohta on varmaan lapsenlapsiakin. Elämäni meni hukkaan lasten kanssa. Ilman heitä olisin saanut totetuttaa itseäni ja matkustaa ja keskittyä parisuhteeseen ja työhön. Nyt olen 56v ja koen elämäni olevan pilalla ja lasten pilanneen elämäni.

Toivottavasti eivät tee niitä lapsenlapsia ja ainakaan minulle tuo niitä hoidettavaksi.

[/quote]

Jotenkin on kovin vaikea uskoa, että tämä ei olisi provoviesti.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:45"]

No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi..

Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani..

En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa.

Mielestäni ei olisi liikaa toivottu.

[/quote]

Ei tullut mieleen maksaa jollekin koulutytölle hiukan taskurahaa, että olisi auttanut ja hoitanut vaikka vauvaa sen aikaa, että pääset uimaan 4-vuotiaan kanssa. Miksi aina kaiken avun pitää olla ilmaista.

[/quote]

Arvaas, miten helppo niitä "koulutyttöjä" on löytää?