Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Erityislapsen sukulaisena
07.07.2015 |
Sukulaisella on erityislapsi. Paljon oppimisvaikeuksia ja käytösongelmia. Mitä tehdä kun itsellä lapset menestyy ja menee eteenpäin ja tää yksi jähittää paikallaan, eikä sukulainen kestä tilannetta ja sopeudu lapsensa tilanteeseen. Aiemmin pakotti kaikki muutkin samalle tasolle (eli mitään ei voinut tehdä ikätasoisesti vaan kaikkien piti teeskennellä että juu, kaikki kymmenvuotiaat tekee kaksivuotiaan juttuja). Nyt sitten kiukuttelee ja arvostelee ja temppuilee. Asioita pitää salata (ei voi kertoa etttä oma lapsi on päässyt jonnekin opiskelemaan tms.)
Vanhempi ei siis sinut lapsensa tilan kanssa.
Kommentit (6)
Ei lapsen lähelle edes pääse. Vanhemmat pörrää ympärillä suojelemassa ja valvomassa. Kun lapset oli ihan pieniä, oli helpompi teeskennellä että mitään eroa ei ole. Nyt kuilu on jo valtava, eikä nämä vanhemmat halua nähdä sitä. Heidän toimintansa vain lisää sitä, koska eivät anna lapsen edes yrittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muiden pitää saada elää omaa elämäänsä. Tämän äidin olisi minustakin syytä menä terapiaan. Tuollaisesta mammasta taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä sille omalle lapselleenkin. Kauheaa olisi olla tuo lapsi, jonka äiti ei voi hyväksyä olosuhteita.
Tarvitseeko olla juurikaan tekemisissä näiden sukulaisten kanssa.
Eläkää elämäänne ja he omaansa. Ei pidä menn mukaan hölmöihin juttuihin. Kyllä se erityinen tietää jo erityisyytensä, käynee koulussa kuitenkin. Olkaa aikuisia ja käyttäytykää normaalisti. Ihmettelen miksi ylipäätään olette lähteneet mukaan tuohon "leikkiin" mitä lapsen vanhemmat pitävät. En antaisi omien lapsieni jäädä varjoon, kaikkia kohdeltava tasa-arvoisesti.
Jos huoli on suuri tämän lapsen kasvuympäristöstä niin tehkää lastensuojeluilmitus. Lapselle kaikki mahdolliset tukitoimet. Kuntoutuksilla saadaan ihmeitä aikaan, toki edellyttää yhteistyötä kodin ja kuntouttavan tahon kanssa. Ensimmäisenä pitää myöntää ettei kaikki ole hyvin ja apua tarvitaan.
Kun olet kylässä niin keskustele "erityis"lapsen onnistumisista. Eli jossain hänkin on hyvä ja siitä keskustelu tuo sekä äidille, että lapselle lisää itsetuntoa.
Itselläni on lapsi jolla on oppimisvaikeuksia. Kaikki keskustelevat aina koulutodistuksesta ja juuri niistä missä lapsella on vaikeuksia. Hän on kuitenkin esim. urheilussa ikäluokkansa parhaimpia ja osaa soittaa monia eri instrumenttejä. Harva tuntuu olevan kiinnostunut niistä, ellei itse ole urheilun tai musiikin maailmassa. Aina vain kysellään äidinkielen numerosta.
Meidän suvusta löytyy kanssa tällainen tapaus, jossa vanhemmat ja isovanhemmat esittävät, ettei muka mitään ongelmia ole ja asioista ei voi koskaan puhua oikeilla nimillä. Kenen etu se on? Lapsikin murrosiän kynnyksellä taatusti tietää, ettei ole kuin muut.
vanhempi voisi mennä terapiaan päästäkseen sinuiksi lapsen tilan kanssa. Järkevällä tavalla voisi paremmin opettaa lapselle käytännön asioita, opeta sinäkin ja kehu kun oppii, esim täyttämään tiskikonetta ja itsenäisiin kodinaskereihin. Ne on jo kullanarvoisia taitoja. Ehkä leivotte jne.