Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kadutko sitä, että tuli tehtyä lapsi/lapset?
24.07.2015 |
Ja miksi kadut?
Annetaan tässä ketjussa ääni tälle tabulle aiheelle.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]
Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?
Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?
[/quote]
Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.
[/quote]
Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?
[/quote]
Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.
[/quote]
Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?
[/quote]
Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kadu. Olen iloinen, että puolivahingossa ajattelemattomuuttani raskauduin 23-vuotiaana silloiselle avomiehelleni, ajattelin etten koskaan halua lapsia koska mieskään ei halunnut, no erohan siinä vauvavuotena tuli, mutta tyttäreni oli monta vuotta elämäni ainut valo, kasvoimme yhteen. Nyt uusi mies ja kaksi pienempää lasta hänen kanssaan, elämäni on mahtavaa, äitiys on välillä rankkaa mutta palkitsevaa.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]
Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?
Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?
[/quote]
Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.
[/quote]
Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?
[/quote]
Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.
[/quote]
Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?
[/quote]
Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?
[/quote]
Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan?
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]
Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..
[/quote]
Tähän on pakko kommentoida, vaikka lapsemme ovat jo isoja. Me teimme lapsia sillä silmällä, että lapset ovat meidän ja me hoidamme ne. Emme tehneet lapsia isovanhemmille ja heidän hoidettaviksi. He ovat jo omansa hoitaneet.
Ja ei, en kadu lapsia. Hienoja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet huikeaa aikaa elämässäni.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]
Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..
[/quote]
Tähän on pakko kommentoida, vaikka lapsemme ovat jo isoja. Me teimme lapsia sillä silmällä, että lapset ovat meidän ja me hoidamme ne. Emme tehneet lapsia isovanhemmille ja heidän hoidettaviksi. He ovat jo omansa hoitaneet.
Ja ei, en kadu lapsia. Hienoja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet huikeaa aikaa elämässäni.
[/quote]
niin ja itse käytimme uimassa ja jäätelöllä yms. Minusta se on ensisijaisesti vanhempien tehtävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]
Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?
Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?
[/quote]
Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.
[/quote]
Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?
[/quote]
Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.
[/quote]
Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?
[/quote]
Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?
[/quote]
Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan?
[/quote]
Anna ihmistää alapeukuttaa, syitä on varmasti monia.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"] Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF? Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan? [/quote] Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa. [/quote] Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne? [/quote] Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta. [/quote] Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan? [/quote] Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä? [/quote] Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan? [/quote] Anna ihmistää alapeukuttaa, syitä on varmasti monia.
[/quote]
No siitä vaan, mutta olisi ollut kiva kuulla edes yksi niistä monista syistä. Näin anonyyminä. Itse kun en keksi yhtäkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]
Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?
Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?
[/quote]
Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.
[/quote]
Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?
[/quote]
Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.
[/quote]
Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?
[/quote]
Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?
[/quote]
Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan?
[/quote]
Älä välitä, joku katkeruuksissaan alapeukuttaa. Katuu ehkä itse lapsiaan tai haluaisi lapsia mutta ei saa. Nauti sinä lapsistasi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"] Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF? Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan? [/quote] Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa. [/quote] Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne? [/quote] Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta. [/quote] Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan? [/quote] Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä? [/quote] Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan? [/quote] Anna ihmistää alapeukuttaa, syitä on varmasti monia.
[/quote]
No siitä vaan, mutta olisi ollut kiva kuulla edes yksi niistä monista syistä. Näin anonyyminä. Itse kun en keksi yhtäkään :D
[/quote]
Itse voisin veikata, että yksi iso syy on kateus. Kateus niitä äitejä kohtaan, jotka eivät kadu lapsiaan, ja itse katuu. Eli on huono äiti ja varmasti pettymys itselleen ainakin siltä osin.
En kadu, miksi katusin? Ja btw, tämä aihe on syytä pitääkin tabuna, koska kukaan lapsi ei ole maailmaan pyytänyt. Aikuinen ihminen kärsiköön päänsä sisällä mitä on tullut tehtyä, koska sen ääneen sanominen loukkaa lasta enemmän kuin moni muu asia tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:47"]
Aika jännä nähdä tässä ketjussa, että ne jotka vastaavat katuvansa, saavat yläpeukkuja, ja ne, jotka vastaavat että eivät kadu, saavat alapeukkuja. WTF?
Onko se jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa katua lapsiaan?
[/quote]
Itse annan yläpeukkua kiitokseksi rohkeudesta myöntää todelliset tunteensa vaikeassa asiassa.
[/quote]
Ja se katumattomuushan ei tietenkään voi olla todellinen tunne?
[/quote]
Toki voi olla, mutta sitähän ei ole vaikea kertoa ääneen, eikö totta.
[/quote]
Ihmettelinkin lähinnä, miksi sitä pitää alapeukuttaa, että ihminen ei kadu lapsiaan?
[/quote]
Siihen en kyllä osaa vastata. Miksi tämä peukkuasia on sinulle niin tärkeä?
[/quote]
Ei se sen kummemmin tärkeä ole, ketjua lukiessa vain pisti silmään, ja ihmetyttää, koska ajatusrakennelma tuon taustallahan on aivan käsittämätön. Monta alapeukkua = monen lukijan mielestä on jotenkin huono/negatiivinen asia, jos ihminen ei kadu omia lapsiaan?
[/quote]
Älä välitä, joku katkeruuksissaan alapeukuttaa. Katuu ehkä itse lapsiaan tai haluaisi lapsia mutta ei saa. Nauti sinä lapsistasi! :)
[/quote]
Ok. Kiitos. :)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]
Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..
[/quote]
Tähän on pakko kommentoida, vaikka lapsemme ovat jo isoja. Me teimme lapsia sillä silmällä, että lapset ovat meidän ja me hoidamme ne. Emme tehneet lapsia isovanhemmille ja heidän hoidettaviksi. He ovat jo omansa hoitaneet.
Ja ei, en kadu lapsia. Hienoja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet huikeaa aikaa elämässäni.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Mun mielestä jokainen ansaitsi jonkun luottohoitajan, joka auttaisi välillä arjessa. Mä en kadu lastani, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että saattaisin katuakin, jos en saisi koskaan lepohetkiä arjesta ja omaa aikaa. Kun saan välillä olla muutakin kun äiti, nautin lapsestani täysillä. Onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat. Jos ei olisi, hankittaisi varmaan ihan rahalla lastenhoitoapua kerran-pari viikossa.
Olen asunut ulkomailla 3 eri Euroopan maassa ja niissä kaikissa oli normaalia, että lapsia hoitivat muutkin ihmiset kuin vanhemmat ja kaikilla kenellä vain suinkin oli varaa, oli palkattua hoitoapua auttamassa. VAIN Suomessa olen törmännyt tuollaiseen marttyyrimeininkiin, että jos lapsia teet niin itse ne hoidatkin 100-prosenttisesti, muuten et ole ansainnut lapsiasi. Miksi on parempi hoitaa lapset kokonaan itse, vetää itsensä piippuun ja burnoutiin, onko se lasten etu? Kuin että lapsia hoitaisi muutaman tunnin viikossa sukulaiset tai muu hoitaja, joka omistautuisi täysillä lapsille sen hoitoajan ja vanhemmat saisi ladata akkujaan ja jaksaisi sitten lasten kanssa taas paremmin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään.
Meni vähän ohi aiheen mutta oli pakko avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiaan katuva äiti on luonnonoikku.
Monet lapset katuu vanhempiaan. Siksi menee välit poikki.
Viturraa suunnattomasto, lapset kokoajan lompakolla toinen ei edes ole omani, mutta ei itse tiedä.
No ihan siinä mielessä tuli tehtyä, että itse hoidetaan, mutta mieheni tekee kolmivuorotyötä ja usein tuplavuoroja, kun itse viime kesänkin olin pienen vauvan kanssa kotona. Esikoinen 4v kyseli, että lähdetäänkö rannalle jne, johon piti vastata, ettei vastasyntyneen kanssa voi ja isä tulee vasta yömyöhään kotiin. Eli jos olisi vain ollut isovanhempi..
Itselläni oli lämpimät välit omaan mummooni aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Mielellään mummoni kanssa kaikkea tein ja mummo minun kanssani..
En minäkään tajua sitä, että joka rakoon lapsia isovanhemmille ollaan pukkaamassa, mutta esimerkiksi omat vanhempani ihan mielellään lapsien kanssa useamminkin olisivat.. Ja kun ei arkeen minuuttiakaan apua; saisi vaikka siivota joskus rauhassa ja samalla isovanhemmat voisivat käyttää lapsia leikkipuistossa.
Mielestäni ei olisi liikaa toivottu.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..
[/quote]
Marttyyri nyt vaan hommaa sitä hoitoapua muualta. Ei voi olla liian vaikeaa. Meillä ihan sama tausta ja kolme pientä lasta. Käytämme maksettua apua sekä olemme luoneet suhteen (ei sukulais)rouvaan joka toimii ns vara-mummona (omasta halustaan).
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 12:59"]
Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..
[/quote]
Tähän on pakko kommentoida, vaikka lapsemme ovat jo isoja. Me teimme lapsia sillä silmällä, että lapset ovat meidän ja me hoidamme ne. Emme tehneet lapsia isovanhemmille ja heidän hoidettaviksi. He ovat jo omansa hoitaneet.
Ja ei, en kadu lapsia. Hienoja nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet huikeaa aikaa elämässäni.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Mun mielestä jokainen ansaitsi jonkun luottohoitajan, joka auttaisi välillä arjessa. Mä en kadu lastani, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että saattaisin katuakin, jos en saisi koskaan lepohetkiä arjesta ja omaa aikaa. Kun saan välillä olla muutakin kun äiti, nautin lapsestani täysillä. Onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat. Jos ei olisi, hankittaisi varmaan ihan rahalla lastenhoitoapua kerran-pari viikossa.
Olen asunut ulkomailla 3 eri Euroopan maassa ja niissä kaikissa oli normaalia, että lapsia hoitivat muutkin ihmiset kuin vanhemmat ja kaikilla kenellä vain suinkin oli varaa, oli palkattua hoitoapua auttamassa. VAIN Suomessa olen törmännyt tuollaiseen marttyyrimeininkiin, että jos lapsia teet niin itse ne hoidatkin 100-prosenttisesti, muuten et ole ansainnut lapsiasi. Miksi on parempi hoitaa lapset kokonaan itse, vetää itsensä piippuun ja burnoutiin, onko se lasten etu? Kuin että lapsia hoitaisi muutaman tunnin viikossa sukulaiset tai muu hoitaja, joka omistautuisi täysillä lapsille sen hoitoajan ja vanhemmat saisi ladata akkujaan ja jaksaisi sitten lasten kanssa taas paremmin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään.
Meni vähän ohi aiheen mutta oli pakko avautua.
[/quote]
Aamen! Samaa mieltä. T: aiempi joka ostaa hoitoapua
Hetkittäin kadun, mutta sitten tajuan että ei vika ole lapsissani vaan siinä, että meillä sukulaisten tukiverkkoa arjessa ei ole. Minuuttiakaan ei apua arkeen olla saatu tai tulla saamaan, koska omat sukulaiseni asuvat kaukana ja miehen lähellä asuva suku (molemmat vanhemmat) on alkoholisteja ja muuten vain ei olla tekemisissä.
Toisinaan kun tuntuu, ettei kykene ja jaksa revetä kaikille lapsille yhtä aikaa, jotta jokainen saisi sen huomion mitä ansaitsee, samalla hoitaa työn ja kodin. Sanomattakin lienee selvää, että arjessa meillä ei miehen kanssa ole ns. kaksinkeskistä aikaa koskaan minuuttiakaan. Ei elokuvissa, syömässä tai vaikka elokuvissa käyntiä koskaan. Jos omat vanhempani asuisivat lähempänä olisi tilanne aivan toinen. Heidän ansiostaan onneksi kerran vuodessa pääsemme esimerkiksi ystäviemme häihin, kun katsovat lapsia. Se tosin vaatii satojen kilometrien ajelut ja muun sumplimisen, koska vanhempani ovat edelleen työelämässä.
Hetkittäisiä häivähdyksiä lukuunottamatta en lapsiani kadu, mutta päivittäin tunnen katkeruutta miehen vanhemmista ja olen tyytyväinen samalla, kun ei tekemisissä olla. Itsekkäät juopot. Ei tajua moni arvostaa läheskään tarpeeksi omilta vanhemmiltaan arjessa saatavaa apua. Meidän lapsia ei käytä kukaan jäätelöllä, uimassa, ota kylään, hae aiemmin hoidosta, tule kylään jne..