Minä olen valinnut työttömyyden ja syrjäytymisen mt -ongelmien takia. Miksi tästä minua kiusataan?

Ap, tuskinpa sua kukaan kiusaa.  Ja totuushan on se, että kuuluisti työkyvttömyyseläkkeelle etkä työnhakijaksi.

Mutta  ja mutta,  mistäst tiedtä ettet muka enää jaksais ja pärjäisi työmarkkinoilla.

Onko kohdallasi kokeilut, lääkitys, terapia, kuntoutus, erilaiset työkokeilu paikat, joiden kiinnostuksen voisit hakea alan koulutukseen?

Ei elämä ole kenellekään ole helppoa, eikä tipahda valmiina tarjottimella.

Ydinjuttu on siinä,  että pitää itsekin yrittää niin helvetisti, että saa ponnisteltua itsensä opisekelemaan ja sen kautta työelämään.

Se vaatii kärsivällisyyttä, sisua, kieltäytymistä siitä, että aina yrittää elämässä mennä joka asiassa eteenpäin siellä, missä aita on matalin.

Ei kukaan, eikä mikään instanssi, ei psyatri, ei psykologi, ei psyatrinen sairaanhoitaja ei ystävät, eivätkä muutkaan voi  ketään pakottaa  "parantumaan"  ja toimimaan.   Ellei ihmisellä itsellään ole pienintäkään halua  eikä viitseliäisyyttä, tehdä yhtään mitään, oman tilanteensa ja elämsä parantamiseksi.

Ja eikö tuohon ahdistukseen ja masennukseen ole lääkitys, joka helpottaa jokapäiväistä elämää ja oloa, niin että jaksaa kiinnostua asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vuoksi sinua kiusataan, että olet elätti. Varsinainen syöpä pesäke yhteiskunnassa. Työssäkäyvät joutuvat elättämään sinut. Ei se raha puissa kasva. Jos sinulla olisi omaa rahaa ei sinua kukaan kiusaisi, etkä olisi silloin missään tekemisissä te toimiston kanssa.

Jaa-Jaa. luuletko että kiinnostaa, jos minua on 7-vuotiaasti kiusattu? Eikä kukaan muu ollut silloin töissä.

Jossain vaiheessa täytyy päättää aikooko uhriutua lopun elämän ajan vai alkaako elää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on valinnan vapaus tehdä tai olla tekemättä työtä, en usko, että ketään valitsisi työttömyyttä jos olisi kiva tai hyväpalkkainen työ. Ihmisiä on myös erilaisia toiset on tyhmempiä joiden äly ei riitä opiskeluun. Suurin tekijä menestykseen on vanhempien koulutus ja suhteet. Köyhyys ja kurjuus periytyy ei se täysin itsestä ole kiinni kuinka pärjää esim. Jos hyvätuloisen lapsi vaihtuisi sairaalassa köyhän lapseen . Köyhä lapsi saisi rikkaat vanhemmat jolloin todennäköisesti kävisi kouluja ja suhteilla pääsisi hyviin töihin.

Hyvä kirjoitus.

Mutta on niin, että yhteiskunta tarvitsee työelämään kaikenlaisia ihmisiä.

Ei niitä kivoja ja hyväpalkkaisia töitä kukaan voin noin vaan ilmaseta napata.

Suomessa on suuri  määrä matalapalkka-alalla toimivia ihmisiä, esim, kaikki ne jotka toimivat osapäivä-työssä tai osa-aikatyössä.

Myös suuri osa eläkeläisia ovat nippa nappa köyhyysrajan yläpuolella.

Jokainen voi peruskoulun hakeutua johonkin koulutukseen, ja ammattikoulu puolella totisesti on valinnan varaa.   Sieltä valmistuu matalapalkka-aloille leipureita, kahvilatyöntekijöitä, keittiöalan ihmisiä, eritason asentajia, erilaisten kulkuneuvojen kuljettajia, kampaajia, kosmetologia ja monia muita alan ammattilaisia,   joita suomalainen yhteiskunta tarvitsee jatkuvasti.

Ja luuletko että muilla on se työssäkäynti jotenkin niin helvetin ihanaa ja suurenmoista ja että me rakastetaan viimeisen päälle sitä omaa työpaikka.

Ei se niin mene.

Joka työpaikalla on omat joukkonsa ja sakkinsa ja rinkissä, ja arvostelijat, ja juoruakat, ja pilkkajat, kuin myös ne hiljaiset ja syrjässä olevat ihmiset.

Mutta työpaikka ja oma palkka  antaa tietyn merkityksen elämään, etenkin kun on alalle opiskellut ja tekee duunissa parhaansa.    Se riittää.

Ei se työssäkäyntikään onnelliseksi tee, monet unohtavat kaikki käytöstapansakin työelämässä ja keskittyvät sitten lähinnä häiritsemään ja kiusaamaan muita.

Elämästään voi onneksi tehdä mielekästä ja merkityksellistä vaikkei sairauksien takia koskaan pääsisikään työelämään. Moni tervekin on syrjäytynyt, jotkut ihan tahallaan jopa. Turha hävetä elämäänsä vain koska se poikkeaa yleisestä normaalista. Ja "normaali" tarkoittaa kaikille aina eri asioita.

Esim. koulu-/työpaikkakiusaaminen tekee tälläistä jälkeä. Narsistiset itsetietoiset kiusaajat päätyy tukijoukkojensa nosteessa menestyviin töihinsä ja kiusatut yksin jääneet sirpaloituneet ihmiset menettävät kaiken jo nuorena.

Yhä useampi päähän potkittu tekee näin hiljaisen protestin kun ei ole mitään mitä menettää mutta yhteiskunnalle tuleee "miljoonan euron" kansalainen maksettavaksi.

Rahan tavoittelu on jo itseisarvona vääristynyttä kansalaisten polarisoitumisen myötä sillä kaikille ei voi ilman läheisten hyvää sosioekonomista asemaa tulla hyvää elämää. Tästä malliesimerkkinä ghettoutumisen ensiaskeleet jo havaittu Suomessa erilaisten katujengien rikoksina joten hyvällä vauhdilla Usan tiellä ollaan.

Varallisuus tulee ja pysyy omistavan eliitin keskuudessa, ulkopuolella taistellaan almuista. Tullaan siihen että väen valta on suurempi kuin yksilön rahan valta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu aina epäreilulta että joku on työttömänä ja meidän muiden elätettävänä jos kykenisi tekemään edes jotain töitä. Ja siltäpä se kuulostaa, kun puhut valinnasta.

Ei kukaan valitse olla sairas.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuskinpa sua kukaan kiusaa.  Ja totuushan on se, että kuuluisti työkyvttömyyseläkkeelle etkä työnhakijaksi.

Mutta  ja mutta,  mistäst tiedtä ettet muka enää jaksais ja pärjäisi työmarkkinoilla.

Onko kohdallasi kokeilut, lääkitys, terapia, kuntoutus, erilaiset työkokeilu paikat, joiden kiinnostuksen voisit hakea alan koulutukseen?

Ei elämä ole kenellekään ole helppoa, eikä tipahda valmiina tarjottimella.

Ydinjuttu on siinä,  että pitää itsekin yrittää niin helvetisti, että saa ponnisteltua itsensä opisekelemaan ja sen kautta työelämään.

Se vaatii kärsivällisyyttä, sisua, kieltäytymistä siitä, että aina yrittää elämässä mennä joka asiassa eteenpäin siellä, missä aita on matalin.

Ei kukaan, eikä mikään instanssi, ei psyatri, ei psykologi, ei psyatrinen sairaanhoitaja ei ystävät, eivätkä muutkaan voi  ketään pakottaa  "parantumaan"  ja toimimaan.   Ellei ihmisellä itsellään ole pienintäkään halua  eikä viitseliäisyyttä, tehdä yhtään mitään, oman tilanteensa ja elämsä parantamiseksi.

Ja eikö tuohon ahdistukseen ja masennukseen ole lääkitys, joka helpottaa jokapäiväistä elämää ja oloa, niin että jaksaa kiinnostua asioista?

Nyt täytyy sanoa suoraan, että tässä on malliesimerkki siitä monien ihmisten taholta tulevasta opettavaisesta saarnailusta, joka tuntuu alentavalta. Saarnajahan kokee toki vain auttavansa ja selvittävänsä nahjukselle tosiasioita elämästä. Kuinka minäkin olen jopa pahemmastakin selvinnyt ja kuinka siis sinunkin siksi tulisi, kun kuule kyllä minäkin. Yleensä tätä kuulee niiltä, joilla on itsellä ollut jokin yksittäinen tai lyhyehkö ongelmaepisodi, joista sitten ovat niin sankarillisesti ponnistellen selvinneet (usein kuitenkin onnekkuudella ja kattavalla tuella) tai joilla ei ole mitään ongelmia oikein ollutkaan tai joilla psyyke vain on poikkeuksellisen kestävä  ja ovat sellaisia traumaresistenttejä kovakuoriaisia muutenkin. Kuuleepa jopa terveydenhuoltoalan ammattilaisilta vastaavaa "tsemppausta". Kuitenkin esim. masennuksen ydinongelmaa on nimenomaan tahdon, elämänhalun ja toivon katoaminen. Porskuttelee siinä sitten kuolemantoiveissa eteen- ja ylöspäin kohti opintosuorituksia ja työelämän autuutta. Kyllä siinäkin voi onnistua, jos tila sattumoisin vaikka muutenkin helpottaa. Mutta sanon vain eräänlaisena moniongelmaveteraanina ja kaikki mahdolliset vaiheet ja takapakit useita kertoja läpikäyneenä ja tätä asennetta tarpeeksi jo kohdanneena, että nämä "härkää sarvista" ja "kuule jokaisen se on itse..."-puheet eivät ole koskaan ainakaan minua auttaneet, vaan olo on entistä enemmän ja syvemmällä perseessä. Siinä ymmärtää, että tuolla ihmisellä ei ole aavistustakaan minun tuskieni tasoista. Siinä olet oikeassa, ettei kukaan ammattilainenkaan voi juuri helpottaa saati pelastaa eikä tällä hetkellä riittäviin palveluihin julkispuolen resursseja olekaan. Joidenkin ihmisten ongelmat ovat niin syvällä, moniulotteisia ja kiinni osana persoonassa, että millään omalla tahdonvoimalla, pillerillä, metsäkävelyillä tai jutusteluilla niitä ei poisteta ja jokainen lupaus, toimimaton ohje, epäonnistunut yritys ja pettymys  pudottaa yhä syvemmälle. Jos haluat jotakin auttaa, kuuntele ja hyväksy hänen toivoton näköalansa, älä käske miten tulee ajatella, tuntea tai toimia. Jos nämä asiat  toimisivat ja muuttuisivat vain päättämällä niin, henkilökohtaisia helvettejä tuskin edes syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maksaisin vähemmän veroja, minulta riittäisi eläkkeestäni pieni määrä sivuun lapsilla ja lapsenlapsille. Olisi vaikka 100 euroa kuussa, se olisi kuitenkin yli 1000 vuodessa ja esimerkiksi kivat lahjat saisin heille jouluksi ja syntymäpäiviksi.

Se edellyttäisi että ei niin monta työttömyyden ,valitsijaa’ tarvitsisi tukea.

En ole valinnut työttömyyttä, olen kärsinyt pienestä asti mt-ongelmista.

Kirjoititpa valinneesi! Juuri VALINNEESI.

Vierailija kirjoitti:

Jos maksaisin vähemmän veroja, minulta riittäisi eläkkeestäni pieni määrä sivuun lapsilla ja lapsenlapsille. Olisi vaikka 100 euroa kuussa, se olisi kuitenkin yli 1000 vuodessa ja esimerkiksi kivat lahjat saisin heille jouluksi ja syntymäpäiviksi.

Se edellyttäisi että ei niin monta työttömyyden ,valitsijaa’ tarvitsisi tukea.

Sieltä taas joku todellinen etuoikeutettu huutelee. Helppohan se oli töitä tehdä jossain 100% varmassa suojatyöpaikassa koko työura pienillä eläkemaksuilla ja veroilla. Nyt me nykyiset työssäkävijät raadetaan niska limassa, että saadaan teidän eläkkeet maksettua.

Työkkäri lakkaa painostamasta, kun ei ilmoittaudu työttömäksi. Työttömäksi ilmoittautunut hakee kokopäivätyötä.

kannattaa vain etsiä oma tapa elää ja jättää tämä oravan pyörä

Hae diagnoosit ja yritä selvittää pääsisitkö esim. Kelan kautta ammatilliseen kuntoutukseen. Myös kuntakokeilulla tai TE-toimistolla on joitakin mahdollisesti tilanteeseesi sopivia palveja. Esim. erilaiset työkykyhankkeet.

Elämä on pitkä. Kannattaa yrittää löytää ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Sosiaalituet tulevaisuudessa eivät tule ainakaan nousemaan. Elämä menee hukkaan etuuksilla kituuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Hae diagnoosit ja yritä selvittää pääsisitkö esim. Kelan kautta ammatilliseen kuntoutukseen. Myös kuntakokeilulla tai TE-toimistolla on joitakin mahdollisesti tilanteeseesi sopivia palveja. Esim. erilaiset työkykyhankkeet.

Elämä on pitkä. Kannattaa yrittää löytää ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Sosiaalituet tulevaisuudessa eivät tule ainakaan nousemaan. Elämä menee hukkaan etuuksilla kituuttaessa.

Mieluummin säilytän mielenterveyteni.