Mitä hyviä puolia narsistisessa miehessäsi on/oli?
Haen tällä sitä, kun aina korostetaan vain niitä huonoja puolia. Eihän kukaan ryhdy suhteeeen persoonaltaan rasittavan ja kontrolloivan, manipuloivan ja hallitsevan miehen kanssa. Yritän itse saada selvyyttä omaan suhteeseeni, mutta tuo mustavalkoinen ajattelutapa hyvistä ja pahoista vaikeuttaa järkevän tilanneanalyysin tekemistä. Jos luettelisi vain huonot puolet niin saisi sellaisen oppikirjamaisen narsistisen luonnekuvan aikaan. Ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henistä kaltoinkohtelua on. Mutta toisaalta meillä on myös todella paljon hyvää ja useimpina hetkinä hän vaikuttaa aidosti hyvältä ihmiseltä ja ihanalta. Millaisia teidän häiriintyneet suhteenne ovat olleet tästä näkökulmasta katsottuna? Kiitos kommenteista!
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 19:20"]
Oliko hänen huonompi puolensa mielestänne tietoista, tyyliin manipuloinpa tuota tavalla x niin saan y. Vai vaistonvaraista tiedostamatonta? Mun miehellä mielestäni jälkimmäistä. Myös miehellä on mielestäni ihan aitoja tunteita ja esim. rakastaa lapsiaan syvästi. Yleensä narsistin väitetään olevan tunteeton ja sisältä tyhjä ja vain näyttelevän tunteita. Mutta selvästi näitä aste-eroja on. Nuo kaksi seikkaa ovat olleet isoimmat syyt, miksi olen vähitellyt (lievän) persoonallisuushäiriön mahdollisuutta vaikka alusta asti oli merkkejä. Juuri se täydellinen mies, joka lähes yliluonnollisella tavalla sanoo ja tekee aina oikeat asiat juuri oikeaan aikaan. Ja josta en löytänyt yhtään virhettä tai huonoa puolta vaikka asuimme yhdessä vuosia, vasta näitä alkoi paljastua naimisiinmenon jälkeen. Mulla on sellainen olo, että en osaa arvioida asioita objektiivisesti nyt, mitä jis kuvittelenkin vain kaiken. Tai tosiaan jos kaikissa suhteissa on outoja piirteitä ja dramatisoin asioita päässäni. ap Ap
[/quote]
Osittain manipulointi on tietoista, silloin kun hän on vahvoilla ja paistattelee huomion kohteena, mutta sitten kun tulee vastatuulta niin narsistin maailma muuttuu valkeasta mustaksi välittömästi. Ja tuossa tilanteessa näkisin että hänen toimintansa on vaistonvaraista ja haavan saanutta egoa suojelevaa.
Narsisti ei ole mielestäni tunteeton vaan empatiakyvytön. Hänen "sisäinen tyhjyytensä" ei ole sitä että kaikki normaalit tunteet puuttuvat, vaan se on hänelle itselleen tiedostamaton, pohjaton "musta aukko" itsetunnossa. Sitä hän sitten pyrkii täyttämään narsistisilla ihmissuhteilla, joissa hän ammentaa toisilta ihmisiltä tarvitsemaansa huomiota, pönkitystä, kehua, kiitosta, apua, tsemppiä, ihailua jne.
Mutta kun se aukko ei täyty ikinä normaaleissa ihmissuhteissa, joissa kaikki ei perustu yksipuoliseen antamiseen ja saamiseen. Siitä narsistilla seuraa nopeasti kasvava olo jonkinlaisen huutavan vääryyden uhriksi joutumisesta, jonka narsisti ulkoistaa täysin muista johtuvaksi. Siksi hänellä on niin korkeat ja monimutkaiset vaatimuksetkin toisille ihmisille, koska sillä tavoin hän selittää oman pahan olonsa itselleen turvallisella tavalla.
Narsisti ei päästä irti siinäkään vaiheessa kun joku ihminen on muuttunut hänen silmissään hyvästä pahaksi, koska sekin ruokkii ja täyttää sisäistä tyhjyyttä mikäli toinen antautuu riitelemään tai hyvittelemään narsistia. Tällainen antaa vielä yhden uuden ulottuvuuden muihin ihmissuhteisiin, kun narsisti ryhtyy mustamaalaamaan vihamiestään ja hakemaan sympatiaa kaikilta muilta.
Narsisti voi uhata jättävänsä ja hylkäävänsä sinut tuhannesti, mutta ei hän siihen pysty niin kauan kuin olet siinä leikissä mukana :).
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 00:42"]
TOISEN HYVILLÄ PUOLILLA EI OLE ENÄÄ MERKITYSTÄ MINULLE; JOS HÄN EI ARVOSTA MINUA JUURI SELLAISENA KUIN OLEN: JOS TOINEN EI SIIHEN PYSTY; LÄHDEN HETI; ONNEKSI EN TEHNYT NARSISTILLE LAPSIA! NARSISTI VANHEMPANA ON AINA KATASTROFI, sillä lapsi ei koskaan käyttäydY NIIN KUIN VANheMPI HALUAA JA ODOTTAA JA NARSISTI EI SIEDÄ SITÄ; ETTEI HÄNEN EGOAAN KOHOTETA KUTEN HÄN HALUAA tai että joku ON TÄYSIN ERILAINEN LUONNE KUIN HÄN: NARISTEILLA ON USEIN MYÖS ERIKOINEN OIKEUDENTAJU; SILLÄ HEILLE MIKÄÄN EI OLE PYHÄÄ JA HEIDÄN MIELESTÄÄN HEIDÄN KUULUU SAADA MAHDOLLISIMMAN PALJON ELÄMÄsSÄÄN; JA AINOA ONGELMA ON JOS JÄÄ KIINNI; OMATUNTO EI KOLKUTA. NÄMÄ OVAT KAIKKI KÄRJISTYKSIÄ: SE UHRIUTUMINEN JA MUIDEN HUOMION HAkemINEN OVAT YLEISIMMÄT PIIRTEET: NARSISTI HALUAA ESIMERKIKSI KUULLA; KUINKA MUUT SÄÄLIVÄT HÄNTÄ HÄNEN KOKEMISTAAn VÄÄRYYKSISTÄ; HÄN HALUAA MUIDEN KIINNOSTUVAN OMISTA TARINOISTAAN JA USEIN SUORASTAAN VALEHTELEE TAI VÄRITTÄÄ KERTOMUKSIA VAIKUTTAAKSEEN KIINNOSTAVALTA JA SAADAKSEEN IHAILUA: NARSISTIT OVAT USEIN MYÖS HYVIN PINNALLISIA JA OMA SEKÄ MUIDEN ULKONÄKÖ JA STATUS OVAT HYVIN TÄRKEITÄ:
[/quote]
Teitpä parhaasi saadaksesi tekstistäsi lukukelvottoman.
Sisältö tuossa oli kuitenkin ihan hyvä.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:37"]
Sisältö tuossa oli kuitenkin ihan hyvä.
[/quote]
Vai niin. Minä en vaivautunut lukemaan.
22-24:lla hyviä pointteja, vaikka tekstin lukeminen oli hiukan vaikeaa :)
Minun exäni oli juuri tuollainen "pyyteetön" auttaja: valmis kuuntelemaan, lainaamaan rahaa jne. Kääntöpuolena ikuinen muistuttelu hänelle kerrotuista asioista tai häneltä saaduista rahoista. Hän oli erittäin hyvä tekemään itsestään uhrin. Kyyneleet silmissä selittänyt tutuille, kuinka hänet jätettiin eikä hän voi millään ymmärtää miksi. Ei, vaikka olin kertonut syyn ja asiaa oli puitu enemmän kuin tarpeeksi (minun näkökulmastani).
Suhteessa ei ollut fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä. Naljailua ja ns. vitsejä esim. minun musiikkimaustani ja kova tarve tyrkyttää omia mielipiteitä asioista. Mököttämistä, jos en taipunut hänen ehdotukseensa esim. johonkin hankintaan liittyen. Toisaalta taas kehuja ulkonäöstä ja muista ominaisuuksista ja kalliita lahjoja.
Reilun 10 vuoden yhteiselämän jälkeen olin siinä pisteessä, etten pystynyt enää hengittämään kunnolla. Täysi helvetti repesi, kun kerroin että haluan erota. Sain mm. kehotuksia tappaa itseni ja ex arvosteli pitkän aikaa eron jälkeen asunto- ym. asioitani.
Ap kysyi niitä narsistikumppanin hyviä puolia. Olihan niitä minunkin exässäni, enhän muuten olisi hänestä kiinnostunutkaan. Hän osasi vaatia asioita eri tahoilta positiivisessakin mielessä esim. erilaisiin sopimuksiin liittyen. Hän oli huolehtiva hyvälläkin tavalla esim. kun olin kipeänä. Hän osasi käyttäytyä myös humalassa niin, ettei aiheuttanut ongelmia. Hänellä oli pitkäjänteisyyttä ottaa asioista selvää ja tehdä vertailuja eli hän teki paljon onnistuneita hankintoja. Hän oli älykäs ihminen, joka oli laajasti kiinnostunut asioista ja sikäli mainiota keskusteluseuraa.
Yhteiset elämänarvot ja pyrkimykset kantoivat suhdettamme aika pitkälle. Aina siihen saakka, kunnes huomasin, ettei hieno asunto, kallis auto ja shoppailu tee elämästä onnellista, jos toisen seurassa ei ole hyvä olla. Eron jälkeen elämästäni tuli aineellisesti niukempaa, mutta henkisesti tasapainoista ja siitä olen onnellinen :)
Oliko hänen huonompi puolensa mielestänne tietoista, tyyliin manipuloinpa tuota tavalla x niin saan y. Vai vaistonvaraista tiedostamatonta? Mun miehellä mielestäni jälkimmäistä.
Myös miehellä on mielestäni ihan aitoja tunteita ja esim. rakastaa lapsiaan syvästi. Yleensä narsistin väitetään olevan tunteeton ja sisältä tyhjä ja vain näyttelevän tunteita. Mutta selvästi näitä aste-eroja on.
Nuo kaksi seikkaa ovat olleet isoimmat syyt, miksi olen vähitellyt (lievän) persoonallisuushäiriön mahdollisuutta vaikka alusta asti oli merkkejä. Juuri se täydellinen mies, joka lähes yliluonnollisella tavalla sanoo ja tekee aina oikeat asiat juuri oikeaan aikaan. Ja josta en löytänyt yhtään virhettä tai huonoa puolta vaikka asuimme yhdessä vuosia, vasta näitä alkoi paljastua naimisiinmenon jälkeen.
Mulla on sellainen olo, että en osaa arvioida asioita objektiivisesti nyt, mitä jis kuvittelenkin vain kaiken. Tai tosiaan jos kaikissa suhteissa on outoja piirteitä ja dramatisoin asioita päässäni.
ap
Ap